Gyumrista Yerevaniin

9.4.2015 - Gyumrista mutkien kautta takaisin Yerevaniin
Aloitettiin aamu taas kauppareissulla ja syötiin aamupalaeväät autossa. Löydettiin Gyumrista kans kiva torikuja, josta ostettiin hedelmiä evääksi.

Hienoin ja siistein yöpaikka tähän mennessä!

Lähdettiin ajelemaan luoteeseen päin, Turkin rajaa kohti, mistä oli ajatuksena kääntyä pienen järvimaisemakierroksen kautta kohti itää. Ajettiin eka risteyksestä ohi ja päätettiin jatkaa matkaa pienemmän vuoristotien kautta. Ajelimme hyvän matkaa tutun turvallista perunapeltoa, kun tie katkesi - tien kunto oli jo niin huono, että pieni kuorma-auto oli jumittunut sinne, emmekä pystyneet jatkamaan matkaa. Eikun vaan U-käännös ja alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkamaan.

Päivän kohteeksi meille tosiaan valikoitui lake Kari maan korkeimman vuoren, mt. Aragatsin, lähistöltä. Kun paikka alkoi lähestyä, lumiraja tuli vastaan ja pian tuli vastaan myös hyvin luminen tie, henkilöauto ja hyyyvin hitaasti etenevä lumiaura. Koska matkaa oli tässä vaiheessa reippaasti jäljellä, emme jääneet odottelemaan tien auraamista vaan käännyimme pettyneinä takaisin.

Jo aurattua tietä. Onneks on kesärenkaat!

Menimme seuraavaksi vähän matkaa etelään Vagharshapatiin, missä söimme paikallisessa pikaruokalassa kebabrullat, kurkkasimme Echmiadzinin katedraalin ja lähdimme ajamaan takaisin Yerevaniin. Pääkaupungin läheisyys näkyy täälläkin jo katukuvassa: talot näyttävät hieman asumiskelpoisammilta, englantia ja osataan jo vähän puhua.

Matkan varrella vuorelta alas näimme hienon solan puroineen. Auto parkkiin ja kävelemään! Tallusteltiin auringon paahtaessa lehmien ja sammakoiden seassa hyvän aikaa ennen. Jotain paikallisten jätehuollossa on harmaan vialla kun joissain paikoissa luonnossa on ihan tosi paljon roskaa. Ja romuttuneita autoja on ihan kaikkialla ja paljon.

Tuttuakin tutumpi näky! Ladatkaan ei oo ikuisia.

Yerevanista löysimme wikitravelin hostellilistan kautta kivan yöpaikan. Tänne oli aika jännä tulla kun täällä ei oo respaa tai mitään: oveen oli tehty reikä, mistä pilkotti kännykkä. Reiästä painettiin luurin kuvaa ja kännykkä soitti paikan omistajalle ja puhelimitse sovittiin asioista. Aika kätevää! Täällä ollaan viimeiset kolme yötä, hintaan 7,56e/yö/naama.

Viikossa Yerevaniin on tullu ihan kesä! Tänne tullessa auton mittari näytti 26 astetta ja aiemmin täysin paljaisiin puihin on ilmestyny lehdet. Jee! Tosi outoo nähdä taas pitkästä aikaa paljon ihmisiä, hyväkuntoisia ja hienoja rakennuksia yms. 

Kierreltiin ilta kaupunkia ja ostettiin kaupasta punkkupullo puistossa nautittavaks. Taaskaan kaupassa ei puhuttu sanaakaan englantia ja ainoa ymmärrettävä lausahdus työntekijältä oli "turist" -tokaisu työkaverilleen, kun pyydettiin avaamaan pullo. :D

10.4.2015 - vaeltamaan, auton palautus & hienosteluilta
Khosrovin kansallispuistoon vaeltamaan, jee! Oho eiku sadepäivä, plääh. No, ostettiin aamupalaeväät ja suunnattiin auto silti kohti kaakkoa. Vuorille noustessa sade onneksi lakkasikin. Ennen Khosrovia käytiin kurkkaamassa vieressä oleva Garnin temppeli - Yerevanin läheisyyden huomaa, sillä täällä piti maksaa parin euron pääsymaksu! Tähän asti kaikkialle on päässyt ilmaiseksi, eikä alueille ole oikein mitään portteja ollutkaan. Ja paljon hienompiakin paikkoja oli nähty.

Garni

Sit Khosroviin! Ajettiin muutama kilsa metsätietä, kunnes vastaan tuli alueen portti ja pari taloa. Koputeltiin ovia ja etsittiin ihmisiä. Ketään ei löytynyt, portti oli lukitsematta ja kieltokylttejä ei missään - portti auki ja menoks! Täällä koettiin matkan isoimmat kuopat tiesssä, valtavien lammikoiden läpi ajamiset ja mainioita maisemia. Jossain vaiheessa matka katkesi lukittuun puomiin. No, jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään lähialueille. Pian lada ja toinenkin rämisi paikalle ja saatiin paasausta armeniaks ja venäjäks siitä, miten ei saada olla siellä ja lähdettiin sit ajamaan takas. Aiemmin lukitsemattomaan porttiin oli ilmestynyt lukko ja paikalle porukkaa. Taas vähän höpöttämistä Kiinan muurin kokoisen kielimuurin yli, videokameralla rekkari ja kuvaa meistä talteen ja portti avattiin. Semmosta, helposti pääsee Armeniassa vaeltamaan :D

Ajeltiin puhjenneessa kaatosateessa kotia kohti ja huomasimme vuorten välissä järven. Ajeltiin sinne katteleen maisemia vähäks aikaa ja lähdettiin sit palauttaan uskomattoman kuraista autoa, emmekä meinanneet millään aluksi löytää tietä autovuokraamolle. Yksisuuntaiset tiet on pyllystä.

Yerevanissa on kaksi brandytehdasta: Ararat ja Noy. Lähdettiin ensimmäiseen kyselemään kierrosta, joka olikin turhan kallis ja mentiin sitten Noylle. Seitsemällä eurolla meitä kierrätettiin alueella, selitettiin paikan historiasta ja tarjottiin maistiaisia, jotka oli kyl tosi hyviä!

Konjakkien jälkeen bongattiin kadulta kivan näköinen ravintola, johon mentiin syömään. Paikka oli selvästi vähän fiinimpikin rafla, mutta päätettiin jäädä sinne kuitenkin - olihan itse Putinkin paikassa syönyt! Meille tarjottiin aluksi ilmaiseksi pullo paikan omaa viintä, syötiin alkupalaksi paikallisen biisonin maidosta tehtyä rahkaa ja ruuaksi metsästettyä viiriäistä perunoilla ja leivällä. Ja jälkkäriks saatiin ilmaseks hyviä kookospikkuleipiä. Ruoka oli tosi hyvää, vaikkakin sitä oli vähän turhan vähän. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja yllättävän halvaks ruoka jäi! Laskumme pyöristettiin reippaasti alakanttiin, kymppitonniin eli 6,5e/naama. Kelpaa. Koko ajan tuntu siltä, että ylimäärästä hintaa tulee jostain, mutta ei. Turistikusetuksen jaloa taitoa täällä ei vielä osata.

Lähdettiin kävelemään keskustaa kohti ja ihmeteltiin kovaäänistä klassista musiikkia Republic Squarelta: siellä oli upea esitys, jossa suuren suihkulähteen vesisuihkut liikkuivat musiikin tahtiin ja vaihtelivat värejään. Tosi hieno!