6,50 euron hostelliyöhömme sisältyi aamupala: punajuurta, munakasta ja makkarapaloja. Yllättävän hyvin englantia puhuva ja erittäin mukava respahenkilökunta neuvoi meitä suunnitelmiemme kanssa: rahanvaihto, sim-kortti ja kävelyohjeet autovuokraamolle.
Pakattiin rinkat, lähdettiin vaihtaan rahaa ja mentiin hakeen auto, joka oltiin vuokrattu ja maksettu etukäteen. Suureksi harmiksemme (eiku?) vuokraamamme halvin automalli oli paikasta loppunut ja saatiin samaan hintaan paljon parempi auto, jee! Hintaa viikon autovuokralle tuli reilut 50e per naama. Saatiin vuokrapaikasta kans paljon vinkkejä, missä kannattaa käydä. :)
Indonesian reissulla todettiin, että paikallinen sim-kortti nettiliittymällä on todella kätevä. Varsinkin nyt autoillessa siitä on paljon iloa, kun saa navigaattorin kännykän kautta käyttöön. Kahdeksan päivän rajoittamaton ja yllättävän nopee netti maksoi 5000 dramia eli vajaat 10 euroa.
Jätski- ja kanarullakebablounaan jälkeen lähettiin ajamaan luoteeseen kohti ekaa kohdetta: Khor Virap -luostaria. Paikalla oli aikoinaan merkitystä kristinuskon tulemisessa Armenian viralliseksi uskonnoksi - ja Armenia onkin maailman ensimmäinen kristitty maa. Samalta paikalta on upea näkymä Ararat -vuorelle Turkin puolelle. Ararat on uinuva tulivuori, jolle Raamatun mukaan Nooan arkki rantautui vedenpaisumuksen jälkeen. Ararat on myös Armenian kansallissymboli ja muutenkin upean näköinen lumihuippuinen vuori kerrassaan.
Jatkettiin matkaa Turkin rajan myötäisesti etelää kohti Iranin rajalle, jatkuvasti pysähdellen - välillä maisemien, välillä mantelipuiden kukintojen ja haikaroiden pesien ihailemista varten. Jäytiin kans matkan varrella ostamaan pikkukylä Arenista paikallista viiniä kotiinviemiseksi.
Sitten käytiin Noravankin luostarissa. Se on todella keskellä ei-mitään, keskellä upeita punarinteisiä vuoria.
Pyörittiin siellä vähän aikaa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kylään, Yeghegnadzoriin. Tää on jo isompi paikka (hurjat 8000 asukasta!) ja täältä löyty jopa hotelli. 16 eurolla saatiin oikein kiva yöpaikka pienen etsimisen jälkeen. Jännää nähdä pitkästä aikaa kauppoja ja ravintoloita, kun koko päivän ajan on näkynyt vain maastonruskeita hökkelikivitaloja pienissä kylissä vuorten keskellä.
Pyörittiin siellä vähän aikaa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kylään, Yeghegnadzoriin. Tää on jo isompi paikka (hurjat 8000 asukasta!) ja täältä löyty jopa hotelli. 16 eurolla saatiin oikein kiva yöpaikka pienen etsimisen jälkeen. Jännää nähdä pitkästä aikaa kauppoja ja ravintoloita, kun koko päivän ajan on näkynyt vain maastonruskeita hökkelikivitaloja pienissä kylissä vuorten keskellä.
Lähdettiin hotelliöta kävellen etsimään ruokapaikkaa, kun typötyhjän hotellimme työntekijä ajoi peräämme autolla ja tarjoutui viemään meidät ravintolaan. Hyppäsimme kyytiin ja saavuimme typötyhjään ravintolaan. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia ja hän vei meidät keittiöön ja näytti eri ruoka-aineita, mistä sapuska voidaan tehdä. Sanoimme kyllä kaikelle ja valittiin lihaksi jauheliha ja saatiin ruuaksi lavash-leipää, paljon tuoreita yrttejä, juustoa ja jauhelihapihvejä sipulilla. Muutamalla eurolla sai mahan täyteen ja pari lasia punkkua.
 |
| Hotellihuoneesta on hienot näkymät! |
Sit nukkuun! Yllättävän lämmintä täällä on. Olin henkisesti varautunu muutamaan plus-asteeseen mut auton mittari näytti pääasiassa lähes kahtakymppiä. :) ja kun aurinko lämmittää nii on täällä ihan kesäkelit. Mä olin ratin takana tän päivän, Piia ehkä huomisen. Jerevanin jälkeen kukaan ei oo puhunu englantia. Ihmiset on tosi ystävällisiä. Auton vuokraaminen oli paras päätös ikinä ja Armenia on huikee maa! Miks täällä ei oo yhtään turisteja? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti