Krabi - elefantteja ja snorklausta

Tälle päivälle oltiin varattu puolen päivän retki. Aamulla puoli yhdeksältä lähdettiin minibussilla kohti elefanttifarmia. Ekaks tehtiin ehkä puolen tunnin lenkki viidakossa elefantin selässä. Oli hienoo ja onpahan iso elukka! Matti ja minä mentiin samalla, Taija omalla fantillaan. Selässä oli penkki, jossa matkustajat istuivat, kuski istu niskan päällä. Kysyin lopuks, että pääsenkö mäki istumaan niskan päälle ja onnistuhan se :D hianoo oli!

Sen jälkeen oli vuorossa "vauvaelefantti-show", jossa koulutettu viisivuotias pikkufantti teki kaikkee hienoja temppuja: pyöritti kärsällään hulavannetta, tanssi, soitti huuliharppua jne. Kaikkee sitä on tommosellekki osattu opettaa. :P

Kierroksen vika kohde oli "Tiger Cave Temple", vuoren päälle rakennettu hieno temppeli ja vuoren juurella oleva tiikerin luola-temppeli. Vuoren huipulle oli matkaa ihanat 1237 porrasta, joista osa oli lähes polven korkusia. Vaikka päivä oli aika pilvinen, oli silti tosi lämmin. Keskipäivän helteessä sai vähän nähdä vaivaakin huipulle pääsemiseks, mutta oli sen arvosta! Matkalla oli taas läjäpäin apinoita, jotka kerjäs ruokaa. Koko kierroksella oli hintaa vajaat 16 euroa.

Ton jälkeen syötiin lounas ja lähettiin lyhyiden päikkäreiden jälkeen "lähirannalle". Ao Nangin uimarannan vesi oli pöllyävän hiekan samentamaa, eikä oikein mitään näkynyt ja kahlasimme kallionkielelleen toiselle puolen eri rannalle ja sen toiselle puolen kallionseinämän alle, jossa vesi taas kirkastui ja pohjasta alkoi löytyä kaikkea hienoa. Lähistöllä oli myös kalkkikivivuori-saari, jonka ympäri uimme ja snorklasimme. Pohjasta löytyi mm. merivuokkoja klovnikaloineen, rapuja, korallia, simpukoita, merimakkaroita, kaikkea hienoa. Koko reissuun meni parisen tuntia, jonka aikana vesi oli noussut sen verran, että kotirannalle ei päässytkään enää kahlaamalla, vaan piti uida. Eipähän enää ravut nipistelly! Iltapala käytiin taas vetämässä markkinoilta: kojuista tarttui mukaan mm. kevätkääryleitä, sushia, hampurilaista, lettua jne. Oijjoi, miten sitä Suomessa enää muka pärjää ilman näitä rasvamääriä :D

Tämmönen oli Thaimaa, oli mahtavaa. Aamulla matka jatkuu Langkawille - täältä tullaan, Malesia. :)

Khao Sok - Krabi

27.12.2013
Krabille, jee! Merenranta, pitkästä aikaa! Ja kerrankin lyhyt matkustus: kaks ja puol tuntia minibussilla Krabille, josta max puol tuntia Ao Nangiin eli rannalle. Ja hah. Minivan meni vartissa paskaks -> puolisen tuntia hinauksessa ja pysähtyminen johonkin keskelle ei-mitään. Pian tuli uus minivan, jossa ei aiemman lailla ollut katolla matkatavatatelineitä, ja matkatavaroille tuli oma maasturi. Eikä kukaan puhu englantia. Matka jatkuu ja Krabille päästiin vain puolisen tuntia myöhässä. Matkalaukkuja piti odottaa toinen ja kaikki Ao Nangin bussit täyttyivät. Jäätiin tyhjälle bussiasemalle odottelemaan seuraavaa. Meni joku puoltoista tuntia ja bussi saapu ja päästiin rannalle, hostellia ettimään. Käytiin lähemmäs kymmenessä eri paikassa, kaikki täynnä. Vihdoin löydettiin melko kaukaa rannasta oikein mainio paikka, kuuden hengen miesten dormi. Täällä on siis naisille ja miehille omansa, mutta Taija pääsi tähän samaan kanssamme.

Turistialueelle saapuminen näkyy ja kuuluu. Hostelliyöstä sai pulittaa hurjat n. 9 euroa, kaduilla kuulee puhuttavan suomea ja ruuissa ei oo tarpeeks mausteita. Huh. Koska täältä oli sen verran vaikeeta löytää majoitusta, päätettiin varata paikat jo etukäteen hyvissä ajoin Langkawilta. Saatiin vihdoin käytettyä lentojen ostamisesta saadut bonuspisteet ja hotelliyön hinnaks jäi reilu euro per naama. Kelpaa. Saatiin kans varattua jo bussi-lauttamatka - matka jatkuu siis Langkawille Malesiaan kolmen Krabiyön jälkeen. Nyt voinee vähän huokasta helpotuksesta, kun ollaan selvitty jo joulun, uudenvuoden ja välipäivien majotuksista.

Vuokrattiin illalla skootterit muutamalla eurolla. Huominen päivä menee siis lähialueita kierrellen!

28.12.2013
Ostettiin edellisenä iltana snorkkelit (8e, Matilla vähän kalliimpi) ja tänään aamulla lähdettiin kiertelemään lähirantoja. Vasemmanpuoleinen liikenne sujuu jo mainiosti ja upeissa maisemissa on mahtavaa ajella.

Ajettiin ensin Klong Muang Beachille, jossa opeteltiin snorklaamaan. Matille ja Taijalle se oli tutumpaa hommaa, mutta ite en oo oikeestaan koskaan snorklannu. Joskus penskana jotain, mut sitä ei lasketa. :D Yllättävän helppoo hommaa se oli ja merenpohja on täynnä kaikkee upeeta. Oli hurjasti erilaisia kaloja, koralleja, kasveja, kaikkea. En uskalla enää koskaan kävellä meressä kun pohja on täynnä kaikkee mistä ei tiiä mitään, ne kaikki varmaan puree ja polttaa. Klong Muangista jatkettiin Tup Kaekille, josta jatkettiin jollekin niemelle. Piknikin, päikkäreiden ja snorklailun aikana niemestä olikin tullut nousuveden ansiosta saari.

Iho alko kärventyä ja ilta lähestyä. Päätettiin lähtee käymään vielä Krabin kaupungissa, josta löysimme ruokatorin. Mussutettiin illalliseks taas kasa kaikkee pientä: kanakebabia, sushia, lettua ja kaikkee epämäärästä. Snorklaus oli kyl huippuu, tahtoo lisää! :) Skootterit on kyl kans tosi kätevä tapa matkustaa. Täällä vuorokausi bensoineen tuli maksamaan n. 5e/naama. Eikä lähialueita pääse oikein muutenkaan kiertelemään kunnolla. Ja ajelu on kivaa!

Joulu paratiisissa - Khao Sok

25.12.
Paratiisi kutsuu! Klo 9 lähdimme minibussilla kohti Khao Sok National Parkin hienointa osaa - Cheow Larn Lake -järveä. Osallistuimme kaksipäiväiselle retkelle, jossa kierrellään kaksi päivää kansallispuistoa ja välissä nukutaan yö järven päällä kelluvissa mökeissä. Automatka kesti reilun tunnin ajan, ja matkalla kävimme kaupassa. Jo automatkalla maisemat oli todella hienot, mutta ei silti mitään verrattuna siihen, mitä ne järvellä olivat. Saavuimme pieneen satamaan, jossa hyppäsimme pitkähäntäveneen kyytiin ja reilun tunnin venematka kohti majapaikkoja alkoi. Maisema oli upea. Valtavia kalkkikiviseinämiä, saaria, viidakkoa. Vau.

Majapaikalla oli parisenkymmentä pientä mökkiä rivissä, isot yhteistilat ja silta rantaan ja metsään rakennetut vessat. Vaikka mökit olivat vain parin-kolmenkymmenen metrin päässä rannasta, oli vesi niiden alla yli 30 metriä syvä. Paikalle päästyämme meillä oli reilu tunti aikaa ennen lounasta -> uimaan! Smaragdinvihreä vesi oli todella lämmintä ja siellä ois voinu ja halunnu viipyä loputtomiin. Ympärillä kohoava viidakko näytti henkeäsalpaavan upealta. Paratiisi. Paikassa oli myös kajakkeja, joita sai käyttää vapaasti ja kävimme melomassa niillä lähialueilla. Näimme valtavan pytonin uivan järven yli, apinalauman hyppimässä puissa ja syömässä lehtiä ja pari hornbilliä lentelemässä. Ja paljon muuta.

Ensimmäisenä päivänä oli kohteena Namtaloo Cave, eli 700 metriä pitkä, luonnontilassa oleva luola, jonka lävitse kulkee joki. Syötiin lounas ja ajettiin veneillä muutaman minuutin matkan päähän ja aloitettiin vaeltaminen. Luolalle käveltiin puolisentoista tuntia viidakon läpi, luolassa vajaa tunti ja loppumatka ehkä tunti. Reissu oli kertakaikkiaan mahtava. Luola oli pilkkopimeä, ja kuljimme vain otsalamppujen valojen varassa. Vesi on hionut seinämät upean muotoisiksi, joessa sai välillä kahlata ja välillä uida. Katossa oli satoja lepakoita, vedessä kaloja ja maassa hämähäkkejä ja sirkkoja. Kämmenen kokoinen pomppiva hämis oli aika söpö! Luola oli aivan mahtava kokemus, sinne pitää päästä vielä joskus uudestaan.

Majapaikoille päästyämme oli vajaa pari tuntia aikaa päivälliseen. Uimaan! Matti otti kajakin ja lähdimme Taijan kanssa uiden liikkeelle. Uimme saarien väliin jäävää kapeahkoa solaa pitkin ehkä vajaan kilsan päähän, paikalle, josta aloitimme vaelluksen. Matti kulki matkan kajakilla, johon pääsimme roikkumaan, kun alkoi väsyttää. Aurinko alkoi laskea ja käännyimme takaisin, olimme perillä juuri sopivasti päivälliseksi. Uimareissu oli huikee, oli niiin hienoo vaan uiskennella keskellä viidakkoa ilman, että näkee ympärillä mitään ihmisen tekemää. Paitsi tietty järven, joka on alunperin syntynyt padon rakentamisen myötä.

Päivällisen jälkeen oli yösafari: lähdimme veneellä pilkkopimeään katselemaan rantoja valonheittimen kanssa ja etsimään eläimiä. Ikävä kyllä veden ollessa niin korkealla, kuin se oli, ei eläimiä juurikaan tule rannoille, emmekä nähneet kuin joitain lintuja. Ja upean tähtitaivaan. Kun palasimme takaisin majapaikoille, oli siellä juhlat pystyssä joulun ja erään työntekijän synttäreiden kunniaks. Syötävää ja juotavaa ja kivoja ihmisiä! Tutustuttiin muihin reissaajiin ja painuttiin yöuintien kautta nukkumaan.

26.12
Herätyskello soi 6:00, apina alkoi kiljumaan tauotta ehkä viideltä. Herranjestas, mikä mekkala. Noustiin auringonnousun aikaan ja lähdettiin melomaan puoleks tunniks aamu-usvan sekaan. Palattiin seittemäks, jolloin lähettiin aamusafarille. Eli veneellä katselemaan rantoja taas, tällä kertaa vähän paremmin tuloksin. Nähtiin kolmea eri apinalajia apinavauvoineen, uiva käärme ja lintuja. Aamupala-ananaspannarin kautta uimaan ja hyvästit kelluville mökeille -paluumatka alkoi. Ajoimme veneellä n. Tunnin matkan päähän, jossa pysähdyimme saarelle. Vaelsimme n. puolentoista tunnin matkan saaren toiseen päähän, jossa söimme lounaan ja kävimme uimassa. Matkalla näimme mm. apinan, lentoliskon, norsun jälkiä ja upeita maisemia, tottakai. Lyhyt venematka, tunti autossa ja takas kylään.

Käytiin illalla vielä Swimming Holella uimassa, jossa oli tällä kertaa myös kolme apinaa. Ja aamulla matka jatkuu, kohti Krabia. Täällä ei tullu otettua kuvia kännykällä muuten ku venematkalla ja uimareiällä. Niistä ja tekstistä ei taas selviä kyl yhtään, miten hienoo tää oikeesti oli. Suosittelen.

Jouluaatto Khao Sokissa

Herätys aivan liian aikaisin, taas kerran. Menimme skootteritaksilla klo 5:30 bussiasemalle, josta bussimme lähti puoli tuntia oletettua myöhemmin, klo 6:30 kohti Takua Pa:ta. Reilun kolmen tunnin päästä olimme perillä ja odottelimme toista bussia. Perillä Khao Sokissa olimme joskus klo 11 maissa. Matka kokonaisuudessaan maksoi alle 7e.

Khao Sok National Park on yksi maailman vanhimmista sademetsistä yli 160 miljoonan vuoden iällään. Se on Thaimaan kostein paikka ja maisema koostuu järvistä, vesiputouksista, pystysuorista kalkkikiviseinämistä ja paksusta viidakosta.

Majapaikka on oikein mukava: alle neljän euron naamahinnalla meillä on oma tilava huone valtavine sänkyineen ja hyttysverkkoineen. Kalliimmat bungalowit ois upeita puumajoja, tää paikka on rakennettu tosi hienoks. Pieniä puutteita tietty on, kuten aina - tällä kertaa sähköissä. Heti huoneeseen päästyämme sulake kärähti, koska tuulettimen johto oli oikosulussa. Valot kans himmenee ja tuulettimet hidastuu, kun suihkun vedenlämmitin on päällä :D

Tänään oli tarkotus mennä lillumaan jokea alas traktorin sisäkumilla, mutta veden ollessa alhaalla se ei ollutkaan mahdollista. Lähdettiin siis kävelemään viidakkoon. Noin kuuden kilsan lenkkiin sisälty pari kertaa koskessa uimista, hämmentävän kovaäänisiä hyönteisiä ja mahtavan näköistä ympäristöä. Kuvat ei kerro ympäristöstä oikeen mitään. Viidakko ympärillä kohoaa kymmenien metrien korkuiseksi, jatkuvasti kuuluu valtavasti ääniä jne. Tää pitää vaan ite nähä. Viidakkopolkukierroksen jälkeen mentiin vähän matkaa joen alajuoksulle "swimming hole"lle uimaan ja hyppelemään jokeen narulla. Samalle paikalle tulee joinakin iltoina apinalauma, mutta tänään emme niitä nähneet.

Illalla käytiin possuttelemassa jouluateria: otettiin kolme eri annosta thai-cyrrya ja vedeltiin niitä ristiin, oli hyvää! Jälkkäriks cashew-suklaa-crepsiä. Nam. Joulu ei näy täällä Khao Sokin pienenpienessä kylässä yhtään mitenkään. Ihan kiva, Joulujuttuja on tullu nähtyä aiemmissa kaupungeissa jo ihan tarpeeks.

Hyvää Joulua! Ei tullu valkosta joulu tännekään. Kuvassa joulupukki Bangkokista.

Kawthoung (Myanmar)

Myanmariin! Jee, uus maa! Kawthoung pieni kalastajakaupunki, Myanmarin eteläkärki, joka on eristäytynyt aika hyvin muusta maasta: sieltä ei ole kulkuyhteyksiä muualle. Ranongin kautta saa saapua Kawthoungiin viisumitta kahdeks viikoks, kaupungista ei saa poistua ja passit jää rajalle. Rajahärdelleistä pitää maksaa 10usd sileänä, virheettömänä setelinä.

Raja aukeaa aamulla klo 8, joksi tähtäsimme rajalle. Ranongissa paikallisliikenteen hoitaa songathaewit, "pikkubussit", joissa on seinien sijaan vain kehikko ja sadeasäällä pressut ympärillä. Päästessämme satamaan, veneenomistajat hyökkäsivät heti tyrkyttämään kyytejään - ja saimmekin menopaluut pitkähäntäveneellä 100 bahtin (/44=€) hintaan. Ekana virallinen maastapoistuminen ja sit hypättiin pitkähäntäveneeseen. Ajettiin Thaimaan puolen checkpointin ohi pienen merikaistaleen yli kohti Myanmaria. Aallot oli aika hyvän kokosia, vene keikku kivasti :D Venekuski keräs passit ja kävi vilauttamassa niitä Myanmarin puolen checkpoint-saarella ja matka jatku. Yhteensä ehkä 20min venematkan kuluttua päästiin rantaan. Vietiin passit immigration officeen, maksettiin 10usd ja siellä oltiin!

Kaupungista ei tiedetty etukäteen mitään. Lähettiin vaan kiertelemään ympäriinsä (kerjäävät munkkinulikat perässämme) päämäärättömästi. Katukuva ei paljoa poikennut Thaimaasta. Eri kieli, eri rahayksikkö, vähän eri näköset ihmiset. Täällä tosi monilla oli vaaleita kasvomaalauksia, joita Ranongissa näkyi vaan muutamilla. Ehkä joku joulujuttu..? mikä lie. Päädyttiin kiipeämään kaupungin vieressä olevalle kukkulalle maisemia katselemaan ja matkalla satamaan kuljimme upean, veden päälle rakennetun kylän läpi. Paikalliset ei selvästi oo tuolla niin tottuneita länsimaalaisiin: kaikki tuijottaa ja vilkuttelee ja hymyilee. :)

Paluumatkalla pysähdyttiin Thaimaan puolen checkpointissa, jossa hoidettiin viisumiasioita. Koska olemme maassa alle kaks viikkoa, ei viisumia tarvita. Maihin päästyämme tehtiin taas normaalit maahantulomuodollisuudet.

Todellisesta Myanmarista ei ton käynnin perusteella saa kyllä kovin hyvää kuvaa, koska paikka on niin eristyksissä ja pieni. Mutta vaikutti kyllä tosi mielenkiintoselta, joskus pitää lähteä sinnekki kiertelemään. Kawthoung oli kans ihan kiva, kannatti käydä.

Illalla kävin ekaa kertaa koskaan ammattihierojalla! Kolmen vartin thaihieronta oli kyl mahtava, suosittelen. Aattoamuna aikaisin lähtö Khao Sokiin! Tää Joulu vietetäänki sit paratiisissa. B)

Bangkok - Ranong

21.12, viimenen päivä Bangkokissa! Ei mitään sen suurempaa suunnitelmaa - vain bussilippujen osto ja kaupungille kiertelemään. Hostellista checkoutattu aamulla ja kävelty ympäriinsä miljoonia kilometrejä, aamusta iltaan. Satuttiin törmäämään paikalle, kun keskustassa oli jonkinlainen amnestyn(?) mielenosoitus ja kierreltiin ostoskeskuksissa.

Illalla klo 21 lähti yöbussi Ranongiin, joka on pieni satamakaupunki pienen venematkan päässä Myanmarista - ja turistien ainoa syy kaupunkiin tulemiselle taitaakin olla ns. Visa run: kun maasta poistuu, saa uusittua viisumin. Täältä on helppo piipahtaa Myanmarin puolelle Kawthoungiin, josta palattaessa Thaimaassa saa taas viettää pidemmän aikaa. Me käydään Myanmarissa muuten vaan päiväreissulla aatonaattona.

Bussimatka oli tähänastisista matkoista paras. Bussi oli makuubussi, jossa penkin sai käännettyä lähes makuuasentoon, paikoilla oli penkit ja tyynyt ja matkan alussa ja lopussa tarjottiin syötävää ja juotavaa. Ah. Kaheksan tunnin matkan aikana saatiin nukuttua hyvät yöunet ja perillä oltiin viiden maissa, ennen auringonnousua. Ranongista emme saaneet varattua etukäteen majoitusta. Kiertelimme pari tuntia ympäri kaupunkia etsimässä vapaita paikkoja hotelleista ja hostelleista, kunnes lopulta löysimme mahtavan huoneen hyvältä paikalta, n. 5e/naama.

Ranongista meillä ei ollut mitään odotuksia tai suunnitelmia, vaan tää oli ennemminkin pakollinen pysähdyspaikka Myanmariin pääsemiseksi. Vaan paljon löytyy täältäkin! Väsynyt Matti jäi päiväks nukkumaan hotellille ja lähdettiin Taijan kanssa kiertelemään kaupunkia ja etsimään polkupyöriä. Pitkän ja tuskaisen etsimisen jälkeen saimme skootterin allemme ja pääsimme tutkimaan lähiympäristöä. Ekaa kertaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä, HUI! Onneks täällä on vähän liikennettä ja vääränpuoleisuuteenkin tottu tosi nopeesti.

Löysimme kartasta maininnan kuumasta lähteestä -> sinne! Yllättäin paikka ei ollutkaan turisteille rakennettu maksullinen hirvitys kaikkine hienouksineen, vaan pelkkä kuuma vesiallas ja pukukopit. Jee! Vesi oli yllättävänkin kuumaa. Saatiin kans selville, että lähellä on Ngao Waterfall National Park lähteineen ja vesiputouksineen. Vesiputous näyttäs tosin hienommalta sadekautena, kun sieltä tulis kans vettä. Mut paikka oli silti mahtava. Yhteensä käytiin skootterilla viidessä eri paikassa, joista kaikki oli upeita.

Saavuttiin kaupunkiin tosi hyvään aikaan: kaupungin pääkatu muutettiin täksi illaksi kävelykaduksi, jolla oli katumarkkinat. Livemusiikkia, tanssiesityksiä, kojuja, ruokaa! Syötiin päivällinen napsimalla eri kojuista kaikkee pientä, mitättömän hintasta herkkua, joista lopulta koostui ihan hyvä määrä syötävää. Ahmittiin hyönteisiä (sirkkoja ja toukkia), mustekalaa, donitsia, sushia, kotitekoisia sipsejä, lihajuttuja, hedelmiä ja kaikkee muuta paikallista outoa. Mut olipahan hyvää!

Bangkokin pimeämpi puoli

Tän päivän ekana kohteena meillä oli Siriraj Medical Museum: lääketieteellinen sikahieno museo, jossa kävimme neljässä osassa: patologia, oikeuslääketiede, parasitologia ja anatomia. Kaikkiin oli yhteinen 200 bahtin (alle 5e) pääsymaksu. Näytillä oli valtavia määriä säilöttyjä elimiä, epämuodostuneita sikiöitä, ruumiita, murha-aseita, kaikkea mahdollista. Näyttelyt oli tosi mielenkiintosia, mutta tekstiä ei ikävä kyllä ollu kovin paljoa englanniks ja ihan kaikkee näyttelystä ei ymmärtänyt. Mutta säilykkeet puhu puolestaan ja jännää oli!

Museosta matka jatkui kohti Royal Palacea ja Chinatownia, joista ensimmäinen jätettiin väliin sikamaisen hinnan ja vähäisen mielenkiinnon vuoksi. Chinatownissa kierreltiin ristiin-rastiin jonkun aikaa päämäärättömästi, ei sieltä mitään kummempaa.

Illan lähetessä lähestyi myös iltamme kohokohta: auringonlasku maailman suurimman hylätyn talon huipulta. Sathorm Uniqueta rakennettiin 90-luvulla, mutta sitä rahoittanut pankki meni konkurssiin vuonna 1997 ja rakentaminen pysähtyi. Paikalliset uskovat, että itsemurhan tehnyt arkkitehti kummittelee yhä rakennuksessa. Tämä 49-kerroksinen raato on seissyt tyhjillään siitä saakka, odottelemassa meitä. Menimme rakennuksen juurelle kurkkimaan paikkoja - portti oli auki ja portaat näkyivät. Eikun ylös! Paikka oli ihan sikahieno ja maisemat ylhäältä todella upeat. Talossa oli seinät ja lattiat, ei mitään sisustuksia. Alimmissa kerroksissa oli parketit, mutta muuten mitään pintoja tai ovia ei oltu vielä laitettu ja katolla törrötti paljon betoniraudoituksia. Paikka oli muuten melko hyvässä kunnossa, mutta paljon oli rikottu. Todella mahtava kokemus. Ah.

Siem Reap - Bangkok (Thaimaa)

Bankok! Vihdoin! Piti päästä tänne jo aikoja sitten, mutta ruokamyrkytyksen perkeleen takia piti jäädä kolmeks päiväks möllimään Siem Reapiin. Kolme päivää hukkaan, huhhuh. No, nytpä on nukuttu univelat pois koko loppuelämän edestä.

Matkalla sai taas kulkee parillakin eri kulkuvälineellä: hostellilta lähdettiin klo 1:30 maissa tuk-tukilla bussipysäkille muutaman minuutin päähän. Puolisen tuntia odottelua ja bussi saapui ja matka rajale alkoi. Poipetiin päästiin puoli seitsemän maissa ja rajan aukeamista ootettiin seiskaan. Passit ja viisumit tarkistettiin ja kävellen kansainvälisen vyöhykkeen ja kasinoiden ohi Thaimaan puolelle, jossa taas passintarkastukset, maahantulokaavakkeet sun muut härdellit. Kävely jatkuu jonnekin tien laitaan, jonne meidät ohjattiin odottamaan. Piakkoin saapui katettu lava-auto, jolla matkasimme pienen matkan jollekin ravintolalle odottelemaan minibusseja, joilla n. neljän tunnin loppumatka kuljettiin. Minibussit oli tosi ahtaita mut kyl tuntu hyvältä pitkästä aikaa oikeesti liikkua. Tähän asti kaikki bussit ja junat on madellu etanavauhtia nii oli kiva kerrankin päästä moottoritielle :D Perille hostellille päästiin skytrain- ja taksimatkan kautta pienen hukassaolon jälkeen. Matka hostellilta hostellille makso 12usd.

Elintason nousu maan vaihtuessa näkyi taas samantien. Kambodzan raja oli rupunen ja rähjänen, heti Thaimaan puolella oli kullattuja kattoja ja vastaavaa pröystäilyä. Maaseutu näyttää paljon laajemmin viljellyltä jne. Ihmiset on kans hämmentävänkin selvästi eri näkösiä.

Hostelli on rupusin, missä oon koskaan ollu. Mut aika tunnelmallinen, kyl täällä pari yötä viihtyy! Tää on sisustettu vähän hampunpolttelijaluolatyyliin, seinät maalattu täyteen graffiteja ja sisällä juoksentelee kissaperhe pentuineen. Muuten ei valittamista, mutta huone haisee karmeelle, sängyssä tukiraudat tuntuu patjan läpi ja lukkokaappeja ei ole. :D no, onpahan halpa, päälle 2e/yö.

Bangkok vaikuttaa ensisilmäyksellä todella mukavalta kaupungilta. Kaupunki on moderni ja arkkitehtuuri on hienoa, tykkään. Metron sijaan täällä on pari skytrain-linjaa, jotka kulkevat korkealla rakennetuilla raiteilla ja ikkunoista avautuu hienot näkymät. Jokea pitkin kulkee myös muutama eri vesibussilinja, ja jokea pitkin matkustaminen on helppoo, halpaa ja nopeeta.

Siem Reapissa kuultiin saksalaiselta reissaajatytöltä, että Lebua at State Toweriin, paikalliseen hienostokermapersehotelliin, pääsee ilmaiseksi 64. kerroksen baariin katselemaan maisemia. Suunnistimme sinne auringonlaskuksi, mutta sielläpä olikin vähän tiukempi pukukoodi ja meidät heitettiin vähän alemmas, josta ei ollutkaan enää niin upeat näkymät.

Paastonjälkeistä mahalaukun kutistumista käytiin vähentämässä illalla buffetissa: ruhtinaalliseen vajaan neljän euron hintaan sai mättää rajattomasti sapuskaa ja herkkuja kymmenistä eri vaihtoehdoista. Pöydässä oli palavien hiilien päällä paistolevy, jolla osallistua ruuista paistettiin itse pöydässä. Kaiken oudon ja ihmeellisen sotkun lisäksi tarjolla oli mm. sushia, grillivartaita, kanansiipiä, jätskiä yms. tutumpaakin. Nam!

Angkor ja gastroenteriitti - ehkä hienoin ja kamalin päivä ikinä

Angkorin temppelialue on yli tuhannen temppelin raunion sisältävä, yli 400 neliökilometrin kokoinen alue, joka oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki luvuilla 800-1400. Angkor Wat on temppeleistä suurin, ollen samalla maailman suurin uskonnollinen rakennus. Eilen pääsimme vihdoin todistamaan omin silmin tuota "maailman kahdeksatta ihmettä".

Heräsimme neljältä ja hyppäsimme tuktukiin. Saimme 20 usd:llä tuktukin kuskeineen käyttöömme koko päiväksi. Lähdimme viideltä kohti temppeleitä, lippu alueelle maksoi 20 dollaria. Olimme puol kuuden maissa Angkor Watin luona odottelemassa kuuden maissa koittavaa auingonnousua, pienessä tihkusateessa. Tihkusade yltyi nopeasti kaatosateeksi, joka kesti puolisen tuntia. Auringonnousu ei pilvisessä säässä näyttänyt järin upealta, mutta Watin esiin tuleva silhuetti oli silti upea. Angor Watin jälkeen söimme aamupalan pienessä turistiravintolassa, ruuassa oli mm. puolikypsää kananmunaa: mahdollisesti tähän liittyen myöhemmin vähän erilaista juttua :D Sen jälkeen kiersimme muutaman muun temppelialueen läpi: mm. Angkor Thomin alue, jonka sisällä oli useita mahtavia temppeleitä, mm. Bayon ja sen 216 pari-kolmemetristä kivikasvoa. Päällimmäisenä jäi mieleen Ta Prohmin viidakon valtaama alue. Paikkoja ei kyl oikeesti voi sanoin kuvailla, ne täytyy nähdä ite. Ihan todella upeaa. Kymmenen tunnin kiertelyllä sai vain pienen pintaraapaisun alueeseen. En voi ku suositella, kannattaa käydä.

Hostellille tunnin päikkäreille ja illalla joskus viiden maissa kävelimme kaupungilla ja mulla oli vähän huono olo. Aluks aattelin, että se on vaan väsymystä ja ehkä pientä nestehukkaa. Ruoka ei maistunu ja  olo huononi vähän. Eikun takas hostellille päikkäreille. En halunnu, että Matin ja Taijan ilta menee mun takia pilalle hostellilla möllöttämällä ja passitin ne kaupungille. Tosi hieno ratkaisu: pian niiden lähdön jälkeen alko raju, taukoamaton oksentelu ja vesiripuli, eikä mikään menny alas, ei edes vesi. Ja kännykät ei toiminu, enkä saanu soitettua niitä takas. Parissa tunnissa oli tullu melkoinen dehydraatio ja olin ihan sekasin ja kuumeinen, kun noi tuli vihdoin takas. Mentiin tuktukilla lähimpään sairaalaan.

Ekana vähän kyselyä oireista ja voinnista, jonka jälkeen turha vatsan ultraääni. Sen jälkeen sain pari lääkepiikkiä perslihaksiin ja laitettiin tippa, iv:nä meni ainakin levofloksasiiniantibioottia, jotain muita lääkkeitä ja muutama pullollinen nesteitä. Ja sairaalaan yöks. En muista ihan hirveesti tapahtumista ku olin nii pihalla, mutta jano oli aivan käsittämätön, enkä voinu juua ollenkaan. Nukkumisesta ei tullu oikein mitään.

Matti ja Taija jäivät seurakseni sairaalaan yöksi. Jossain vaiheessa yötä Matilla alko samanlaiset oireet, mutta onneks vasta sairaalassa: sillä tilanne ei ehtiny kehittyä niin pahaks, kun saatiin tippa laitettua nopeasti. Myöhemmin myös Taijalle tuli vähän samoja oireita, muttei niin voimakkaina ja Taija ajatteli pärjätä ilman sairaalahoitoa suun kautta otettavilla antibiooteilla. Tulimme aamulla takas hostellille ja ollaan vaan nukuttu koko päivä. Mukaan tuli viiden päivän norfloksasiiniantibioottikuuri ja jotain hämäriä kiinalaisia pillereitä. Olo alkaa pikkuhiljaa olla jo parempi ja ehkä kohta vois yrittää syömistäkin. Eipähän tässä oo kun yli vuorokauden syömättömyys takana.

Ens yönä oli tarkotus lähteä Bangkokiin, mut ei tässä kunnossa. Jäädään Siem Reapiin parantelemaan itseämme siks aikaa kun tarvii. Kyl tää tästä! Kokemus tämäkin ja tulipahan koettua täkäläinen terveydenhuolto :D hoidosta ei mitään muuta moitittavaa, kuin se, että vatsan ultraus oli turha. Lääkäri oli kiinalainen ja hoitajat kambodzalaisia ja lähes kaikki puhuivat englantia. Hintaa lystille kertyi 240usd, onneks on matkavakuutus.