Panama City ja Santa Catalina

10.12.2016 - lähtö
Lähtö! Ekaks lento Frankfurtiin, jossa vaihtoaika yli 14h. Keskustaan siis syömään hyvin ja yksille (kaksille)! Matka taittui kätevästi metrolla ja takaisin tultiin nukkumaan yö lentokentän kiveäkin kovemmille penkeille.

11.12.2016 - Panama City
Aamulla matka jatkuu: yli 12 tunnin lento Panamaan. Viisi leffaa, vähän unta, ei yhtäkään rääkyvää lasta. Yllättävänkin helposti sujui matka. Perillä löydettiin paikallisten ohjeistuksen mukaan bussi, jolla pääsimme hostellillemme. Värikäs bussi oli aivan täyteen pakattu ja siellä soi todella kovalla paikallinen hittimusiikki. Bilebussilla päästiin kuitenkin perille ja parin mutkan jälkeen hostellikin löytyi.

Kävi ilmi, että Panaman omaa rahayksikköä, balboaa, ei juurikaan käytetä. Asioita vaihdetaan usan dollareihin, joita kuluu yllättävän paljon. Aasiaan tottuneelle reissaajalle Panama City vaikuttaakin aikamoisen kalliilta. Yli kymppiä ei aterioista kauhean usein viitsitä maksaa, joten päätämme tehdä tänään (ja huomenna) sapuskaa itse hostellin keittiössä.

12.12.2016 - Panama City
Yli 40 tunnin jälkeen sängyssä nukkuminen teki hyvää. Ah. Lähdimme itse tehdyn aamupalan jälkeen talsimaan kohti Casco Viejoa, joka vielä reilut sata vuotta sitten oli kaikki, mitä Panama City oli. Nykyään kaupunki on hieman kasvanut ja pilvenpiirtäjiä riittää.

Seuraava kohteemme oli Avenida Amadore, kolme saarta mantereeseen yhdistävä tie, jolta on kaunis näkymä kaupunkiin. Vuokrasimme tien alkupäästä pyörät ja ajelimme tien päähän viimeiselle saarelle ja takaisin. Huikeat maisemat, upea reitti.

Pyörät palautettuamme päätimme lähteä takaisin keskustaan bussilla. Odottelimme pitkään ja vihdoin saapui bussi. Hyppäsimme kyytiin välittämättä suunnasta, kunhan nyt johonkin eteenpäin pääsee. Ja bussiin päästäkseen olisikin pitänyt olla bussikortti. Onneksi vanhempi paikallinen herra piippasi meidät ystävällisesti bussiin ja pääsimme matkaan!

Päädyimme Albrookin valtavalle kauppakeskukselle, missä pääsimme sopivasti käymään kaupassa ja saimme napattua sieltä bussikyydin keskustaan.

Kävelyä varmaan lähemmäs 20km ja pyöräilyä ainakin viisi. Jalat kiittää. Ja iho, tulipahan sitä jo vähän kärähdettyä.

13.12.2016 - Panaman kanava
Tänään suuntana Panaman kanava! Eli valtava, noin sata vuotta sitten valmistunut Atlantin ja Tyynen valtameren yhdistävä merireitti. Tänä vuonna kanavaan valmistui myös laajennusosa, ja kanavan läpi pääsee seilaamaan entistäkin massiivisempia aluksia.

Teimme hostellilla aamupalan: hostelli tarjoaa kahvia sekä lettujauhoja ja hedelmiä, joista aamupalapannarit valmistetaan itse. Tämän jälkeen lähdimme matkustamaan kohti kanaalia. Ensiksi Albrookin asemalle, josta Mirafloresiin. Suolaisella 15$ hinnalla pääsimme katsomaan kanavaa, lyhyen elokuvan kanavan historiasta sekä museoon. Ikäväksemme niihin aikoihin, kun kanavalla olimme, ei sieltä kulkenutkaan lainkaan laivoja. Kuulimme, että seuraava laiva olisi tulossa vasta kolmen tunnin kuluttua: laivat tulevatkin päivittäin kahdessa osassa. Ensiksi n. Klo 9-11 ja myöhemmin n. klo 15-17.

Otimme bussin takaisin Albrookiin, kävimme syömässä ja päätimme lähteä keskustan tuntumassa sijaitsevaan Metropolitano -kansallispuistoon. Kyselimme asemalla muutamalta bussikuskilta ja parilta muulta työntekijältä bussia, odottelimme kohtuu pitkään ja emme lopulta löytäneet keinoa päästä julkisilla sinne. Sopivasti kuitenkin saapui Mirafloresin bussi ja päätimme kuitenkin mennä takaisin kanavalle laivoja katsomaan. Ja olihan ne upeita! Ei olis yhtään leveämmät laivat kanavan läpi mahtuneetkaan.

Muutama asia Panamassa ja erityisesti Panama Cityssä hämmentää tässä kohtaa. Paljon.

Miten ihmiset osaa käyttää julkista liikennettä? Pysäkit on huonosti merkittyjä, bussien aikatauluja ei ole löydettävissä missään, ei myöskään linjakarttoja tai ylipäätään mitään. Kysymättä ei tiedä yhtään, meneekö johonkin paikkaan ylipäätään julkista liikennettä. Metroasemilla on vain kyseisen linjan pysäkkikartta, jota ei ole suhteutettu kaupungin karttaan eikä muihin linjoihin. Mi-tä. Matkat on onneksi halpoja: bussimatka 0.25$ ja metromatka 0.35$

Muuten hintatasokin yllätti: ravintolasta on vaikeaa löytää halpaa ateriaa, hinta on usein kympin luokkaa. Siksi ollaankin usein tehty itse ruokaa hostellin keittiössä. Ja vaikka Panamalla onkin oma rahayksikkönsä, Balboa, kaikkialla käytetään yhdysvaltain dollareita. Rahanvaihtopaikkoja on harvassa.

Panama Cityssä tuloerot näkyvät hurjina kontrasteina: upeita ja massiivisia pilvenpiirtäjiä on vaikka kuinka paljon, ja niiden välissä saattaa olla ränsistyneitä hökkeleitä tai slummia.

14.12.2016 - Belizeen? Ei. Santa Catalinaan!
Herätys 3:00, taksi lentokentälle 3:30, Check-in -jonossa 4:00 ja lento Belizeen lähtee 6:00. Ilman meitä.

Check-inin työntekijät oli aivan sairaan hitaita. Jono ei ollut erityisen pitkä ja tiskejäkin oli useampi auki, mutta jono eteni silti tuskastuttavan hitaasti. Mutta tarpeeksi nopeasti, olimme tiskillä kohtuu ajoissa. Kaikki meni hyvin, kunnes työntekijä alkoi kyselemään, kuinka aiomme jatkaa matkaa Belizestä. Kerroimme, että ostamme paikan päällä bussiliput. Virkailija vaati saada bussilippuja nähdäkseen, muuten hän ei päästäisi meitä koneeseen, koska "muuten rajavirkailijat Belizessä eivät päästäisi meitä maahan". Selitimme, että meillä on paluuliput Suomeen Panamasta reilun kuukauden päästä, yritimme kännyköillä ostaa bussilippuja, kerroimme että voimme ostaa liput puhelimitse vaihdon aikana San Salvadorista tai perillä Belizestä. Mutta ei. Lento lähti ilman meitä. Todella epätodellinen fiilis, ei ollut edes mitenkään halvat lennot. Toivottavasti saadaan lentoyhtiöltä tai vakuutuksen kautta jokunen euro takaisin.

Mitäs sitten? Täysi suunnanmuutos ja Keski-Amerikan läpi toiseen suuntaan. Hyppäsimme bussiin taas kerran kohti Albrookia. Matka eteni käsittämättömän hitaasti ruuhkissa. Jossain kohtaa tajusimme olevamme metroaseman lähellä. Hypättiin bussista, käveltiin metroasemalle huomataksemme, että metrot on aivan täynnä, ihmiset sulloutui sisään niin, että ovet juuri ja juuri menivät kiinni, kun viimeisetkin raajat saatiin puskettua sisään. No sekaan vaan. Eipä ollut pelkoa käännöksissä, hidastuksissa ja kiihdytyksissä kaatumisesta kun tilaa sellaiseen ei ollut. 

Albrookiin saavuttiin muutama minuutti ennen bussin saapumista ja tällä kertaa löydettiin oikealle bussille hämmästyttävän nopeasti. Ostettiin liput ja meidät melkein työnnettiin oikeaan bussiin, kohti Sonaa. Jes!

Bussimatka oli kamala. Sisällä oli kylmä ja kammottavia musiikkivideoita huudatettiin aivan liian kovalla. Ja tauon jälkeen alkoi leffa, espanjaksi dubattuna tietenkin. Herranjestas, mikä korvia raastava mökä. Ei enää ikinä bussiin ilman korvatulppia.

Neljän tunnin matkaamisen jälkeen päästiin Sonaan, jossa vaihdettiin minibussiin kohti Santa Catalinaa. Matka kesti puolitoista tuntia ja koko matka PC:stä alkaen maksoi alle 15$.

Santa Catalina on pieni surffauskaupunki Tyynenmeren rannikolla, Isla de Coiban vierellä. Kaupunki on tosi mielenkiintoinen: hyvin pieni ja koostuu lähinnä sukellus- ja surffikaupoista, ravintoloista ja hostelleista. Ja niistäkin puolet tuntuu olevan suljettuja. Onko paikka jo parhaat päivänsä nähnyt vai onko paikkaan odotettu todellista suurempaa kasvua vai mitä? No anyway, vesijuttujen lisäksi täällä ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä. Kylä on kävelty läpi ja kaikkia kylän koiria tervehditty tunnissa.

Hostellissa privahuone tuulettimilla ja voimakkaalla homeen tuoksahduksella maksoi 10$ per naama. Huonetovereina löytyi torakoita, valtavia hämähäkkejä ja ajoittain kissa kutsumattomana vieraana. Hostellissa puitteet oli periaatteessa hyvät ja hienot, mutta paikka oli sen oloinen, kuin ovet olisi teljetty kymmeneksi vuodeksi ja nyt taas avattu.

Wifiä ei ole missään, someaddiktille paha paikka. Hostellimme sisarpaikka, Oasis Surfcamp tarjoaa myös meille ilmaisen wifin rannassa, joten päätimme mennä sinne rannalle uimaan ja tarkistamaan saapuneet viestit ja raportoimaan kotiin, missä mennään. Yllättäin kyseinen ranta olikin joen toisella puolen: kamat reppuun, reppu kantoon ja kahlaten yli. Vettä oli rintaan asti, mutta hyvin päästiin! Ja jes, vihdoin uimaan!

15.12.2016 - Isla de Coiba: snorklausta!
Coiba-saari on Galapagossaarten tapaan ollut pitkään eristyksissä mantereesta, joten sinne on kehittynyt paikalle hyvin ominainen eläimistö. Varasimme eilen snorklausreissun (60$ + 20$ kansallispuistomaksu) johon sisältyy kolme snorklausta.

Venematka saaren tuntumaan kesti ehkä tunnin ja matkalla nähtiin upeita delfiinejä, jotka hetkittäin uivat veneemme rinnalla. Palmujen ja viidakon valtaamat hiekkarannat on todella kauniita.

Snorkaukset oli sairaan upeita. Nähtiin paljon valtavia, yli metrin mittaisia kilpikonnia. Muutama parimetrinen hai ja valtavasti värikkäitä kaloja ja korallia. Meduusat poltti pari kertaa ja kärähdettiin auringossa. Välillä jouduttiin snorklaamaan turhankin voimakkaita merivirtoja vastaan, mutta onneksi vastaavan matkan sai toiseen suuntaan lillua virran vietävänä. Saarelle olisi ollut kiva päästä vaeltamaan, mutta onneksi meillä tulee vielä vaelluksia reissun aikana. Illalla käytiin pizzalla, ah. Wifiä ei taaskaan saatu. Ruokaa myös jouduttiin odottamaan jonkun aikaa, sillä melkein kaikki ruokapaikat tarjoavat vain illallista ja aukeavat kuuden jälkeen.