Angkorin temppelialue on yli tuhannen temppelin raunion sisältävä, yli 400 neliökilometrin kokoinen alue, joka oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki luvuilla 800-1400. Angkor Wat on temppeleistä suurin, ollen samalla maailman suurin uskonnollinen rakennus. Eilen pääsimme vihdoin todistamaan omin silmin tuota "maailman kahdeksatta ihmettä".
Heräsimme neljältä ja hyppäsimme tuktukiin. Saimme 20 usd:llä tuktukin kuskeineen käyttöömme koko päiväksi. Lähdimme viideltä kohti temppeleitä, lippu alueelle maksoi 20 dollaria. Olimme puol kuuden maissa Angkor Watin luona odottelemassa kuuden maissa koittavaa auingonnousua, pienessä tihkusateessa. Tihkusade yltyi nopeasti kaatosateeksi, joka kesti puolisen tuntia. Auringonnousu ei pilvisessä säässä näyttänyt järin upealta, mutta Watin esiin tuleva silhuetti oli silti upea. Angor Watin jälkeen söimme aamupalan pienessä turistiravintolassa, ruuassa oli mm. puolikypsää kananmunaa: mahdollisesti tähän liittyen myöhemmin vähän erilaista juttua :D Sen jälkeen kiersimme muutaman muun temppelialueen läpi: mm. Angkor Thomin alue, jonka sisällä oli useita mahtavia temppeleitä, mm. Bayon ja sen 216 pari-kolmemetristä kivikasvoa. Päällimmäisenä jäi mieleen Ta Prohmin viidakon valtaama alue. Paikkoja ei kyl oikeesti voi sanoin kuvailla, ne täytyy nähdä ite. Ihan todella upeaa. Kymmenen tunnin kiertelyllä sai vain pienen pintaraapaisun alueeseen. En voi ku suositella, kannattaa käydä.
Hostellille tunnin päikkäreille ja illalla joskus viiden maissa kävelimme kaupungilla ja mulla oli vähän huono olo. Aluks aattelin, että se on vaan väsymystä ja ehkä pientä nestehukkaa. Ruoka ei maistunu ja olo huononi vähän. Eikun takas hostellille päikkäreille. En halunnu, että Matin ja Taijan ilta menee mun takia pilalle hostellilla möllöttämällä ja passitin ne kaupungille. Tosi hieno ratkaisu: pian niiden lähdön jälkeen alko raju, taukoamaton oksentelu ja vesiripuli, eikä mikään menny alas, ei edes vesi. Ja kännykät ei toiminu, enkä saanu soitettua niitä takas. Parissa tunnissa oli tullu melkoinen dehydraatio ja olin ihan sekasin ja kuumeinen, kun noi tuli vihdoin takas. Mentiin tuktukilla lähimpään sairaalaan.
Ekana vähän kyselyä oireista ja voinnista, jonka jälkeen turha vatsan ultraääni. Sen jälkeen sain pari lääkepiikkiä perslihaksiin ja laitettiin tippa, iv:nä meni ainakin levofloksasiiniantibioottia, jotain muita lääkkeitä ja muutama pullollinen nesteitä. Ja sairaalaan yöks. En muista ihan hirveesti tapahtumista ku olin nii pihalla, mutta jano oli aivan käsittämätön, enkä voinu juua ollenkaan. Nukkumisesta ei tullu oikein mitään.
Matti ja Taija jäivät seurakseni sairaalaan yöksi. Jossain vaiheessa yötä Matilla alko samanlaiset oireet, mutta onneks vasta sairaalassa: sillä tilanne ei ehtiny kehittyä niin pahaks, kun saatiin tippa laitettua nopeasti. Myöhemmin myös Taijalle tuli vähän samoja oireita, muttei niin voimakkaina ja Taija ajatteli pärjätä ilman sairaalahoitoa suun kautta otettavilla antibiooteilla. Tulimme aamulla takas hostellille ja ollaan vaan nukuttu koko päivä. Mukaan tuli viiden päivän norfloksasiiniantibioottikuuri ja jotain hämäriä kiinalaisia pillereitä. Olo alkaa pikkuhiljaa olla jo parempi ja ehkä kohta vois yrittää syömistäkin. Eipähän tässä oo kun yli vuorokauden syömättömyys takana.
Ens yönä oli tarkotus lähteä Bangkokiin, mut ei tässä kunnossa. Jäädään Siem Reapiin parantelemaan itseämme siks aikaa kun tarvii. Kyl tää tästä! Kokemus tämäkin ja tulipahan koettua täkäläinen terveydenhuolto :D hoidosta ei mitään muuta moitittavaa, kuin se, että vatsan ultraus oli turha. Lääkäri oli kiinalainen ja hoitajat kambodzalaisia ja lähes kaikki puhuivat englantia. Hintaa lystille kertyi 240usd, onneks on matkavakuutus.
Heräsimme neljältä ja hyppäsimme tuktukiin. Saimme 20 usd:llä tuktukin kuskeineen käyttöömme koko päiväksi. Lähdimme viideltä kohti temppeleitä, lippu alueelle maksoi 20 dollaria. Olimme puol kuuden maissa Angkor Watin luona odottelemassa kuuden maissa koittavaa auingonnousua, pienessä tihkusateessa. Tihkusade yltyi nopeasti kaatosateeksi, joka kesti puolisen tuntia. Auringonnousu ei pilvisessä säässä näyttänyt järin upealta, mutta Watin esiin tuleva silhuetti oli silti upea. Angor Watin jälkeen söimme aamupalan pienessä turistiravintolassa, ruuassa oli mm. puolikypsää kananmunaa: mahdollisesti tähän liittyen myöhemmin vähän erilaista juttua :D Sen jälkeen kiersimme muutaman muun temppelialueen läpi: mm. Angkor Thomin alue, jonka sisällä oli useita mahtavia temppeleitä, mm. Bayon ja sen 216 pari-kolmemetristä kivikasvoa. Päällimmäisenä jäi mieleen Ta Prohmin viidakon valtaama alue. Paikkoja ei kyl oikeesti voi sanoin kuvailla, ne täytyy nähdä ite. Ihan todella upeaa. Kymmenen tunnin kiertelyllä sai vain pienen pintaraapaisun alueeseen. En voi ku suositella, kannattaa käydä.
Hostellille tunnin päikkäreille ja illalla joskus viiden maissa kävelimme kaupungilla ja mulla oli vähän huono olo. Aluks aattelin, että se on vaan väsymystä ja ehkä pientä nestehukkaa. Ruoka ei maistunu ja olo huononi vähän. Eikun takas hostellille päikkäreille. En halunnu, että Matin ja Taijan ilta menee mun takia pilalle hostellilla möllöttämällä ja passitin ne kaupungille. Tosi hieno ratkaisu: pian niiden lähdön jälkeen alko raju, taukoamaton oksentelu ja vesiripuli, eikä mikään menny alas, ei edes vesi. Ja kännykät ei toiminu, enkä saanu soitettua niitä takas. Parissa tunnissa oli tullu melkoinen dehydraatio ja olin ihan sekasin ja kuumeinen, kun noi tuli vihdoin takas. Mentiin tuktukilla lähimpään sairaalaan.
Ekana vähän kyselyä oireista ja voinnista, jonka jälkeen turha vatsan ultraääni. Sen jälkeen sain pari lääkepiikkiä perslihaksiin ja laitettiin tippa, iv:nä meni ainakin levofloksasiiniantibioottia, jotain muita lääkkeitä ja muutama pullollinen nesteitä. Ja sairaalaan yöks. En muista ihan hirveesti tapahtumista ku olin nii pihalla, mutta jano oli aivan käsittämätön, enkä voinu juua ollenkaan. Nukkumisesta ei tullu oikein mitään.
Matti ja Taija jäivät seurakseni sairaalaan yöksi. Jossain vaiheessa yötä Matilla alko samanlaiset oireet, mutta onneks vasta sairaalassa: sillä tilanne ei ehtiny kehittyä niin pahaks, kun saatiin tippa laitettua nopeasti. Myöhemmin myös Taijalle tuli vähän samoja oireita, muttei niin voimakkaina ja Taija ajatteli pärjätä ilman sairaalahoitoa suun kautta otettavilla antibiooteilla. Tulimme aamulla takas hostellille ja ollaan vaan nukuttu koko päivä. Mukaan tuli viiden päivän norfloksasiiniantibioottikuuri ja jotain hämäriä kiinalaisia pillereitä. Olo alkaa pikkuhiljaa olla jo parempi ja ehkä kohta vois yrittää syömistäkin. Eipähän tässä oo kun yli vuorokauden syömättömyys takana.
Ens yönä oli tarkotus lähteä Bangkokiin, mut ei tässä kunnossa. Jäädään Siem Reapiin parantelemaan itseämme siks aikaa kun tarvii. Kyl tää tästä! Kokemus tämäkin ja tulipahan koettua täkäläinen terveydenhuolto :D hoidosta ei mitään muuta moitittavaa, kuin se, että vatsan ultraus oli turha. Lääkäri oli kiinalainen ja hoitajat kambodzalaisia ja lähes kaikki puhuivat englantia. Hintaa lystille kertyi 240usd, onneks on matkavakuutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti