Hanoista Helsinkiin

21.6.2014
Aloitettiin viimeinen päivä kävelemällä Hoa Lo prisonille eli "Hanoi Hiltonille". Ranskalaiset rakensivat vankilan 1900-luvun alussa ja paikka tunnetaan raakana kidutusleirinä, jonne teljettiin Vietnamilaisia poliittisia vankeja sekä esimerkiksi jenkkien sotavankeja. Paikasta 2/3 tuhottiin sodan loputtua ja ehjä kolmasosa on museoitu.

Täällä ei vielä onneks olla omaksuttu Kiinan hinnoittelumallia: sisäänpääsy maksoi opiskelijalle kymppitonnin eli 36 eurosenttiä. Paikka oli hieno ja siellä oli selitykset myös englanniksi. Siellä kyllä selvästi huomaa, että sen on museoineet Vietnamilaiset kommunistit: vietnamilaisten olot kuvattiin todella huonoina, raakoina ja siellä esiteltiin kidutusvälineistöä, giljotiini yms. Mutta tiloissa, joissa amerikkalaisia oltiin pidetty, paikka kuvattiin ennemminkin hienostohotellina: kuvia biljardia pelaavista vangeista, suurista jouluaterioista jne.

Vankilalta lähdimme kävelemään Hoan Kiem-järven ja sen saarelle rakennetun temppelin kautta kiertelemään Old Quarteria, mitä teimmekin loppupäivän. Käveltiin vaan ristiin-rastiin katuja ja tuhlailtiin loput rahat. Hanoi on kyllä aika kiva kaupunki, ei tunnu kovin suurkaupungilta.

Hostelli oli kämmäilly meidän huonevarauksen kanssa ja vaihdettiin toiseks yöks huonetta. Huomasin illalla että olin unohtanu pistorasian haaroittimeni vanhaan huoneeseen. Kävin pyytämässä respasta avainta ja lähin hakemaan sitä. No, ei se viittiny kertoo että sinne oli muuttanu joku :D tuntu vähän hassulta kävellä huoneeseen, jossa joku vietnamilainen mies makaa sängyllä boksereissa telkkaria kattoen, nypätä töllön johto irti ja laittaa takas seinään ja lähteä. :D kyl mä sille sanoin et unohin tän tänne mut ei se varmaan tajunnu sanaakaan, katto vaan ihmeissään. :D

22.6.2014
Kotimatka! Yllättäin halvin tapa lentää Hanoista Suomeen oli Finnairin suora lento. Tosi outoa puhua lentoemännille suomee. Ois muuten pitäny vaihtaa Kiinan loput rahat Kiinan puolella pois... Nyt mulla on n. 8 euron eestä Yuaneja koska niitä ei saa vaihtaa missään :D
Lisäys: Hesassa lentokentällä onnistu! Sain alle 5e mutta saipahan jotain :)

Sadekausi? Mikä? En mä vaan sellasta nähnyt. Alkuun vähän hirvitti, kuinka paljon siellä oikeen sataa mut meillä kävi tosi hyvä tuuri. Parina iltana satoi vähän, mutta ei kertaakaan niin että se ois haitannut. Usein seuraavaan paikkaan mentäessä säätiedotukset lupailivat rankkasateita mut ei me niitä nähty. :D esimerkiksi Guilinissa kesäkuun keskimääräiseksi sademääräksi ilmoitetaan 347mm, joka on aika paljon: vertailuna, Tampereen kesäkuun sademäärä on 58mm. :D

Koko reissu tuli lopulta yllättävän kalliiksi: lennot vajaa 700, junanvaraukset 165 ja rahaa reissussa muuten meni yht. noin 750e. Plus viisumi 60e: yhteensä yli 1600e. Junien hinnoista yllättävän iso osa oli varausmaksuja. Ulkomaalaiset eivät voi ostaa Kiinan junalippuja muuten kuin tiskiltä ja junat on niin ruuhkaisia, että ne on pakko ostaa etukäteen kalliin matkatoimiston kautta. Mutta oli reissu ehdottomasti sen arvoinen - tosi hieno maa ja oli huippu reissu. :) Seuraavaa odotellessa...

Halong - Hanoi

Aamulla risteilyä etsimään! Käveltiin rantaa pitkin vähän aikaa, kunnes tultiin jonkin hotellin & matkatoimiston luokse. Mentiin kyselemään sieltä risteilyvaihtoehdoista. Ajanpuutteen ja pihiyden vuoksi päädyimme lyhimpään ja halvimpaan, parin kympin nelituntiseen reissuun. Pidemmillä matkoilla olis ollu mahdollisuuksia päästä  kajakoimaan yms, mutta ne, joille meillä olis riittäny aika, ois ollu tosi kalliita.

Satama onkin ihan eri paikassa, kuin hotellimme - matkatoimisto tilasi meille taksin ja päästiin laivaan. Ajelimme hienojen kalkkikivuorisaarten keskelle, kävelimme saaressa kivan tippukiviluolan läpi ja ajelimme takaisin satamaan pienen lenkin kautta. Oli tää todellakin pelkkä pintaraapaisu Halong Bayhyn, mutta hienolta näytti! :)

Meillä oli suunnitelmissa lähteä loppupäiväksi ajelemaan skootterilla lähialueille, mutta niitä ei saanutkaan vuokrattua mistää. Ei keksitty muutakaan tekemistä, joten päätettiin lähteä Hanoihin jo tänään. Otettiin busseista selvää, etittiin hostelli, pakattiin kamat ja mentiin tien varteen odottelemaan bussia, joka tulikin melkein heti. Köröteltiin hitaassa, heiluvassa bussissa 170 kilsan matkaa nelisen tuntia ja saavuttiin auringonlaskun jälkeen paahtavan kuumaan Hanoihin. Huristeltiin taas taksilla hostellille, joka mokoma yritti huijata viritetyllä mittarilla. Valitin vastaan ja maksettiin kolmannes hinnasta, reilu euro per naama melko pitkästä matkasta. Johan on, kun ei enää mihinkää voi luottaa :D

Vietnam on kyllä ihan erilainen, kuin Kiina. Ihmiset on erilaisia, mutta maastokin muuttui maan vaihtuessa täysin. Tiet eivät ole enää tasaisia, täällä on valtavia tasankoja ja paljon köyhemmän näköistä. On myös aika hauskaa, miten vietnamilaisista sanotaan, että julkinen suuttuminen on tosi noloa ja kukaan vietnamilainen ei oo koskaan vihainen. Joopajoo, äkäisin kansa mitä oon nähny. :D Vietnam on kans selvästi paljon länsimaalaisempi, kuin Kiina. Nettisivukieltojen puuttumisen lisäksi kaikkialla kuulee tuttua musiikkia, telkkarissa pyörii tuttuja ohjelmia englanniksi jne.

Huomenna reissun viimeinen päivä! :<

Kiinasta Vietnamiin: Nanningin kautta Halongiin

18.6.2014
Heippa vuoristot ja kauniit maisemat! Ja tavallaan jo heippa Kiina, sillä seuraava kohteemme, Nanning, on vaan pakollinen välipysäkki matkalla Vietnamiin. Tässä 7 miljoonan asukkaan pikkukaupungissa itessään ei oo mitään, mitä jaksettas käydä kattomassa, mutta onneks siellä ei tarvii ollakkaan kun tää yks ilta. Isot kaupungit on aika tylsiä.

Lähettiin matkaan ysiltä ja bussi saapui perille viittä tuntia myöhemmin. Heti asemalla pari englantia hyvin puhuvaa tyyppiä tuli kysymään, tarvitaanko apua. Ah. :) Hostelli on tosi kaukana asemasta niin päätettiin laiskuuksissamme ja hirveessä helteessä mennä taksilla. Illalla käytiin ostamassa liput Vietnamiin (23e) ja kierreltiin lähialueita ja markkinoita.

19.6.2014
Vietnamiiiiin! Onneksemme Nanningista on suora bussiyhteys myös pieneen kaupunkiin Halongiin, Pohjois-Vietnamiin. Paikassa on tunnettu kalkkikivivuoristoinen rannikko, Halong Bay, jolle olis tarkotus mennä käymään.

Kiina oli maana tosi hieno. Maisemat oli tosi upeita ja tällä matkalla näki niitä tosi monipuolisesti. Ihmiset oli tosi kivoja, mutta harvat puhu englantia ja välillä se vaikeutti matkustamista. Mutta ei liikaa, hyvin pärjättiin! Ruoka, majoitukset yms. oli halpoja ja hyviä mut nähtävyyksiin ja matkustamiseen meni yllättävän paljon rahaa. Lähtisin kyllä mielelläni uudestaan Kiinaan. :) ja pakkohan se on, Kiinan muuria ei nähty.

Bussimatka kesti yhteensä n. 9 tuntia. Ekat reilut kolme tuntia mentiin Kiinan puolella hienolla kaksikerroksisella bussilla, joka ei ollut edes puolillaan. Muutamien passitarkastusten, rajanylitysten ja -muodollisuuksien jälkeen siirryttiin minibussiin, jossa oli meidän lisäks yks matkustaja. Kelpaa, ei ollut ahdasta :) matkustettiin siinä n. 5 tuntia, kunnes saavuttiin Halongin tienoille ja kuski rupes tivaamaan meiltä vietnamiks hotellimme osoitetta. No, mitään paikkaa ei oltu vielä varattu ja kännykän navigaattorikartasta sain näytettyä, että mennään vaan keskustaan. Ja sinne päästiin.

Ah, sivistys. Rahaa saatiin vaihdettua missä vaan, ei ainoastaan yhdessä tietyssä pankissa. Ei tarvinnut passia. Ei tarvinnut täyttää kahta erillistä lomaketta, ei mitään. Kaikki puhuivat englantia, yllättävänkin hyvin. Lähdettiin kävelemään rantaa kohti ja matkan varrelle sattui jokin turisti-info, josta kysyttiin halpaa hotellia. Meidät ohjattiin läheiseen kivaan hotelliin, jossa huone maksoi yöltä 40 000 dongia. Eli 13,88 euroa. Kivaa olla taas miljonääri! Ja kivaa, kun netissä pääsee taas esim. Facebookiin, joihinkin googlen palveluihin yms. keskeisille nettisivuille ilman erillisiä ohjelmia. On tää vaan helppoo!

Kierreltiin ilta lähialuetta, syötiin ja käytiin uimassa. Vesi oli lämmintä ja ilmakin pysyy kolmenkympin tienoilla läpi yön. Huomenna yritetään päästä vesille ja ylihuomenna viettämään viimeistä päivää Hanoihin. Vietnam on kiva!

Guilinista Yangshuohon

15.6.2014
Kello 9 ja lämpöä lähes 30. Huh. Löydettiin aiemmin netistä, että Guilinin eläintarhassa on pandoja! Jee, niitä pitää nähdä nyt, kun Kiinassa kerran ollaan. Lähdettiin siis aamulla pyykinpesun jälkeen Seven Star Parkiin eli suureen puistoon, joka on saanut nimensä sitä ympäröivistä seitsemästä vuoresta.

Puisto oli ihan kiva, mutta silti pettymys. Se oli tosi keinotekoisen oloinen, vesiputoukset, purot, lähes kaikki oli rakennettua. Paikassa oli lisäksi paljon leikkipaikkoja sun muuta roinaa, höh. Kamelin muotonen vuori oli sentään aito ja aika hieno.

Eläintarha puolestaan oli kamala. Hirveä. Eläimiä oli melko paljon ja yhteensä niillä oli sen verran tilaa, mitä yhdellä pandalla pitäisi olla. Paikan kaksi pandaa makasi omissa, erillisissä kopeissaan ilman mitään piilopaikkaa, virikkeitä tai mitään. Oli niillä pieni aidattu ulkotilakin, mutta nyt ne oli teljetty sisälle. Elukat muutenkin oli tosi kärsivän näkösiä: turkit tosi huonossa kunnossa, liian vähän tilaa, ei mahdollisuutta mennä varjoon jne. Oikeestaan mikään paikassa ei ollut hyvin. Hyi että, kamala paikka. Kalliskin vielä, 9e.

Eläintarhasta lähdettyämme totesimme, ettei Guilinissa ole meille oikeastaan mitään ja päätimmekin lähteä jo bussilla Yangshuohon, johon saavuimme puolentoista tunnin matkan jälkeen klo 19. Hostellimme on muuten tosi kiva, mutta eka huoneemme oli ihan homeen peitossa. Vaihdettiin vähemmän homeiseen huoneeseen, varattiin skootteri huomiselle ja laitettiin herätyskello aikasin soimaan. :)

Yangshuo on reilun kolmensadan tuhannen asukkaan pikkukaupunki vuoriston keskellä Etelä-Kiinassa. Paikka on tunnettu siitä, että täällä pystyy harrastamaan hirveesti erilaisia ulkoilma-aktiviteetteja, kalliokiipeilystä pyöräilyyn. Nykyään paikka on aika turistisoitunut ja pääkatukin on lähinnä pelkkiä turistikauppoja ja -ravintoloita.

16.6.2014

Teepeltoja

Vuokrattiin aamulla skootteri hostellilta (100Y/pv, 12e) ja lähdettiin ajelemaan lähiympäristöön vuorille ja pikkukyliin. Saamamme skootteri oli ikävä kyllä tosi paska, eikä se meinannu millään jaksaa nousta mäkiä ylös ja toisen piti välillä kävellä. Tasasellakaan ei meinannu päästä eteenpäin... Skootteri oli ylämäissä sen verran kovilla että se imas bensat hetkessä ja hetken aikaa tuntu siltä, että jäädään vuorille :D onneks päästiin kuitenki huoltoasemalle asti. No, jääpähän enemmän aikaa maisemien katselulle kun ei päästä eteenpäin niin nopeesti :P

Maisemat oli taas kerran tosi upeat, ihan erilaiset kuin aiemmin. Aluksi oli paljon viljelyksiä ja peltoja: riisiä, maissia, hedelmäpuita, teetä, kaikkea. Myöhemmin saavuttiin Putao-kaupungin kautta ihan erilaiseen vuoristoon, terävien ja metsäisten kalkkikivivuorten ja riisipeltojen keskelle, välillä joelle ja Gaotian-kaupungin kautta takaisin Yangshuohon, josta lähdettiin vielä katsomaan läheistä hienoa Shangri-La -kylää. Tai lopulta kuitenkaan ei:

Kiinalaiset on kyllä aika hävyttömiä pääsymaksuilla rahastamisten kanssa. Aikalailla jokainen normaaliympäristöstä poikkeava paikka on aidattu ja sisään pääsee vain maksamalla liian kalliin pääsymaksun - esimerkiksi em. kylään päästäkseen olisi pitänyt maksaa lähes 10 euroa ja jätettiin se sitten väliin.

Illalla käytiin vielä tekemässä pieni lenkki viimeiseen suuntaan kaupungista, missä ei vielä oltu käyty ja satuttiin sopivasti näkemään upea auringonlasku vuorten yllä. Samalla oli aika päästä vihdoin uimaan. Uimarantoja ei näkynyt, joten pulahdin Li-jokeen rannassa olevan matkustajalautan kautta. :) Illalla käytiin kiertelemässä kaupungin turistipääkatua, West Streetiä. Vaikka tääkin kaupunki on aika turistisoitunu, tää on silti tosi huippu. Länsimaalaisia ei juurikaan näy niin tuntuu siltä kun kaikki ois paikallisia.

17.6.2014
Yangshuossa on vielä kaks täällä suosittua aktiviteettia, mitä tahdotaan kokeilla: polkupyöräily ja bambulautta-ajelu. Tänään siis ne. Vuokrattiin aamulla polkupyörät (vajaa 4e kpl, erinomaiset kapistukset!) ja kysyttiin reittivinkkejä. Vuokraaja ehdotti meille kivaa reittiä, jonka osana on bambulautta-ajelu. Sinne siis!

Hirveessä helteessä pyöräily on yllättävän kivaa, ei oo yhtään niin hikistä puuhaa, kuin mitä vois kuvitella. Matkalla jäätiin pariin paikkaan räpsimään muutamia kuvia ja blogiin kuvaa ottaessa lipsautin kännykkäni uimareissulle riisipeltoon... :D tästä eteenpäin kuvat tuleekin blogiin sitte osittain äitin kännykästä, oma toimii hetkittäin. Kun päästiin joelle, hypättiin n. 10e:n ja parin tunnin rauhalliselle ajelulle jokea pitkin. Aika humahti hetkessä upeita maisemia katsellessa. Matkalla oli muutama kiva pudotuskin, joista ajettiin alas. Samalla pyörämme kuskattiin autolla alajuoksulle ja päästiin jatkamaan ajelua sieltä.

Loppupäivä oli lähinnä sinne-tänne ajelua, loppureissun suunnittelua ja syömistä. Maistettiin kaupungin erikoisuutta, beer fishiä, joka oli kyllä aika hyvää! Huomenaamuna lähdetään Nanningiin ja ylihuomenna Vietnamiin! :)

Mt. Tianmen - Fenghuang - SanJiang - Longji - Guilin

11.6.2014
Aamulla käveltiin hostellin lähellä sijaitsevalle kaapelikärryasemalle, josta pääsee Kiinan (ja joidenkin mukaan jopa maailman) pisintä kaapelikärryreittiä pitkin Tianmen-vuorelle. Hostellin setä suunnitteli meille taas hienon reitin päiväksi, jota noudatimme. Piitkän korkealla kopissa keikkumisen jälkeen lähdimme kävelemään vuoren reunalle rakennettua kävelyreittiä pitkin. Suuri osa reitistä oli rakennettu pystysuoraan kallionseinämään, josta oli välillä satojen metrien pudotus. Pitkähkö pätkä reitistä oli rakennettu lasista, jolloin koko pudotuksen näki jalkojen alla, huikeeta! Ei olis helppoa olla korkeanpaikankammoinen tällä reissulla :)

Muutaman kilometrin matkan jälkeen reitti vei toisen kaapelikärryn luokse. Tämä oli vain kaapelista roikkuva penkki, jolloin maisemat näki ihan eri tavalla, tää oli tosi kiva! Hiihtohissi vei vuoren huipulle rakennetulle suurelle temppelille, josta menimme takaisin pitkän kaapelikärryreitin yläasemalle. Matkasimme sillä väliasemalle, josta ilmaiset bussit veivät vuorelle tunnusomaisen, valtavan vuorenseinämässä olevan reiän luokse. Tämä on ehkä lähialueiden tunnetuin paikka esimerkiksi reiän läpi joitain vuosia sitten tehdyn base-hypyn vuoksi. Ajanpuutteen vuoksi emme ehtineet nousta tuhatta porrasta ylös katselemaan vuoren toiselle puolelle, vaan menimme vuorelta alas ja hostellille.

Pian bussimme kohti Fenghuangia (suom. feeniks-lintu) lähti. Kiva matkustaa välillä bussilla ja päivällä! Maisemat ovat tosi upeita ja kiva nähdä ikkunasta erilaisia pikkukyliä. Vuoristoon rakennettu moottoritie on yllättävän hieno! Näyttää iahn vasta rakennetulta ja koostuu lähinnä silloista, sillä maa on niin epätasainen, ettei sille saa pitkää tienpätkää rakennettua. Pari valtavaa miinusta bussimatkailussa on: istumme ihan edessä, bussin töötistä lähtee _todella_ kova ääni ja kuski hakkaa sitä ihan jatkuvasti. Ja joku rasittava akka kälättää mikkiin puoli matkaa jotain mainosta korkealla ja hyvin kovalla äänellään. No, onneks tuska loppu yllättävän pian: 4,5-5,5h bussimatka kestikin vaan kolme tuntia.

Siitä se reissun helpoin osa alkokin: meillä ei ollut vielä yöpaikkaa ja käteinen oli loppu. No, nostetaan rahaa ja mennään vaan johonkin hotelliin. Eipäs. Riemuksemme automaatit eivät toimineet ja pankki oli kiinni, emmekä saaneet vaihdettua rahaa. Eikä kukaan puhunut yhtään englantia. Kiersimme parissa tunnissa varmaan 30 hotellia läpi, eikä yhdessäkään puhuttu englantia, jotta olisimme saaneet selitettyä että maksamme vasta seuraavana päivänä. Englantia puhuva respa ois ollut hyvä siinäkin mielessä, ettemme tienneet vielä, kuinka päästä seuraavaan kaupunkiin. No, lopulta luovutimme ja päätimme vain mennä johonkin. Yhdessä paikassa emme saaneet täytettyä kiinankielistä sisäänkirjautumiskaavaketta, sillä he eivät osanneet auttaa sen täyttämisessä. Paikassa, johon lopulta päädyimme, kommunikoimme google translaten avulla. :D Kun pääsimme hienoon reikäpöntölliseen huoneeseemme, työntekijät löysivät jostain englantia puhuvan asiakkaan, joka tulkkasi asiamme vielä heille ja saimme samalla selvitettyä seuraavan päivän bussiasiat. Jee!

Kiertelimme illalla vielä pari tuntia Fenghuangia. Paikan vanhakaupunki on todella hieno, antiikkisen näköinen ja ikävä kyllä aika turismin pilaama. Yöllä paikassa oli hirveä melu miljoonan baarin takia ja vanhankaupungin kadut täyttyvät lähinnä krääsäkaupoista.

12.6.2014
Heti aamusta pankkia etsimään! Kun pääsimme ensimmäisen pankin kohdalle, englatia hyvin puhuva, jenkeissä aiemmin opiskellut kiinalainen tuli selittämään meille, miten hänellä on usan dollareita, eikä hän pysty vaihtamaan niitä yuaneiksi koska hänellä ei ole enää Kiinan henkilötunnusta. Hän pyysi meitä vaihtamaan dollarit hänen puolestaan. Samalla hän kertoi, että kaupungissa vain yksi pankki vaihtaa rahaa ja vei meidät sinne. Samalla selvisikin, että pankilla on raja, minkä verran rahaa saa vaihtaa vuorokaudessa - tämä ylittyi meillä, emmekä pystyneetkään vaihtamaan hänelle rahaa. Onneksi hän kuitenkin jollain keinolla onnistuikin siinä itse.

Kiertelimme päivän ympäri kaupunkia, joka olikin päivällä tosi upea. Vanhoja kivisiä ja puisia taloja, useita siltoja, isompia ja pienempiä jokia. Tosi uniikin näköinen paikka! Ihan kaikkialla valtavasti katseltavaa ja hirveesti yksityiskohtia. Pyykit ja ravintolan salaatit pestään joessa, kalat lilluu ravintoloiden edessä akvaarioissa ja kanat kääkättää pienissä häkeissään. Välillä paikka näyttää siltä, kuin se olisi voinut olla täsmälleen samanlainen jo 300 vuotta sitten. Zhangjiajiessä vietetyn ylimääräisen päivän vuoksi meillä oli aikaa kierrellä täällä vain yksi päivä, joka riitti kyllä ihan hyvin. Kaupunki tuli nähdyksi, mutta olisi täällä pidempäänkin viihtynyt.

Pyysin henkilökuntaa google translatella tilaamaan meille taksin bussiasemalle ja respan täti lähtikin viemään meitä taksille. Selvisimme perille yllättävänkin helposti ja pääsimme lähtemään kohti Huaihuaa. Kahden ja puolen tunnin bussimatka kestikin puolitoista ja pääsimme lähtemäänkin puoli tuntia aiemmin. Oltiin varattu hyvin aikaa asemalle siirtymiseen ja oho, meillä olikin useampi tunti aikaa miljoonakylä-Huaihualle. Täällä ja Fenghuangissa tätiporukoilla on kiva harrastus: he laittavat julkisella paikalla musiikin soimaan ja tanssivat biiseihin opettelemansa koreografiat. Auringon laskiessa Huaihuan juna-aseman edessä oleva valtava aukio täyttyi useista eri tanssiporukoista. Huippua!

Hard sleeper oli oikein mukava luokka matkustaa. Joka loossissa on tosiaan kuusi punkkaa, kolme päällekkäin. Ovia tai mitään ei ole, joten vaunu on mukavan avoin. Vajaan neljän tunnin matkan päätteeksi pääsimme SanJiangXiangin (eli kolmen joen risteymän) juna-asemalle, kymmenen kilsan päähän kaupungista, yhden aikaan yöllä. Kävi kuten toivottua, jo asemalaiturilla rahanhimoinen taksikuski oli jo vastassa, valmiina viemään kaupunkiin. Päästyämme kaupunkiin, kävelimme ensimmäiseen hotelliin sisään ja saatiin 15 eurolla erittäin kiva huone. Sanaakaan ei puhuttu englantia, nyt on helppoo kun on taas rahaa. :D

14.6.2014
Aamulla lähdettiin kurkkimaan vähän lähikortteleihin, miltä tää kaupunki vaikuttaa. Katottiin lähin nähtävyys, vanha rumputorni, käytiin syömässä ja kipitettiin bussiasemalle. Tarkoituksena olisi siis käydä katselemassa vähän riisipeltomaisemia matkalla Guiliniin: otettiin kahden tunnin (=puolentoista) bussi Longshengiin (Dragon Backbone Terraces), jossa asemalla vaihdettiin Longjiin menevään bussiin. Täälläkin kiskottiin hurjat sisäänpääsymaksut, 12e. Onneks bussit ei maksa paljoa! 

Pääsimme lopulta Ping'An-kylään, jossa meillä oli reilu pari tuntia aikaa kierrellä ennen viimeisen bussin lähtöä Guiliniin. Lähdettiin kiertelemään peltojen väliin tehtyä polkua pitkin - maisemat olivat tosi hienot. Jännää nähdä, miten vuoret oli kaivettu riisipelloiksi ja miten riisiä viljellään vuorilla. Paikka on myös tunnettu pitkistä hiuksista: alueella elää alkuperäiskansa, jonka naiset eivät koskaan leikkaa hiuksiaan.

Heittää ne bussiaikataulut välillä toiseenkin suuntaan: kahden tunnin bussimatka KUUMAAN Guiliniin vei kaks ja puol tuntia. Auringon jo laskettua lämpöä on edelleen yli 30. Eihän tässä uskalla oottaa auringonpaistetta :D Otettiin hieno hostellihuone kaheks yöks, ylihuomenna Kiinan viimeiseen kohteeseemme ennen Vietnamia. :)

Wulingyuanin vuoristo

10.6.2014
Aamulla lähtö Wulingyuaniin! Kyseessä on Kiinan vanhin kansallispouisto, jossa maisemaa hallitsevat kvartsiittimuodostelmat: yli 3000 satojen metrien korkuista vuoripilaria, joita riittää silmänkantamattomiin. Vaikka Avatarin maisemien innoittajaksi mainitaankin Huangshan, on maisemat oikeasti kuvattu täällä. Vaikka vuoret eivät leijukaan ilmassa, näyttävät ne kyllä aika samalta, kuin leffassa! :)

Paikka on kolmen vartin bussimatkan päässä Zhangjiajiestä ja busseja kulkee jatkuvasti hintaan 12Y eli puolisentoista euroa. Sisäänpääsy maksaa opiskelijalle 20 euroa ja sormenjälkitunnistuksella varmennettava lippu on voimassa kolme päivää. Alue on tosi iso ja siellä kiertelee busseja, jotka eivät maksa erikseen mitään. Kaapelikärryistä yms. tulee taas lisämaksua.
 

Alueelle päästyämme hyppäsimme bussiin ja jonkun matkaa ajeltuamme kuljimme väkijoukon mukana ja hyppäsimme pois kyydistä valtavan Bailongin hissin kohdalla. Muutamalla eurolla pääsi hullun korkean ja sikahienon maisemahissimatkan vuoren päälle. Vuoren päällä on taas oma pieni bussiverkostonsa, jolla matkasimme pysäkiltä toiselle ja kävelimme upeita maisemapolkuja. Eräs mielenkiintoiaimmista paikoista oli "Mountain Lock". Tälle vuoritolpalle oli muodostunut aikojen saatossa silta. Itse vuorella kaiteisiin oli kiinnitetty aivan naurettavan valtava määrä rakkauden lukkoja. Oli aika hienon näköistä! Lopulta matkamme päättyi Tianzi mountainin kaapelikärrylle, jolla laskeuduimme vuorelta, busseilimme puiston alueen portille ja takaisin kaupunkiin.

Alunperin ajattelimme lähteä jo seuraavana päivänä eteenpäin, mutta päätimmekin jäädä kaupunkiin vielä päiväksi. Koska saimme hotellin halvalla vain kahdeksi yöksi, päätimme muuttaa hostelliin. Kävimme illalla kysymässä eräästä paikasta, olisiko seuraavalle päivälle tilaa. Samalla hostellin omistaja suunnitteli meille seuraavien päivien ohjelman ja lupasi ostaa meille myös bussiliput seuraavaan kaupunkiimme. Huippua! Hän on ollut ilmeisesti Wulingyuanissa oppaana 20 vuotta.

Huangshaniin verrattuna paikka vaikuttaa kivemmalta: jostain syystä täällä ei
ole jonoja juuri lainkaan juuri minnekään ja ihmisiä tuntuu muutenkin olevan tosi vähän. Maisemat oli molemmissa niin upeat, että hienompaa on vaikea valita. Yksi asia molemmille (ja muillekin Kiinan turistikohteille) on yhteinen: nämä ovat Kiinalaisille oiva paikka näyttäytyä muille ja olla nättinä miljoonissa räpsityissä kuvissa, joten kaikki on aivan viimeisen päälle: kaikkien vaatteet näyttävät hetki sitten ostetuilta ja ne ovat usein hyvin kaukana vuoristoon soveltuvista. Tosi monet pikku-prinsessat sipsuttelee korkokengillä silkkimekoissaan vuoristopoluilla tuhansien portaiden keskellä. Tehokas auringolta suojautuminen on myös yleistä irtohihojen yms. avulla. Kiinalaisten englannin taito näkyy hyvin myös kaikissa opaste- ja liikennekylteissä. Harvoin löytyy sellaisia, joissa ei olisi kirjoitusvirheitä. :D

11.6.2014
Aamulla heitimme hotellille hyvästit ja menimme uuteen kotiimme hostellille. Heitimme rinkat säilöön ja lähdimme heti vuoristoon. Hostellin omistaja saattoi meidät bussiin ja matkalla varmisteli, että onhan passit ja opiskelijakortti mukana.

Tällä kertaa aloitimme reittimme puiston toiselta sisäänkäynniltä ja menimme bussilla Huangzhishaille, josta nousimme kaapelikärryllä (opiskelijalle 5e) vuorelle, jonka kiersimme reunoja pitkin ympäri. Sieltä laskeuduimme kävellen alas ja kävelimme reilun 7 kilometrin matkan joen vierustaa pitkin, josta menimme bussilla puiston toiselle sisäänkäynnille ja takaisin kaupunkiin. Tänään matkan varrella oli valtavasti apinoita, tosi paljon myös poikasia. Maisemissa oli kans kivaa vaihtelua: ylhäältä vuoren päältä näki hyvin ympäröivän maiseman. Alaspäin kuljettaessa näki hyvin kasvillisuuden muuttumisen ja alhaalla jokea pitkin kulkiessa hahmotti, kuinka valtavia vuoret oikesti olivatkin.

Sää on edelleen suosinu, tänään aurinko paisto koko päivän. Mikä sadekausi? Ehkä se tulee sit etelämmässä kunnolla päälle...