Luang Prabang - Huay Xai

17.12.2015 - Luang Prabang

Luang Prabang on Laosin entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Asukkaita löytyy muutama kymmentä tuhatta. Guesthouseen asettumisen jälkeen lähdettiin kiertelemään keskustan iltamarkkinoita, mussuttamaan herkullisia ja ihanan halpoja katuruokia.

18.12.2015 - Luang Prabang, ruokamyrkytys
Klo 01:27. Vähän kiertää mahassa. Paha olo. Ehkä matkustuspahoinvointia? Tai jotain? No kyllä tää tästä. Ei tarvii sentään käydä oksentamassa. Vai tarviiko sittenkin? Joo!

Yö oksentaen, ripuloiden ja kuumeillen, jes. Kambodzan koettelemuksista oppineena päätin nyt kiskaista antibiootit kitusiin vielä siinä vaiheessa, kun vesi pysyi sisällä. Ja aamua kohden olo lähti jo parantumaankin. Koko päivä meni kuitenkin maatessa, ja illalla jaksoinkin jo lähteä kaupungille kävelemään. :) Aiemmin meille suositeltiin Utopia -nimistä ravintolaa, jossa on hieno terassi Mekong-joelle päin. Käytiin siellä iltapalalla ja sainpa ekaa kertaa vuorokauteen jotain ravintoakin: hedelmäpirtelö!

19.12.2015 - Luang Prabang, vesiputous, matka
Auringonnousun aikaan buddhalaiset munkit lähtevät liikkeelle temppeleistään ja kiertävät kaupunkien kaduilla keräten päivänsä aterian. Tätä alms ceremonya heräsimme mekin seuraamaan ja munkeille evästä lahjoittamaan. Ja niin teki monet muutkin, meidän munkkijonon korit olivat täynnä jo heti temppelin nurkilla.

Almuseremonia myöhemmin Huay Xaissa

Utopiassa on aamuisin auringonnousun joogaa, johon tänään osallistuimme. En aiemmin joogaa ollut koittanutkaan niin tää oli siitäkin ihan kiva kokemus! Vaikkakin paaston jälkeen jo pelkkä portaiden kävelykin oli uskomattoman rankkaa, saati sitten jooga. :D

Myöhemmiin lähdettiin tuk tukilla tunnin matkan päähän Kuang Si -vesiputoukselle. Putouksen yhteydessä oli Bear Rescue Centre, johon oli tuotu laittomasti pyydystettyjä karhuja elämään. Vesiputous oli suuri ja hieno ja vähän alajuoksulle oli lisää pieniä, matalempia vesiputouksia, joihin pääsimme uimaan.

Illasta alkoi yksi reissun eniten jännityksellä odotetuista matkoista: 12 tunnin bussimatka Huay Xaihin Thaimaan rajalle. Bussilla meitä kuitenkin odotti miellyttävä yllätys: vaikka oli ollut puhe tavallisesta bussista, oli kyseessä kuitenkin makuupaikallinen nukkumisbussi! Jes! Tilaa toki oli n. Metri kertaa puolitoista kahdelle ihmiselle, mutta kyllä se istumapaikan voittaa. Perille siis päästiin melko kivuttomasti, vieläpä tunti etuajassa! Hintaa matkalla oli n. 20e.

20.12.2015 - Huay Xai
Tuktukki keskustaan, yöpaikka 30 000kip/naama (3,30e), pari tuntia koomaamista ja liikkeelle. Läheisellä temppelillä päästiin juttelemaan munkin kanssa buddhalaisuudesta ja munkkina elämisestä. Kovin paljoa ei kuitenkaan viisastuttu, sillä munkin englannin taito ei ollut mikään parhain. Lisäksi erehdyttiin kertomaan olevamme lääkisopiskelijoita ja munkkia kiinnosti vain hänen kipeä peukalonsa. :D Kuultiin kuitenkin, että munkiksi voi ryhtyä 12,5 -vuotiaat pojat ja munkiksi usein ryhdytään köyhistä perheistä, jolloin lapsi pääsee opiskelemaan. Munkkiuden voi lopettaa niin halutessaan. 

Napattiin taas tuktukki allemme ja lähdettiin katsomaan läheistä Nom Nyon -vesiputoista. Täällä päin ei selvästikään käy niin paljoa turisteja, sillä turisteille suunnattuja palveluita ei näy läheskään niin paljoa ja ihmiset ihmettelevät meitä enemmän, kuin aiemmin. Laosin kohteemme ovatkin olleet tähän asti yllättävän turistisoituneita. Ja kylmiä! Huhhuh, vihdoin saa taas heittää pitkät housut rinkkaan ja nauttia helteestä. Vesiputous oli hieno ja kiva siitä, että saimme ihmetellä ja uida siellä keskenämme.

Bussiliput huomiselle ostettu ja viimeistä iltaa Laosissa. Oikein kiva maa. :)