5.4.2015 - Yeghednadzarista Tateviin ja takaisin Vaykiin
Lähdettiin aamulla liikkeelle kaupan pihassa auringonpaisteessa syödyn aamupalan ja tankkauksen kautta. Suunnattiin kohti etelää ja Tatevia 130 kilsan päähän. Koko matka oli pelkkää upeaa vuoristoa ja suuri osa matkasta ajettiin lumirajan yläpuolella. Jonkun matkaa myös ajettiin todella sankassa sumussa, missä ei nähnyt eteen juuri lainkaan. Matkustustiedotteen mukaan tiet ovat erittäin huonokuntoisia, mutta siihen verrattuna tiet oli kyllä yllättävän ajettavia. Kuoppia ja railoja on jatkuvasti ja paljon mut meidän autolla niistä onneks selvittiin oikein hyvin!
Lähdettiin aamulla liikkeelle kaupan pihassa auringonpaisteessa syödyn aamupalan ja tankkauksen kautta. Suunnattiin kohti etelää ja Tatevia 130 kilsan päähän. Koko matka oli pelkkää upeaa vuoristoa ja suuri osa matkasta ajettiin lumirajan yläpuolella. Jonkun matkaa myös ajettiin todella sankassa sumussa, missä ei nähnyt eteen juuri lainkaan. Matkustustiedotteen mukaan tiet ovat erittäin huonokuntoisia, mutta siihen verrattuna tiet oli kyllä yllättävän ajettavia. Kuoppia ja railoja on jatkuvasti ja paljon mut meidän autolla niistä onneks selvittiin oikein hyvin!
Tatevin lähellä kurkattiin nähtävyys Devil's Bridge, hieno kanjoni, jonka alla virtaa joki ja ylhäällä oli pieni kuuma lähde. Jatkoimme matkaa Tatevin luostariin, joka oli toistaiseksi isoin ja hienoin näkemämme luostari.
 |
| Devil's Bridgen aluetta |
 |
| Tatev monastery |
Nälkä alkoi kurnia lujaa ja ravintolaa ei meinannut löytyä mistään - Tatevin ainoa löytämämme oli kiinni, joten menimme valtavaan metropoliin, Gorikseen, lähistölle. Maan mittapuulla tämä 20 000 ihmisen kaupunki on jo suuri. Täältäkin löysimme vain kahvilan, josta saimme ruokaa - kiva kultahampainen mummo möi meille kahdet rullakebabit, leipäkasan, yrttikasan ja kananmunat yllättävän korkeaan, 9e/naama hintaan. Ajattelimme jättää etelän tutkimisen tähän ja suunnata takaisin pohjoista kohti, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Goris jäi taakse ja lähdimme ajamaan pohjoiata kohti samaa pomppuista tietä. Auringonlaskussa lumihuippuiset vuoret yhdistettynä karuun lumettomaan maastoon näyttää aivan käsittämättömän hienolta. Yeghegnadzorin lähellä bongasimme Vayk-kylästä hotellin mainoksen ja lähdimme kyselemään hintoja; 8000 dramilla eli n. 16 eurolla saatiin oikein hyvä huone.
Täällä on tosi vähän ihmisiä, autot on pääasiassa Ladan kotteroita, maatilojen eläimistöä näkyy kaikkialla, ihmiset kattoo meitä oudoksuen, maisemat on upeita, kukaan ei puhu englantia, meitä luullaan venäläisiksi, automaateista saa erittäin hyvää kaakaota 40 sentillä, talot on ränsistyneitä ja harmaita, ravintoloita ei oo missään.
6.4.2015 - Vayk - Martyniin poliisiasemalle - Sevan-järven ympäri - Dilijan
Aamulla aikainen herätys ja aamupalan kautta ajamaan Jeghegnadzorin kautta kohti pohjoista ja Sevan-järveä vanhaa silkkitietä pitkin. Pääasiassa tie oli hyväkuntoista serpentiinimutkahäkkyrää, mutta paikoin todella huonokuntoista perunapeltoa. Nousimme ylös vuorten lumihuipuille ja maisemat oli edelleen jatkuvasti hämmentävän upeita.
Aamulla aikainen herätys ja aamupalan kautta ajamaan Jeghegnadzorin kautta kohti pohjoista ja Sevan-järveä vanhaa silkkitietä pitkin. Pääasiassa tie oli hyväkuntoista serpentiinimutkahäkkyrää, mutta paikoin todella huonokuntoista perunapeltoa. Nousimme ylös vuorten lumihuipuille ja maisemat oli edelleen jatkuvasti hämmentävän upeita.
Laskeuduimme vuorilta alas Sevan-järvelle Martuni-kaupunkiin, jossa löysimme jopa auki olevan syöttölän! Paikallinen pizza oli kaukana totutusta, mutta oikein hyvää. Kävelimme kaupungissa pienen lenkin ja suuntasimme syrjäisempää katua kohti autoamme, kun pari poliisia pysäytti meidät ja kysyivät passeja. Mulla oli mukana, Taijalla ja Piialla autossa. Hyppäsimme kolmannen poliisin kyytiin autoon ja he heittivät meidät autolle. Passit löytyivät, poliiseja oli paikalla kai jo neljä, mutta he eivät olleet vielä tyytyväisiä. Yksi poliiseista hyppäsi autoomme ja ajoimme poliisiasemalle, jossa menimme varmaan kuuden poliisin kanssa portaita yläkertaan ensiksi yhteen huoneeseen tärkeän näköisen ukon pällisteltäväksi, sitten toiseen. Meille tarjottiin kahvia ja tupakkaa, passiemme tiedot kopioitiin ja paljon kyseltiin armeniaksi ja venäjäksi. Yhteistä kieltä löytyi aikalailla hellon, thank youn ja njetin verran. Pian meidät päästettiin lähtemään ja saatettiin autolle. Ja napattiin tietty yhteiskuva kolmen poliisin kanssa. :D kaikki poliisit oli jatkuvasti tosi ystävällisen oloisia ja hekin naureskelivat tilanteelle, kun yhteistä kieltä ei ollut.
 |
| Lake Sevan |
Sit karkuun, Sevan-järven itäpuolta pohjoiseen. Päädyttiin Dilijan-kaupunkiin, josta etsimme yöpaikan. Täällä lähettyvillä on ilmeisesti hyviä vaellusmaastoja, joten sitä luvassa huomenna! Löysimme yllättävän pian todella kivan guesthousen, jonka hinta tingattiin hurjasta sadasta eurosta n. 24 euroon yöltä. Paikka on keski-ikäisen pariskunnan isoon kotiinsa perustama majapaikka, jossa muutamaa kodin huoneista vuokrataan matkalaisille. Oikein kiva, nätti ja kotoisa paikka. :)
Illallista päästiin syömään ekaa kertaa oikeeseen ravintolaan! Oikea menu. Istumapaikat ja pöydät. Taustamusiikkia. Tarjoilija puhuu vähän englantia. Ruuaksi valittiin lammasta perunoilla ja lavash-leivällä, vajaalla viidellä eurolla. Ihan tosi hyvää sapuskaa, nam! Tää oli listan mukaan georgialaista niin armenian keittiö on edelleen pienoinen arvoitus. Mutta oijjoi mitä herkkua!
Mahtavien maisemien lisäksi varmaan armenian parasta antia on kahviautomaatit. Kymmenillä senteillä kelvollista kahvia ja mahtavaa kaakaota <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti