Suomi - Bangkok - Vientiane - Vang Vieng - Luang Prabang

13.12.2015 - Matka alkaa, Bangkok
Reissuun lähdettiin kivan lumettomasta ja ei-niin-joulukuisen oloisesta Suomesta Swiss-airin lennoilla Zürichin parin tunnin vaihdon kautta Bangkokiin. Meno-paluulennot sai alle kuudella sadalla, mutta palatessa vaihtoaika onkin yli 14 tuntia. Ensisilmäys Sveitsin hintoihin lentokentällä kauhistutti, saa nähdä miten vaihtoajan saa kulumaan! Matka itsessään meni yllättävänkin kivuttomasti. Pari leffaa, hyvät lentokonesapuskat ja liikaa evästä siivitti mukavasti Bangkokiin.

Perillä hämmästeltiin kuumuutta ja kosteutta ja hakeuduttiin heti rautatieasemalle. Oltiin etukäteen netistä ostettu junaliput Laosiin - lunastettiin ne ja jätettiin rinkat säilöön. Noin kuudessa tunnissa ehdittiin syömään herkullista thaikkusapuskaa, vaihtamaan rahaa, kiertelemään lähiympäristöä ja ostamaan evästä junamatkalle. Ja hierontaan! Oi että, muutamalla eurolla saatu tunnin hieronta teki kyllä hyvää matkustamisen jälkeen. Ja löydettiinpä hieno temppelikin!

Kahdeksalta illalla juna lähti kohti Nong Khaita. Tässä vaiheessa alkaa jo kaipaamaan suihkua. Että voikin ihminen (kertaa neljä!) haista pahalta. Aamulla vihdoin hostellilla sit pääsee! Junassa matkustetaan alemmassa makuuvaunuluokassa, joka on tällä väsymyksellä aika luksusta. Lähes riittävän pitkien punkkien lisäksi löytyy ilmastointi, lakanat ja verhotkin!

14.12.2015 - Matka Laosiin, Vientiane
Vaikka ilmastointi oli säädetty arktiselle, sai junassa ihan hyvän mittaiset unet! Nong Khain asemalle saavuttiin aamulla ennen seitsemää ja napattiin tuk tuk kohti raja-asemaa muutaman kilsan päähän. Siellä poistuttiin Thaimaasta, siirryttiin bussilla Laosin rajan tuntumaan, jossa täyteltiin Visa on Arrival -lomakkeet ja päästiin siirtymään maahan. Rajan takana napattiin mukavuudenhaluisina taksi, jolla pääsimme näppärästi suoraan hostellille, jonka varasimme eilen Bangkokissa kahvilassa.

Syötiin herkullista sapuskaa ja kierreltiin kaupunkia. Rankka matkustus tai jet lag kyllä vielä painaa, väsyttää! Kaupungin lähettyvillä on kehuttu nähtävyys, Buddha Park, johon menimme tuk tukilla. Matkalla yritimme saada ihmisiä hymyilemään meille hymyilemällä heille - ja aika menestyksekkäästi :D koti-Suomessa vastaavalla toiminnalla harvoin saa edes katsekontaktia, saati sitten leveää hymyä.

Puisto itsessään oli oikein hieno. Valtavasti hienoja Buddhan patsaita sekä hieno, pyöreä monikerroksinen rakennelma, jonka sisällä oli paljon pieniä patsaita, ja jonka päälle pääsi kiipeämään.

Laos vaikuttaa oikein mukavalta maalta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kivan oloisia ja ainakin tähän asti ruoka on ollut hyvää! Pieni tulisuus ei tosin olisi pahitteeksi. Illalla night marketilla se hämmensi, että myyjistä kukaan ei yrittänyt tuputtaa yhtään mitään. Hämmentävää, että sai kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Vientiane ei taas vaikuta millään tavalla pääkaupungilta. Ainakaan meidän silmiin ei sattunut mitään keskustan tapaista aluetta, jonka voisi kuvitella pääkaupungiksi. Asukkaitakaan ei toki ole kuin 700 000.

15.12.2015 - Matka Vang Viengiin ja tubingia
Aamulla muutaman tunnin bussimatka pohjoiseen ja Vang Viengiin. Matka meni nopeasti hienoja maisemia katsellessa ja kanssamatkustajien kanssa höpötellessä.

Kyseessä on surullisenkuuluisa matkakohde, jota on myös yhdeksi Kaakkois-Aasian vaarallisimmista matkakohteista haukuttu. Paikka on aikoinaan ollut reppureissaajien keskuudessa hyvin suosittu, lähinnä ehkä tubingin vuoksi. Ideana on laskea jokea myötävirtaan traktorin sisäkumeissa ja kiskaista matkalla kymmenissä baareissa silmittömät kännit, ehkä vetää vähän huumeita ja toki samalla hyppiä matalaan virtaavaan veteen kivikkoon. Hallitus kyllästyi touhuun jokunen vuosi sitten, lähes kaikki baarit suljettiin ja meininki rauhoittui selvästi. Nykyään baareja on vielä useita ja paikka tunnetaan edelleen biletyspaikkana, mutta myös monista aktiviteeteista ja luonnosta.

Paikalle saavuttuamme löysimme nopeasti hyvän hostellin jokinäköalalla, hintaa n. 3e /naama. Hostellin saatuamme menimme syömään ja selvitimme, mistä tuubailemaan pääsee. Homma maksoi n. 7 euroa, johon kuului kuljetus muutamien kilometrien päähän yläjuoksulle. Sieltä lähdimme lipumaan renkaissa alavirtaan upeiden maisemien saattelemana. Matkalla käväistiin yksillä joenvarsibaarissa ja vanhasta meiningistä on ainakin jotain jäljellä: heti oltiin tarjoamassa ilmaisia shotteja kaikille. :D matkaan meni reilut pari tuntia ja perille päästiinkin just kun tuli pimeä, huh.

Illalla mentiin syömään ja bilemeininki huokuu kadulla vieläkin voimakkaampana: parit vastaantulijat antoivat baarien käyntikortteja, joissa lupailtiin ilmaista viinaa alkuillasta. Baareissa oli myös kaikkialla myynnissä ilokaasua ilmapalloissa.

16.12.2015 - Skootterit, luolia ja Blue Lagoon
Vuokrattiin skootterit, jee! 60 000 kipiä/skootteri, eli 3,30e/naama. Ekana kohteena Chang Cave, johon olikin yllättäin kymppitonnin (euron) sisäänpääsymaksu. Luola oli hieno, vaikkakin rakennetut valaistukset vähän söivät tunnelmaa. Matkalla Terhi ja Piia kaatuivat, mutta onneksi vauhtia ei ollut paljoa ja ei käynyt kuinkaan. Ja onneksi koko homma tallentui gopro-videolle. :D

Luolalta mentiin uimaan Blue Lagoonille, joka on uimapaikaksi muutettu joenpätkä vuoristossa. Ja on muuten jokseenkin kliseinen nimi. Tännekin sai maksaa euron sisäänpääsymaksun, mikä on kyllä varsin kohtuullinen hinta siitä. Vesi oli viileähköä, mutta paikassa pääsi hyppimään puusta ja köyden varassa veteen.

Takaisintulomatkalla mentiin katsomaan vielä yhtä "water cave" -luolaa, jonka kyltin satuimme aiemmin bongaamaan tienposkesta. Tännekin maksettiin euro sisään, ja yllättäin meille lähtikin opas mukaan. Englantia hän ei käytännössä puhunut yhtään, aluksi hän sanoi jotain "only 50 meters and left", kun kysyimme, missä luola on. Joo. Käveltiin eka riisipellon poikki hyvän matkaa, jonka jälkeen kiivettiin korkealle vuorelle liukkaassa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Lopulta päästiin luolalle, joka olikin käytännössä täysin luonnontilassaan: pariin paikkaan oli rakennettu bambutikkaat kulkemista helpottamaan, mutta muuten ei mitään. Onneksi oli lamput mukana. Luola oli paikoitellen todella ahdas, just ja just sai ahtauduttua koloista läpi. Luolan toisessa päässä meitä odotti huikea näkymä ja täyskäännös: takaisin tultiin samaa reittiä, jee! Opas kyseli jatkuvasti " you okay" ja välillä vastaili itselleen "me no okay". Ei ollut helppoa kulkeminen silläkään.

Vuorelta alas päästyämme mentiin vielä toiseen luolaan, joka oli nyt se water cave. Upea pimeä luola, joka oli täynnä vettä, jossa kävimme uimassa.

Muutaman kerran päivän aikana tuli vesisade, mutta joka kerta satuimme olemaan sopivasti suojassa. Viimeisellä kertaa sade olikin jo huomattavan rankka, mutta olimme juuri onneksi syömässä illallista. Ja sehän olikin mielenkiintoinen sapuska: päätettiin valita grillipaikasta vaihteeksi jotain muuta lihaa, kuin kanaa. Piian possupalat olikin ilmeisesti ohutsuolen pätkiä, nam! Ihan hyviä ne oli, vaikkakin tosi sitkeitä ja siten aika ällöjä syödä. :D

Slurps nam

Antibiootteja ruokakaupassa. Myös diapameja ois ollu!

17.12.2015 - Kuumailmapallo ja matka Luang Prabangiin
Herätys klo 5:15 - KUUMAILMAPALLOILEMAAN! Paikassa mainostettiin tätä mahdollisuutta (71 euroa) ja oltiin päätetty mennä, mutta säätiedotus näytti pilvistä niin ruvettiin arpomaan asiaa. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja lähteä.

Saavuttiin lava-auton lavalla pienillä jakkaroilla istuen pellolle, johon pallot oli yöksi jätetty lojumaan. Työntekijöitä kaivautui kankaan seasta unenpöpperössä ja päivä alkoi sarastaa. Odoteltiin jonkun aikaa, ja palloa alettiin ensiksi täyttää valtavilla tuulettimilla - muutamassa minuutissa se alkoi olla riittävän täynnä, ja kaasuliekeillä lämmitettiin ilma ja pallo kohosi pystyyn. Hyppäsimme kyytiin ja leijailimme upeissa vuoristomaisemissa ehkä tunnin ajan, kai vajaan kilometrin korkeudessa. Laskeuduttiin toiselle pellolle, johon porukkaa oli tullut meitä vastaan ottamaan koppia. Hieno kokemus ja pilvisyys ei haitannut yhtään, oli mahtavaa!

Katukeittiöstä sapuskaa naamaan, hostellihuoneeseen tunkemaan kamat rinkkaan ja matka jatkuu: vähän vaille ysin meitä tultiin hakemaan pienellä paskabussilla bussiasemalle, jossa vaihdettiin minivaniin - mahtavaan sellaiseen. Paljon tilaa, pehmeät penkit, kaikin puolin mainio. Melkein liian hyvää ollakseen totta. No. Niinhän se olikin. Vartti ajettiin ja havahduttiin hirveeseen hajuun ja pahaan ääneen. Paskaks meni. Vaihdettiin toiseen minivaniin, jossa tilaa oli hyvin vähän penkeillä ja yks joutu käytävälle.

Lopulta päästiin perille 7 tunnin matkustamisen jälkeen! Olipas kätevää käyttää taas yks sadepäivä tähän :D Huone löytyi nopeasti, 70 000/huone. Eli vajaa pari euroa naamalta. Ei paha! Katto toki rapisee irti ja hometta varmaan kaikkialla, mutta onpahan halpa!