5.-9.5.2018 - Salkantay trek Machupicchulle
Päivä 1
Aamulla lähdettiin liikkeelle Cuscosta hostellilta ennen viittä. Matka alkoi kolmetuntisella bussimatkalla Mollepataan, jossa syötiin aamupala ja kukin sai jättää viisi kiloa tavaraa hevosten kannettavaksi. Jatkettiin matkaa bussilla vielä vajaan tunnin päähän Challacanchaan, jossa tutustuimme 11-henkiseen porukkamme ja oppaaseemme Susemoon ja lähdettiin kävelemään. Porukkaamme kuului ihmisiä Suomen lisäksi Australiasta, Uudesta-Seelannista, Sveitsistä, Brasiliasta, Sveitsistä ja Englannista.
Ensimmäisen päivän kävely basecampille Soraypampaan oli helppo ja sisälsi vain melko vähän nousua. Aloitimme melko viileästä metsämaisemasta ja perillä oltiin jo puskarajan yllä ja oli selvästi kylmempi; yöllä laski lähelle nollaa. Lounaan jälkeen päästiin vielä urheilun makuun ja nousemaan 350 metriä korkeammalle, hienolle Humantay-järvelle lumisen vuoren juurelle. Auringon laskettua nähtiin upein tähtitaivas ikinä. En oo ikinä nähnyt linnunrataa yhtä selvästi! Piian urheilukellon mukaan matkaa tällle päivälle tuli yhteensä reilu 14 kilsaa.
Päivä 2
Pitkistä alusvaatteista, päällysvaatteista, lakanasta, makuupussista ja teltasta kylmyys tuli läpi ja yöllä oli vähän kylmä. Aamu alkoi liian aikaisin kokateellä ja rankimman päivän kävelyn aloitimme auringonnousun aikaan aamupalan syötyämme. Nousua reitin korkeammalle kohdalle 4630 metriin tehtiin neljä tuntia, jonka jälkeen laskeuduttiin kuusi tuntia Chaullayhyn, 2900 metriin Huipulla satoi lunta, matkan varrella lounaspaikan, Huayracpampan, tienoilla hieman vettä ja perillä oltiin jo sademetsässä. Upea päivä, todella monipuolisia maisemia ja sopivan rankka ja pitkä matka! Huipulla oppaamme teki jonkinlaisen alkuperäiskansan, johon hän itsekin kuuluu, rituaalin, ja käytiin katsomassa hienoa vuoristojärveä ja nähtiin pieni lumivyöry Salkantay-vuorella. Kokonaisuudessaan matkaa tuli 24 kilsaa.
Päivä 3
Tänään matka oli kokonaan sademetsässä. Välillä oli nousujakin, mutta pääasiassa pientä alamäkeä. Reitit kulkivat lähinnä isojen laaksojen reunustoja. 2060 metriin Sahayacu Playaan saavuttiin lounaalle, ja jatkettiin sieltä matkaa bussilla tunnin päähän yöpaikallemme Santa Teresaan 1600 metriin. Napattiin uikkarit mukaan ja lähdettiin kuumille lähteille muutamaksi tunniksi lojumaan. Illalla meillä oli jo erittäin hyväksi porukaksi osoittautuneen ryhmämme ja muiden ryhmien kanssa pienet juhlat. Kävelymatka reilu 21 kilsaa.
Päivä 4
Aamu alkoi kerrankin hieman myöhemmin, saatiin nukkua yli kuuteen! Aamupalalla lähdettiin ziplining-seikkailuun, eli liukumaan vaijeriratoja pitkin laaksojen yli. Hommaan kuului kuusi upeaa rataa, heiluvalla lankkusillalla kävely ja vesiputousta ylös kiipeäminen. Aika kivaa vaihtelua pelkälle kävelylle.
Matka jatkui bussilla Hidroelectricaan jossa lounastettiin ja lähdettiin kävelemään kolmen tunnin matka junaratoja pitkin Aguas Calientesiin (2040m). Hidroelectricasta saatiin jo ensisilmäys ylös vuorille Machupicchuun ja reitti kulki hienoa joenvartta pitkin Machupicchu-vuorta ympäri vuoren toiselle puolen. Kävelyä tuli yhteensä noin 12 kilsaa.
Aguas Calientesissa päästiin kolmen telttayön jälkeen nukkumaan oikeisiin sänkyihin hostelliin ja nauttimaan lämpimästä suihkusta. Ja nettiin. Muutaman päivän tauko teki taas kyllä hyvää. Illalla käytiin vielä yhteisellä illallisella porukkamme kanssa.
Päivä 5
Alunperin Machupicchulle oli tarkoitus lähteä jo neljältä aamulla, mutta matkantarjoaja sähläsi jotain lippujemme kanssa ja meillä oli iltapäiväliput. Muu porukkamme heräsi yöllä katsomaan auringonnousua, mutta me päästiin sisälle vasta klo 11 jälkeen. Ei haittaa yhtään, saapahan nukkua hieman pidempään! Vuoren juurelle kävelyn jälkeen saatiin nousta 1700 porrasta ylös 2400 metriin Machupicchuun auringonpaisteessa. Ylhäällä kierreltiin paikkaa uuden porukan kanssa ja sen jälkeen lähdettiin vielä kaupungista hieman sivumpaan Sun Gatelle ja Inca Bridgelle katselemaan upeita vuoristomaisemia ja rapsuttelemaan laamoja. Upea paikka! Ja kivan erilainen verrattuna muihin upeisiin historiallisiin kohteisiin; Baganiin, Angkor Watiin, Tikaliin ja Gizaan - kaikki ovat sopivasti erilaisia, ja upeita. Kävelyä tuli reilu 14 kilsaa.
Machupicchun jälkeen matka jatkuu parituntisella junamatkalla Ollantaytamboon, josta jatkamme pari tuntia bussilla takaisin kylmään Cuscoon.
Viisipäiväinen Salkantay trek oli upea. Korkeuseroa matkan varrella oli kolmisen kilsaa ja kokonaisuudessaan käveltiin yli 85 kilometriä. Tutustuttiin mahtaviin ihmisiin eri puolilta maailmaa ja opittiin paljon niin inkojen kuin alueenkin historiasta. Toinen päivä oli aika rankka, mutta muuten vaellus oli yllättävänkin helppo, mutta silti haastava. Hintaan kuului kolme runsasta ateriaa päivässä, jotka omat kokkimme tekivät. Maisemat olivat todella monipuolisia ja oli kiva päästä tekemään matkan varrella muutakin, kuin vain kävelemään. Mitään sen kummempia ongelmia matkalla ei ollut, mutta itikat eivät enää ärsytä niin paljoa. Todellisia paholaisia on hiekkakirput. Hyönteismyrkyistä ei oo mihinkään, ötököitä ei näe ja puremat kasvattaa kunnon paiseet. Räyh. Säiden suhteen oli hyvä tuuri!
Mahtava kokemus ehdottomasti - ja jatkossa pitää mennä uudestaankin useamman päivän vaelluksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti