Mt. Tianmen - Fenghuang - SanJiang - Longji - Guilin

11.6.2014
Aamulla käveltiin hostellin lähellä sijaitsevalle kaapelikärryasemalle, josta pääsee Kiinan (ja joidenkin mukaan jopa maailman) pisintä kaapelikärryreittiä pitkin Tianmen-vuorelle. Hostellin setä suunnitteli meille taas hienon reitin päiväksi, jota noudatimme. Piitkän korkealla kopissa keikkumisen jälkeen lähdimme kävelemään vuoren reunalle rakennettua kävelyreittiä pitkin. Suuri osa reitistä oli rakennettu pystysuoraan kallionseinämään, josta oli välillä satojen metrien pudotus. Pitkähkö pätkä reitistä oli rakennettu lasista, jolloin koko pudotuksen näki jalkojen alla, huikeeta! Ei olis helppoa olla korkeanpaikankammoinen tällä reissulla :)

Muutaman kilometrin matkan jälkeen reitti vei toisen kaapelikärryn luokse. Tämä oli vain kaapelista roikkuva penkki, jolloin maisemat näki ihan eri tavalla, tää oli tosi kiva! Hiihtohissi vei vuoren huipulle rakennetulle suurelle temppelille, josta menimme takaisin pitkän kaapelikärryreitin yläasemalle. Matkasimme sillä väliasemalle, josta ilmaiset bussit veivät vuorelle tunnusomaisen, valtavan vuorenseinämässä olevan reiän luokse. Tämä on ehkä lähialueiden tunnetuin paikka esimerkiksi reiän läpi joitain vuosia sitten tehdyn base-hypyn vuoksi. Ajanpuutteen vuoksi emme ehtineet nousta tuhatta porrasta ylös katselemaan vuoren toiselle puolelle, vaan menimme vuorelta alas ja hostellille.

Pian bussimme kohti Fenghuangia (suom. feeniks-lintu) lähti. Kiva matkustaa välillä bussilla ja päivällä! Maisemat ovat tosi upeita ja kiva nähdä ikkunasta erilaisia pikkukyliä. Vuoristoon rakennettu moottoritie on yllättävän hieno! Näyttää iahn vasta rakennetulta ja koostuu lähinnä silloista, sillä maa on niin epätasainen, ettei sille saa pitkää tienpätkää rakennettua. Pari valtavaa miinusta bussimatkailussa on: istumme ihan edessä, bussin töötistä lähtee _todella_ kova ääni ja kuski hakkaa sitä ihan jatkuvasti. Ja joku rasittava akka kälättää mikkiin puoli matkaa jotain mainosta korkealla ja hyvin kovalla äänellään. No, onneks tuska loppu yllättävän pian: 4,5-5,5h bussimatka kestikin vaan kolme tuntia.

Siitä se reissun helpoin osa alkokin: meillä ei ollut vielä yöpaikkaa ja käteinen oli loppu. No, nostetaan rahaa ja mennään vaan johonkin hotelliin. Eipäs. Riemuksemme automaatit eivät toimineet ja pankki oli kiinni, emmekä saaneet vaihdettua rahaa. Eikä kukaan puhunut yhtään englantia. Kiersimme parissa tunnissa varmaan 30 hotellia läpi, eikä yhdessäkään puhuttu englantia, jotta olisimme saaneet selitettyä että maksamme vasta seuraavana päivänä. Englantia puhuva respa ois ollut hyvä siinäkin mielessä, ettemme tienneet vielä, kuinka päästä seuraavaan kaupunkiin. No, lopulta luovutimme ja päätimme vain mennä johonkin. Yhdessä paikassa emme saaneet täytettyä kiinankielistä sisäänkirjautumiskaavaketta, sillä he eivät osanneet auttaa sen täyttämisessä. Paikassa, johon lopulta päädyimme, kommunikoimme google translaten avulla. :D Kun pääsimme hienoon reikäpöntölliseen huoneeseemme, työntekijät löysivät jostain englantia puhuvan asiakkaan, joka tulkkasi asiamme vielä heille ja saimme samalla selvitettyä seuraavan päivän bussiasiat. Jee!

Kiertelimme illalla vielä pari tuntia Fenghuangia. Paikan vanhakaupunki on todella hieno, antiikkisen näköinen ja ikävä kyllä aika turismin pilaama. Yöllä paikassa oli hirveä melu miljoonan baarin takia ja vanhankaupungin kadut täyttyvät lähinnä krääsäkaupoista.

12.6.2014
Heti aamusta pankkia etsimään! Kun pääsimme ensimmäisen pankin kohdalle, englatia hyvin puhuva, jenkeissä aiemmin opiskellut kiinalainen tuli selittämään meille, miten hänellä on usan dollareita, eikä hän pysty vaihtamaan niitä yuaneiksi koska hänellä ei ole enää Kiinan henkilötunnusta. Hän pyysi meitä vaihtamaan dollarit hänen puolestaan. Samalla hän kertoi, että kaupungissa vain yksi pankki vaihtaa rahaa ja vei meidät sinne. Samalla selvisikin, että pankilla on raja, minkä verran rahaa saa vaihtaa vuorokaudessa - tämä ylittyi meillä, emmekä pystyneetkään vaihtamaan hänelle rahaa. Onneksi hän kuitenkin jollain keinolla onnistuikin siinä itse.

Kiertelimme päivän ympäri kaupunkia, joka olikin päivällä tosi upea. Vanhoja kivisiä ja puisia taloja, useita siltoja, isompia ja pienempiä jokia. Tosi uniikin näköinen paikka! Ihan kaikkialla valtavasti katseltavaa ja hirveesti yksityiskohtia. Pyykit ja ravintolan salaatit pestään joessa, kalat lilluu ravintoloiden edessä akvaarioissa ja kanat kääkättää pienissä häkeissään. Välillä paikka näyttää siltä, kuin se olisi voinut olla täsmälleen samanlainen jo 300 vuotta sitten. Zhangjiajiessä vietetyn ylimääräisen päivän vuoksi meillä oli aikaa kierrellä täällä vain yksi päivä, joka riitti kyllä ihan hyvin. Kaupunki tuli nähdyksi, mutta olisi täällä pidempäänkin viihtynyt.

Pyysin henkilökuntaa google translatella tilaamaan meille taksin bussiasemalle ja respan täti lähtikin viemään meitä taksille. Selvisimme perille yllättävänkin helposti ja pääsimme lähtemään kohti Huaihuaa. Kahden ja puolen tunnin bussimatka kestikin puolitoista ja pääsimme lähtemäänkin puoli tuntia aiemmin. Oltiin varattu hyvin aikaa asemalle siirtymiseen ja oho, meillä olikin useampi tunti aikaa miljoonakylä-Huaihualle. Täällä ja Fenghuangissa tätiporukoilla on kiva harrastus: he laittavat julkisella paikalla musiikin soimaan ja tanssivat biiseihin opettelemansa koreografiat. Auringon laskiessa Huaihuan juna-aseman edessä oleva valtava aukio täyttyi useista eri tanssiporukoista. Huippua!

Hard sleeper oli oikein mukava luokka matkustaa. Joka loossissa on tosiaan kuusi punkkaa, kolme päällekkäin. Ovia tai mitään ei ole, joten vaunu on mukavan avoin. Vajaan neljän tunnin matkan päätteeksi pääsimme SanJiangXiangin (eli kolmen joen risteymän) juna-asemalle, kymmenen kilsan päähän kaupungista, yhden aikaan yöllä. Kävi kuten toivottua, jo asemalaiturilla rahanhimoinen taksikuski oli jo vastassa, valmiina viemään kaupunkiin. Päästyämme kaupunkiin, kävelimme ensimmäiseen hotelliin sisään ja saatiin 15 eurolla erittäin kiva huone. Sanaakaan ei puhuttu englantia, nyt on helppoo kun on taas rahaa. :D

14.6.2014
Aamulla lähdettiin kurkkimaan vähän lähikortteleihin, miltä tää kaupunki vaikuttaa. Katottiin lähin nähtävyys, vanha rumputorni, käytiin syömässä ja kipitettiin bussiasemalle. Tarkoituksena olisi siis käydä katselemassa vähän riisipeltomaisemia matkalla Guiliniin: otettiin kahden tunnin (=puolentoista) bussi Longshengiin (Dragon Backbone Terraces), jossa asemalla vaihdettiin Longjiin menevään bussiin. Täälläkin kiskottiin hurjat sisäänpääsymaksut, 12e. Onneks bussit ei maksa paljoa! 

Pääsimme lopulta Ping'An-kylään, jossa meillä oli reilu pari tuntia aikaa kierrellä ennen viimeisen bussin lähtöä Guiliniin. Lähdettiin kiertelemään peltojen väliin tehtyä polkua pitkin - maisemat olivat tosi hienot. Jännää nähdä, miten vuoret oli kaivettu riisipelloiksi ja miten riisiä viljellään vuorilla. Paikka on myös tunnettu pitkistä hiuksista: alueella elää alkuperäiskansa, jonka naiset eivät koskaan leikkaa hiuksiaan.

Heittää ne bussiaikataulut välillä toiseenkin suuntaan: kahden tunnin bussimatka KUUMAAN Guiliniin vei kaks ja puol tuntia. Auringon jo laskettua lämpöä on edelleen yli 30. Eihän tässä uskalla oottaa auringonpaistetta :D Otettiin hieno hostellihuone kaheks yöks, ylihuomenna Kiinan viimeiseen kohteeseemme ennen Vietnamia. :)