7.4.2015 - Dilijan - vaeltelua - pohjoiseen Alaverdiin
Teimme aamulla eväät valmiiksi ja menimme eilisen ravintolan vieressä olevaan toiseen ravintolaan syömään aamiaiseksi kunnon sapuskat - mulle ja Piialle jotain yllättävän lihaisaa kanapalasotkua ja Taijalle grillattu kananpala. Täällä kyllä jokainen ruoka maistuu korianterilta. Mutta hyvää oli!
Teimme aamulla eväät valmiiksi ja menimme eilisen ravintolan vieressä olevaan toiseen ravintolaan syömään aamiaiseksi kunnon sapuskat - mulle ja Piialle jotain yllättävän lihaisaa kanapalasotkua ja Taijalle grillattu kananpala. Täällä kyllä jokainen ruoka maistuu korianterilta. Mutta hyvää oli!
Lähdettiin eilen saamamme vinkin mukaisesti Haghartsinin luostarille, josta etsimme vaellusreitin. Luostari oli suuri ja hieno, mutta vaellusreittejä olikin vain yksi - kymmenkilsainen ja yhdensuuntainen. Päätettiin kulkea osa reitistä edestakaisin. Mutta koska reitti olikin metsäinen autopolku ja siten vähän tylsä kävellä, poikkesimme reitiltä lehmiä tulvivan mäen päälle ja laskeuduimme maisemien ihailun jälkeen toista puolta alas ja tarvoimme poluttomassa metsässä takaisin luostarille ja autolle.
 |
| Hagharts monastery |
Emme saaneet vielä vuoristovaelluksesta tarpeeksemme, joten lähdimme vielä läheiseen Goshin kylään, josta vaelsimme n. viiden-kuuden kilometrin edestakaisen matkan vuoristolammelle ja takaisin. Eväät syötiin lammella; ostimme eilen lavash-leipää, juustoa, meetwurstia, mehua ja suklaata evääksi. Namnam :)
 |
| Lake Gosh |
Jatkettiin matkaa seuraavaan suureen kaupunkiin, Vanadzoriin - tää on jo oikeesti kaupunki, 100 000 asukasta! Liian suuri ja tylsä makuumme, joten päätimme kuitenkin jatkaa vielä matkaa pohjoiseen ja etsiä pienemmän ja kivemman kaupungin, jossa yöpyä. Vanadzorissa nappasin auton ikkunasta pari kuvaa, ja vähän myöhemmin joku auto ajoi eteemme ja pyysi pysähtymään. Pari vihaisen näköistä korstoa selitti paljon armeniaa ja venäjää ja puhui jotain kuvista. :D kuunneltiin hetki jörötystä ja jatkettiin matkaa, olevinaan tajuamatta, mistä on kyse. Hups, otinkohan niistä vahingossa kuvan :D
Alaverdiin päästyämme etsimme yöpaikan; eka hotelli oli liian kallis ja sieltä suositeltiin meille hostellia. Alkuhinta oli sielläkin 20 000, tinkautui helposti 15 tonniin, joka sekin on liikaa. Saatiin kuitenkin työllä ja tuskalla puhuttua hinnaksi kaikilta yhteensä 10 000 dramia, n. 20e. Ja muille vieraille ei saa sanoo sanaakaan tästä hinnasta. :D
 |
| Näkymää parvekkeelta |
Pohjoisemmassa puissa on jo vähän enemmän lehtiä! Tänään on muutenkin ollu ihanan lämmin päivä, varmaan lähelle 20 astetta :) Pohjoisemmassa näyttää muutenkin ehkä vähän rikkaammalta, taloissa on muitakin värejä kuin kivi ja on jopa kerrostaloja!
8.4.2015 - Gyumriin - lumivyöryn viemä tie ja rauniokaupunki
Kamat kasaan ja matkaan! Hotellin omistajat eivät ehkä arvostaneet tinkaamistamme liikaa tai sitten niillä oli jotain muutenkin meitä vastaan - hymy ei koskaan ollut herkässä ja lähtiessämme omistajan vaimo tuuppasi Piiaan vähän vauhtiakin.
Ostettiin kaupasta aamupalaherkkuja, lähdettiin ajamaan vuorille ja kurvasimme tien penkkaan nauttimaan huikeasta aamupalapiknikistä. Ajattelimme seuraavaksi ajaa pohjoiseen Tashiriin Georgian rajan tuntumaan ja jatkaa sieltä matkaa Gyumriin. Tashirissa menimme supermarketin yläkerrasta löytyneeseen ravintolaan syömään spagettiannokset. Pian tarjoilija toi meille kolme pientä maitopulloa laskeneen - koitimme torjua ne, mutta tarjoilija osoittikin viereistä pöytää kertoakseen, että he tarjoavat - kurkkasimme sinne ja neljä poliisia vilkutti meille iloisesti :D maito itsessään oli karmeeta myrkkyä, hapanta kuin sitruuna. Hyh, kiitti vaan!
Matka jatkuu Tashirista pohjoista reittiä kohti länttä ja Guymria. Perunapellosta saatiin nauttia jonkun matkaa, kunnes yllättäin tie katosi - valtava lumimassa oli pyyhkäissyt tien olemattomiin ja matka katkes todella keskelle ei-mitään. Naurettiin paikalla vähän aikaa ja todettiin että ylimääräistä matkaa tulee melkein 90 kilsaa ja naurettiin vähän lisää. Ja käännyttiin takas. Samaa reittiä ajettiin melkein Vanadzoriin asti takaisin, kunnes päästiin Gyumriin vievälle tielle.
Pohjoisessa Armeniassa huokuu selvästi vanhan Neuvostoliiton henki. Kyrillisiä vanhoja tekstejä suurten kerrostalokolossien seinissä, palikkamaista arkkitehtuuria jne. Tiet ovat huonossa kunnossa ja tunneleissa ei ole mitään tukirakenteita, valoja tai mitään - ne ovat vain vuoren läpi louhittuja reikiä.
Gyumri oli just sellainen, mitä voisin vanhan Neuvostoliittolaisen kaupungin kuvitella olevan. Valtavasti hylätyn näköisiä suuria kerrostaloja, linnoitus, valtava mahtipontinen monumentti, paljon ihmispatsaita, hylätty huvipuisto... Siis kaikkea suurta ja mahtavaa, mitä ei olekaan voitu ylläpitää ja ne ovat ajan saatossa rapistuneet paskaan kuntoon. Gyumrissa oli myös vuonna 1988 suuri maanjäristys, joka tappoi 24 000 ihmistä ja raunioitti suuren osan kaupungista. Vaikka kaupunki näyttääkin suurelta osin raunioituneesta, ränsistyneeltä ja autioituneelta, on se silti 120 000 asukkaallaan maan toiseksi suurin kaupunki. Ja todella upea sellainen, tykkään kyllä suuresti tästä paikasta ja siitä, miten lähihistoria näkyy täällä kaikkialla. Ruma on kaunista, oi että. Viihtyis täällä kauemminkin!
Löydettiin Gyumrista oikein kiva mukavan perheen pitämä hostelli, jonka hinta saatiin tingattua kymppitonniin, 20e/yö yhteensä kaikilta. Lisäksi saatiin kuudella eurolla oikein hyvä illallinen. :)
Kamat kasaan ja matkaan! Hotellin omistajat eivät ehkä arvostaneet tinkaamistamme liikaa tai sitten niillä oli jotain muutenkin meitä vastaan - hymy ei koskaan ollut herkässä ja lähtiessämme omistajan vaimo tuuppasi Piiaan vähän vauhtiakin.
 |
| Ooh naminami! |
Ostettiin kaupasta aamupalaherkkuja, lähdettiin ajamaan vuorille ja kurvasimme tien penkkaan nauttimaan huikeasta aamupalapiknikistä. Ajattelimme seuraavaksi ajaa pohjoiseen Tashiriin Georgian rajan tuntumaan ja jatkaa sieltä matkaa Gyumriin. Tashirissa menimme supermarketin yläkerrasta löytyneeseen ravintolaan syömään spagettiannokset. Pian tarjoilija toi meille kolme pientä maitopulloa laskeneen - koitimme torjua ne, mutta tarjoilija osoittikin viereistä pöytää kertoakseen, että he tarjoavat - kurkkasimme sinne ja neljä poliisia vilkutti meille iloisesti :D maito itsessään oli karmeeta myrkkyä, hapanta kuin sitruuna. Hyh, kiitti vaan!
 |
| Upean kanjonin sivuhaara |
 |
| Mis meidän tie on?? |
 |
| Black Fortress |
Gyumri oli just sellainen, mitä voisin vanhan Neuvostoliittolaisen kaupungin kuvitella olevan. Valtavasti hylätyn näköisiä suuria kerrostaloja, linnoitus, valtava mahtipontinen monumentti, paljon ihmispatsaita, hylätty huvipuisto... Siis kaikkea suurta ja mahtavaa, mitä ei olekaan voitu ylläpitää ja ne ovat ajan saatossa rapistuneet paskaan kuntoon. Gyumrissa oli myös vuonna 1988 suuri maanjäristys, joka tappoi 24 000 ihmistä ja raunioitti suuren osan kaupungista. Vaikka kaupunki näyttääkin suurelta osin raunioituneesta, ränsistyneeltä ja autioituneelta, on se silti 120 000 asukkaallaan maan toiseksi suurin kaupunki. Ja todella upea sellainen, tykkään kyllä suuresti tästä paikasta ja siitä, miten lähihistoria näkyy täällä kaikkialla. Ruma on kaunista, oi että. Viihtyis täällä kauemminkin!
Löydettiin Gyumrista oikein kiva mukavan perheen pitämä hostelli, jonka hinta saatiin tingattua kymppitonniin, 20e/yö yhteensä kaikilta. Lisäksi saatiin kuudella eurolla oikein hyvä illallinen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti