19.12.2016 - San Josésta Monteverdeen
On San José sittenkin oikeastaan ihan hieno. Kun katsoo kaupunkia laput silmillä keskittyen kivoihin yksityiskohtiin eikä siihen, miten kokonaisuus ei pelaa lainkaan yhteen, suuri osa taloista on rumia ja kaduilla on sotkuista, paljon kodittomia ja tiet huonossa kunnossa. Mutta on tää paikoitellen aika hieno.
On San José sittenkin oikeastaan ihan hieno. Kun katsoo kaupunkia laput silmillä keskittyen kivoihin yksityiskohtiin eikä siihen, miten kokonaisuus ei pelaa lainkaan yhteen, suuri osa taloista on rumia ja kaduilla on sotkuista, paljon kodittomia ja tiet huonossa kunnossa. Mutta on tää paikoitellen aika hieno.
Aamulla lähdettiin kalteri-ikkunaisesta ihanasta hostellistamme korkean piikkilanka-aidan toiselle puolen kävelemään kohti keskustaa sähköaidoitettujen talojen ohitse. Matkalla oli paljon upeita graffiteja ja kävelykeskusta oli oikeastaan aika mukava. Kauhean paljon poliiseja kaikkialla.
Klo 14:30 bussimme lähti kohti Monteverde cloudforest reserveä. Matka kesti reilun neljä tuntia ns. polvet suussa, ahdasta oli. Perille päästyämme meitä oli vastassa yli 10m/s tuuli, vesisade ja ehkä 20°C. Jahas, täällä onkin sadekausi! Käytiin turisti-infossa juttelemassa yöpaikoista ja päädyttiin kivaan hostelliin 15$ hintaan. Hostellin respassa suunniteltiin kahdelle päivälle paljon aktiviteettia: kaksi muutamatuntista patikointia, zipline-seikkailu ja yösafari. Sekä ehkä jotain muuta, kuten retki kahvi-, kaakao- ja sokeriruokoviljelmille.
20.12.2016 - Monteverde & ziplining
Herätys. Vesisade jatkuu. Äh. Hyppäsimme kuitenkin vanhaan USA:n käytöstä poistamaan koulubussiin ja mentiin monteverdeen. Ehkä keli paranee. No ei. Sade yltyi, käveltiin parituntinen reitti viidakossa ja kastuttiin. Luonto ja näkymät oli upeita, mutta paremmalla säällä niistä olisi toki voinut nauttia vähän enemmän. Bussia odotellessa mentiin katselemaan kolibreja, joille oli tehty ruokintapaikka kahvilan yhteyteen. Ihania!
Herätys. Vesisade jatkuu. Äh. Hyppäsimme kuitenkin vanhaan USA:n käytöstä poistamaan koulubussiin ja mentiin monteverdeen. Ehkä keli paranee. No ei. Sade yltyi, käveltiin parituntinen reitti viidakossa ja kastuttiin. Luonto ja näkymät oli upeita, mutta paremmalla säällä niistä olisi toki voinut nauttia vähän enemmän. Bussia odotellessa mentiin katselemaan kolibreja, joille oli tehty ruokintapaikka kahvilan yhteyteen. Ihania!
Takaisin Santa Elenan puolelle ja aurinko alkoi paistaa. Saatiin kamat kuivateltua ja käytiin lounaalla. Sitten kohti Zipliningia! Ideana on siis viilettää ilmojen halki viidakon ylle viritettyjä kaapeleita pitkin hurjaa vauhtia. Homma maksoi 45$ ja siihen kuului viitisentoista rataa. Pisin oli yli kilometrin ja se mentiin mahaltaan, naama edellä. Yhdessä pisteessä laskeuduttiin köyttä pitkin n. 30 metristä. Oma suosikkini oli valtava keinu, missä hypättiin köyden varaan keinumaan, tämäkin n. 30 metristä. Vettä toki satoi taas heti homman alusta alkaen, mutta tässä se ei haitannut yhtään. Pisimmässä liu'ussa sade piiskasi naamaa kivuliaasti, mutta muuten sade ei haitannut. Oli mahtavaa!
21.12.2016 - Santa Elena
Jes, aamulla paistaa aurinko! Eikä edes tuule niin mahdottomasti. Napattiin kyyti Santa Elenan cloudforest reserveen. Ja lähtiessä alkoi taas satamaan kaatamalla. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vähän fiksumpia ja pistettiin sadeviitat päälle samantien, eikä kastuttu niin pahasti. Reittimme oli pieni polku viidakon keskellä, joka oli hyvinkin mutainen ja jyrkkä. Reitin varrella oli myös näköalapaikka, josta kuulemma kauniina päivänä näkee Arenal -tulivuoren. No, ei tänään. Hienoa oli silti! Eläimiä, erityisesti laiskiaisia yritettiin kovasti bongailla, mutta näimme lähinnä lintuja ja perhosia. Lähtöpaikalla nähtiin jonkinlainen eläin, joka näytti ehkä isolta pesukarhulta.
Jes, aamulla paistaa aurinko! Eikä edes tuule niin mahdottomasti. Napattiin kyyti Santa Elenan cloudforest reserveen. Ja lähtiessä alkoi taas satamaan kaatamalla. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vähän fiksumpia ja pistettiin sadeviitat päälle samantien, eikä kastuttu niin pahasti. Reittimme oli pieni polku viidakon keskellä, joka oli hyvinkin mutainen ja jyrkkä. Reitin varrella oli myös näköalapaikka, josta kuulemma kauniina päivänä näkee Arenal -tulivuoren. No, ei tänään. Hienoa oli silti! Eläimiä, erityisesti laiskiaisia yritettiin kovasti bongailla, mutta näimme lähinnä lintuja ja perhosia. Lähtöpaikalla nähtiin jonkinlainen eläin, joka näytti ehkä isolta pesukarhulta.
22.12 2016 - Nicaraguaan!
Kuudelta bussilla valtatien varteen. Tunnin odottelun jälkeen saatiin pysäytettyä bussi Liberiaan. Liberiassa napattiin toinen bussi rajalle Peñas Blancasiin. Rajanylitys sujui erittäin joutuisasti. Maksettiin automaattiin 7$ poistumismaksua, täytettiin paperit ja saatiin passiin leimat. Käveltiin rajan yli, saatiin joku pieni paperilappu (jonka funktio jäi epäselväksi), parin passintarkastuksen kautta Nicaraguan immigrationiin, josta n. 12$ maahantulomaksun maksettuamme pääsimme maahan. Ei jonoja missään. Hienoa!
Kuudelta bussilla valtatien varteen. Tunnin odottelun jälkeen saatiin pysäytettyä bussi Liberiaan. Liberiassa napattiin toinen bussi rajalle Peñas Blancasiin. Rajanylitys sujui erittäin joutuisasti. Maksettiin automaattiin 7$ poistumismaksua, täytettiin paperit ja saatiin passiin leimat. Käveltiin rajan yli, saatiin joku pieni paperilappu (jonka funktio jäi epäselväksi), parin passintarkastuksen kautta Nicaraguan immigrationiin, josta n. 12$ maahantulomaksun maksettuamme pääsimme maahan. Ei jonoja missään. Hienoa!
Rajalta otettiin julkinen rämäbussi "chickenbus" Rivasiin, josta piti napata toinen kanabussi Granadaan. Bussi oli kuitenkin aivan tupaten täynnä ja alkoi oleen jo sen verran kuuma, että otettiin kuitenkin vitosen kalliimmalla taksi. Joka näytti siltä, kuin sillä olisi kolaroitu sata kertaa ja iskareita ei tainnut olla ollenkaan. No perille päästiin. Koko matkaan meni joku 9 tuntia ja liikkumiset maksoi ehkä 15$.
Nicaragua näyttää heti ihan erilaiselta kuin Costa Rica. Maisema on ehkä hieman tasaisempaa ja suuria peltoja on paljon. Ja eläimiä! Varsinkin hevosia tuntuu olevan kaikkialla ja paljon. Rahayksikkö on Cordoba, mutta dollareita otetaan täälläkin kaikkialla vastaan. Hintataso vaikuttaa äkkiseltään selvästi halvemmalta, kuin Costa Ricassa tai Panamassa.
Hostellimme on tosi viihtyisä. Asutaan 10h dormissa nyt kolme päivää, alakerrassa on todella mukava avokattoinen baari riippumattoineen ja banaanipuineen. Grenada on upea, vanha kolonialistinen kaupunki. Kaikki talot ovat todella värikkäitä ja ilmapiiri on oikein viihtyisä. Tykkään! Mitä nyt yhdestä alueesta sanottiin heti, että "don't go to this area in the dark. Just don't". Okei. Tosi turvalliselta täällä on kyllä kaikkialla tuntunut.
23.12.2016 - Granada, Laguna de Apoyo ja Masaya
Vuokrattiin skootteri: 20$ päivältä. Ajettiin ensiksi perunapeltotietä pitkin läheiselle Laguna de Apoyolle, joka on aikoinaan räjähtäneen tulivuoren kraateri, joka on täyttynyt vedellä. Tämä yli 200 metriä syvä, terävän vuoriston ympäröimä lätäkkö on latinalaisen Amerikan puhtain ja lämpimin järvi. Ajettiin jyrkkää tietä pari kilometriä alas ja löydettiin ilmainen ranta ja uitiin hyvän aikaa. Lämmintä oli!
Vuokrattiin skootteri: 20$ päivältä. Ajettiin ensiksi perunapeltotietä pitkin läheiselle Laguna de Apoyolle, joka on aikoinaan räjähtäneen tulivuoren kraateri, joka on täyttynyt vedellä. Tämä yli 200 metriä syvä, terävän vuoriston ympäröimä lätäkkö on latinalaisen Amerikan puhtain ja lämpimin järvi. Ajettiin jyrkkää tietä pari kilometriä alas ja löydettiin ilmainen ranta ja uitiin hyvän aikaa. Lämmintä oli!
Seuraavaksi ajettiin viereiseen kaupunkiin, Masayaan. Keskustorilla mukava parkkitäti osoitti meille puusta löytämänsä laiskiaisen. Jes, vihdoin! Kauhean söpö elukka.
Syötiin, käytiin markkinoilla ja käveltiin hienon Laguna de Masayan, toisen kraaterijärven, reunustalla kävelytiellä ja jatkettiin matkaa Volcan Masayalle. Tulivuori on Nicaraguan aktiivisin tulivuori, jonka kraaterissa voi pimeällä nähdä laavaa. Tultiin portille kuitenkin huonoon aikaan: paikka meni juuri kiinni, ennen kuin tuntia myöhemmin aukeaisi iltakävijöille. Ei nyt jääty odottelemaan, vaan jatkettiin matkaa takaisin Granadaan. Ja illalla herkuteltiin: pihviä! ah.
24.12.2016 - Granada
Aamulla kajakoimaan! Granadan edustalla sijaitsevaan Isletas de Grenadaan kuuluu yli 300 saarta, joiden joukossa kajakoimme kolmisen tuntia. Välillä järven puolella aallokossa ja tuulessa, välillä rehevien saarten välissä tyynessä vedessä. Yhdelle saarelle paikallinen eläinlääkäripariskunta vei aikoinaan viisi apinaa, joita kävimme syöttämässä. Niiden lisäksi nähtiin paljon erilaisia lintuja ja pieni lepakkoparvi.
Aamulla kajakoimaan! Granadan edustalla sijaitsevaan Isletas de Grenadaan kuuluu yli 300 saarta, joiden joukossa kajakoimme kolmisen tuntia. Välillä järven puolella aallokossa ja tuulessa, välillä rehevien saarten välissä tyynessä vedessä. Yhdelle saarelle paikallinen eläinlääkäripariskunta vei aikoinaan viisi apinaa, joita kävimme syöttämässä. Niiden lisäksi nähtiin paljon erilaisia lintuja ja pieni lepakkoparvi.
Loppupäivä menee varmaan kaupunkia kierrellen, löhöillen ja laiskotellen. Dollarilla päästiin viereisen kirkon kellotornin huipulle katselemaan kaupunkia. Ja illalla syödään muiden hostellivieraiden kanssa jouluateria.
Hyvää Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti