Atitlan-järvi

3.1.2017- 5.1.2017 - Atitlan
Hyvästeltiin perhe ja kaverit ja matka jatkuu! Kympillä saatiin vajaan kolmen tunnin kuljetus seuraavaan kohteeseen, Atitlan-järvelle.

Lago de Atitlán on kolmen tulivuoren (Toliman, Atitlan ja San Pedro) sekä hienon vuoriston ympäröimä upea järvi Guatemalassa. Ympärillä on pari isompaa kaupunkia ja pienempiä kyliä. Kyytimme saapui Panajacheliin, josta löysimme nopeasti yösijaksemme mukavan hospedajen.

Ikäväksemme Panajachel ei ollut ihan sitä, mitä Atitlanilta odotimme. Käytännössä kaikki mitä kaupunki tarjoaa, on turistikrääsäkaupat ja ravintolat eikä kelvollista uimapaikkaakaan ollut. Aktiviteettitarjontaa olisi toki vaikka mitä, mutta sikamaiseen hintaan. Päivä kului kuitenkin ihan mukavasti syödessä ja kierrellessä. Ja sainpa surffimuistona vielä korvakäytäväntulehduksen, mutta onneksi antibioottitippoja sai ilman reseptiä.

Seuraavana aamuna kohti parempia seutuja: otettiin aamulla venekyyti järven vastapäiselle puolelle San Pedro la Lagunaan. Löydettiin nopeasti mahtava hostelli. Ja meillä kävi tuuri, sillä paikka oli aivan täyteen varattu ja mahduimme juuri ja juuri. San Pedro on viihtyisä pieni kylä täynnä kivoja ravintoloita. Jonkin aikaa kierreltyämme lähdettiin käymään veneellä toiseen pikkukylään, San Marcosiin. San Marcos oli vieläkin pienempi kylä, jossa ei ollut edes oikeastaan teitä, vaan paikasta toiseen kuljettiin pieniä polkuja pitkin. Kylä on aivan jäätävä hippikeskittymä. Reikiä ja energiahoitoja ja ties mitä huuhaata tarjotaan joka puljussa, löytyy meditaatioretriittiä ja kadulla luetaan ennustuksia tarot-korteista. Ravintola kehuskelee vegaanisilla ruuillaan, jotka ovat nykymuodin mukaisesti myös soijattomia, gluteenittomia ja maidottomia. Kylläpä sitä sai tuntea itsensä normaaliksi.

Varsinainen kohde meillä San Marcosissa oli rantaan rakennettu uimapaikka, jossa pääsi hyppimään järveen 7 metrin korkeudesta sekä matalemmista paikoista puista ja kallioilta. Kunnon uimarantojen puuttuessa tämä on ehkä järven paras paikka uida. Samassa yhteydessä päästiin myös kävelemään pienen mäen päälle katselemaan hienoja maisemia.

Seuraavana aamuna oli tiedossa retki vuoristoon Indian's Nose -nimiselle huipulle. Paikka on saanut nimensä siitä, että vuoriston silhuetti muistuttaa intiaanin kasvoja, joissa nenänpää on kaikista korkein kohta. Herättiin kolmelta ja mentiin n. tunnin bussikyydillä huipun lähelle. Käveltiin pilkkopimeässä lamppujen kanssa kahviviljelmien läpi jyrkänteiden vierustaa pitkin noin tunnin päähän odottelemaan auringonnousua. Joka oli ehkä upein auringonnousu, mitä oon koskaan nähnyt. Upea vuoriston reunustama järvi, joka värjäytyi auringon noustessa taivaan kanssa punaiseksi. Kuusi peräkkäistä tulivuorta, joista Fuego purkautui useita kertoja ja pimeän aikana näimme kaukana punaisena hohkaavan laavan. Ihan mahtavaa. Retki maksoi reilun kympin ja oli ehdottomasti sen arvoinen.

Tulivuoria: San Pedro, Atitlan, Toliman, Fuego, Acatenango & Agua

Takaisin San Pedroon ja aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin joogatunnille. Aiemmin oon kerran kokeillut joogaa, vuosi sitten Laosissa. Tunti oli erittäin miellyttävä: yllättävänkin raskaita lihaskuntoharjoitteita ja tehokkaita venytyksiä.

San Pedron paras uimapaikka löytyy kylän viereiseltä niemeltä, josta pääsee hyppimään järveen suurilta kiviltä ja vedessä pönöttävästä kelopuusta. Uitiin ja laiskoteltiin vähän aikaa. Käytiin syömässä ja vähän aikaa koomaamassa hostellilla. Illalla lähdettiin vielä kävellen katsomaan läheisintä naapurikylää, San Juania, josta tultiin veneellä takaisin.

Atitlan on todellakin käymisen arvoinen kohde, ja aktiviteetit pienemmistä kylistä ovat vieläpä ihan kohtuuhintaisia. Vielä olisi voinut patikoida tulivuorelle ja vesiputoukselle, kajakoida, ratsastaa, vesihiihtää tai varjoliitää. Lähemmistän kylistä toisiin pääsee 10Q (1.4e) ja järven toiselle puolen 25Q (3.40e) hintaan. Päivällä on hellettä ja öisin tarvii pitkät vaatteet päälle. Guatemalassa näkee paljon värikkäitä Mayojen kansallisasuja, erityisesti Atitlanilla.

6.1.2017 - Matka Lanquiniin
Matka jatkuu - kuudelta veneellä Panajacheliin, jossa aamupalan jälkeen kahdeksalta 35$ hintaan shuttle busilla Lanquiniin. Ennalta varattuuun hostelliin saavuttiin reilun kymmenen tunnin jälkeen. Napattiin kadulta pihvit tortilloilla ja suunniteltiin seuraavia päiviä.