13.4. - 19.4. Ecuador
Saavuttiin Quitoon illalla - kivaa päästä uuteen maahan! Hassua, että täällä rahayksikkönä onkin Yhdysvaltain dollarit eikä mukana olekaan enää niin montaa miljoonaa. Kaupunki on lähes kolmen kilometrin korkeudessa ja korkeus tuntuu - ilma on niin ohutta, että kevytkin käveleminen hengästyttää. Matkalla virkistettiin vähän muistia vuoristotaudista, sen mekanismeista ja oireista. Nyt jokaista päänsärkyä pitää aivoödeemana.
Ecuadorissa ihmiset on aika eri näköisiä, kuin Kolumbiassa. Ja nyt alkaa jo näyttää siltä, että ollaan Andeilla - tyypillisen näköisiä ihmisiä ja laamoja. Ensimmäisenä päivänä Quitossa meillä oli tarkoitus suunnitella ja varata Galapagosin matka kaupungissa kiertelyn ohella. Käytiin parissa matkatoimistossa juttelemassa ja omatoimimatkailun sijaan lopulta kuitenkin päädyttiin överiin kahdeksan päivän risteilyyn. Kun sinne kerran menee, ja reissusta tulee joka tapauksessa paljon kalliimpi kuin haluaisi, pitäähän siitä ottaa kerralla kaikki irti. Onhan se vähän tylsä lähteä kalliilla Galapagosille ja käydä vain yhdellä-kahdella saarella ja nähdä vain murto-osa siitä, mitä olisi nähtävää. Ja last minute-tarjouksena saatiin risteily noin puoleen hintaan alkuperäisestä. Lentojen kanssa meinasi tulla vähä ongelmia; kaikki lennot myytiin loppuun samalla hetkellä, kun niitä olimme ostamassa. Lopulta saatiin bisnesluokan (!) liput Guayaquilista muutaman päivän päästä ihan siedettävään hintaan.
Seuraavana päivänä käytiin Quitosta pohjoisessa päin Otavalon suurilla markkinoilla, päiväntasaajalla (saatiin passeihin leimat!) ja kraaterijärvellä. Illalla lähdettiin etelää kohti Latacungaan, josta seuraavana päivänä menimme upealle Laguna de Quilotoalle, kraaterijärvelle. Käveltiin kraaterin ympäri lähes 12 kilometrin matka. Korkein kohta oli 3930 metrissä ja nousua oli yli 600 metriä. Ihan sairaan raskas reissu kun ilma oli niin ohutta, että aivan pienestäkin urheilusta hengästyy ja menee hapoille ihan heti. Onneks maisemat oli kuitenkin niin upeat, että päivä oli silti mahtava. Cuscossa Perussa pitää ottaa kyllä aikansa akklimatisoitumiseen.
Seuraavana päivänä mentiin Bañosiin, joka onneksi on vain 1800 metrissä. Kyseessä on paikka, joka tarjoaa valtavan määrän erilaisia aktiviteetteja, suurin osa extreme-tyyppisiä. Ekana iltana käytiin ”maailman suurimmassa keinussa” vuorenrinteen laidalla, joka oli oikein mukava! Hienot maisemat. Seuraavana aamuna mentiin koskenlaskuun. Meitä oli veneessä 7 turistia ja kaksi opasta, minä etummaisena. Välillä matka oli rennompaa, mutta suurimman osan ajasta koski oli hurja ja veneessä pysyminen oli vaikeaa. Homma oli rankkaa ja yks tyyppi tippui meidän veneestä mutta ei kaaduttu! Tosi kivaa, tätä pitää tehdä toistekin. Matkalla huomattiin mahdollisuus sillalta hyppäämiseen - joo. Kuvan sillalta päästiin hyppäämään köyden varaan. Hypätessä luulin kyseessä olevan benji-hypyn, mutta köyden varassa käännyttiinkiin pää ylöspäin ja jäätiin keinumaan sillan alle. Kivaa! Tämän jälkeen mentiin vielä vesiputoukselle ja matkalla tarjoutui mahdollisuus vielä yhteen juttuun: päästiin keinumaan pyörivässä pallossa rotkon yllä. Kunnon huvipuistopäivä. :) yöllä mentiin bussilla Guayaquiliin etelään lentoa varten. Aivan liian kuumassa miljoonakaupungissa päivä meni lähinnä rentoutuneena ja uima-altaassa netflixiä katsoessa. Aamulla lähtee lento Galapagosille. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti