Aloitimme aamun suuntaamalla Kambodzalaiselle kokkauskurssille. Ideana on siis, että paikallinen kokki opettaa parin ruokalajin tekemisen, jotka tehdään itse ja syödään lopuksi. Kurssi kesti neljä tuntia ja alkoi sillä, että menimme tuk-tukilla markkinoille tutustumaan raaka-aineisiin. Tuk-tuk on siis moottoripyörän perässä vedettävä avokoppi, johon mahtuu istumaan muutama ihminen. Tarvikkeiden ostamisen jälkeen menimme kokkauspaikalle. Ensiksi tehtiin kevätrullia sekä niille sweet&sour -kastike, toisena ruokalajina oli Kambodzalainen perinneruoka amok. Amokia varten hakattiin ensiksi huhmareella kroeung-tahna, johon sekoitettiin kalaa. Banaaninlehdistä kasattiin kuppi, johon sotku kaadettiin ja tämä laitettiin höyrykeittimeen. Sapuska oli ihan sikahyvää ja kurssi oli tosi antoisa. Hienoa nähdä, mistä kaikesta ruoka saa makunsa. Hintaa tälle kerty kokonaisuudessaan reilut 10e/naama, oli sen arvoista. Mukaan saatiin reseptivihkoset - pitää koittaa Suomessakin, jos vaan löytyy raaka-aineet.
Päivän toisena kohteena oli "Killing Fields" eli Choeung Ek Genocidal Center. Maalla on tosiaan melko synkkä historia. Vuosina 1975-1979 maata hallitsi Pol Potin johtamana kommunistiset Punaiset Khmerit, jotka halusivat hävittää maasta keskiluokan. Kaupungit tyhjennettiin heti Punakhmerien valtaannousun jälkeen, maan nimeksi muutettiin Demokraattinen Kamputsea ja kaikki hylättiin: raha, musiikki, lehdet, perinteet, uskonto, koulut, kirjastot, sairaalat, sekä, järjestettiin valtavia kansanmurhia ja väestöä pakotettiin pelloille töihin. Arviolta jopa 2/3 Kambodzalaista pakkosiirrettiin maaseudulle. Pääkaupunki Phnom Penh tyhjennettiin kolmessa päivässä ja se säilyi kolmen vuoden ajan aavekaupunkina. Kaikki sivistyneemmät kansalaiset tahdottiin tappaa -lääkärit, opettajat, insinöörit... Lisäksi esimerkiksi jos jollakin oli silmälasit tai osasi vierasta kieltä, oli se riittävä syy tapetuksi tulemiselle. Käytännössä siis kaikki hylättiin, julistettiin vuosiluvun olevan nolla ja kaikkien tuli raataa pelloilla, pukeutua samoin, syödä samaa ruokaa jne. Arviot uhriluvuista vaihtelevat paljon, n. miljoonasta kolmeen: jonkun lähteen mukaan neljäsosa maan väestöstä, mutta Choeung Ekissä kerrottiin, että kahdeksasta miljoonasta kolme miljoonaa kuoli. Vietnamilaisia vainottiin ja Vietnamiin hyökkäiltiin - lopulta tilanne raukesi, kun Vietnam hyökkäsi Kambodzaan.
Choeung Ek oli yksi suurimmista pakkotyö-teloituskeskuksista, joita tuolloin oli Kambodzassa yli 300. Täällä ihmisiä teloitettiin (tylpillä esineillä hakkaamalla kalliiden luotien säästämiseksi) yli 20 000. Alue on melko pieni ja sinne on rakennettu "Memorial Stupa" ja museo. Alueelle saimme mukaan audio-oppaat, ja saimme kuulokkeiden kautta paljon tietoa tapahtumista. Alueella oli uhrien luita, hautoja ja vaatteita, murha-aseita sun muuta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Matkaa alueelle on Phnom Penhistä 14km ja meno-paluu tuktukilla maksoi 3$, sisäänpääsy alueelle kuulokkeineen 6$.
Rahankäyttö on täällä kyl helppoo ku mikä. Maassa käytetään kaikkialla oman valuutan, rielien, lisäksi myös usan dollareita, ja dollareilla maksaessa pienet vaihtorahat saa yleensä rieleinä, koska maassa ei käytetä kolikoita. Sekään ei tietty riitä, että miettii, kumpi hinnoista on halvempi - samalla pitää miettiä, mitä mikäkin maksaa suunnilleen euroissa. Huh. Kadut on kans nimetty täällä tosi nerokkaasti: niitä ei oo nimetty. Suurimmalla osalla kaduista on vain numero, eikä numeroissa ole mitään logiikkaa. Esimerkiksi guesthousemme on kadulla 141, jonka viereiset kadut ovat 125 ja 143... Talojen numeroinneissa kaduilla ei myöskään ole mitään järkeä, eikä se aina noudata mitään järjestystä. :D
Kaupunki on oikein mukava, mutta meille alkaa riittää: huomenaamuna aikaisin kohti pohjoisempaa Kambodzaa ja Siem Reapia. Täältä tullaan, Angkor Wat ja malaria!
Päivän toisena kohteena oli "Killing Fields" eli Choeung Ek Genocidal Center. Maalla on tosiaan melko synkkä historia. Vuosina 1975-1979 maata hallitsi Pol Potin johtamana kommunistiset Punaiset Khmerit, jotka halusivat hävittää maasta keskiluokan. Kaupungit tyhjennettiin heti Punakhmerien valtaannousun jälkeen, maan nimeksi muutettiin Demokraattinen Kamputsea ja kaikki hylättiin: raha, musiikki, lehdet, perinteet, uskonto, koulut, kirjastot, sairaalat, sekä, järjestettiin valtavia kansanmurhia ja väestöä pakotettiin pelloille töihin. Arviolta jopa 2/3 Kambodzalaista pakkosiirrettiin maaseudulle. Pääkaupunki Phnom Penh tyhjennettiin kolmessa päivässä ja se säilyi kolmen vuoden ajan aavekaupunkina. Kaikki sivistyneemmät kansalaiset tahdottiin tappaa -lääkärit, opettajat, insinöörit... Lisäksi esimerkiksi jos jollakin oli silmälasit tai osasi vierasta kieltä, oli se riittävä syy tapetuksi tulemiselle. Käytännössä siis kaikki hylättiin, julistettiin vuosiluvun olevan nolla ja kaikkien tuli raataa pelloilla, pukeutua samoin, syödä samaa ruokaa jne. Arviot uhriluvuista vaihtelevat paljon, n. miljoonasta kolmeen: jonkun lähteen mukaan neljäsosa maan väestöstä, mutta Choeung Ekissä kerrottiin, että kahdeksasta miljoonasta kolme miljoonaa kuoli. Vietnamilaisia vainottiin ja Vietnamiin hyökkäiltiin - lopulta tilanne raukesi, kun Vietnam hyökkäsi Kambodzaan.
Choeung Ek oli yksi suurimmista pakkotyö-teloituskeskuksista, joita tuolloin oli Kambodzassa yli 300. Täällä ihmisiä teloitettiin (tylpillä esineillä hakkaamalla kalliiden luotien säästämiseksi) yli 20 000. Alue on melko pieni ja sinne on rakennettu "Memorial Stupa" ja museo. Alueelle saimme mukaan audio-oppaat, ja saimme kuulokkeiden kautta paljon tietoa tapahtumista. Alueella oli uhrien luita, hautoja ja vaatteita, murha-aseita sun muuta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Matkaa alueelle on Phnom Penhistä 14km ja meno-paluu tuktukilla maksoi 3$, sisäänpääsy alueelle kuulokkeineen 6$.
Rahankäyttö on täällä kyl helppoo ku mikä. Maassa käytetään kaikkialla oman valuutan, rielien, lisäksi myös usan dollareita, ja dollareilla maksaessa pienet vaihtorahat saa yleensä rieleinä, koska maassa ei käytetä kolikoita. Sekään ei tietty riitä, että miettii, kumpi hinnoista on halvempi - samalla pitää miettiä, mitä mikäkin maksaa suunnilleen euroissa. Huh. Kadut on kans nimetty täällä tosi nerokkaasti: niitä ei oo nimetty. Suurimmalla osalla kaduista on vain numero, eikä numeroissa ole mitään logiikkaa. Esimerkiksi guesthousemme on kadulla 141, jonka viereiset kadut ovat 125 ja 143... Talojen numeroinneissa kaduilla ei myöskään ole mitään järkeä, eikä se aina noudata mitään järjestystä. :D
Kaupunki on oikein mukava, mutta meille alkaa riittää: huomenaamuna aikaisin kohti pohjoisempaa Kambodzaa ja Siem Reapia. Täältä tullaan, Angkor Wat ja malaria!
Varo ettei Siem Reapissa tuu Mies Rape. Heh heh.
VastaaPoista