Santa Marta, Kolumbia

1.4. - 2.4.2018 - Patikointia Mincassa ja Tayronassa

Maaliskuun viimeisenä matkustettiin Santa Martaan, Barranquillasta ohi seuraavaan kaupunkiin, muutaman tunnin matkan (50 000 pesoa, 15 euroa) päähän. Paikallisbusseilla olisi päässyt halvemmalla, mutta ollaan nyt menty vähän helpomman kautta ja ostettiin matka hostellin kautta. Saapahan kyydin ovelta ovelle. :) Hostellit ollaan nyt varattu aina hetkeä ennen matkustamista.

Santa Marta on asukasmäärältään paljon pienempi (n. 400 000?) mutta tuntuu paljon isommalta, koska kaupunki on yhtenä keskittymänä toisin kuin Cartagenassa. Hostelli meillä on ihana siisti ja tilava dormi uima-altaalla, noin 8 euroa yöltä.

Alunperin Santa Martassa oli tarkoitus nauttia merestä hieman enemmän, mutta siitä tulikin vahingossa parin päivän patikointiloma. Ensimmäisenä päivänä mentiin aikaisin aamulla puolen tunnin päähän vuoristoon Mincaan, josta vaelsimme ylös vuorille Los Pinosiin ja sieltä takaisin alas. Kokonaismatkaa tuli noin 23 kilometriä reilun viiden tunnin aikana ja nousua tuli reilu kilometri. Maasto oli suurimmaksi osaksi aika helppoa: kapeaa metsätietä, jota skootterillakin pystyisi ajamaan - hieman tylsää siis. Noin kymmenen kilsan kohdalla pysähdyttiin lepäilemään ”maailman suurimmille riippumatoille” ja nousua sen jälkeen jatkettiin pari kilsaa pienempää polkua pitkin, jonka jälkeen laskeuduttiin taas leveämpää tietä pitkin. Maisemat oli koko matkan ajan tosi upeat. Vehreitä, värikkäitä vuoria ja sankkaa metsää sekä kahviviljelmiä! Los Pinosista meille tarttui matkaan kulkukoira, joka uskollisesti kulki mukanamme koko loppumatkan. :) Laskun aikana koettiin myös reissun eka vesisade. Pari tuntia satoi ihan huolella, mutta onneks laantui hyvissä ajoin ennen Mincaa niin ehdittiin kuivua. Hieman siedätyshoitoa tulevaa Machu Picchun vaellusta varten?

Uskollinen matkakumppanimme

Seuraavana päivänä lähdettiin patikoimaan Tayronan kansallispuistoon rannikolle. Otettiin aamulla aikaisin taksi puiston portille (Calabazo) ja lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa polku oli suoraan paljon kapeampi ja vaikeakulkuisempi. Varsinkin muutaman kilometrin jälkeen, kun otettiin risteyksestä väärä suunta ja polku muuttui hyvinkin kapeaksi ja vaikeakulkuiseksi. Saavuttiin lopulta ehkä n. 10km vaelluksen jälkeen Playa Bravalle, josta odotuksistamme poiketen ei päässytkään rantaa pitkin kävelemään itää kohden toiselle portille, kuten suunnittelimme. Eikun takaisin vuoren huipulle ja uudestaan alas toiselle rannalle. Huh. Ranta toki oli hieno! Meri oli sen verran villi että uimaan ei pysty, mutta käytiin vähän tyrskyissä viilentymässä. Lopulta päästiin oikealle rannalle, joka osoittautuikin aika turistisoituneeksi, mutta silti upeaksi. Käveltiin rannikkoa pitkin muutaman upean hiekkarannan läpi portille (Zaino) josta saatiin kyyti takaisin Santa Martaan. Kokonaismatkaa tuli taas noin 23 kilometriä, nousut ensiksi 450-metriselle ja sen jälkeen 310-metriselle vuorelle. Patikointiin aikaa meni kuusi tuntia. Maasto oli hyvin vaihtelevaa; välillä mentiin sankassa sademetsässä mölyapinoiden mouhoamista kuunnellen, välillä upealla hiekkarannalla ja välillä taas kuivemmalla vuorenhuipulla. Nähtiin miljardi erilaista hyönteistä, paria eri apinalajia ja kolibri. Maasto oli aika vaikeakulkuista ja välillä sai väistellä hevosia, joilla paikalliset roudaa tavaraa rannoille tai pienille kylille vuorten yli.

Helle, väsy ja tietoisuus matkan yllättävästä pitenemisestä.

Yleensä sandaalit on toiminu vaelluskenkinä mainiosti mutta aina ei voi voittaa :)

Upeita vaelluksia ja jalat kiittää. Seuraavaksi matka jatkuu sisämaahan Medelliniin!

Barranquillan lentokenttä... taas yksi niistä hienoista.