Myanmar eli Burma

28.12.2015 - Yangon - Ngwe Saung
Aamulla liian aikainen herätys ja lento Bangkokiin ja sieltä Yangoniin.

Muutama ensimmäinen huomio Burmasta:
- kaikki ihmiset kenen kanssa ollaan oltu tekemisissä, on ollu tosi mukavia ja hymyileväisiä
- Yangon vaikuttaa tosi siistiltä, ei kauheesti roskaa ja sotkua.
- Yangon ei myöskään vaikuta yli 5 miljoonan asukkaan suurkaupungilta. Kaupunki on viihtyisän oloinen ja aika puistoinen.
- Ihmiset toljottaa kadulla. Kaikki ja kaikkialla. Osa näyttää ihmettelevän ja osa näyttää siltä että haluais tulla juttelemaan.
- Katuruoka on halpaa ja hyvää!
- Ihmiset näyttää ihan erilaiselta kuin Thaimaassa. Lisäksi miehet käyttävät hamemaista lannevaatetta "longyi" ja ihmisillä on naamassa tosi usein paksu kerros aurinkosuojavoidetta, ilmeisesti sekä suojaksi että meikkinä.
- Kymmenpotenssit on vaikeita. Kas kun automaatti ei antanutkaan nostaa 3500 euron arvosta Kyateja lentokentällä. Ei ollutkaan viis vaan puol miljoonaa. Oho.
- Kerjääviä ihmisiä on kaduilla, niitä ei hetkeen olekaan näkynyt.
- USD on usein käytetympi valuutta, kuin Kyatit. Kaikki hinnat kerrotaan eka dollareina, pitää kysyä erikseen hintaa paikallisessa rahassa.
- Liikenne on oikeanpuoleista, mutta autoissa ratit on myös oikealla. Ilmeisesti taustalla aika brittien vallan alla.
- Yangonissa ei näkynyt ainuttakaan skootteria
- Rommipullo ja kalja ovat kaupassa saman hintaisia: n. euron.
- Kadut ovat täynnä punaisia roiskeita: monet (lähinnä miehet) pureskelevat betel-pähkinöitä, ja sitten syljeskelevät punaista kuolaa pitkin katuja. Ja beteleitä käyttävien suut näyttää siltä kuin niillä ois jäätävä ientulehdus ja hampaat harottaa, hyh. Betel on ilmeisesti kuin purutupakkaa, lehteen käärittyjä juttuja. Mitä lie. Kaduilla on paljon pieniä kojuja, joissa niitä kääritään.
- Puhelimeen on kiva puhua kaiutin päällä ja huutaen.
- Naapurimaihin verrattuna majoitus ja liikkuminen on kalliimpaa, ruoka aika samoissa hinnoissa.

Myanmar, ehkä yksi maailman mielenkiintoisimmista maista. Jännittävää historiaa löytyy vaikka kuinka ja ois kiva tietää siitä sen verran, että osaisin tähän jonkun hienon referaatin raapustaa, mutta ei onnistu. Kyseessä on kuitenkin entinen Burma, jonka nimen (hiljattain kaatunut) hallitseva sotilasjuntta muutti Myanmariksi. Lisäksi suurimman kaupungin Rangoonin nimi muutettiin Yangoniksi ja pääkaupunki siirrettiin sieltä Naypyitawiin, keskelle ei-mitään rakennettuun uuteen pääkaupunkiin. Myös lippu uusittiin. Suuri osa maasta on edelleen turisteilta kiellettyä ja maahan matkaaminen on muutenkin ollut varsin rajoitettua, sillä entisen hallintonsa aikana maa oli erittäin sulkeutunut. Nyt maa alkaa kuitenkin vapautua, demokratia kukkia ja maahan saapuminen lentäen ainakin onnistuu vailla mitään ongelmia. Maateitse maahan taitaa toistaiseksi päästä vain parilta raja-asemalta.

Yangonista löydettiin nopeasti kohtuullinen hostelli vitosen naamahintaan. Sieltä lähdettiin selvittelemään seuraavien päivien suunnitelmia: ankaran säätämisen jälkeen päädyttiinkiin lähtemään rannikolle Ngwe Saungiin jo tänään yöbussilla. Vähän tuli turhaan maksettua hostellia siis mutta saipahan kamat säilöön ja pääsi suihkuun. Meno-paluumatkat rannikoille maksaa 15 euroa, samoin matka Yangonista Inle-järvelle.

Ennen bussin lähtöä käytiin katsomassa kaupungin ykkösnähtävyyttä, Shwedagon Paya -pagodaa. Kyseessä on kaakkois-Aasian suurin buddhalainen temppeli, 99 metriä korkea kullattu pagoda ja sitä ympäröivät monet ja upeat kullatut ja kultaamattomat patsaat. Kultaa löytyy ujot 27 tonnia ja pagodan huipussa on lisäksi yli 5000 timanttia, 2000 safiiria ja ties mitä. Melkosta. Todella upea ja todella vaikuttava. Mahtava. Huhhuh. Sisäänpääsystä sai pulittaa kuutisen euroa ja lisäksi otettiin opas parilla eurolla. Oppaan englannista ei saanut paljoakaan selvää, mutta kyllä siinä jotain silti oppi.

Bussille matkatessamme ihmiset neuvoivat todella mielellään tietä, tekee ihan jatkuvasti mieli kysellä vaikka olisikin kartalla, kun ihmiset niin tykkää neuvoa. :D bussi oli yllättäin siisti ja hieno, tosi uuden näkönen. Kambodzan tapaan bussin telkkarissa pyörii toinen toistaan kamalampia ja toisiaan kopioivia musiikkivideoita, äänet täysillä tottakai.

Perille saavuttiin aikataulusta kaks tuntia etuajassa. Klo 2 yöllä. Öö. Lisäks matkalla kuultiin parilta sveitsiläiseltä, että paikat ovat aika täynnä ja täällä on pelkkiä kalliita resortteja. Heillä on yksi halvimmista, joka on 220 usd yöltä. Öö. Bussi vieläpä jätti viiden kilsan päähän kylästä jonkun resortin pihaan. Kysyttiin yöpaikkaa, oli täynnä. Varauduttiin juuri henkisesti nukkumaan rantahiekalla, kunnes nähtiin pari humalaista länsimaalaista turistia. Haa. Lyöttäydyttiin porukkaan, johon tuli vielä pari tyyppiä lisää. Hengattiin ilta siis aamuviiteen asti parin ruotsalaisen, espanjalaisen ja hollantilaisen kanssa meressä uiden ja höpöttäen. Ja nukuttiin ruotsalaisten perhehuoneessa, jossa sattui olemaan ylimääräistä tilaa. Kätevää! Ja kivaa, oli hyviä tyyppejä. Heistä muut työskentelevät Yangonissa englannin opettajina, yksi oli tapaamassa kaveriaan.

29.12.2015 - Ngwe Saung
Aamulla ruotsalaiset toverit heräsivät aamubussiin Yangoniin, me lähdettiin etsimään yöpaikkaa. Käveltiin viereiseen joka oli täynnä. Soitin seuraavaan, jossa huonon englannin saattelemana lyötiin luuri korvaan. Lähettiin kävelemään kylää päin, ja matkalla saatiinkin napattua skootteritaksit.

Kylästä löytyi heti rupunen guesthouse ilahduttavaan 5usd naamahintaan. Pyykit kielimuurin yli pesuun, kilo aurinkorasvaa päälle ja kilometrien pituiselle lähes autiolle, täydelliselle rannalle. Muutama tunti uimista mahtavassa aallokossa traktorin sisäkumien kanssa, nuorta kookospähkinää ja löhöilyä. Lämpöä yli 30 ja meressäkään ei kyllä kylmä tule.

30.12.2015 - Snorkkelireissu
Snorkkeloimaan on päästävä, mutta ranta on aaltoinen ja hiekkapohjainen, joten siellähän ei mitään näe. Joten varasimme eilen tälle aamulle veneretken saarelle. 15 euron hintaan kuuluu venekuljetukset, snorkkelit, lounas ja käynnit kahdella saarella. Iloiseksi yllätykseksemme samaan veneeseen sattui aiemmat tuttavuutemme Espanjasta ja Hollannista, sekä heidän britti ja paikallinen kaverinsa. Hyvä porukka!

Snorklauspaikka Bird Islandilla oli aika erilainen kuin mikään aiemmista: vesi oli aika syvää ja korallia yms. pohjajuttua akka vähän. Kaloja puolestaan oli paljon ja huikeen värisiä. Aallokko teki paikkaan kivan edestakaisen virtauksen ja snorklatessa pystyilin vaan heittäytymään virran vietäväksi ja lipua kalaparvien mukana.

Kun oltiin lähtemässä seuraavaan paikkaan, ankkuri ei irronnutkaan pohjasta. Kiskottiin sitä aikamme ja lopulta köysi jouduttiin katkaisemaan, emmekä ehtineetkään enää toiselle saarelle. No ehdittiin kuitenkin snorklata kuitenkin ihan tarpeeksi.

Rannassa käveltiin Lovers Islandille, jolle pääsee laskuveden aikaan kävellen. Jatkettiin iltaa kavereiden kanssa syömään ja illalla toiseen ravintolaan katsomaan tosi upeeta tulishowta. Rannalla ollessa on nyt tullu syötyä pelkkiä mereneläviä, tosi hyviä kaikki! Kalaa, katkarapua ja mustekalaa. Nam.

31.12.2015 - Matkustusta Inle-järvelle
Aamu-uinti, aamupala, pakkaaminen, eväiden osto, bussiin! Yangonissa aikataulun mukaan viisi tuntia, jonka jälkeen yöbussilla Inle-järvelle. Tämmöinen vuodenvaihde tällä kertaa.

Mae Hong Son Loop viidessä päivässä skoottereilla

23.12.2015 - Mae Hong Son Loop - Päivä 1
Aamulla aikaisin Ilona lähti takaisin Suomeen, muut jatkettiin unia vielä muutaman tunnin. Saatiin skootterit 200b päivähintaan, kahdella skootterilla mennään. Eli 3,40e/naama/pv, kelpaa. Ja saatiin vielä ihan uudet ja upeat skopat!

Reissu aloitettiin tylsällä muutaman kymmenen kilsan tiellä kohti etelää, jonka jälkeen päästiin kääntymään vuoristoon ja ajelemaan Doi Inthanonille, Thaikkujen korkeimmalle vuorelle. Matkalla käytiin vesiputouksella ja uitiin sen alajuoksulla. Huipulla oli yllättävänkin kylmä, jotain 15 astetta. Huh! Maisemat oli hienot ja pari valtavaa buddhalaista pagodaa (Phra Maharat Naphamethanidon & Naphapholphumisiri), musta ja valkoinen, olivat upeita. Huipulla toisen skootterin bensa alkoi loppua, mutta onneks alas pääsee bensattakin!

Illaksi päädyttiin Mae Chaemiin 140km ajon jälkeen. Pikkupaikasta löydettiin upea, vuoden vanha guesthouse joka on kyllä ehkä hienoin ja siistein ikinä. Reilulla kolmella eurolla naamalta.

24.12.2015 - MHS Loop - Päivä 2
Hyvää joulua!

Aamulla herääminen kukonlauluun klo 2, todellinen herääminen kuudelta. Ajatuksena oli mennä auringon noustessa kuumaan lähteeseen aamu-uinnille, mutta ei löydetykään lähdettä, jonka opaste oltiin eilen bongattu. No, matka jatkukoon kohti Mae Hong Sonia!

Ajeltiin edelleen vaan hienommissa vuoristomaisemissa ja poikettiin matkalla löytämämmelle vesiputoukselle kiipeilemään putousta ylös. Ajatuksena oli myös käydä sata metriä korkealla vesiputouksella, Mae Surinilla, uimassa. Yllättäin pitikin maksaa hurja viiden euron pääsymaksu, eikä putouksen lähellekään päässyt. No, onneksi alueelta sentään sai ostettua passionhedelmiä yli kahden kilon säkin eurolla. Ah.

Mae Hong Soniin saavuttuamme löysimme heti kivan yöpaikan, 3,5e/naama. Kaupungissa oli kans meneillään pienet festarit "Small World Maehongson Festival -Kindness Without Borders". Festareihin kuului musiikkia, kojuja, tanssi- ja näytelmäesityksiä. Kivaa! Kaupunki muutenkin vaikutti ainakin näin iltaseltaan tosi kivalta: aika pieni, paljon ruokakojuja ja hienoja temppeleitä. Ruuan kanssa vaan päästiin taas todistamaan tuttua totuutta: turistiravintoloissa ei kannata syödä. Ruoka oli kalliimpaa kuin kertaakaan aiemmin eikä ollut hyvää. Hö.

Matkaa tänään kertyi yhteensä 195 kilsaa.

25.12.2015 - Mae Hong Son Loop - Päivä 3
Aamulla matka jatkuu! Heti aamusta kaupungin viereisen kukkulan päälle hienolle temppelille katselemaan auringonnousuisia maisemia ja sieltä lähdettiin käymään läheisessä Long Neck Karen -heimon kylässä kurkkaamassa, miltä pitkäkaulanaiset näyttävät. Heimo on alunperin Burmasta peräisin ja tässä kylässä asuu 20 perhettä. Heimolla on tapana, että naisille laitetaan painavia metallirenkaita kaulan ympärille niin, että kaula näyttää pitkältä. Ja niinhän se näytti! Kylä oli hieno ja mielenkiintoinen, samoin sinne johtanut perunapeltotie, huh.

Matka jatkuu Paita päin, matkalla vesiputouksessa uimista ja hienossa, valtavassa luolassa piipahtaminen. Luolasta erityisen mielenkiintoisen tekee se, että sitä asuttaa vuorotellen lepakot ja linnut: päivisin lepakot ja auringon laskiessa valtava määrä lintuja lentää luolaan nukkumaan ja samalla lepakot poistuvat sieltä. Seurasimme jonkun aikaa, miten luolan ulkopuolelle kerääntyi pääskysparvia, jotka sitten porukalla lensivät luolaan. Lepakoiden poistumista emme ehtineet näkemään, mutta hienoa oli silti.

Matkalla nähtiin myös todella upea auringonlasku, jonka hienoimpana hetkenä saavuttiin sopivasti vuoren huipulle niin, että kirkas täysikuu näkyi samanaikaisesti vuoren toisella puolen.

Paista löysimme nopeasti hyvän yöpaikan ja pääsimme kiertelemään night marketia. Äkkiseltään tosi kivan oloinen paikka tämäkin. Täällä ollaan sit seuraavst kaksi yötä ennen Chiang Maihin palaamista. 

Ajelua tänään 197km.

Joulupäivän illallisena krokotiilicurrya ja norsukaljaa

26.12.2015 - MHSL, päivä 4: Pai
Löhöpäivä. Aamu löhöilyä jonkin resortin altaalla ja kumalla lähteellä. Sen jälkeen syömistä, löhöilyä, syömistä, lisää löhöilyä. Ja syömistä. Ehkä vähän juomista. Pai on kiva.

27.12.2015 - Mae Hong Son Loop, päivä 5
Aamupalaa Paissa ja takaisin Chiang Maihin. Matkalla upeassa vesiputouksessa uimista, muuten posotettiin aika vauhdilla perille, että ehditään olla täälläkin. 

Huhhuh, nyt on kärähdetty. Valo sattuu.

Mae Hong Son -looppi oli kyllä tosi hyvä kokemus, suosittelen! Toki vähän turhan isoja teitä sai ajella ja turhan pitkää päivämatkaa, mutta kannatti lähteä, oli huippua. Eikä kyllä tullut kalliiksikaan :) tänään matkaa kertyi 135km, yhteensä koko looppi siis reilut 600 kilsaa.

Ilta kiertelyä Chiang Maissa ja sen valtavalla night marketilla. Aamulla Myanmariin, jännää!

Laosista Thaikkuihin: Chiang Rai & Chiang Mai

21.12.2015
Aamulla tuktukki rajalle, jossa onkin vastassa ihastuttavan epäruuhkainen rajanylitys. Ei jonotuksia, ei ylimääräistä härväystä, jes! Toisella puolen tosin jouduttiin odottelemaan bussia tunti, mutta mikäs siinä aamuauringossa kölliessä. Suunnitelmana on käydä päiväseltään pyörähtämässä Chiang Raissa, ja jatkaa matkaa illaksi Chiang Maihin.

Chiang Raissa vuokrattiin muutamalla eurolla tuktukki käyttöömme, nähtävyytemme olivat sen verran kaukana, ettei sinne kävellen pääse. Ja tiukan aikataulun vuoksi ei julkisillakaan oikein uskallettu lähteä. No, rinkat asemalle jemmaan ja menoks!

Chiang Rain valkoinen temppeli valmistui vuosituhanteen vaihteen tienoilla ja on selvästi erilainen, kuin mikään aikaisemmin näkemäni temppeli. Ulkoa vitivalkoinen ja pienillä peileillä päällystetty, pikkutarkkoja yksityiskohtia täynnä oleva rakennus oli kyllä hyvin vaikuttava näky. Temppelin alaosa kuvasti ilmeisesti helvettiä ja kärsimystä, jota pitää kohdata päästäkseen taivaaseen. Alhaalla oli kymmeniä maasta nousevia ylöspäin kurkottelevia käsiä ja erilaisia hirvityksiä. Liuskaa ylös käveltäessä veistokset muuttuivat selvästi juhlavammaksi temppelin ovea lähestyttäessä. Temppelin sisällä vastaavasti pahuus (jota populaarikulttuurin tutuilla hahmoilla kuvattiin) oli takaseinällä, hyvyys (valtavat buddhapatsaat ja kököttävä munkki) etuseinällä. Upea paikka.

Kaupungista löytyy vastaavasti myös musta temppeli, joka sekin oli vaikuttava näky; yksittäisen suuren temppelin lisäksi alueella oli kylämäisesti paljon muita pienempiä rakennuksia, jotka kaikki olivat täynnä lähinnä erilaisia eläinten osia: valtavia puhvelinsarvista rakennettuja istuimia, krokotiilinnahkoja... Upea tämäkin.

Ja illaksi bussilla Chiang Maihin! Raissa pystähtyminen oli kyllä ehdottomasti hyvä päätös. Ja mikä hienointa: ei pääsymaksuja, jee! Tuktukki olisi vienyt meidät kyllä katsomaan pitkökaulaisia naisiakin, mutta sinne sisäänpääsy olisi ollut lähes 8e. Nää.

Maiden ero on taas kuin yö ja päivä: heti rajan ylitettyämme ihmiset ovat eri näköisiä, liikenne vasemmanpuoleista... Tuntuu, kuin olisi matkustanut pidemmänkin matkan. Ja onpa jotenkin tosi kotoisaa olla Thaimaassa! Asiat tuntuu toimivan aivan eri tasolla, infrastruktuuri pelaa mainiosti ja maan varakkuus näkyy yleisessä siisteydessä. Englantia tunnutaan puhuttavan myös paljon paremmin.

22.12.2015
Aamulla päätettiin lähteä katsomaan norsuja! Varattiin puolen päivän retki yhteen paikan norsuloista. Täällä suuressa osassa paikoista norsuista pidetään hyvää huolta: niillä ei ratsastrta ja kouluttaessa ei käytetä väkivaltaa. Yleensä ilmeisesti norsuratsastuspaikoissa norsuja kohdellaan aika huonosti.

Ajettiin kaupungin ulkopuolelle pomppuista tietä ja saavuttiin sanctuaryyn. Paikalla vaihdettiin päälle uikkarit ja jotkut paikallisen alkuperäisasukasporukan kansallispaidat. Syötettiin ja halailtiin 6- ja 8-v pikkunorsuja. Sen jälkeen kävelytimme norsut mutakuopalle, jossa mutakylvetimme niitä. Sieltä jatkoimme matkaa joelle, jossa pesimme mudan norsuista. Sitten jatkettiin matkaa ilman norsuja vesiputoukselle uimaan ja retken lopuksi saatiin vielä huikea ateria. Hintaa oli suolaisesti melkeen 40e mutta oli sen arvoista.

Ilta kierreltiin kaupunkia. Ilonan viimeinen ilta, buhuu! Ja aamulla aikaisin lähtö viiden päivän skootterikierrokselle, Mae Hong Son Loopille. Jee!

Luang Prabang - Huay Xai

17.12.2015 - Luang Prabang

Luang Prabang on Laosin entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Asukkaita löytyy muutama kymmentä tuhatta. Guesthouseen asettumisen jälkeen lähdettiin kiertelemään keskustan iltamarkkinoita, mussuttamaan herkullisia ja ihanan halpoja katuruokia.

18.12.2015 - Luang Prabang, ruokamyrkytys
Klo 01:27. Vähän kiertää mahassa. Paha olo. Ehkä matkustuspahoinvointia? Tai jotain? No kyllä tää tästä. Ei tarvii sentään käydä oksentamassa. Vai tarviiko sittenkin? Joo!

Yö oksentaen, ripuloiden ja kuumeillen, jes. Kambodzan koettelemuksista oppineena päätin nyt kiskaista antibiootit kitusiin vielä siinä vaiheessa, kun vesi pysyi sisällä. Ja aamua kohden olo lähti jo parantumaankin. Koko päivä meni kuitenkin maatessa, ja illalla jaksoinkin jo lähteä kaupungille kävelemään. :) Aiemmin meille suositeltiin Utopia -nimistä ravintolaa, jossa on hieno terassi Mekong-joelle päin. Käytiin siellä iltapalalla ja sainpa ekaa kertaa vuorokauteen jotain ravintoakin: hedelmäpirtelö!

19.12.2015 - Luang Prabang, vesiputous, matka
Auringonnousun aikaan buddhalaiset munkit lähtevät liikkeelle temppeleistään ja kiertävät kaupunkien kaduilla keräten päivänsä aterian. Tätä alms ceremonya heräsimme mekin seuraamaan ja munkeille evästä lahjoittamaan. Ja niin teki monet muutkin, meidän munkkijonon korit olivat täynnä jo heti temppelin nurkilla.

Almuseremonia myöhemmin Huay Xaissa

Utopiassa on aamuisin auringonnousun joogaa, johon tänään osallistuimme. En aiemmin joogaa ollut koittanutkaan niin tää oli siitäkin ihan kiva kokemus! Vaikkakin paaston jälkeen jo pelkkä portaiden kävelykin oli uskomattoman rankkaa, saati sitten jooga. :D

Myöhemmiin lähdettiin tuk tukilla tunnin matkan päähän Kuang Si -vesiputoukselle. Putouksen yhteydessä oli Bear Rescue Centre, johon oli tuotu laittomasti pyydystettyjä karhuja elämään. Vesiputous oli suuri ja hieno ja vähän alajuoksulle oli lisää pieniä, matalempia vesiputouksia, joihin pääsimme uimaan.

Illasta alkoi yksi reissun eniten jännityksellä odotetuista matkoista: 12 tunnin bussimatka Huay Xaihin Thaimaan rajalle. Bussilla meitä kuitenkin odotti miellyttävä yllätys: vaikka oli ollut puhe tavallisesta bussista, oli kyseessä kuitenkin makuupaikallinen nukkumisbussi! Jes! Tilaa toki oli n. Metri kertaa puolitoista kahdelle ihmiselle, mutta kyllä se istumapaikan voittaa. Perille siis päästiin melko kivuttomasti, vieläpä tunti etuajassa! Hintaa matkalla oli n. 20e.

20.12.2015 - Huay Xai
Tuktukki keskustaan, yöpaikka 30 000kip/naama (3,30e), pari tuntia koomaamista ja liikkeelle. Läheisellä temppelillä päästiin juttelemaan munkin kanssa buddhalaisuudesta ja munkkina elämisestä. Kovin paljoa ei kuitenkaan viisastuttu, sillä munkin englannin taito ei ollut mikään parhain. Lisäksi erehdyttiin kertomaan olevamme lääkisopiskelijoita ja munkkia kiinnosti vain hänen kipeä peukalonsa. :D Kuultiin kuitenkin, että munkiksi voi ryhtyä 12,5 -vuotiaat pojat ja munkiksi usein ryhdytään köyhistä perheistä, jolloin lapsi pääsee opiskelemaan. Munkkiuden voi lopettaa niin halutessaan. 

Napattiin taas tuktukki allemme ja lähdettiin katsomaan läheistä Nom Nyon -vesiputoista. Täällä päin ei selvästikään käy niin paljoa turisteja, sillä turisteille suunnattuja palveluita ei näy läheskään niin paljoa ja ihmiset ihmettelevät meitä enemmän, kuin aiemmin. Laosin kohteemme ovatkin olleet tähän asti yllättävän turistisoituneita. Ja kylmiä! Huhhuh, vihdoin saa taas heittää pitkät housut rinkkaan ja nauttia helteestä. Vesiputous oli hieno ja kiva siitä, että saimme ihmetellä ja uida siellä keskenämme.

Bussiliput huomiselle ostettu ja viimeistä iltaa Laosissa. Oikein kiva maa. :)

Suomi - Bangkok - Vientiane - Vang Vieng - Luang Prabang

13.12.2015 - Matka alkaa, Bangkok
Reissuun lähdettiin kivan lumettomasta ja ei-niin-joulukuisen oloisesta Suomesta Swiss-airin lennoilla Zürichin parin tunnin vaihdon kautta Bangkokiin. Meno-paluulennot sai alle kuudella sadalla, mutta palatessa vaihtoaika onkin yli 14 tuntia. Ensisilmäys Sveitsin hintoihin lentokentällä kauhistutti, saa nähdä miten vaihtoajan saa kulumaan! Matka itsessään meni yllättävänkin kivuttomasti. Pari leffaa, hyvät lentokonesapuskat ja liikaa evästä siivitti mukavasti Bangkokiin.

Perillä hämmästeltiin kuumuutta ja kosteutta ja hakeuduttiin heti rautatieasemalle. Oltiin etukäteen netistä ostettu junaliput Laosiin - lunastettiin ne ja jätettiin rinkat säilöön. Noin kuudessa tunnissa ehdittiin syömään herkullista thaikkusapuskaa, vaihtamaan rahaa, kiertelemään lähiympäristöä ja ostamaan evästä junamatkalle. Ja hierontaan! Oi että, muutamalla eurolla saatu tunnin hieronta teki kyllä hyvää matkustamisen jälkeen. Ja löydettiinpä hieno temppelikin!

Kahdeksalta illalla juna lähti kohti Nong Khaita. Tässä vaiheessa alkaa jo kaipaamaan suihkua. Että voikin ihminen (kertaa neljä!) haista pahalta. Aamulla vihdoin hostellilla sit pääsee! Junassa matkustetaan alemmassa makuuvaunuluokassa, joka on tällä väsymyksellä aika luksusta. Lähes riittävän pitkien punkkien lisäksi löytyy ilmastointi, lakanat ja verhotkin!

14.12.2015 - Matka Laosiin, Vientiane
Vaikka ilmastointi oli säädetty arktiselle, sai junassa ihan hyvän mittaiset unet! Nong Khain asemalle saavuttiin aamulla ennen seitsemää ja napattiin tuk tuk kohti raja-asemaa muutaman kilsan päähän. Siellä poistuttiin Thaimaasta, siirryttiin bussilla Laosin rajan tuntumaan, jossa täyteltiin Visa on Arrival -lomakkeet ja päästiin siirtymään maahan. Rajan takana napattiin mukavuudenhaluisina taksi, jolla pääsimme näppärästi suoraan hostellille, jonka varasimme eilen Bangkokissa kahvilassa.

Syötiin herkullista sapuskaa ja kierreltiin kaupunkia. Rankka matkustus tai jet lag kyllä vielä painaa, väsyttää! Kaupungin lähettyvillä on kehuttu nähtävyys, Buddha Park, johon menimme tuk tukilla. Matkalla yritimme saada ihmisiä hymyilemään meille hymyilemällä heille - ja aika menestyksekkäästi :D koti-Suomessa vastaavalla toiminnalla harvoin saa edes katsekontaktia, saati sitten leveää hymyä.

Puisto itsessään oli oikein hieno. Valtavasti hienoja Buddhan patsaita sekä hieno, pyöreä monikerroksinen rakennelma, jonka sisällä oli paljon pieniä patsaita, ja jonka päälle pääsi kiipeämään.

Laos vaikuttaa oikein mukavalta maalta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kivan oloisia ja ainakin tähän asti ruoka on ollut hyvää! Pieni tulisuus ei tosin olisi pahitteeksi. Illalla night marketilla se hämmensi, että myyjistä kukaan ei yrittänyt tuputtaa yhtään mitään. Hämmentävää, että sai kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Vientiane ei taas vaikuta millään tavalla pääkaupungilta. Ainakaan meidän silmiin ei sattunut mitään keskustan tapaista aluetta, jonka voisi kuvitella pääkaupungiksi. Asukkaitakaan ei toki ole kuin 700 000.

15.12.2015 - Matka Vang Viengiin ja tubingia
Aamulla muutaman tunnin bussimatka pohjoiseen ja Vang Viengiin. Matka meni nopeasti hienoja maisemia katsellessa ja kanssamatkustajien kanssa höpötellessä.

Kyseessä on surullisenkuuluisa matkakohde, jota on myös yhdeksi Kaakkois-Aasian vaarallisimmista matkakohteista haukuttu. Paikka on aikoinaan ollut reppureissaajien keskuudessa hyvin suosittu, lähinnä ehkä tubingin vuoksi. Ideana on laskea jokea myötävirtaan traktorin sisäkumeissa ja kiskaista matkalla kymmenissä baareissa silmittömät kännit, ehkä vetää vähän huumeita ja toki samalla hyppiä matalaan virtaavaan veteen kivikkoon. Hallitus kyllästyi touhuun jokunen vuosi sitten, lähes kaikki baarit suljettiin ja meininki rauhoittui selvästi. Nykyään baareja on vielä useita ja paikka tunnetaan edelleen biletyspaikkana, mutta myös monista aktiviteeteista ja luonnosta.

Paikalle saavuttuamme löysimme nopeasti hyvän hostellin jokinäköalalla, hintaa n. 3e /naama. Hostellin saatuamme menimme syömään ja selvitimme, mistä tuubailemaan pääsee. Homma maksoi n. 7 euroa, johon kuului kuljetus muutamien kilometrien päähän yläjuoksulle. Sieltä lähdimme lipumaan renkaissa alavirtaan upeiden maisemien saattelemana. Matkalla käväistiin yksillä joenvarsibaarissa ja vanhasta meiningistä on ainakin jotain jäljellä: heti oltiin tarjoamassa ilmaisia shotteja kaikille. :D matkaan meni reilut pari tuntia ja perille päästiinkin just kun tuli pimeä, huh.

Illalla mentiin syömään ja bilemeininki huokuu kadulla vieläkin voimakkaampana: parit vastaantulijat antoivat baarien käyntikortteja, joissa lupailtiin ilmaista viinaa alkuillasta. Baareissa oli myös kaikkialla myynnissä ilokaasua ilmapalloissa.

16.12.2015 - Skootterit, luolia ja Blue Lagoon
Vuokrattiin skootterit, jee! 60 000 kipiä/skootteri, eli 3,30e/naama. Ekana kohteena Chang Cave, johon olikin yllättäin kymppitonnin (euron) sisäänpääsymaksu. Luola oli hieno, vaikkakin rakennetut valaistukset vähän söivät tunnelmaa. Matkalla Terhi ja Piia kaatuivat, mutta onneksi vauhtia ei ollut paljoa ja ei käynyt kuinkaan. Ja onneksi koko homma tallentui gopro-videolle. :D

Luolalta mentiin uimaan Blue Lagoonille, joka on uimapaikaksi muutettu joenpätkä vuoristossa. Ja on muuten jokseenkin kliseinen nimi. Tännekin sai maksaa euron sisäänpääsymaksun, mikä on kyllä varsin kohtuullinen hinta siitä. Vesi oli viileähköä, mutta paikassa pääsi hyppimään puusta ja köyden varassa veteen.

Takaisintulomatkalla mentiin katsomaan vielä yhtä "water cave" -luolaa, jonka kyltin satuimme aiemmin bongaamaan tienposkesta. Tännekin maksettiin euro sisään, ja yllättäin meille lähtikin opas mukaan. Englantia hän ei käytännössä puhunut yhtään, aluksi hän sanoi jotain "only 50 meters and left", kun kysyimme, missä luola on. Joo. Käveltiin eka riisipellon poikki hyvän matkaa, jonka jälkeen kiivettiin korkealle vuorelle liukkaassa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Lopulta päästiin luolalle, joka olikin käytännössä täysin luonnontilassaan: pariin paikkaan oli rakennettu bambutikkaat kulkemista helpottamaan, mutta muuten ei mitään. Onneksi oli lamput mukana. Luola oli paikoitellen todella ahdas, just ja just sai ahtauduttua koloista läpi. Luolan toisessa päässä meitä odotti huikea näkymä ja täyskäännös: takaisin tultiin samaa reittiä, jee! Opas kyseli jatkuvasti " you okay" ja välillä vastaili itselleen "me no okay". Ei ollut helppoa kulkeminen silläkään.

Vuorelta alas päästyämme mentiin vielä toiseen luolaan, joka oli nyt se water cave. Upea pimeä luola, joka oli täynnä vettä, jossa kävimme uimassa.

Muutaman kerran päivän aikana tuli vesisade, mutta joka kerta satuimme olemaan sopivasti suojassa. Viimeisellä kertaa sade olikin jo huomattavan rankka, mutta olimme juuri onneksi syömässä illallista. Ja sehän olikin mielenkiintoinen sapuska: päätettiin valita grillipaikasta vaihteeksi jotain muuta lihaa, kuin kanaa. Piian possupalat olikin ilmeisesti ohutsuolen pätkiä, nam! Ihan hyviä ne oli, vaikkakin tosi sitkeitä ja siten aika ällöjä syödä. :D

Slurps nam

Antibiootteja ruokakaupassa. Myös diapameja ois ollu!

17.12.2015 - Kuumailmapallo ja matka Luang Prabangiin
Herätys klo 5:15 - KUUMAILMAPALLOILEMAAN! Paikassa mainostettiin tätä mahdollisuutta (71 euroa) ja oltiin päätetty mennä, mutta säätiedotus näytti pilvistä niin ruvettiin arpomaan asiaa. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja lähteä.

Saavuttiin lava-auton lavalla pienillä jakkaroilla istuen pellolle, johon pallot oli yöksi jätetty lojumaan. Työntekijöitä kaivautui kankaan seasta unenpöpperössä ja päivä alkoi sarastaa. Odoteltiin jonkun aikaa, ja palloa alettiin ensiksi täyttää valtavilla tuulettimilla - muutamassa minuutissa se alkoi olla riittävän täynnä, ja kaasuliekeillä lämmitettiin ilma ja pallo kohosi pystyyn. Hyppäsimme kyytiin ja leijailimme upeissa vuoristomaisemissa ehkä tunnin ajan, kai vajaan kilometrin korkeudessa. Laskeuduttiin toiselle pellolle, johon porukkaa oli tullut meitä vastaan ottamaan koppia. Hieno kokemus ja pilvisyys ei haitannut yhtään, oli mahtavaa!

Katukeittiöstä sapuskaa naamaan, hostellihuoneeseen tunkemaan kamat rinkkaan ja matka jatkuu: vähän vaille ysin meitä tultiin hakemaan pienellä paskabussilla bussiasemalle, jossa vaihdettiin minivaniin - mahtavaan sellaiseen. Paljon tilaa, pehmeät penkit, kaikin puolin mainio. Melkein liian hyvää ollakseen totta. No. Niinhän se olikin. Vartti ajettiin ja havahduttiin hirveeseen hajuun ja pahaan ääneen. Paskaks meni. Vaihdettiin toiseen minivaniin, jossa tilaa oli hyvin vähän penkeillä ja yks joutu käytävälle.

Lopulta päästiin perille 7 tunnin matkustamisen jälkeen! Olipas kätevää käyttää taas yks sadepäivä tähän :D Huone löytyi nopeasti, 70 000/huone. Eli vajaa pari euroa naamalta. Ei paha! Katto toki rapisee irti ja hometta varmaan kaikkialla, mutta onpahan halpa!

Laos - Thaimaa - Myanmar

Huomenna lähtö! 

Ekana Bangkokiin, josta samana iltana junalla kohti Laosia. Laosista Pohjois-Thaikkuihin. Parin viikon matkustuksen jälkeen Ilona palaa Suomeen Joulunviettoon ja jatketaan Piian ja Terhin kanssa Myanmariin. 9.1. saavutaan takaisin Suomeen.

Reissun päältä sitten lisää juttua! Jeee! 8)