21.12.2015
Aamulla tuktukki rajalle, jossa onkin vastassa ihastuttavan epäruuhkainen rajanylitys. Ei jonotuksia, ei ylimääräistä härväystä, jes! Toisella puolen tosin jouduttiin odottelemaan bussia tunti, mutta mikäs siinä aamuauringossa kölliessä. Suunnitelmana on käydä päiväseltään pyörähtämässä Chiang Raissa, ja jatkaa matkaa illaksi Chiang Maihin.
Aamulla tuktukki rajalle, jossa onkin vastassa ihastuttavan epäruuhkainen rajanylitys. Ei jonotuksia, ei ylimääräistä härväystä, jes! Toisella puolen tosin jouduttiin odottelemaan bussia tunti, mutta mikäs siinä aamuauringossa kölliessä. Suunnitelmana on käydä päiväseltään pyörähtämässä Chiang Raissa, ja jatkaa matkaa illaksi Chiang Maihin.
Chiang Raissa vuokrattiin muutamalla eurolla tuktukki käyttöömme, nähtävyytemme olivat sen verran kaukana, ettei sinne kävellen pääse. Ja tiukan aikataulun vuoksi ei julkisillakaan oikein uskallettu lähteä. No, rinkat asemalle jemmaan ja menoks!
Chiang Rain valkoinen temppeli valmistui vuosituhanteen vaihteen tienoilla ja on selvästi erilainen, kuin mikään aikaisemmin näkemäni temppeli. Ulkoa vitivalkoinen ja pienillä peileillä päällystetty, pikkutarkkoja yksityiskohtia täynnä oleva rakennus oli kyllä hyvin vaikuttava näky. Temppelin alaosa kuvasti ilmeisesti helvettiä ja kärsimystä, jota pitää kohdata päästäkseen taivaaseen. Alhaalla oli kymmeniä maasta nousevia ylöspäin kurkottelevia käsiä ja erilaisia hirvityksiä. Liuskaa ylös käveltäessä veistokset muuttuivat selvästi juhlavammaksi temppelin ovea lähestyttäessä. Temppelin sisällä vastaavasti pahuus (jota populaarikulttuurin tutuilla hahmoilla kuvattiin) oli takaseinällä, hyvyys (valtavat buddhapatsaat ja kököttävä munkki) etuseinällä. Upea paikka.
Kaupungista löytyy vastaavasti myös musta temppeli, joka sekin oli vaikuttava näky; yksittäisen suuren temppelin lisäksi alueella oli kylämäisesti paljon muita pienempiä rakennuksia, jotka kaikki olivat täynnä lähinnä erilaisia eläinten osia: valtavia puhvelinsarvista rakennettuja istuimia, krokotiilinnahkoja... Upea tämäkin.
Ja illaksi bussilla Chiang Maihin! Raissa pystähtyminen oli kyllä ehdottomasti hyvä päätös. Ja mikä hienointa: ei pääsymaksuja, jee! Tuktukki olisi vienyt meidät kyllä katsomaan pitkökaulaisia naisiakin, mutta sinne sisäänpääsy olisi ollut lähes 8e. Nää.
Maiden ero on taas kuin yö ja päivä: heti rajan ylitettyämme ihmiset ovat eri näköisiä, liikenne vasemmanpuoleista... Tuntuu, kuin olisi matkustanut pidemmänkin matkan. Ja onpa jotenkin tosi kotoisaa olla Thaimaassa! Asiat tuntuu toimivan aivan eri tasolla, infrastruktuuri pelaa mainiosti ja maan varakkuus näkyy yleisessä siisteydessä. Englantia tunnutaan puhuttavan myös paljon paremmin.
22.12.2015
Aamulla päätettiin lähteä katsomaan norsuja! Varattiin puolen päivän retki yhteen paikan norsuloista. Täällä suuressa osassa paikoista norsuista pidetään hyvää huolta: niillä ei ratsastrta ja kouluttaessa ei käytetä väkivaltaa. Yleensä ilmeisesti norsuratsastuspaikoissa norsuja kohdellaan aika huonosti.
Aamulla päätettiin lähteä katsomaan norsuja! Varattiin puolen päivän retki yhteen paikan norsuloista. Täällä suuressa osassa paikoista norsuista pidetään hyvää huolta: niillä ei ratsastrta ja kouluttaessa ei käytetä väkivaltaa. Yleensä ilmeisesti norsuratsastuspaikoissa norsuja kohdellaan aika huonosti.
Ajettiin kaupungin ulkopuolelle pomppuista tietä ja saavuttiin sanctuaryyn. Paikalla vaihdettiin päälle uikkarit ja jotkut paikallisen alkuperäisasukasporukan kansallispaidat. Syötettiin ja halailtiin 6- ja 8-v pikkunorsuja. Sen jälkeen kävelytimme norsut mutakuopalle, jossa mutakylvetimme niitä. Sieltä jatkoimme matkaa joelle, jossa pesimme mudan norsuista. Sitten jatkettiin matkaa ilman norsuja vesiputoukselle uimaan ja retken lopuksi saatiin vielä huikea ateria. Hintaa oli suolaisesti melkeen 40e mutta oli sen arvoista.
Ilta kierreltiin kaupunkia. Ilonan viimeinen ilta, buhuu! Ja aamulla aikaisin lähtö viiden päivän skootterikierrokselle, Mae Hong Son Loopille. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti