Manun kansallispuisto

10.5. - 15.5 - Cusco, Manun kansallispuisto ja matka Boliviaan

Vaelluksen jälkeen vietettiin yksi päivä Cuscossa syöden hyvin ja rentoutuen - ja viidakkoreissua etsien. Vaihtoehtoja on kaksi; Tambopatan ja Manun kansallispuistot Amazonin sademetsässä. Juteltiin useamman matkatoimiston kanssa ja lopulta päädyttiin Manuun - paljon vähemmän turistisoituneeseen vaihtoehtoon, jossa todennäköisyys eläinten näkemiselle on suurempi. Varattiin neljän päivän ja kolmen yön reissu Salkantay trekin oppaan kaverilta ja saatiin tingattua oikein hyvä hinta ja vielä ziplining ja kiikarit päälle, 180 euroa/naama.

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin aikaisin ajelemaan kohti kansallispuistoa minibussillamme 8-henkisellä porukallamme. Muut ovat kotoisin Ranskasta sekä Venäjältä, Puolasta ja Skotlannista, joskin heistä kaikki asuvat Skotlannissa. Mukava porukka! Ekana päivänä aika pitkälti matkustettiin autossa, välillä pysähtyen ja pieniä matkoja kävellen. Nähtiin mm. tukaani, muita lintuja, apinoita ja jokin suuri marsun sukulainen. Yöpaikassamme aamulla saatiin hetken aikaa sähköä, mutta muuten reissu oli sähkötön ja netitön.

Toisena päivänä jatkettiin vähän matkaa bussilla ja käytiin eläinten pelastuskeskuksessa jossa päästiin silittelemään apinoita, laiskiaista, villisikoja ja tapiiria. Pian päästiin joelle, josta matka jatkui veneellä seuraavaan yöpymispaikkaamme keskelle viidakkoa. Päivällä kävimme vielä kävelemässä viidakossa ja bongailimme lintuja ja kasvejaja sekä mentiin pienelle viidakkojärvelle lautta-ajetulle. Yöllä käytiin lyhyellä viidakkokävelyllä, jolla ei hyönteisten lisäksi muita elukoita nähtykään.

Kolmantena päivänä sää suosi! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta toisin kuin aiempina tihkusadepäivinä. Aamulla herättiin ennen auringonnousua bongailemaan lintuja ja nähtiinkin mm. muutama ara sekä nisäkkäistä tapiiri ja kapybara! Ennen lounasta mentiin harrastamaan ”saviterapiaa”, sotkemaan itsemme savella ja uimaan jokeen. Lounaan jälkeen Piian kanssa lähdettiin köysiradoille toiseen paikkaan, kun se saatiin hintaan mukaan tingattua. Ja olipahan mielenkiintoinen paikka! Asiakkaita siellä ei varmaan oo ollut kymmenen vuoteen yhtäkään ja radat oli vähän arveluttavat. Kolme rataa ja laskeutuminen käydellä korkeasta puusta. Hieno reissu! Lounaan jälkeen lähdettiin vielä kävelylle viidakkoon katsomaan yli 300-vuotiasta puuta. Matkalla nähtiin luotimuurahaisia, papukaijoja, muita lintuja ja käärme, sekä kuultiin viidakon kasvillisuudesta. Illalla kalastettiin rannalta ja sain pienen kissakalan!

Neljäntenä päivänä lähinnä matkustettiin takaisin Cuscoon. Illalla otettiin yöbussi Punoon n. 8 tunnin matkan päähän Titicaca-järvelle ja jatkettiin samantien matkaa kolmen tunnin päähän rajan yli Bolivian puolelle Copacabanaan. Rajamuodollisuudet oli hoidettu minuuteissa ja kylmyyttä lukuunottamatta bussi oli tosi tilava ja mukava!

Peru oli hieno paikka ja hurjasti siellä on tekemistä. Näkemättä jäi muita hienoja vuoria, Nazcan linjat, Coca-kanjoni sekä pääkaupunki. Ravintoloissa Perulaisena erikoisuutena kaikkialla saa paikallisten ykkösherkkua - marsua. Rakenne kuin kanalla ja maku kuin kalalla, ei mikään oma lemppari. Mutta Peruun voisi hyvin tulla vielä uudestaan! Kaks viikkoa reissua vielä jäljellä Boliviassa - 7 viikkoa on mennyt tosi nopeesti.