Salento ja Cali, Kolumbia

7.4. - 12.4. Salento ja Cali

Guatapesta bussi Medelliniin, jossa metro kaupungin toiseen päähän ja seitsemän (= yhdeksän) tunnin bussi Armeniaan. Saavuttiin yöllä Armeniaan ja bussit eivät siihen aikaan enää kulje, joten ajateltiin että jos saadaan tingattua taksi hyvään hintaan, jatketaan matkaa Salentoon ja jos ei, jäämme yöksi Armeniaan. Saatiin lähes tunnin taksimatka tingattua muutamaan euroon ja päästiin Salentoon asti. Saavuttiin perille kolmen aikaan yöllä ja muutamaa katukoiraa lukuunottamatta kaupunki oli täysin hiljainen ja unessa. Koputeltiin hostellien ovia ja lopulta löydettiin yöpaikka.

Salento on pieni ja viihtyisä kaupunki keskellä vuoristoa, jossa vietimme kolme yötä. Käytiin parin tunnin patikoinnilla upeassa Cocora Valleyssä, tutustumassa kahvinvalmistukseen pienellä luomutilalla Finca Momotassa ja ratsastettiin hevosilla! Oon kerran käynyt kokeilemassa ratsastusta Suomessa, mutta muuten mulla ei oo kokemusta tai taitoa. Mentiin hevosilla kolme tuntia upeissa maisemissa pitkin vuorenrinteitä, laaksoja, jokien yli ja parin vanhan rautatietunneliin läpi, lopulta hienolle vesiputoukseksi saapuen. Epäonneksemme matkalla tuli kova ukkosmyrsky mutta onneks oli sadetakit mukana. Oli kyllä siistiä! Hevosia sai itse ohjata ja mentiin välillä laukkaakin ja mun ja Piian hevoset välillä kisaili ja halus ohitella toisiaan. Pienillä poluilla vuorenrinteellä. Jännää ja huikeeta! Aika nopeasti ratsastukseen sellaisen tuntuman, että pelko muuttui iloksi. :)

Ratsastuksesta innostuneena päätettiin seuraavanakin päivänä lähteä ratsastamaan, tällä kertaa Ccora Valleystä. Hinta oli hieman kalliimpi ja reissu paljon huonompi. Vauhti oli hitaampi koska opas käveli mukanamme ratsastamisen sijaan ja reitti oli paljon tylsempi, jonka olisin melkein mielummin itse kävellyt. Hevoset oli myös koulutettu seuraamaan polkua, eikä niitä itse voinut ohjata. Mutta onneksi ensimmäinen ratsastuskerta oli silti mahtava kokemus.

Salentosta jatkettiin matkaa busseilla Caliin muutaman tunnin päähän. Matkustaminen Kolumbiassa on kyllä ollut tosi helppoa. Busseja kulkee usein, ne ovat laadukkaita ja kaikki on sujunut tosi hyvin.

Cali on miljoonakaupunki Salentosta vähän etelään. Kyseessä on ”maailman salsapääkaupunki” mikä kyllä näkyy ja kuuluu. Kyseessä on yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista ja meille sanottiinkin usein monesta paikasta, että niihin ei missään nimessä tule mennä. Vaikka hostellimme olikin paremmalla San Antonion seudulla, yhtenä iltana kotiin kävellessämme nähtiin parin korttelin päässä hostellilta kadulla mies käsiaseen kanssa. Huhhuh. Aika Calissa meni lähinnä kaupungilla pyöriessä, katuruokakierroksella ja hostellin muiden asukkaiden kanssa aikaa viettäessä. Yhtenä päivänä käytiin eläintarhassa. Hostellilla oli ilmaista salsaopetusta ja tokihan sille piti osallistua ja salsaklubilla käydä, onhan se kaupungin ykkösjuttu.

Kolumbia on upea maa matkustaa - monipuolinen, upea, helppo, halpa ja ystävällinen. Tänne pitää palata. Nyt matka jatkuu lentäen Calista Quitoon, Ecuadoriin. Keski-Amerikan reissulla opittiin, että monesta maasta tarvitsee todella liput pois, että maahan pääsee sisään - tuolloin emme päässeet Belizen lennollemme. Tällä kertaa ollaan tehty feikkilippuja varmuuden vuoksi. Onneksi - nyt niitä kysyttiin ja ilman niitä emme olisi päässeet lennolle. Huh!