lauantai 7. kesäkuuta 2014

Mt. Huangshan

Herätys 5:15, lähtö minibussilla 6:30, vaihto shuttle busiin n. tuntia myöhemmin, lippujen osto ja tunnin jonotus kaapelikärryyn. Täällä ne kaikki kiinalaiset siis on! Hirvee tungos, vaikka tultiin ensimmäisellä bussilla Tunxista.

Huangshan eli keltainen vuori on yksi Kiinan suurimmista nähtävyyskohteista, UNESCOn maailmanperintökohde, Avatarin maisemien innoittaja ja oikeesti kyllä aika pirun hieno nyppylä. Turisteja täällä käy vuosittain kevyet 15 miljoonaa ja sadepäiviä vuosittain on yli 200. Meillä kävi hyvä tuuri: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikki turistit ihan paria poikkeusta lukuunottamatta oli kiinalaisia. 

Hissillä ylös päästyämme lähdimme kävelemään parin metrin levyistä kivitietä ja miljoonia portaita pitkin ympäri vuoristoaluetta. Kaapelikärryjen ikävän rajallisten aukioloaikojen takia ehdittiin kiertää vain n. 5,5 tunnin ja n. 15 kilometrin verran, paljon jäi näkemättä.  Maisema muuttui matkan varrella yllättävän paljon. Välillä on kauniin pyöreitä, valtavia graniittikallioita ja välillä rosoisia mäntyjen peittämiä teräviä vuorenhuippuja. Valtavia pystysuoria pudotuksia polkumme alla sekä mahtavia maisemia jatkuvasti ympärillä. Ja melkeen päälle hyökkäileviä apinoita. Ihan huikee paikka. Ah. En kyl enää koskaan tahdo nähdä portaita. Ois siellä kyllä ollu kans hienohelmojen vaihtoehto: alkaen reilulla kympillä ois voinu vuokrata bambutuolin ja kaks kantajaa, ettei tarviais omia jalkoja rasittaa. :D

Paikalliseen hintatasoon nähden yllättävän kallis tää kyllä oli. Bussit 20Y + 19Y (kertaa kaks), hissiliput 80Y+80Y. Puiston sisäänpääsy 230, mutta pääsin opiskelijana puoleen hintaan. Tekee 43 euroa. Ehdottomasti sen arvoinen. :)

Paluubussilla ajettiin keskustaan asti, hostellimme on tosiaan vähän sivussa. Käytiin syömässä ja huomattiin, että bussit ei enää noin myöhään kulje hostellin suuntaan. Koitettiin napata taksia ja lopulta juttelimmekin samanaikaisesti lähes kymmenen taksikuskin kanssa ilman sanaakaan yhteistä kieltä. Onneks kaupunki on jo aika tuttu: hypättiin kyytiin ja näytin kuskille, mihin suuntaan ajaa ja perille löydettiin!
 
Huomenna viimeinen päivä täällä ja illalla lähtö taas piitkälle junamatkalle kohti länttä!
B)






asia,jota saa pienimmistäkin kaupoista: tyhjiöpakatut kanankintut, nam!

2 kommenttia:

  1. Huikeita pikkunyppylöitä! Ne kiinalaiset oli varmaan hurjan onnellisia, ku tuommonen jättiläinen tuli peittämään maisemat! :D
    Ruoka on yhtä pelottavan näköistä kuin muistinkin . . .

    VastaaPoista
  2. Hahah, jep :D ne ei onneks mun maisemia pahemmin peittäny. :) ruoka onneks hyvää! Iso osa sisällöstä jää vaan arvailun varaan...

    VastaaPoista