7.1.2017 - Semuc Champey
Aamulla lähdettiin Lanquinista lava-autolla n. 10km päähän Semuc Champeyhyn. Auto oli aika täynnä, mutta Sannan kanssa matkustettiin mukavan väljästi ohjaamon katolla. Upeat maisemat! Viidakkoista vuoristoa ja kaakaoviljelmiä.
Aamulla lähdettiin Lanquinista lava-autolla n. 10km päähän Semuc Champeyhyn. Auto oli aika täynnä, mutta Sannan kanssa matkustettiin mukavan väljästi ohjaamon katolla. Upeat maisemat! Viidakkoista vuoristoa ja kaakaoviljelmiä.
Retken ensimmäisenä osana meillä oli water cave. Menimme noin puoleksitoista tunniksi luolastoon, ainoana varusteenamme ja valonlähteenämme kynttilät. Välillä kahlattiin, välillä uitiin. Kiipesimme vesiputouksen läpi köyttä pitkin ja hyppäsimme neljästä metristä pimeyteen vesialtaaseen. Koko matka liikuttiin vedessä. Välillä kynttilät kastuivat ja sammuivat, mutta ne sytytettiin muiden kynttilöillä uudelleen. Tosi mahtava kokemus.
Luolan jälkeen pääsimme hyppäämään valtavasta keinusta jokeen. Tämän jälkeen mentiin vähäksi aikaa upean vesiputouksen alle uimaan ja hyppäsimme vesiputouksen päältä kahdeksasta metristä veteen.
Seuraavaksi lähdimme lipumaan jokea alas n. kilometrin matkan verran kumirenkailla. Lipuessamne lapset tulivat myymään kaljaa - ja toki sellainen piti ostaa, 10-vuotiaalta Alexilta. Maksukin hoituu kätevästi jälkikäteen, minkä vuoksi kauppiaan nimi piti muistaa.
Tubingin päätyttyä meillä oli mahdollisuus hypätä vielä sillalta 12:sta metristä jokeen. Tähän enää aika harva lähti mukaan, mutta pitihän se kokea. Huikeeta!
Seuraavana syötiin mahtava buffet-lounas. Tortilloita kanalla, guacamolella ja muilla herkuilla sekä riisiä ja spagettia. Lounaan jälkeen lähdettiin vaeltamaan kohti uimapaikkaa n. tunnin päähän: matkalla kiivettiin korkealle kukkulan päälle näköalapaikalle katselemaan upeita Semuc Champeyn vesialtaita ja sitten laskeuduttiin alas uimaan niiden kristallinkirkkaaseen veteen.
Aivan mahtava päivä! Retki maksoi 175Q ja lounas 50Q. Yhteensä siis n. 30 euroa. Ja sään kanssa kävi tuuri - hostellilla illalla uusien tuttavuuksiemme (Kate ausseista ja Tom yhdysvalloista) kanssa Jengaa pelatessamme alkoi aikamoinen myrsky, vaikka päivällä sää oli täydellinen. Bussien kanssa tuuria ei niinkään ollut: oltiin varattu hostellilta seuraavaksi aamuksi bussi Floresiin, mutta respan tyttö tuli kertomaan, että bussi hajosi matkalla Lanquiniin. Päätettiin siis lähteä aamulla paria tuntia aikaisemmin Cobániin, josta yritämme saada bussin Floresiin.
(Kuvat Semuc Champeystä on googlattu, kun ei ollut kännykkää mukana!)
8.1.2017 - Flores
Puoli kuudelta minibussiin. Käsittämättömän lähes tunnin viivyttelyn jälkeen lähdettiin Cobániin, josta samantien saatiin toinen minibussi. Kyseltiin, että onhan kyseessä suora bussi niin juu, directo directo. Juu ei.
Puoli kuudelta minibussiin. Käsittämättömän lähes tunnin viivyttelyn jälkeen lähdettiin Cobániin, josta samantien saatiin toinen minibussi. Kyseltiin, että onhan kyseessä suora bussi niin juu, directo directo. Juu ei.
Jossain kohtaa matkaa meidät heitettiin mimibussista ulos ja siirryttiin toiseen. No joo mikäs siinä. Ja saavuttiin joelle, joka ylitettiin veneellä ja hypättiin päivän neljänteen minibussiin. Ja lopulta saavuttiin Santa Elenaan, josta piti ottaa vielä tuk tuk Floresiin. Kohtalaisen epämiellyttävää matkustamista. :D no, päästiin kohteeseen yli 9h matkaamisen jälkeen. Ilman lounasta ja aamupalaa. Hintaa matkalle tuli käytännössä sama, mitä shuttle olisi ollut: n. 17e.
Uudella kaverillamme Katella (joka matkasi jo samassa bussissa Atitlanilta) oli sama suunta ja otimme hänen kanssaan kolmestaan privaattihuoneen erittäin mukavasta hostellista. Suunnitelmissa oli mennä Tikaliin seuraavana aamuna katsomaan auringonnousua, mutta tällä matkaväsymyksellä ei kuulostanut parhaalta idealta herätä aamulla ennen kolmea. Menemme siis vasta päivällä!
Flores on pikkuruinen täpötäyteen rakennettu saari Guatemalassa. Aika saman tyylinen, kuin mitä alueen muutkin kaupungit: värikkäitä kauniita taloja. Keskuspuistossa myytiin katuruokaa ja oli paljon muitakin tapahtumaa: löytyy bändiä ja ilotulitusta ja vaikka mitä.
9.1.2017 - Tikal
Hidas aamu, iso aamupala ja Floresin kiertelyä. Ja puolenpäivän aikaan lähtö Tikaliin!
Hidas aamu, iso aamupala ja Floresin kiertelyä. Ja puolenpäivän aikaan lähtö Tikaliin!
Tikal on yksi tunnetuimmista ja suurimmista mayakaupungeista, joka hylättiin yli 1000 vuotta sitten. Mayakulttuuri kukoisti aikoinaan, kaupungit olivat suuria ja hienoja. Ja nykyään he ovat tunnettuja myös siitä, että he olivat erinomaisia tähtitieteilijöitä ja kehittivät oman kalenterinsa. Onkin edelleen mysteeri, miksi mayakaupungit hylättiin. NykyäänTikalin alue on syrjässä, suuren viidakkoalueen keskellä. Retki kuljetuksineen, oppaineen ja pääsymaksuineen maksoi n. 37 euroa.
Opas selitti meille paljon mayojen historiasta ja kiertelimme suuren osan temppeleistä. Temppeleiden välillä on sankkaa viidakkoa ja osa tempppeleistä on vieläkin täysin maan alle hautautuneita: näimme metsän alla pilkottamassa muutaman pyramidimäisen kummun, joiden alta temppeleitä ei vielä ole kaivettu esiin.
Auringonlaskua noustiin seuraamaan korkeimman temppelin päälle. Auringonlasku itsessään oli upea, mutta vielä upeampaa oli viidakon äänet hämärtyvästä viidakosta: hurjasti erilaisia lintuja ja apinoita. Eläimistä Tikalin alueella näimme ketun, pari pesukarhua ja apinoita.
Illalla mentiin keskuspuistoon syömään katuruokaa. Ja pääsimme todistamaan aivan käsittämätöntä tapaa järjestää ilotulitus: väkijoukon keskelle kannettiin valtava puuhäkkyrä, joka oli täynnä ilotulituksia. Häkkyrä sytytettiin ja ihmiset juoksivat karkuun: oli räjähdystä ja kamala meteli ja häkkyrä ampui tulipalloja edelleen ihmisten päälle. Mitä helvettiä? Miten toi voi olla laillista ja miksi joku rakentaisi tollasia? No, säästyttiin vahingoittumattomina ja nähdäksemme myöskään kukaan ei sokaistunut ja ruoka oli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti