Galápagossaaret, Ecuador

19.4. - 26.4. Galápagossaaret

Päivä 1. Baltra ja Santa Cruz - saaret
Aamulla lennettiin överisti bisnesluokassa Galapagossaarille Baltra-saaren lentokentälle. Etsimme oppaamme ja päästiin Floreana-laivallemme. Koska monet lennot olivat myöhässä, meidän piti jonkun aikaa odotella, että kaikki 15 matkalaista olivat kyydissä. Oikein sopivan kokoinen porukka ja laiva on oikein kiva! Ja tosi mukavan oloisia ihmisiä. Kun kaikki olivat laivalla, mentiin kumiveneillä pääasaarelle Santa Cruzille. Nähtiin massiivisia, yli 200 -kiloisia kilpikonnia! Käveltiin jonkun aikaa Guavapuiden lomassa kilpikonnia ja lintuja bongailemassa, kunnes saavuttiin laavatunnelille, jonka läpi menimme.

Kaikki Galápagossaaret ovat tuliperäisiä laavasaaria päiväntasaajan molemmin puolin. Kasvillisuus ja korkeudet tuntuvat vaihtelevan hurjasti. Baltra oli tasainen kuiva lätty, jolla kasvaa lähinnä pusikkoa ja kaktuksia. Santa Cruz on korkeampi ja rannalla on kuivaa puustoa - sisämaassa paljon kosteampaa ja trooppisempaa metsää.

Laivalla meillä on kolme erittäin hyvää ateriaa päivässä sekä kahvia ja snackseja. Päivällä meillä on aktiviteetteja, pääasiassa yöaikaan navigoidaan seuraavalle saarelle.

Päivä 2. Genovesa-saari
Aamu aloitettiin kävelyllä saarella. Nähtiin hurjasti endeemisiä eläinlajeja: merileijonia, iguaaneja ja lintuja, mm. Nazca boobies ja fregatti-lintuja, joista koirailla on rinnallaan valtava punainen pallo, jonka ne voivat puhaltaa täyteen. Kaikkia eläimiä pääsee katsomaan tosi läheltä, koska niillä ei ole luonnollisia vihollisia. Maasto on kaunista hiekkarantaa, laavakalliota ja mangrovemetsää. Snorklattiin rannalta nähden paljon kaloja, mm. rauskuja. Lisäksi vedessä oli paljon merileijonia, jotka tulivat välillä uhittelemaan jos meni liian lähelle katsomaan, ja haita (white tip reen shark). Upeeta!

Iltapäivällä mentiin saarelle toisesta paikasta (Prince Philip’s steps). Maasto oli kuivaa ja täynnä pientä kuivaa puustoa. Laavakivimaassa on suuria railoja ja kanjoeita kaikkialla. Täällä maisemien lisäksi nähtiin paljon lintuja; edellisiä, hurjasti niiden poikasia ja Galapagosin pöllöjä! Ennen kävelyä käytiin lahden itäpuolella snorklaamassa ja nähtiin samoja eläimiä, kuin aikaisemmallakin kerralla.

Päivä 3. Santiago - ja Bartolome -saaret
Aamulla käytiin kävelemässä Santiago -saaren mustilla laavakentillä, jossa bongattiin laavaliskoja. Mentiin sen jälkeen snorklaamaan rantaviivan myötäisesti, nähtiin muutama upea Galapagosin pingviini sukeltelemassa! Kalojen lisäksi näkyi myös samoja haita ja yksi mustekalakin. Uitiin takaisin laivalle ja bongattiin vielä toinen hailaji, Glapagosinhai.

Iltapäivällä mentiin pienelle viereiselle Bartolome-saarelle, joka on hyvinkin kuiva ja kuollut; laavakiveä, hiekkaa, laavaliskoja, pari kaktusta ja pieniä valkoisia kasveja. Kiivettiin vuoren huipulle katsomaan maisemia ja laskeuduttiin alas ja lähdettiin taas snorklaamaan; nähtiin taas haita, pingviinejä, merileijona ja paljon kaloja. Tällä kertaa snorklattiin vastavirtaan ja oli vähän raskaampi reissu. Snorklauksen jälkeen mentiin laivalla jo seuraavaan paikkaan, mihin ankkuroiduttiin yöksi.

Päivä 4. Chinese Hat ja Santa Cruz -saaret
Aamulla kävely muotonsa mukaan nimetyllä Chinese Hat -pikkusaarella, jolla kasvillisuus on hyvin matalaa pensasta, jos sitäkään. Paljon vauvamerileijonia ja meri-iguaaneja! Tämän jälkeen snorklausta, nähtiin taas hurjasti upeita kaloja, hai ja merileijona.

Iltapäivällä mentiin Whale Bay -Lahteen hiekkarannalle Santa Cruz -saarelle, jossa meillä oli vapaa-aikaa. Saarelle pääsi joko kävelemään metsän läpi kukkulan päälle, löhöillä rannalla tai snorklata - me lähinnä snorklattiin. Nähtiin kilpikonna, valtava hummeri, kaloja ja rauskuja. Oli aika aallokkoinen ja kivikkoinen paikka snorklata.

Päivä 5. Tintoreras- ja Isabela-saaret
Aamu aloitettiin aikaisella kävelyllä Tintoreras-pikkusaarella, jossa nähtiin meri-iguaaneja, merileijonia, haita ja lintuja. Maasto oli taas pääasiassa kuivaa jälälän peittämää laavakiveä, mutta mangroveakin oli. Tämän jälkeen snorklattiin hienoissa kapeissa laavakiven muodostamissa kanaaleissa merileijonien kanssa. Ennen lounasta mentiin vielä Isabela-saaren eteläpään pikkukaupunkiin Puerto Villamiliin jossa saimme vapaasti mennä joko kiertelemään kaupunkia, kävelemään tai snorklaamaan - snorklaamaan tietenkin! Ja olipahan taas upea paikka. Snorklattiin upeassa kirkkaassa vedessä niin avoimessa kuin mangroven seassa ja kanaaleissakin. Rauskujen ja muiden kalojen lisäksi bongattiin tähän asti kaikista suurin merikilpikonna!

Iltapäivällä mentiin kaupunkiin tutustumaan kilpikonnien kasvatuskeskukseen, jossa opimme lisää valtavista Galapagosin maakilpikonnista. Sen jälkeen käytiin katsomassa flamingoja ja saatiin pari tuntia aikaa kaupungissa oleiluun - mojitoille!

Päivä 6. Fernandina ja Isabela -saaret
Fernandina on saarista nuorin, vain 300 000 vuotta sitten noussut, ja saarista kaikkein läntisin. Aamulla käytiin kävelemässä satojen kivilla loikoilevien meri-iguaanien kanssa. Merileijonien ja muiden tuttujen elukoiden lisäksi uutena lajina löytyi lentokyvytön cormorant -lintu. Ennen lounasta käytiin vielä pari tuntia snorklaamassa. Nyt vesi oli selvästi kylmempää, mutta snorklaus oli ehkä kaikista upein koskaan. Paljon pieniä leikkisiä merileijonia, merikilpikonnia ja meri-iguaaneja syömässä. Merileijonat leikkivät meidän kanssamme pyörimällä ympäri ja tulemalla kohti ja nopeasti väistäen. Ja kävivät kiusaamassa iguaaneja vetelemällä niitä hännistä.

Iltapäivällä mentiin siirryttiin kauniiseen lahteen Isabelalle, jossa kiipesimme kukkulan päälle katselemaan tulivuorimaisemia ja hyvin suolaista Darwin-järveä ja kuultiin lisää alueen geologiasta ja kasvillisuudesta. Ja nähtiin maa-iguaani! Rannassa näkyi paljon pingviinejä ja kilpikonnia, ja pari cormorantia. Iltapäivällä käytiin vielä snorklaamassa, mikä oli aamuiseen verrattuna anniltaan vähäisempi. Paljon meduusan polttoja, muutama pingviini ja paljon kilpikonnia, sekä uusi hailaji, pari pientä bullhead sharkia.

Päivä 7. Santiago ja Rabida-saaret
Aamu aloitettiin kävelyllä Santiago-saarella laavalla Egas Portilla. Tuttujen lintujen ja merileijonien lisäksi nähtiin pari Galapagos fur sealia - hylkeitä! Opittiin erottamaan hylkeet merileijonista; koko on pienempi, muoto erilainen ja ne ovat paksumpia. Sen jälkeen snorklattiin ja mentiin seuraavalle saarelle.

Rabida-saarella käveltiin alkuun upealla punaisella hiekkarannalla ja kiivettiin kukkulalle näköalapaikalle katselemaan punaista rantaa ja tulivuorimaisemia, jonka jälkeen taas snorklattiin. Tuttujen lajien lisäksi nähtiin nyt saalistava mureena ja pelikaaneja, jotka tulivat lähelle ja yrittivät syödä kädestä gopro-kameran.

Päivä 8. Daphne Mayor-saareke ja kotimatka
Aamulla ennen aamupala auringon noustessa kierrettiin laivallamme pientä Dahne Mayor -saareketta ja bongattiin lintuja. Aamupalan jälkeen pakattiin kamat ja matka jatkuu.

Galapagosin reissu oli upea ja nähtiin aikalailla kaikki, mitä haluttiinkin - päästiin uimaan merileijonien kanssa, nähtiin sinijalkaisia lintuja, valtavia kilpikonnia ja paljon muuta. Jos vielä oltaisiin päästy laitesukeltamaan vasarahaiden sekaan, olisi reissu ollut täydellinen. Vaikka sitä se tosin jo nyt oli. Hintaa risteilyllä oli paljon, mutta oli se sen arvoista!

Nyt matka jatkuu - vielä ei tosin tiedetä, minne. Lentokentältä mennään bussiasemalla ja päätetään seuraava kohde. Etelää kohden, ehkä Peruun, ehkä jonnekin päin Ecuadoria. Pian nähdään!

Ecuador - Quito, Otavalo, Quilotoa ja Baños

13.4. - 19.4. Ecuador

Saavuttiin Quitoon illalla - kivaa päästä uuteen maahan! Hassua, että täällä rahayksikkönä onkin Yhdysvaltain dollarit eikä mukana olekaan enää niin montaa miljoonaa. Kaupunki on lähes kolmen kilometrin korkeudessa ja korkeus tuntuu - ilma on niin ohutta, että kevytkin käveleminen hengästyttää. Matkalla virkistettiin vähän muistia vuoristotaudista, sen mekanismeista ja oireista. Nyt jokaista päänsärkyä pitää aivoödeemana.

Ecuadorissa ihmiset on aika eri näköisiä, kuin Kolumbiassa. Ja nyt alkaa jo näyttää siltä, että ollaan Andeilla - tyypillisen näköisiä ihmisiä ja laamoja. Ensimmäisenä päivänä Quitossa meillä oli tarkoitus suunnitella ja varata Galapagosin matka kaupungissa kiertelyn ohella. Käytiin parissa matkatoimistossa juttelemassa ja omatoimimatkailun sijaan lopulta kuitenkin päädyttiin överiin kahdeksan päivän risteilyyn. Kun sinne kerran menee, ja reissusta tulee joka tapauksessa paljon kalliimpi kuin haluaisi, pitäähän siitä ottaa kerralla kaikki irti. Onhan se vähän tylsä lähteä kalliilla Galapagosille ja käydä vain yhdellä-kahdella saarella ja nähdä vain murto-osa siitä, mitä olisi nähtävää. Ja last minute-tarjouksena saatiin risteily noin puoleen hintaan alkuperäisestä. Lentojen kanssa meinasi tulla vähä ongelmia; kaikki lennot myytiin loppuun samalla hetkellä, kun niitä olimme ostamassa. Lopulta saatiin bisnesluokan (!) liput Guayaquilista muutaman päivän päästä ihan siedettävään hintaan.

Seuraavana päivänä käytiin Quitosta pohjoisessa päin Otavalon suurilla markkinoilla, päiväntasaajalla (saatiin passeihin leimat!) ja kraaterijärvellä. Illalla lähdettiin etelää kohti Latacungaan, josta seuraavana päivänä menimme upealle Laguna de Quilotoalle, kraaterijärvelle. Käveltiin kraaterin ympäri lähes 12 kilometrin matka. Korkein kohta oli 3930 metrissä ja nousua oli yli 600 metriä. Ihan sairaan raskas reissu kun ilma oli niin ohutta, että aivan pienestäkin urheilusta hengästyy ja menee hapoille ihan heti. Onneks maisemat oli kuitenkin niin upeat, että päivä oli silti mahtava. Cuscossa Perussa pitää ottaa kyllä aikansa akklimatisoitumiseen.

Seuraavana päivänä mentiin Bañosiin, joka onneksi on vain 1800 metrissä. Kyseessä on paikka, joka tarjoaa valtavan määrän erilaisia aktiviteetteja, suurin osa extreme-tyyppisiä. Ekana iltana käytiin ”maailman suurimmassa keinussa” vuorenrinteen laidalla, joka oli oikein mukava! Hienot maisemat. Seuraavana aamuna mentiin koskenlaskuun. Meitä oli veneessä 7 turistia ja kaksi opasta, minä etummaisena. Välillä matka oli rennompaa, mutta suurimman osan ajasta koski oli hurja ja veneessä pysyminen oli vaikeaa. Homma oli rankkaa ja yks tyyppi tippui meidän veneestä mutta ei kaaduttu! Tosi kivaa, tätä pitää tehdä toistekin. Matkalla huomattiin mahdollisuus sillalta hyppäämiseen - joo. Kuvan sillalta päästiin hyppäämään köyden varaan. Hypätessä luulin kyseessä olevan benji-hypyn, mutta köyden varassa käännyttiinkiin pää ylöspäin ja jäätiin keinumaan sillan alle. Kivaa! Tämän jälkeen mentiin vielä vesiputoukselle ja matkalla tarjoutui mahdollisuus vielä yhteen juttuun: päästiin keinumaan pyörivässä pallossa rotkon yllä. Kunnon huvipuistopäivä. :) yöllä mentiin bussilla Guayaquiliin etelään lentoa varten. Aivan liian kuumassa miljoonakaupungissa päivä meni lähinnä rentoutuneena ja uima-altaassa netflixiä katsoessa. Aamulla lähtee lento Galapagosille. Jee!

Salento ja Cali, Kolumbia

7.4. - 12.4. Salento ja Cali

Guatapesta bussi Medelliniin, jossa metro kaupungin toiseen päähän ja seitsemän (= yhdeksän) tunnin bussi Armeniaan. Saavuttiin yöllä Armeniaan ja bussit eivät siihen aikaan enää kulje, joten ajateltiin että jos saadaan tingattua taksi hyvään hintaan, jatketaan matkaa Salentoon ja jos ei, jäämme yöksi Armeniaan. Saatiin lähes tunnin taksimatka tingattua muutamaan euroon ja päästiin Salentoon asti. Saavuttiin perille kolmen aikaan yöllä ja muutamaa katukoiraa lukuunottamatta kaupunki oli täysin hiljainen ja unessa. Koputeltiin hostellien ovia ja lopulta löydettiin yöpaikka.

Salento on pieni ja viihtyisä kaupunki keskellä vuoristoa, jossa vietimme kolme yötä. Käytiin parin tunnin patikoinnilla upeassa Cocora Valleyssä, tutustumassa kahvinvalmistukseen pienellä luomutilalla Finca Momotassa ja ratsastettiin hevosilla! Oon kerran käynyt kokeilemassa ratsastusta Suomessa, mutta muuten mulla ei oo kokemusta tai taitoa. Mentiin hevosilla kolme tuntia upeissa maisemissa pitkin vuorenrinteitä, laaksoja, jokien yli ja parin vanhan rautatietunneliin läpi, lopulta hienolle vesiputoukseksi saapuen. Epäonneksemme matkalla tuli kova ukkosmyrsky mutta onneks oli sadetakit mukana. Oli kyllä siistiä! Hevosia sai itse ohjata ja mentiin välillä laukkaakin ja mun ja Piian hevoset välillä kisaili ja halus ohitella toisiaan. Pienillä poluilla vuorenrinteellä. Jännää ja huikeeta! Aika nopeasti ratsastukseen sellaisen tuntuman, että pelko muuttui iloksi. :)

Ratsastuksesta innostuneena päätettiin seuraavanakin päivänä lähteä ratsastamaan, tällä kertaa Ccora Valleystä. Hinta oli hieman kalliimpi ja reissu paljon huonompi. Vauhti oli hitaampi koska opas käveli mukanamme ratsastamisen sijaan ja reitti oli paljon tylsempi, jonka olisin melkein mielummin itse kävellyt. Hevoset oli myös koulutettu seuraamaan polkua, eikä niitä itse voinut ohjata. Mutta onneksi ensimmäinen ratsastuskerta oli silti mahtava kokemus.

Salentosta jatkettiin matkaa busseilla Caliin muutaman tunnin päähän. Matkustaminen Kolumbiassa on kyllä ollut tosi helppoa. Busseja kulkee usein, ne ovat laadukkaita ja kaikki on sujunut tosi hyvin.

Cali on miljoonakaupunki Salentosta vähän etelään. Kyseessä on ”maailman salsapääkaupunki” mikä kyllä näkyy ja kuuluu. Kyseessä on yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista ja meille sanottiinkin usein monesta paikasta, että niihin ei missään nimessä tule mennä. Vaikka hostellimme olikin paremmalla San Antonion seudulla, yhtenä iltana kotiin kävellessämme nähtiin parin korttelin päässä hostellilta kadulla mies käsiaseen kanssa. Huhhuh. Aika Calissa meni lähinnä kaupungilla pyöriessä, katuruokakierroksella ja hostellin muiden asukkaiden kanssa aikaa viettäessä. Yhtenä päivänä käytiin eläintarhassa. Hostellilla oli ilmaista salsaopetusta ja tokihan sille piti osallistua ja salsaklubilla käydä, onhan se kaupungin ykkösjuttu.

Kolumbia on upea maa matkustaa - monipuolinen, upea, helppo, halpa ja ystävällinen. Tänne pitää palata. Nyt matka jatkuu lentäen Calista Quitoon, Ecuadoriin. Keski-Amerikan reissulla opittiin, että monesta maasta tarvitsee todella liput pois, että maahan pääsee sisään - tuolloin emme päässeet Belizen lennollemme. Tällä kertaa ollaan tehty feikkilippuja varmuuden vuoksi. Onneksi - nyt niitä kysyttiin ja ilman niitä emme olisi päässeet lennolle. Huh!