Armeniasta kotiin

11.4.2015 - Jerevan
Viimeinen päivä Jerevanissa! Ei mitään suunnitelmia tälle päivälle, pelkkää päämäärätöntä haahuilua ja syömistä tiedossa.

Kierreltiin keskustan nähtävyyksiä. Käytiin syömässä hienossa ravintolassa tosi hyvää sapuskaa n. 8 eurolla, naminami! Hostellista jouduttiin muuttamaan naapuritaloon paikan omistajan olohuoneeseen viimeiseksi yöksi, koska huoneemme oli varattu siltä yöltä, eikä muissakaan huoneissa ollut tilaa. Kiva päästä kurkkimaan, miten paikallinen asuu. :D

Alkupala-sienikeittoa, omnom!

12.4.2015 - Kotimatka
Herätys puoli neljältä ja neljältä tilattu taksi odotteleekin jo täsmällisesti, oi että miten vaivatonta! No, aina mahtuu mutka tai pari matkaan. Hetken ajamisen jälkeen auto alkaa tärisemään hulluna, englannintaidoton kuski vetää tien sivuun, ihmettelee hetken ja ajaa viereiselle autokorjaamolle. Parkissa olevasta viereisestä autosta (!?) otetaan toinen eturengas, laitetaan se meidän taksiin ja matka jatkuu! :D sillälailla.

Ukrainassa meillä piti muuttua lentoajat niin että siellä olis 8 tunnin tauko. Vaan eipä ilmeisesti muuttuneetkaan ja taukoa oli vajaa 5 tuntia, emmekä sit viittineet lähteä kiertelemään Kiovaa, kun ois voinu tulla vähän kiire takas lentokentälle. :/ no, pääseepähän ajoissa kotiin!

Armenia oli matkailumaana tosi kiva. Ihmiset oli pääasiassa mukavia, mutta oudoksuvia, hiljaisia ja ujoja sitäkin enemmän. Aika pitkälti samanlaisia, kuin suomalaiset ehkä! Englantia ei puhuttu maaseudulla juuri ollenkaan, maisemat oli yllättävän upeita ja ruoka hyvää, muttei mitenkään erinomaista. Yerevan oli tosi kiva kaupunki: viihtyisä, tunnelmallinen eikä samalla tavalla tunkkainen ja ahdas, kuin monet muut pääkaupungit. Tykkään ja suosittelen! :) Parasta kuitenkin oli tällä reissulla ehkä tää vapaus: juuri koskaan ei vielä aamulla tiedetty, missä nukutaan seuraava yö, missä nukutaan ja mitä tehdään. Tosi kiva vaan kulkea minne mieli tekee ja olla suunnittelematta sen tarkemmin. Mahtava reissu. Vajaan 300 euron lentolippujen lisäksi kymmenessä päivässä kului rahaa reilut 300 euroa, mukaanluettuna myös auto bensakuluineen. Benaalitra maksoi n. 80 senttiä ja kilometrejä meille tuli lopulta hurjat 1400. Ei uskois, ei tuntunu yhtään paljolta kun pysähdeltiin jatkuvasti ja oli niin upeita maisemia. :)

Ajettu reitti jälkikäteen näprättynä. Tiet oli katki pisteissä D, F ja I.

Gyumrista Yerevaniin

9.4.2015 - Gyumrista mutkien kautta takaisin Yerevaniin
Aloitettiin aamu taas kauppareissulla ja syötiin aamupalaeväät autossa. Löydettiin Gyumrista kans kiva torikuja, josta ostettiin hedelmiä evääksi.

Hienoin ja siistein yöpaikka tähän mennessä!

Lähdettiin ajelemaan luoteeseen päin, Turkin rajaa kohti, mistä oli ajatuksena kääntyä pienen järvimaisemakierroksen kautta kohti itää. Ajettiin eka risteyksestä ohi ja päätettiin jatkaa matkaa pienemmän vuoristotien kautta. Ajelimme hyvän matkaa tutun turvallista perunapeltoa, kun tie katkesi - tien kunto oli jo niin huono, että pieni kuorma-auto oli jumittunut sinne, emmekä pystyneet jatkamaan matkaa. Eikun vaan U-käännös ja alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkamaan.

Päivän kohteeksi meille tosiaan valikoitui lake Kari maan korkeimman vuoren, mt. Aragatsin, lähistöltä. Kun paikka alkoi lähestyä, lumiraja tuli vastaan ja pian tuli vastaan myös hyvin luminen tie, henkilöauto ja hyyyvin hitaasti etenevä lumiaura. Koska matkaa oli tässä vaiheessa reippaasti jäljellä, emme jääneet odottelemaan tien auraamista vaan käännyimme pettyneinä takaisin.

Jo aurattua tietä. Onneks on kesärenkaat!

Menimme seuraavaksi vähän matkaa etelään Vagharshapatiin, missä söimme paikallisessa pikaruokalassa kebabrullat, kurkkasimme Echmiadzinin katedraalin ja lähdimme ajamaan takaisin Yerevaniin. Pääkaupungin läheisyys näkyy täälläkin jo katukuvassa: talot näyttävät hieman asumiskelpoisammilta, englantia ja osataan jo vähän puhua.

Matkan varrella vuorelta alas näimme hienon solan puroineen. Auto parkkiin ja kävelemään! Tallusteltiin auringon paahtaessa lehmien ja sammakoiden seassa hyvän aikaa ennen. Jotain paikallisten jätehuollossa on harmaan vialla kun joissain paikoissa luonnossa on ihan tosi paljon roskaa. Ja romuttuneita autoja on ihan kaikkialla ja paljon.

Tuttuakin tutumpi näky! Ladatkaan ei oo ikuisia.

Yerevanista löysimme wikitravelin hostellilistan kautta kivan yöpaikan. Tänne oli aika jännä tulla kun täällä ei oo respaa tai mitään: oveen oli tehty reikä, mistä pilkotti kännykkä. Reiästä painettiin luurin kuvaa ja kännykkä soitti paikan omistajalle ja puhelimitse sovittiin asioista. Aika kätevää! Täällä ollaan viimeiset kolme yötä, hintaan 7,56e/yö/naama.

Viikossa Yerevaniin on tullu ihan kesä! Tänne tullessa auton mittari näytti 26 astetta ja aiemmin täysin paljaisiin puihin on ilmestyny lehdet. Jee! Tosi outoo nähdä taas pitkästä aikaa paljon ihmisiä, hyväkuntoisia ja hienoja rakennuksia yms. 

Kierreltiin ilta kaupunkia ja ostettiin kaupasta punkkupullo puistossa nautittavaks. Taaskaan kaupassa ei puhuttu sanaakaan englantia ja ainoa ymmärrettävä lausahdus työntekijältä oli "turist" -tokaisu työkaverilleen, kun pyydettiin avaamaan pullo. :D

10.4.2015 - vaeltamaan, auton palautus & hienosteluilta
Khosrovin kansallispuistoon vaeltamaan, jee! Oho eiku sadepäivä, plääh. No, ostettiin aamupalaeväät ja suunnattiin auto silti kohti kaakkoa. Vuorille noustessa sade onneksi lakkasikin. Ennen Khosrovia käytiin kurkkaamassa vieressä oleva Garnin temppeli - Yerevanin läheisyyden huomaa, sillä täällä piti maksaa parin euron pääsymaksu! Tähän asti kaikkialle on päässyt ilmaiseksi, eikä alueille ole oikein mitään portteja ollutkaan. Ja paljon hienompiakin paikkoja oli nähty.

Garni

Sit Khosroviin! Ajettiin muutama kilsa metsätietä, kunnes vastaan tuli alueen portti ja pari taloa. Koputeltiin ovia ja etsittiin ihmisiä. Ketään ei löytynyt, portti oli lukitsematta ja kieltokylttejä ei missään - portti auki ja menoks! Täällä koettiin matkan isoimmat kuopat tiesssä, valtavien lammikoiden läpi ajamiset ja mainioita maisemia. Jossain vaiheessa matka katkesi lukittuun puomiin. No, jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään lähialueille. Pian lada ja toinenkin rämisi paikalle ja saatiin paasausta armeniaks ja venäjäks siitä, miten ei saada olla siellä ja lähdettiin sit ajamaan takas. Aiemmin lukitsemattomaan porttiin oli ilmestynyt lukko ja paikalle porukkaa. Taas vähän höpöttämistä Kiinan muurin kokoisen kielimuurin yli, videokameralla rekkari ja kuvaa meistä talteen ja portti avattiin. Semmosta, helposti pääsee Armeniassa vaeltamaan :D

Ajeltiin puhjenneessa kaatosateessa kotia kohti ja huomasimme vuorten välissä järven. Ajeltiin sinne katteleen maisemia vähäks aikaa ja lähdettiin sit palauttaan uskomattoman kuraista autoa, emmekä meinanneet millään aluksi löytää tietä autovuokraamolle. Yksisuuntaiset tiet on pyllystä.

Yerevanissa on kaksi brandytehdasta: Ararat ja Noy. Lähdettiin ensimmäiseen kyselemään kierrosta, joka olikin turhan kallis ja mentiin sitten Noylle. Seitsemällä eurolla meitä kierrätettiin alueella, selitettiin paikan historiasta ja tarjottiin maistiaisia, jotka oli kyl tosi hyviä!

Konjakkien jälkeen bongattiin kadulta kivan näköinen ravintola, johon mentiin syömään. Paikka oli selvästi vähän fiinimpikin rafla, mutta päätettiin jäädä sinne kuitenkin - olihan itse Putinkin paikassa syönyt! Meille tarjottiin aluksi ilmaiseksi pullo paikan omaa viintä, syötiin alkupalaksi paikallisen biisonin maidosta tehtyä rahkaa ja ruuaksi metsästettyä viiriäistä perunoilla ja leivällä. Ja jälkkäriks saatiin ilmaseks hyviä kookospikkuleipiä. Ruoka oli tosi hyvää, vaikkakin sitä oli vähän turhan vähän. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja yllättävän halvaks ruoka jäi! Laskumme pyöristettiin reippaasti alakanttiin, kymppitonniin eli 6,5e/naama. Kelpaa. Koko ajan tuntu siltä, että ylimäärästä hintaa tulee jostain, mutta ei. Turistikusetuksen jaloa taitoa täällä ei vielä osata.

Lähdettiin kävelemään keskustaa kohti ja ihmeteltiin kovaäänistä klassista musiikkia Republic Squarelta: siellä oli upea esitys, jossa suuren suihkulähteen vesisuihkut liikkuivat musiikin tahtiin ja vaihtelivat värejään. Tosi hieno!

Dilijanissa vaeltamassa & pohjoisen läpi Gyumriin

7.4.2015 - Dilijan - vaeltelua - pohjoiseen Alaverdiin
Teimme aamulla eväät valmiiksi ja menimme eilisen ravintolan vieressä olevaan toiseen ravintolaan syömään aamiaiseksi kunnon sapuskat - mulle ja Piialle jotain yllättävän lihaisaa kanapalasotkua ja Taijalle grillattu kananpala. Täällä kyllä jokainen ruoka maistuu korianterilta. Mutta hyvää oli!

Lähdettiin eilen saamamme vinkin mukaisesti Haghartsinin luostarille, josta etsimme vaellusreitin. Luostari oli suuri ja hieno, mutta vaellusreittejä olikin vain yksi - kymmenkilsainen ja yhdensuuntainen. Päätettiin kulkea osa reitistä edestakaisin. Mutta koska reitti olikin metsäinen autopolku ja siten vähän tylsä kävellä, poikkesimme reitiltä lehmiä tulvivan mäen päälle ja laskeuduimme maisemien ihailun jälkeen toista puolta alas ja tarvoimme poluttomassa metsässä takaisin luostarille ja autolle.

Hagharts monastery

Emme saaneet vielä vuoristovaelluksesta tarpeeksemme, joten lähdimme vielä läheiseen Goshin kylään, josta vaelsimme n. viiden-kuuden kilometrin edestakaisen matkan vuoristolammelle ja takaisin. Eväät syötiin lammella; ostimme eilen lavash-leipää, juustoa, meetwurstia, mehua ja suklaata evääksi. Namnam :)

Lake Gosh

Jatkettiin matkaa seuraavaan suureen kaupunkiin, Vanadzoriin - tää on jo oikeesti kaupunki, 100 000 asukasta! Liian suuri ja tylsä makuumme, joten päätimme kuitenkin jatkaa vielä matkaa pohjoiseen ja etsiä pienemmän ja kivemman kaupungin, jossa yöpyä. Vanadzorissa nappasin auton ikkunasta pari kuvaa, ja vähän myöhemmin joku auto ajoi eteemme ja pyysi pysähtymään. Pari vihaisen näköistä korstoa selitti paljon armeniaa ja venäjää ja puhui jotain kuvista. :D kuunneltiin hetki jörötystä ja jatkettiin matkaa, olevinaan tajuamatta, mistä on kyse. Hups, otinkohan niistä vahingossa kuvan :D

Alaverdiin päästyämme etsimme yöpaikan; eka hotelli oli liian kallis ja sieltä suositeltiin meille hostellia. Alkuhinta oli sielläkin 20 000, tinkautui helposti 15 tonniin, joka sekin on liikaa. Saatiin kuitenkin työllä ja tuskalla puhuttua hinnaksi kaikilta yhteensä 10 000 dramia, n. 20e. Ja muille vieraille ei saa sanoo sanaakaan tästä hinnasta. :D

Näkymää parvekkeelta

Lähdettiin etsimään ravintolaa ja kysyttiin huoltoasemalta sellaista, kun erehdyttiin aluksi luulemaan, että sieltä saisi ruokaa. Yhteistä kieltä löytyi taas kutakuinkin elekielen verran ja pari miestä lähti saattamaan meitä autollaan ravintolalle. Tilattiin 3800 dramin (vajaa 8e) menut, joihin kuului herkullinen alkusalaatti, leivät, lihaa ja perunamuusia, vesi sekä tee. Nam!

Pohjoisemmassa puissa on jo vähän enemmän lehtiä! Tänään on muutenkin ollu ihanan lämmin päivä, varmaan lähelle 20 astetta :) Pohjoisemmassa näyttää muutenkin ehkä vähän rikkaammalta, taloissa on muitakin värejä kuin kivi ja on jopa kerrostaloja!

8.4.2015 - Gyumriin - lumivyöryn viemä tie ja rauniokaupunki
Kamat kasaan ja matkaan! Hotellin omistajat eivät ehkä arvostaneet tinkaamistamme liikaa tai sitten niillä oli jotain muutenkin meitä vastaan - hymy ei koskaan ollut herkässä ja lähtiessämme omistajan vaimo tuuppasi Piiaan vähän vauhtiakin.

Ooh naminami!

Ostettiin kaupasta aamupalaherkkuja, lähdettiin ajamaan vuorille ja kurvasimme tien penkkaan nauttimaan huikeasta aamupalapiknikistä. Ajattelimme seuraavaksi ajaa pohjoiseen Tashiriin Georgian rajan tuntumaan ja jatkaa sieltä matkaa Gyumriin. Tashirissa menimme supermarketin yläkerrasta löytyneeseen ravintolaan syömään spagettiannokset. Pian tarjoilija toi meille kolme pientä maitopulloa laskeneen - koitimme torjua ne, mutta tarjoilija osoittikin viereistä pöytää kertoakseen, että he tarjoavat - kurkkasimme sinne ja neljä poliisia vilkutti meille iloisesti :D maito itsessään oli karmeeta myrkkyä, hapanta kuin sitruuna. Hyh, kiitti vaan!

Upean kanjonin sivuhaara

Matka jatkuu Tashirista pohjoista reittiä kohti länttä ja Guymria. Perunapellosta saatiin nauttia jonkun matkaa, kunnes yllättäin tie katosi - valtava lumimassa oli pyyhkäissyt tien olemattomiin ja matka katkes todella keskelle ei-mitään. Naurettiin paikalla vähän aikaa ja todettiin että ylimääräistä matkaa tulee melkein 90 kilsaa ja naurettiin vähän lisää. Ja käännyttiin takas. Samaa reittiä ajettiin melkein Vanadzoriin asti takaisin, kunnes päästiin Gyumriin vievälle tielle.

Mis meidän tie on??

Pohjoisessa Armeniassa huokuu selvästi vanhan Neuvostoliiton henki. Kyrillisiä vanhoja tekstejä suurten kerrostalokolossien seinissä, palikkamaista arkkitehtuuria jne. Tiet ovat huonossa kunnossa ja tunneleissa ei ole mitään tukirakenteita, valoja tai mitään - ne ovat vain vuoren läpi louhittuja reikiä.

Black Fortress

Gyumri oli just sellainen, mitä voisin vanhan Neuvostoliittolaisen kaupungin kuvitella olevan. Valtavasti hylätyn näköisiä suuria kerrostaloja, linnoitus, valtava mahtipontinen monumentti, paljon ihmispatsaita, hylätty huvipuisto... Siis kaikkea suurta ja mahtavaa, mitä ei olekaan voitu ylläpitää ja ne ovat ajan saatossa rapistuneet paskaan kuntoon. Gyumrissa oli myös vuonna 1988 suuri maanjäristys, joka tappoi 24 000 ihmistä ja raunioitti suuren osan kaupungista. Vaikka kaupunki näyttääkin suurelta osin raunioituneesta, ränsistyneeltä ja autioituneelta, on se silti 120 000 asukkaallaan maan toiseksi suurin kaupunki. Ja todella upea sellainen, tykkään kyllä suuresti tästä paikasta ja siitä, miten lähihistoria näkyy täällä kaikkialla. Ruma on kaunista, oi että. Viihtyis täällä kauemminkin!

Löydettiin Gyumrista oikein kiva mukavan perheen pitämä hostelli, jonka hinta saatiin tingattua kymppitonniin, 20e/yö yhteensä kaikilta. Lisäksi saatiin kuudella eurolla oikein hyvä illallinen. :)

Tatevin luostarin kautta Sevan-järven pohjoispuolelle Dilijaniin

5.4.2015 - Yeghednadzarista Tateviin ja takaisin Vaykiin
Lähdettiin aamulla liikkeelle kaupan pihassa auringonpaisteessa syödyn aamupalan ja tankkauksen kautta. Suunnattiin kohti etelää ja Tatevia 130 kilsan päähän. Koko matka oli pelkkää upeaa vuoristoa ja suuri osa matkasta ajettiin lumirajan yläpuolella. Jonkun matkaa myös ajettiin todella sankassa sumussa, missä ei nähnyt eteen juuri lainkaan. Matkustustiedotteen mukaan tiet ovat erittäin huonokuntoisia, mutta siihen verrattuna tiet oli kyllä yllättävän ajettavia. Kuoppia ja railoja on jatkuvasti ja paljon mut meidän autolla niistä onneks selvittiin oikein hyvin!

Tatevin lähellä kurkattiin nähtävyys Devil's Bridge, hieno kanjoni, jonka alla virtaa joki ja ylhäällä oli pieni kuuma lähde. Jatkoimme matkaa Tatevin luostariin, joka oli toistaiseksi isoin ja hienoin näkemämme luostari.

Devil's Bridgen aluetta

Tatev monastery

Nälkä alkoi kurnia lujaa ja ravintolaa ei meinannut löytyä mistään - Tatevin ainoa löytämämme oli kiinni, joten menimme valtavaan metropoliin, Gorikseen, lähistölle. Maan mittapuulla tämä 20 000 ihmisen kaupunki on jo suuri. Täältäkin löysimme vain kahvilan, josta saimme ruokaa - kiva kultahampainen mummo möi meille kahdet rullakebabit, leipäkasan, yrttikasan ja kananmunat yllättävän korkeaan, 9e/naama hintaan. Ajattelimme jättää etelän tutkimisen tähän ja suunnata takaisin pohjoista kohti, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Goris jäi taakse ja lähdimme ajamaan pohjoiata kohti samaa pomppuista tietä. Auringonlaskussa lumihuippuiset vuoret yhdistettynä karuun lumettomaan maastoon näyttää aivan käsittämättömän hienolta. Yeghegnadzorin lähellä bongasimme Vayk-kylästä hotellin mainoksen ja lähdimme kyselemään hintoja; 8000 dramilla eli n. 16 eurolla saatiin oikein hyvä huone.

Täällä on tosi vähän ihmisiä, autot on pääasiassa Ladan kotteroita, maatilojen eläimistöä näkyy kaikkialla, ihmiset kattoo meitä oudoksuen, maisemat on upeita, kukaan ei puhu englantia, meitä luullaan venäläisiksi, automaateista saa erittäin hyvää kaakaota 40 sentillä, talot on ränsistyneitä ja harmaita, ravintoloita ei oo missään.

6.4.2015 - Vayk - Martyniin poliisiasemalle - Sevan-järven ympäri - Dilijan
Aamulla aikainen herätys ja aamupalan kautta ajamaan Jeghegnadzorin kautta kohti pohjoista ja Sevan-järveä vanhaa silkkitietä pitkin. Pääasiassa tie oli hyväkuntoista serpentiinimutkahäkkyrää, mutta paikoin todella huonokuntoista perunapeltoa. Nousimme ylös vuorten lumihuipuille ja maisemat oli edelleen jatkuvasti hämmentävän upeita.

Laskeuduimme vuorilta alas Sevan-järvelle Martuni-kaupunkiin, jossa löysimme jopa auki olevan syöttölän! Paikallinen pizza oli kaukana totutusta, mutta oikein hyvää. Kävelimme kaupungissa pienen lenkin ja suuntasimme syrjäisempää katua kohti autoamme, kun pari poliisia pysäytti meidät ja kysyivät passeja. Mulla oli mukana, Taijalla ja Piialla autossa. Hyppäsimme kolmannen poliisin kyytiin autoon ja he heittivät meidät autolle. Passit löytyivät, poliiseja oli paikalla kai jo neljä, mutta he eivät olleet vielä tyytyväisiä. Yksi poliiseista hyppäsi autoomme ja ajoimme poliisiasemalle, jossa menimme varmaan kuuden poliisin kanssa portaita yläkertaan ensiksi yhteen huoneeseen tärkeän näköisen ukon pällisteltäväksi, sitten toiseen. Meille tarjottiin kahvia ja tupakkaa, passiemme tiedot kopioitiin ja paljon kyseltiin armeniaksi ja venäjäksi. Yhteistä kieltä löytyi aikalailla hellon, thank youn ja njetin verran. Pian meidät päästettiin lähtemään ja saatettiin autolle. Ja napattiin tietty yhteiskuva kolmen poliisin kanssa. :D kaikki poliisit oli jatkuvasti tosi ystävällisen oloisia ja hekin naureskelivat tilanteelle, kun yhteistä kieltä ei ollut.

Lake Sevan

Sit karkuun, Sevan-järven itäpuolta pohjoiseen. Päädyttiin Dilijan-kaupunkiin, josta etsimme yöpaikan. Täällä lähettyvillä on ilmeisesti hyviä vaellusmaastoja, joten sitä luvassa huomenna! Löysimme yllättävän pian todella kivan guesthousen, jonka hinta tingattiin hurjasta sadasta eurosta n. 24 euroon yöltä. Paikka on keski-ikäisen pariskunnan isoon kotiinsa perustama majapaikka, jossa muutamaa kodin huoneista vuokrataan matkalaisille. Oikein kiva, nätti ja kotoisa paikka. :)

Illallista päästiin syömään ekaa kertaa oikeeseen ravintolaan! Oikea menu. Istumapaikat ja pöydät. Taustamusiikkia. Tarjoilija puhuu vähän englantia. Ruuaksi valittiin lammasta perunoilla ja lavash-leivällä, vajaalla viidellä eurolla. Ihan tosi hyvää sapuskaa, nam! Tää oli listan mukaan georgialaista niin armenian keittiö on edelleen pienoinen arvoitus. Mutta oijjoi mitä herkkua!

Mahtavien maisemien lisäksi varmaan armenian parasta antia on kahviautomaatit. Kymmenillä senteillä kelvollista kahvia ja mahtavaa kaakaota <3