Tän päivän ekana kohteena meillä oli Siriraj Medical Museum: lääketieteellinen sikahieno museo, jossa kävimme neljässä osassa: patologia, oikeuslääketiede, parasitologia ja anatomia. Kaikkiin oli yhteinen 200 bahtin (alle 5e) pääsymaksu. Näytillä oli valtavia määriä säilöttyjä elimiä, epämuodostuneita sikiöitä, ruumiita, murha-aseita, kaikkea mahdollista. Näyttelyt oli tosi mielenkiintosia, mutta tekstiä ei ikävä kyllä ollu kovin paljoa englanniks ja ihan kaikkee näyttelystä ei ymmärtänyt. Mutta säilykkeet puhu puolestaan ja jännää oli!
Museosta matka jatkui kohti Royal Palacea ja Chinatownia, joista ensimmäinen jätettiin väliin sikamaisen hinnan ja vähäisen mielenkiinnon vuoksi. Chinatownissa kierreltiin ristiin-rastiin jonkun aikaa päämäärättömästi, ei sieltä mitään kummempaa.
Illan lähetessä lähestyi myös iltamme kohokohta: auringonlasku maailman suurimman hylätyn talon huipulta. Sathorm Uniqueta rakennettiin 90-luvulla, mutta sitä rahoittanut pankki meni konkurssiin vuonna 1997 ja rakentaminen pysähtyi. Paikalliset uskovat, että itsemurhan tehnyt arkkitehti kummittelee yhä rakennuksessa. Tämä 49-kerroksinen raato on seissyt tyhjillään siitä saakka, odottelemassa meitä. Menimme rakennuksen juurelle kurkkimaan paikkoja - portti oli auki ja portaat näkyivät. Eikun ylös! Paikka oli ihan sikahieno ja maisemat ylhäältä todella upeat. Talossa oli seinät ja lattiat, ei mitään sisustuksia. Alimmissa kerroksissa oli parketit, mutta muuten mitään pintoja tai ovia ei oltu vielä laitettu ja katolla törrötti paljon betoniraudoituksia. Paikka oli muuten melko hyvässä kunnossa, mutta paljon oli rikottu. Todella mahtava kokemus. Ah.
Museosta matka jatkui kohti Royal Palacea ja Chinatownia, joista ensimmäinen jätettiin väliin sikamaisen hinnan ja vähäisen mielenkiinnon vuoksi. Chinatownissa kierreltiin ristiin-rastiin jonkun aikaa päämäärättömästi, ei sieltä mitään kummempaa.
Illan lähetessä lähestyi myös iltamme kohokohta: auringonlasku maailman suurimman hylätyn talon huipulta. Sathorm Uniqueta rakennettiin 90-luvulla, mutta sitä rahoittanut pankki meni konkurssiin vuonna 1997 ja rakentaminen pysähtyi. Paikalliset uskovat, että itsemurhan tehnyt arkkitehti kummittelee yhä rakennuksessa. Tämä 49-kerroksinen raato on seissyt tyhjillään siitä saakka, odottelemassa meitä. Menimme rakennuksen juurelle kurkkimaan paikkoja - portti oli auki ja portaat näkyivät. Eikun ylös! Paikka oli ihan sikahieno ja maisemat ylhäältä todella upeat. Talossa oli seinät ja lattiat, ei mitään sisustuksia. Alimmissa kerroksissa oli parketit, mutta muuten mitään pintoja tai ovia ei oltu vielä laitettu ja katolla törrötti paljon betoniraudoituksia. Paikka oli muuten melko hyvässä kunnossa, mutta paljon oli rikottu. Todella mahtava kokemus. Ah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti