Borneo - Sandakan, Sepilok ja Kinabatangan

18. - 22.3.2017 - Sandakan ympäristöineen

Tultiin Kota Kinabalusta bussilla Sandakaniin. Bussimatka kesti kuutisen tuntia lounastaukoineen. Maisemat oli hienot! Alkuun oli kaunista viidakon peittämää vuoristoa. Sandakanin lähestyessä öljypalmuplantaasit kuitenkin yleistyivät.

Hostellimme on ihan rannassa ja kattoterassilta löhöillessä voi katsella merelle. Ikävä kyllä uimarantoja KK:n tavoin ei täälläkään ole.

Seuraavana aamuna lähdettiin bussilla Sepilokiin. Sepilokissa menimme ensiksi Sepilok Orangutan Rehabilitation Centreen - paikkaan, johon tuodaan luonnossa jostain syystä omin voimin pärjäämättömiä orankeja. Orangit kasvatetaan keskuksessa aikuisiksi ja opetetaan selviämään luonnossa, jonka jälkeen ne vapautetaan - mutta kuitenkin kahdesti vuorokaudessa ne voivat tulla alueelle syömään. Seurasimme aamuruokintaa, johon tuli viisi orankia herkuttelemaan. Huikeita elukoita! Vieressä on myös Sun Bear Concervation Centre, jossa puolestaan pääsimme katselemaan maailman pienimpiä karhuja.

Eläinpaikkojen jälkeen lähdimme bussilla Kinabatangan-joelle parin tunnin päähän. Menimme veneellä joen varrella olevaan majoituspaikkaamme, jätimme tavarat sinne ja lähdimme parituntiselle jokisafarille. Nähtin paljon apinoita ja lintuja sekä villisikoja. Opas selitti meille eläimistä ja alueesta.

Pimeän tultua menimme tunnin mittaiselle kävelysafarille. Eläimiä ei juurikaan löytynyt - muutama lintu, kääpiökauriin silmät ja hyönteisiä - joista iilimadon sain kiskoa jalastani irti.

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä toiselle venesafarille, jossa näimme kuusimetrisen krokotiilin lisäksi lähinnä samoja eläimiä, kuin edellispäivänä. Lisäksi nähtiin pari isompaa lintua!

Paluumatkalla Sepilokissa lähdimme vielä kävelemään muutaman kilometrin mittaisen viidakkoreitin Rainforest Discovery Centressä. Eläimiä nähtiin vain lintuja ja pari oravaa, mutta viidakkokävelyt ovat nyt hienoja joka tapauksessa, vaikkei mitään näkyisikään!

Seuraavana aamu, 21.3. lähdin bussilla parin kilometrin päähän Sim Simiin, viereideen veden päälle rakennettuun kalastajakylään kiertelemään. Muutoinkin aamu meni lähialueita kierrellessä - puolenpäivän jälkeen piti lähteä lentokentälle. Ajan ja perslihasten säästämiseksi mentiin Sandakanista takaisin Kota Kinabaluun lentäen - lento maksoi vain reilun 20e, ei paha. Illalla ehdittiin vielä kierrellä hieman KK:ssa ja syödä hyvin. Seuraavana aamuna, 22.3. aikaisin lähdettiinkin kotiin - Hong Kongin ja Moskovan kautta lentäen.

Kota Kinabalu, Malesia

15. - 17.3.2017 - Kota Kinabalu
Intia oli upea ja ihana, mutta intensiivinen - joka aistille tulee jatkuvasti niin hurjat määrät informaatiota, että hommassa pitää olla itse täysillä mukana tai muuten se helposti käy ahdistavaksi ja raskaaksi. Vaikka oltiin aika iso osa Intiasta kipeänä, pystyttiin onneksi nauttimaan meiningistä loppuun asti, mutta kovin paljoa pidempään sitä ei ehkä olisi jaksanut.

Intiaan verrattuna Kota Kinabalu, kaupunki Borneon saarella Malesian puolella, tuntuu nyt melkoiselta lintukodolta. Liikenne on rauhallista ja hiljaista ja sitä on vähän. Ihmisia on vähän ja he ovat kohteliaita. Kaikkialla on uskomattoman siistiä. Ja hiljaista. Kaduilla on leveät jalkakäytävät ja liikennevalot. Eläimet eivät häiritse kadulla kulkemista. Yölläkään ei tule kylmä. Huh. Oikein tervetullutta vaihtelua!




KK:ssa vietettiin kolme yötä. Kahteen ja puoleen päivään mahtui laiskottelua, herkuttelua, hieman ostoksia sekä vesiaktiviteetteja.

Kävin kahdella upealla laitesukelluksella. Samassa veneessä oli lisäkseni pari kiinalaista tekemässä kokeilusukelluksiaan. Menimme sukelluskouluttajan kanssa kahdestaan kahdelle 50min sukellukselle, noin 15 metrin syvyyteen. Näimme paljon upeita koralleja ja värikkäitä kaloja, mutta mitään sen ihmeempää ei tällä kertaa vastaan tullut. Mutta sukellus itsessäänkin on jo erittäin mukavaa, vaikkei pohjasta mitään ihmeellistä löytyisikään. Näiden sukellusten jälkeen mulla onkin nyt takana jo 15 laitesukellusta, yli 10 tunnin pohja-ajalla. Oho! Tässä vaiheessa sukeltaminen alkaa olemaan jo niin luontevaa, että pohjassa melkein jo unohtaa olevansa vedessä, liikkuminen on helppoa ja hengittämistä ei enää ajattele. Samaten maskin tyhjentäminen ja nosteen hallinta yms. asiat tapahtuvat ilman sen kummempaa ajattelua.

Kota Kinabalussa ei ole uimarantaa ja vesihuvitukset käydään tekemässä läheisillä saarilla. Yhtenä päivänä mentiin veneellä Sapi-saarelle snorklaamaan. Alkuun paikka hirvitti, sillä sallittu snorklausalue oli rajattu kellukenarulla. Alue oli kuitenkin yllättävän laaja ja sen sisälle rajautui upeita koralleja ja näimme hurjat määrät upeita kaloja. Pienet meduusat polttelivat ja reviiriään vartioivat kalat hyökkäilivät. Oli hienoa!


Huomenna lähdetään eteenpäin, Sandakanille! Kovin tarkkaa suunnitelmaa meillä ei vielä loppureissulle ole, mutta eiköhän me jotain keksitä. :) viidakkoa ja orankeja ainakin pitäisi olla luvassa!

Pushkar, Holi-juhlat ja Delhi

 11.3.2017 - Matka Pushkariin

Junassa matkasimme sleeper-luokassa, eli makuuvaunuluokista halvimmassa. Junavaunu oli samanlainen, kuin millä istumapaikalla matkasimme reissussa aiemmin Sawai Madhopuriin, joskin viimeksi kaikki istuivat alimmilla vuoteilla ja keskimmäiset vuoteet oli taitettu pois. Patjat olivat kovat ja liian lyhyet ja uskomattoman likaiset - omalta paikaltani pyyhin paperilla märät läntit pois ja totuus paljastui, kun paperi muuttui mustaksi. Hyh, ei taideta vaunuja ihan joka vuosi siivota. Peittoja, verhoja, ilmastointia tai mitään muitakaan mukavuuksia vaunussa ei luonnollisestikaan ollut.

Matkan alettua nukahdin heti, kun rentouttava junan hurina ja mukava raiteiden rytmikäs kalke vaivuttivat uneen. Aika pian kuitenkin heräsin - kylmä! Vieressäni oleva ikkuna oli raollaan. Sain taisteltua raon pienemmäksi ja nukahdettua uudestaan. Hetkeksi. Pian päällä oli kaikki lämpimät vaatteet, ikkunanrakoa tilkitty vessapaperilla ja minä kippurassa lakanan sisällä, mutta aika hypotermiselta silti tuntui. Perille Ajmeriin saavuttiin aamulla ennen viittä. Tingattiin tuktuk viereiseen kylään, Pushkariin ja saavuttiin ennalta varattuun hostelliin ja päästiin nukkumaan kylmään huoneeseen.

12.3.2017 - Pushkar

Aamulla selvisi, että meillä ei ollutkaan varausta hostelliin - sesongin takia paikka olisi pitänyt maksaa etukäteen 48h kuluessa varauksen teosta, tai varaus peruuntuu. Tästä oli tullut sähköposti, jota en ollut ajossa (ennen tätä hetkeä) huomannutkaan. Paikka oli täyteen bookattu ja jouduimme lähtemään. Hostelliaamusta emme onneksi kuitenkaan mitään joutuneet maksamaan ja viereisestä hotellista saimme oikein hyvän huoneen seuraavaksi yöksi, joskin hintaa tuli suolaiset 16e/naama.

Pushkar on pyhä kaupunki, ja yksi Intian vanhimmista kaupungeista. Kaupungissa ei saa syödä lihaa tai käyttää alkoholia, eikä kaupunkiin myöskään saa kyseisiä tuotteita tuoda. Lisäksi pukeutumisen pitää olla konservatiivista. Kaupungin keskellä on pyhä järvi, jota ympäröivät kylpyportaat, joille tulee paljon hindulaisia pyhiinvaeltajia peseytymään pyhässä vedessä. Kymmen metriä lähemmäksi vettä ei kengät jalassa saa mennä - kuten ei mihinkään muihinkaan pyhiin paikkoihin saa.

Kylpyportaat kiertävät koko lammen ympäri

Kiertelimme päivän kaupunkia, kävelimme järven ympäri ja kävimme Brahman temppelissä, jossa meille esiteltiin paikat ja kerrottiin, miten hindut rukoilevat temppeleissä. Mielenkiintoista! Kaupunki on todella mukavan oloinen, ja lehmiä tulvillaan. Kivaa vaihtelua olla Intiassa pienemmässä paikassa, tähänastiset kohteemme ovat olleet suuria miljoonakaupunkeja. 

Valmistauduimme myös huomiseen Holi-festariin: ostimme isot säkilliset värikkäitä jauheita sekä repun, joka saa rauhassa sotkeentua. Holi on mulle yksi elämäni bucket list-jutuista, jotka pitää joskus päästä kokemaan. Nyt vihdoin on sen aika! Holin kunniaksi tänä iltana myös ammuttiin raketteja ja poltettiin hindujen tapojen mukaisesti useissa kokoissa ympäri kaupunkia Holika, eräs hindumytologian hahmoista.

Valmiina ollaan!

13.3.2017 - Holi Pushkarissa

Holi on hindujen suurin juhla, jota juhlitaan kerran keväässä, aina täydenkuun aikaan. Holi on kevään alku ja jotain uskonnollistakin taustaa sillä oli. Holia juhlitaan heittelemällä värikkäitä jauheita ja vettä ihmisten päälle, tanssimalla, musiikilla ja muuten ilakoimalla, aamulla muutamien tuntien ajan - Pushkarissa juhlat olivat klo 8-15. Kuten hindujen elämään muutenkaan, alkoholi ei näihin bileisiin kuulu. Sitä vastoin kannabiksella terästettyjä pirtelöitä paikalliset ilmeisesti tapaavat tänä päivänä nauttia.

Ei tarvinnut pitkään kulkea, kun näytti jo tältä.

Luovutimme huoneemme, pistimme tuhoutumiskelpoiset vaatteet päälle, muovipussitimme tärkeät asiat ja lähdimme kohti keskustaa. Aluksi muutama värikäs ihminen tuli vastaan huudellen "happy Holi!" ja heitellen vähäsen värijauhetta päällemme, me teimme samoin. Pian ihmisiä oli tullut vastaan jo kymmeniä ja pian olimme pienellä aukiolla, joka oli aivan täynnä porukkaa tanssimassa kovaäänisen musiikin tahtiin ja heittelemässä värejä ilmaan. Jatkoimme matkaa keskustan läpi ja satojen ohikulkijoiden kanssa toivottelimme toisillemme hauskaa Holia ja värjäsimme toisiamme. Osa heitti väriä vähäsen päälle, jotkut tulivat hieromaan väriä naamaan oikein antaumuksella ja halailemaan. Lähes jokainen vastaantulija otti meihin jollakin tavalla kontaktia. Kaduilla kukaan ei ole värjäykseltä ja vesipyssyiltä suojassa, vaan kuka tahansa saa olla uhri. Talojen parvekkeilla ja katoilla oli lapsia heittelemässä pienillä sangoilla vettä ihmisten päälle. Mukana juhlissa oli niin pieniä lapsiakin kuin vanhuksiakin, mutta suurin osa juhlijoista oli nuoria aikuisia.

Päätapahtumapaikka. Musiikki soi ja värejä lentelee!

Kun värijauheita on satanut päälle tarpeeksi, alkaa kaikki muuttua violetinharmaaksi - niin ihmiset, kuin kadutkin. Päivän edetessä yhdelläkään miehellä ei ole enää paita päällä, koska juhlaväki käy yhteistuumin repimässä miesten paidat päältä ja heittämässä ne katujen yllä kulkevien kaapeleiden päälle. Päädyn itsekin uhriksi ja pian kadut ovat tulvillaan revittyjä paitoja, värikkäitä ihmisiä, pölyävää väriä, naurua ja ilakointia. Kaikilla on hauskaa, näin paljoa ja näin iloisia ihmisiä ei näe missään.

Värit loppu? Lisää löytyy useista eri kojuista

Kolmen aikaan tunnelma vaimenee ja juhlat päättyvät. Musiikki hiljenee ja ihmismassat hälvenevät koteihinsa ja hostelleihinsa peseytymään. Jäljelle jää punertavanharmaat, paksun, tampatun tomun peitossa olevat kadut, ja isot kasat ihmisten ihmisten paitoja. Kiinteistöjen omistajat alkavat tiputtelemaan paitoja kaapeleiden päältä kadulle, kasaamaan niitä isoiksi keoiksi ja lakaisemaan tomua pois.

Paita revennyt ja väriä tulee joka suunnasta

Sellainen oli Holi. Erittäin intensiivinen, erittäin positiivinen kokemus. Oli todella hauskaa ja oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Pushkar tapahtumapaikkana myös toimi todella hyvin, sillä oikeasti koko kylä oli jutussa mukana ja siellä tunsi olevansa täysin osa porukkaa ja pääsi täysillä meininkiin mukaan. Hymylihaksiin sattuu ja suihkussakäynti tuntui paremmalta kuin koskaan. Huh.

Lopputulos päätapahtumapaikalla

14. - 15.3.2017 - Delhi & matka Malesiaan

Hotellilla rentoutumisen jälkeen lähdimme yöjunalla Delhiin - tällä kertaa parempien ihmisten joukossa, AC3-luokassa. Tällä kertaa meille tarjottiin jopa lakana, viltti ja tyyny sekä aamutee. Vaunussa oli tälläkin kertaa kylmä, muttei läheskään niin kylmä kuin viimeksi. Kohtuuhyvin nukuttu yö!

Delhissä maksoimme taksille n. 10e/naama päivän ajeluista: kiertelemme kaupungin pääturistikohteita, ja niiden jälkeen lentokentälle. Kävimme hienossa Birla Mandirin hindutemppelissä, India Gate -sotamuistomerkillä, kurkkaamassa hallinnollisia rakennuksia, Indira Gandhi -museossa sekä upeassa Bahai-uskonnon lootustemppelissä.

Delhi tällä vilkaisulla ei näyttänyt niin pahalta, kuin mitä paikasta kuulee - toki liikuimmekin lähinnä paremmilla alueilla. Saasteisen harmaata ilma kyllä Delhissä on.

Lennämme Kota Kinabaluun Chennain ja Kuala Lumpurin kautta. Molemmilla pysähdyksillä matkatavarat täytyy ottaa ruumasta pois. Jokainen lento ja odotus on muutaman tunnin - kokonaisuudessaan aika pitkä matka, mutta missään välissä ei ehdi levähtää kunnolla. Aika rankka matka siis, mutta hyvin meni!

Intia - Jaipur, Sawai Madhopur ja Agra

6.3.2017
Valmistujaismatka Sri Lankaan oli menestys, mutta kaksi viikkoa reissussa on kovin lyhyt matka - joten päätimme jatkaa matkustusta Soilan kanssa vielä reilun parin viikon ajan ennen Suomeen paluuta.

Tie muusta porukasta erosi Colombon lentokentällä - muut lähtivät kotiin ja meillä muutaman tunnin odottelun jälkeen lähti lento Chennain kautta Delhiin.

Pippurimyllyllä Intiaan

Unet yöllä jäivät kovin lyhyiksi, koska lennot olivat niin lyhyitä. Yritimme ostaa etukäteen Delhistä Jaipuriin junaa, mutta Intian junasysteemi ei taipunut tahtoomme, koska olimme myöhässä liikkeellä. Lippuja netistä voi ostaa, kun on rekisteröitynyt Intian junayhtiön sivuille - ja ilman Intialaista puhelinnumeroa rekisteröinti täytyy vahvistaa sähköpostitse, eikä vahvistusta meille ajoissa tullut. Lisäksi junat ylibuukataan aina ja ylimenevät matkustajat laitetaan waitlist-paikoille, joilta junaan pääsee mikäli tarpeeksi moni peruu varauksensa. Joka tapauksessa olisimme päätyneet waitlistille.

Delhin lentokentällä päätimme siis lähteä Jaipuriin autokyydillä, koska junaan emme päässeet ja lyhyiden unien jälkeen olisi ollut turhan vaivalloista lähteä keskustaan etsimään bussia. Maksoimme viiden tunnin matkasta reilut 40e/naama, kun lähtöhinta ennen tinkaamista olisi ollut jotain 70e/naama. Kallistahan tämä oli, mutta kahden viikon hienostohotellielon jälkeen pieni mukavuudenhalu ei ole niin pahasta :) matkalla maisemat oli aika askeettiset, siltä osin kun hereillä pysyttiin. Tasaista maastos silmänkantamattomiin ja vähän puita. Välillä isoja kerrostalokomplekseja, pieniä ruokakojuja ja yhdet äänekkäät katukarnevaalit. Paljon kotieläimiä.

Jaipurissa yritettiin nostaa rahaa parista automaatista automatkan maksua varten, tuloksetta. Westernunionista saimme vaihdettua rahaa, mutta Intian säädösten mukaisesti vain 70e kerralla. Äh. No, sillä pääsee alkuun! Eilen varaamaamme hostelliin päästiin pienen kiertelyn kautta ja oikein mukavan oloinen paikka onkin!

Näkymä hostellin kattoravintolasta

Illalla osallistuimme hostellin tarjoamalle reilun 7 euron street food tourille, jossa olimme ainoat osallistujat. Kiertelimme katuruokakojuja, maistoimme 12 eri ruokalajia ja kuulimme paljon mielenkiintoisia juttuja Intialaisesta ruuasta, Intiasta ja kaikesta mistä keksimme udella. Ähky tuli ja ruoka oli taivaallista. Ja oli aika mukava alku reissulle!

7.3.2017
Kunnon yöunet, ah.

Tää päivä meni aika pitkälti reissun Intian osuutta suunnitellessa ja hostellin lähiympäristössä kävellessä. Pitkä matka (ja edeltävä laiskottelu!) painaa edelleen niin tänään ei jaksanut sen kummemmin sykkiä.

Meillä oli ajatuksena viettää holi-juhlaa Delhissä, mutta eiliseltä oppaalta kuulimme, että Delhissä ei ole yhtä suurta juhlaa vaan juhlia vietetään lähinnä tuttavien kanssa - joten suunnitelmanmuutos ja vietämmekin holia pienemmässä paikassa, Pushkarissa. Monen eri ihmisen suositusten perusteella juuri Pushkarin pitäisikin olla paras paikka holille.

Kävimme matkatoimistolla ostamassa junalippuja ja saimmekin hoidettua koko loppureissun junaliput kerralla. Suunnitelmanmuutoksen myötä meille tulee toki melko paljon edestakaista matkaa, mutta onneksi meillä on myös yöjunia.

Illallisen söimme katukeittiöravintolassa, jonka sisäänheittäjän, Alin, kanssa keskustelimme ruokailun ajan ja vähän lisääkin. Sovimme, että hänen veljensä, Aadil, kuskaa meitä tuk-tukilla huomenna koko päivän haluamiimme paikkoihin (14e) ja illalla menemme Alin luokse tekemään porukalla ruokaa.

8.3.2017
Aadil tuli aamulla sovitusti noutamaan meitä hostellilta. Käytiin Alin kanssa juomassa aamu-chait kadulla ja lähdettiin liikkeelle ajaen ensiksi Pink City -historiallisen keskustan läpi.

Pysähdyttiin Jal Mahal -vesipalatsilla matkalla nopeasti. Palatsi on järven keskellä pönöttävä hieno rakennus, jonka historiaa ei tullut sen kummemmin selviteltyä. Sisään pääsee vain harvat ja valitut. Jatkettiin matkaa Amber Fortille, joka on valtava, upea linnoitus vuoren huipulla. Linnoitukselle ylös matkusti edestakaisin jatkuva elefanttiletka. Elefantteihin oli maalattu kauniita kuvioita ja niillä oli punaisenkirjavat viltit selässään. Amber fortista saimme tarpeeksemme ylös portille kiivetessämme, maisemat ja paikka oli upea. Turistien paljouden (ei muuten ole vielä Intiassa montaa näkynyt!) ja suolaisen pääsylippuhinnan (no ok 7e, ei se niin paha ois ollut) vuoksi päätimme jättää menemättä sisään.

Takaisin Jaipurin suuntaan mennessämme kävimme Elephant Villagessa. Kuulimme paljon juttuja elefanteista ja niiden hoitamisesta sekä pääsimme syöttämään niitä sekä ratsastamaan niillä. Yleensä paikat, joissa elefanteilla ratsastetaan, kohtelevat fantteja huonosti ja niitä on syytä välttää, mutta ilmeisesti täällä homma on ok, koska ronsuilla ratsastetaan ilman selkään rakennettua tuolia tai satulaa ja ratsastuksia ei tehdä montaa kertaa päivässä. Kivaa oli ja paikka vaikutti oikein asialliselta. Hintaa tälle jutulle tuli n. 20e.

Matkalla piipahdettiin myös nopeasti mauste- ja teekaupassa sekä kurkistamassa, kuinka paikallisia tekstiilejä painetaan. Kovasti siellä painotettiin, että mitään ei tarvitse ostaa, mutta kovin painostava ilmapiiri silti oli. Turkin tapaan täälläkin kaikkialle mennessä tyrkytetään heti teetä. Hyvä, onhan se herkullista!

Viimeinen kohteemme oli apinatemppeli. Tai melkein kuvaavampi nimi olisi ollut lehmäkoiravuohisika-apinatemppeli, eläintähän riitti. Temppeli itsessään ei ollut oikein minkään näköinen, mutta se oli rakennettu vuoren päälle ja sieltä oli upea näkymä Jaipuriin. Ja eläinten touhuja (ja pieniä porsaita!) on aina hauska katsella. :)


Illalla mentiin Alin ja Aadilin perheen yhdelle vuokra-asunnoista. Joka toki näytti enemmän varastolta, kuin miltään asumiskelpoiselta. Olihan siellä patja lattialla ja roinaa seiniä vasten, mutta siinä se. Mutta oven ulkopuolella oli mukava kattoalue, jossa teimme hiiligrillissä herkullisia curreja - muille kanaa, kasvissyöjäSoilalle paneer-juustoa. Raaka-aineet taatusti olivat tuoreita, kanakin oli vielä kaakattava puoli tuntia ennen ruuanlaittoa.

Erittäin hyvä päivä - vieraista kulttuureista saa aina rutkasti enemmän irti, kun pääsee paikallisten mukaan vähäksi aikaa. Ja ilmainen ruokakin toki on aina hyvää. :) Jaipur ja Intia on kyllä juuri niin sotkuisia, likaisia ja katueläintäyteisiä, kuin Intialta saattaa odottaakin. Kulttuurishokkia ei kuitenkaan ole tullut ja onneksi rumakin voi olla kaunista. Tykkään Intiasta aika paljon.

9.3. - 10.3.2017
Löntystelyä ympäri kaupunkia! Käytiin Pink Cityssä pyörimässä - nimi säilyy, vaikkakin paikka on ajan saatossa vaihtanut väriä jo pinkistä keltaisenoranssiin. Paikka muuten alkujaan maalattiin pinkiksi, koska brittien vierailevat kuninkaalliset niin kovasti pinkistä pitivät - ihan kohtuullinen suosionosoitus minusta. Kierreltiin myös City Palace läpi, joka sekin oli varsin hieno ja valtava rakennuskompleksi monine hienoine yksityiskohtineen.

Lehmiä, lehmiä kaikkialla

Wind Palace ja melkein tuhat ikkunaa

Illalla meillä lähti juna kohti Sawai Madhopuria, josta tarkoitus oli mennä Rathamnboren kansallispuistoon katselemaan tiikereitä. Junassa ikävästi kuitenkin tunne nousevasta kuumeesta alkoi ja hotellille saavuttaessa jo ns. hanatkin aukesivat. Seuraava yö (ja päivä) menikin rotankolossa ovien paisketta ja kylähullun huutoa kuunnellessa sekä liian usein vessassa käydessä. Safari jäi valitettavasti väliin, samoin junamatka Agraan. Illalla vointi alkoi kuitenkin jo parantua ja päätimme ottaa autokyydin 6h päähän Agraan. Hintaa sille tuli suolaiset 35 euroa, mutta ei mahda mitään.

11.3.2017
Elämä voittaa! Ruokaa melkein kahteen vuorokauteen! Ja eikun Taj Mahaliin. Sisäänpääsymaksu turistiveroineen on n. 7 euroa/naama.

Etsi Taj Mahal. Näkymä hostellilta.

Taj Mahal on suurmogulien hallitsijan 1600-luvulla lempivaimolleen rakentama mausomeumi. Kohtuullisen upea ja ruuhkainen sellainen! Valkoisesta marmorista rakennetun, kuvassakin näkyvän, osion lisäksi ympäristössä oli myös puistoja, suihkulähteitä sekä muita upeita rakennuksia. Kaunis paikka, oli tämä tekemämme koukkausen arvoinen ehdottomasti.

Taustalla näkyvä sumu ei muuten ole pilveä.

Välikuoleman jälkeen menimme vielä katsomaan Agra Fortia, 1500-luvulla rakennettua linnoitusta Agrassa. Pääasiassa paikka on rakennettu punaisesta hiekkakivestä, mutta osittain tämäkin on pröystäilevää valkoista marmoria. Erittäin hieno paikka tämäkin!

Onpa taas edustavia kuvia kännykässä. Oli se oikeasti hieno!

Illalla lähdemme yöjunalla Pushkariin eli vähän Jaipurista eteenpäin - tosiaan vähän paremmalla etukäteissuunnittelulla oltaisiin säästetty monta matkustuskilometriä, mutta onneksi yöjunissa matka menee huomaamatta. :)

Sri Lanka

Valmistujaismatka Sri Lankaan.

Juttua tulossa jälkikäteen. :)

Caye Caulker, Belize ja kotimatka

10.1. - 14.1.2017 - Caye Caulker, Belize Floresista lähdettiin Belizeen aamuseiskan eli aamupuoliyhdeksän minibussilla. Rajamuodollisuudet menivät taasen sutjakkaasti. Belize onkin ensimmäinen maani, jossa pääasiallinen kieli on englanti! Muut Keski-Amerikan valtiot ovat siis espanjan entisiä siirtomaita, mutta Belize on brittien vanha siirtomaa - ja onkin maista kaikista nuorin ja itsenäistyi vasta -81.

Caye Caulker on n. tunnin venematkan päässä Belize Citystä, entisestä pääkaupungista. Vuonna -61 hurrikaani tuhosi maasta suurimman osan (ja sama hurrikaani myös halkaisi Caye Caulkerin kahtia) ja tällöin perustettiin uusi pääkaupunki, Belmopan, kauemmaksi merestä. Koko Belizessä on vain n. 300 000 ihmistä, mikä ei kyllä yllätä yhtään. Bussimatkalla ei ollut juurikaan nähtävää - pelkkää tasaista suota ja tyhjyyttä.

Caye Caulkerin huikealla paratiisisaarella vietimme neljä yötä. Pääasiassa uiden, laiskotellen ja hyvin syöden. Tutustuttiin mahtaviin ihmisiin ja syötiin pari kertaa todella herkullista hummeria. Kärvennyttiin auringossa. Uitiin asutetetulta eteläsaarelta "the splitin" yli autiommalle pohjoispuolelle. Saaren motto on "go slow", joka kuvaa paikan laiskuutta erinomaisesti. Mihinkäs täällä kiire olisi.

Yhtenä päivänä mentiin koko päivän mittaiselle snorklausreissulle, joka oli paras snorklaukseni ikinä. Pysähdyttiin viiteen eri paikkaan snorklaamaan. Nähtiin valliriutan upeita koralleja, valtavasti haita ja rauskuja, muutama valtava kilpikonna, merihevosia, valtavia upeita simpukoita, värikkäitä kaloja, uponnut proomu... Kaikki kosketusetäisyydeltä. Vesi on ihanan lämmintä, uskomattoman kirkasta ja upean väristä.

Tarkoituksena oli mennä täällä myös laitesukeltamaan the great blue holelle, mutta retket sinne olivat sen verran kalliita, että se nyt sai jäädä seuraavaan kertaan.

Karibian löhöloma oli kyllä täydellinen lopetus mahtavalle reissullemme.

14.1. - 17.1.2017 - Kotimatka

74 tuntia. Ihan näin tätä kotimatkaa ei tosiaan alunperin suunniteltu. Tosiaan koska Belizen lennolle meitä ei reissun aluksi päätetty, meidän piti hommata lennot reissun lopuksi Belizestä Panamaan. Tällä lennolla meillä on San Salvadorissa 9 tunnin vaihtoaika ja Panama Cityssäkin saamme odottaa 16 tuntia ennen lentoamme Torontoon. Air Canadan säätämisen vuoksi taas Toronton alkuperäinen melko lyhyt vaihtoaika venyi yli 20 tuntiin. Onneksi meille tarjottiin hotelli. Vielä kolmen tunnin vaihtoaika Frankfurtissa ja yli kolmen vuorokauden matkustussetti on kasassa. Huhhuh. Toronton vaihto oli kyllä aika kiva. Mentiin keskustaan pikkupakkaseen kiertelemään ja syömään lounasta.

Onneksi satuin istumaan Nicaraguassa erään brittimiehen viereen: ilman hänen kertomuksiaan emme olisi tajunneet myöskään hommata Toronton vaihtoa varten ETAa Kanadaan ja meitä ei olisi ilman sitä päästetty lennolle - näin hänelle itselleen kävi. Ja lentoyhtiö ei koennut myöskään tarpeelliseksi informoida tästä marraskuussa tulleesta uudesta käytännöstä meille. Kiva.

Lopullinen reittimme:

Panama
- Panama City
- Santa Catalina
- Boquete

Costa Rica- San José
- Monteverde

Nicaragua
- Granada
- Isla de Ometepe (Moyogalpa)
- León

El Salvador- El Tunco

Guatemala

- Antigua

- Lago de Atitlán (Panajachel, San Pedro)

- Lanquin (Semuc Champey)

- Flores (Tikal)

Belize

- Caye Caulker

Semuc Champey, Flores ja Tikal

7.1.2017 - Semuc Champey
Aamulla lähdettiin Lanquinista lava-autolla n. 10km päähän Semuc Champeyhyn. Auto oli aika täynnä, mutta Sannan kanssa matkustettiin mukavan väljästi ohjaamon katolla. Upeat maisemat! Viidakkoista vuoristoa ja kaakaoviljelmiä.

Retken ensimmäisenä osana meillä oli water cave. Menimme noin puoleksitoista tunniksi luolastoon, ainoana varusteenamme ja valonlähteenämme kynttilät. Välillä kahlattiin, välillä uitiin. Kiipesimme vesiputouksen läpi köyttä pitkin ja hyppäsimme neljästä metristä pimeyteen vesialtaaseen. Koko matka liikuttiin vedessä. Välillä kynttilät kastuivat ja sammuivat, mutta ne sytytettiin muiden kynttilöillä uudelleen. Tosi mahtava kokemus.

Luolan jälkeen pääsimme hyppäämään valtavasta keinusta jokeen. Tämän jälkeen mentiin vähäksi aikaa upean vesiputouksen alle uimaan ja hyppäsimme vesiputouksen päältä kahdeksasta metristä veteen.

Seuraavaksi lähdimme lipumaan jokea alas n. kilometrin matkan verran kumirenkailla. Lipuessamne lapset tulivat myymään kaljaa - ja toki sellainen piti ostaa, 10-vuotiaalta Alexilta. Maksukin hoituu kätevästi jälkikäteen, minkä vuoksi kauppiaan nimi piti muistaa.

Tubingin päätyttyä meillä oli mahdollisuus hypätä vielä sillalta 12:sta metristä jokeen. Tähän enää aika harva lähti mukaan, mutta pitihän se kokea. Huikeeta!

Seuraavana syötiin mahtava buffet-lounas. Tortilloita kanalla, guacamolella ja muilla herkuilla sekä riisiä ja spagettia. Lounaan jälkeen lähdettiin vaeltamaan kohti uimapaikkaa n. tunnin päähän: matkalla kiivettiin korkealle kukkulan päälle näköalapaikalle katselemaan upeita Semuc Champeyn vesialtaita ja sitten laskeuduttiin alas uimaan niiden kristallinkirkkaaseen veteen.

Aivan mahtava päivä! Retki maksoi 175Q ja lounas 50Q. Yhteensä siis n. 30 euroa. Ja sään kanssa kävi tuuri - hostellilla illalla uusien tuttavuuksiemme (Kate ausseista ja Tom yhdysvalloista) kanssa Jengaa pelatessamme alkoi aikamoinen myrsky, vaikka päivällä sää oli täydellinen. Bussien kanssa tuuria ei niinkään ollut: oltiin varattu hostellilta seuraavaksi aamuksi bussi Floresiin, mutta respan tyttö tuli kertomaan, että bussi hajosi matkalla Lanquiniin. Päätettiin siis lähteä aamulla paria tuntia aikaisemmin Cobániin, josta yritämme saada bussin Floresiin.

(Kuvat Semuc Champeystä on googlattu, kun ei ollut kännykkää mukana!)

8.1.2017 - Flores
Puoli kuudelta minibussiin. Käsittämättömän lähes tunnin viivyttelyn jälkeen lähdettiin Cobániin, josta samantien saatiin toinen minibussi. Kyseltiin, että onhan kyseessä suora bussi niin juu, directo directo. Juu ei.

Jossain kohtaa matkaa meidät heitettiin mimibussista ulos ja siirryttiin toiseen. No joo mikäs siinä. Ja saavuttiin joelle, joka ylitettiin veneellä ja hypättiin päivän neljänteen minibussiin. Ja lopulta saavuttiin Santa Elenaan, josta piti ottaa vielä tuk tuk Floresiin. Kohtalaisen epämiellyttävää matkustamista. :D no, päästiin kohteeseen yli 9h matkaamisen jälkeen. Ilman lounasta ja aamupalaa. Hintaa matkalle tuli käytännössä sama, mitä shuttle olisi ollut: n. 17e.

Uudella kaverillamme Katella (joka matkasi jo samassa bussissa Atitlanilta) oli sama suunta ja otimme hänen kanssaan kolmestaan privaattihuoneen erittäin mukavasta hostellista. Suunnitelmissa oli mennä Tikaliin seuraavana aamuna katsomaan auringonnousua, mutta tällä matkaväsymyksellä ei kuulostanut parhaalta idealta herätä aamulla ennen kolmea. Menemme siis vasta päivällä!

Flores on pikkuruinen täpötäyteen rakennettu saari Guatemalassa. Aika saman tyylinen, kuin mitä alueen muutkin kaupungit: värikkäitä kauniita taloja. Keskuspuistossa myytiin katuruokaa ja oli paljon muitakin tapahtumaa: löytyy bändiä ja ilotulitusta ja vaikka mitä.

9.1.2017 - Tikal
Hidas aamu, iso aamupala ja Floresin kiertelyä. Ja puolenpäivän aikaan lähtö Tikaliin!

Tikal on yksi tunnetuimmista ja suurimmista mayakaupungeista, joka hylättiin yli 1000 vuotta sitten. Mayakulttuuri kukoisti aikoinaan, kaupungit olivat suuria ja hienoja. Ja nykyään he ovat tunnettuja myös siitä, että he olivat erinomaisia tähtitieteilijöitä ja kehittivät oman kalenterinsa. Onkin edelleen mysteeri, miksi mayakaupungit hylättiin. NykyäänTikalin alue on syrjässä, suuren viidakkoalueen keskellä. Retki kuljetuksineen, oppaineen ja pääsymaksuineen maksoi n. 37 euroa.

Opas selitti meille paljon mayojen historiasta ja kiertelimme suuren osan temppeleistä. Temppeleiden välillä on sankkaa viidakkoa ja osa tempppeleistä on vieläkin täysin maan alle hautautuneita: näimme metsän alla pilkottamassa muutaman pyramidimäisen kummun, joiden alta temppeleitä ei vielä ole kaivettu esiin.

Auringonlaskua noustiin seuraamaan korkeimman temppelin päälle. Auringonlasku itsessään oli upea, mutta vielä upeampaa oli viidakon äänet hämärtyvästä viidakosta: hurjasti erilaisia lintuja ja apinoita. Eläimistä Tikalin alueella näimme ketun, pari pesukarhua ja apinoita.

Illalla mentiin keskuspuistoon syömään katuruokaa. Ja pääsimme todistamaan aivan käsittämätöntä tapaa järjestää ilotulitus: väkijoukon keskelle kannettiin valtava puuhäkkyrä, joka oli täynnä ilotulituksia. Häkkyrä sytytettiin ja ihmiset juoksivat karkuun: oli räjähdystä ja kamala meteli ja häkkyrä ampui tulipalloja edelleen ihmisten päälle. Mitä helvettiä? Miten toi voi olla laillista ja miksi joku rakentaisi tollasia? No, säästyttiin vahingoittumattomina ja nähdäksemme myöskään kukaan ei sokaistunut ja ruoka oli hyvää.

Atitlan-järvi

3.1.2017- 5.1.2017 - Atitlan
Hyvästeltiin perhe ja kaverit ja matka jatkuu! Kympillä saatiin vajaan kolmen tunnin kuljetus seuraavaan kohteeseen, Atitlan-järvelle.

Lago de Atitlán on kolmen tulivuoren (Toliman, Atitlan ja San Pedro) sekä hienon vuoriston ympäröimä upea järvi Guatemalassa. Ympärillä on pari isompaa kaupunkia ja pienempiä kyliä. Kyytimme saapui Panajacheliin, josta löysimme nopeasti yösijaksemme mukavan hospedajen.

Ikäväksemme Panajachel ei ollut ihan sitä, mitä Atitlanilta odotimme. Käytännössä kaikki mitä kaupunki tarjoaa, on turistikrääsäkaupat ja ravintolat eikä kelvollista uimapaikkaakaan ollut. Aktiviteettitarjontaa olisi toki vaikka mitä, mutta sikamaiseen hintaan. Päivä kului kuitenkin ihan mukavasti syödessä ja kierrellessä. Ja sainpa surffimuistona vielä korvakäytäväntulehduksen, mutta onneksi antibioottitippoja sai ilman reseptiä.

Seuraavana aamuna kohti parempia seutuja: otettiin aamulla venekyyti järven vastapäiselle puolelle San Pedro la Lagunaan. Löydettiin nopeasti mahtava hostelli. Ja meillä kävi tuuri, sillä paikka oli aivan täyteen varattu ja mahduimme juuri ja juuri. San Pedro on viihtyisä pieni kylä täynnä kivoja ravintoloita. Jonkin aikaa kierreltyämme lähdettiin käymään veneellä toiseen pikkukylään, San Marcosiin. San Marcos oli vieläkin pienempi kylä, jossa ei ollut edes oikeastaan teitä, vaan paikasta toiseen kuljettiin pieniä polkuja pitkin. Kylä on aivan jäätävä hippikeskittymä. Reikiä ja energiahoitoja ja ties mitä huuhaata tarjotaan joka puljussa, löytyy meditaatioretriittiä ja kadulla luetaan ennustuksia tarot-korteista. Ravintola kehuskelee vegaanisilla ruuillaan, jotka ovat nykymuodin mukaisesti myös soijattomia, gluteenittomia ja maidottomia. Kylläpä sitä sai tuntea itsensä normaaliksi.

Varsinainen kohde meillä San Marcosissa oli rantaan rakennettu uimapaikka, jossa pääsi hyppimään järveen 7 metrin korkeudesta sekä matalemmista paikoista puista ja kallioilta. Kunnon uimarantojen puuttuessa tämä on ehkä järven paras paikka uida. Samassa yhteydessä päästiin myös kävelemään pienen mäen päälle katselemaan hienoja maisemia.

Seuraavana aamuna oli tiedossa retki vuoristoon Indian's Nose -nimiselle huipulle. Paikka on saanut nimensä siitä, että vuoriston silhuetti muistuttaa intiaanin kasvoja, joissa nenänpää on kaikista korkein kohta. Herättiin kolmelta ja mentiin n. tunnin bussikyydillä huipun lähelle. Käveltiin pilkkopimeässä lamppujen kanssa kahviviljelmien läpi jyrkänteiden vierustaa pitkin noin tunnin päähän odottelemaan auringonnousua. Joka oli ehkä upein auringonnousu, mitä oon koskaan nähnyt. Upea vuoriston reunustama järvi, joka värjäytyi auringon noustessa taivaan kanssa punaiseksi. Kuusi peräkkäistä tulivuorta, joista Fuego purkautui useita kertoja ja pimeän aikana näimme kaukana punaisena hohkaavan laavan. Ihan mahtavaa. Retki maksoi reilun kympin ja oli ehdottomasti sen arvoinen.

Tulivuoria: San Pedro, Atitlan, Toliman, Fuego, Acatenango & Agua

Takaisin San Pedroon ja aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin joogatunnille. Aiemmin oon kerran kokeillut joogaa, vuosi sitten Laosissa. Tunti oli erittäin miellyttävä: yllättävänkin raskaita lihaskuntoharjoitteita ja tehokkaita venytyksiä.

San Pedron paras uimapaikka löytyy kylän viereiseltä niemeltä, josta pääsee hyppimään järveen suurilta kiviltä ja vedessä pönöttävästä kelopuusta. Uitiin ja laiskoteltiin vähän aikaa. Käytiin syömässä ja vähän aikaa koomaamassa hostellilla. Illalla lähdettiin vielä kävellen katsomaan läheisintä naapurikylää, San Juania, josta tultiin veneellä takaisin.

Atitlan on todellakin käymisen arvoinen kohde, ja aktiviteetit pienemmistä kylistä ovat vieläpä ihan kohtuuhintaisia. Vielä olisi voinut patikoida tulivuorelle ja vesiputoukselle, kajakoida, ratsastaa, vesihiihtää tai varjoliitää. Lähemmistän kylistä toisiin pääsee 10Q (1.4e) ja järven toiselle puolen 25Q (3.40e) hintaan. Päivällä on hellettä ja öisin tarvii pitkät vaatteet päälle. Guatemalassa näkee paljon värikkäitä Mayojen kansallisasuja, erityisesti Atitlanilla.

6.1.2017 - Matka Lanquiniin
Matka jatkuu - kuudelta veneellä Panajacheliin, jossa aamupalan jälkeen kahdeksalta 35$ hintaan shuttle busilla Lanquiniin. Ennalta varattuuun hostelliin saavuttiin reilun kymmenen tunnin jälkeen. Napattiin kadulta pihvit tortilloilla ja suunniteltiin seuraavia päiviä.