Aamupalan jälkeen lähdettiin seikkailemaan bussiasemalle. Vähän epätietoisena siitä, mitä matkasta näin joulupäivänä tulee. Tarkoituksenamme oli mennä Granadasta lautalla Ometepe-saarelle, mutta lauttareitti ei olekaan ollut toiminnassa aikoihin. Nyt pitää siis matkustaa hieman takaisinpäin.
Päästiin sulloutumaan täyteen bussiin, joka oli matkalla oikeaan suuntaan, joskin ei kuitenkaan suoraan kohti Rivasia. Jonkin aikaa matkattuamme joku bussin työntekijä havaitsi Rivasin bussin takanamme. Pysähdyttiin, bussi viitottiin pysähtymään ja jatkoimme matkaa oikeassa bussissa. Rivasissa taksikuskit yrittivät huijata. Käveltiin bussipysäkiltä ehkä 50m ja saatiin oikean hintainen taksimatka n. eurolla San Jorgeen, josta lautat lähtevät. Jouluaikataulujen vuoksi lauttaa odoteltiin yli 2h. Tunnin lauttamatkan jälkeen päästiin Ometepen suurimpaan kylään, Moyogalpaan. Melko askeettinen, mutta viihtyisä ja halpa hostelli löytyi nopeasti. Moyogalpan kylä oli nopeasti kävelty läpi. Oikein mukava pieni paikka!
Isla de Ometepe on siis Nicaraguajärven keskellä sijaitseva kahdesta tulivuoresta (Volcán Concepción ja Maderas, joista ensimmäinen on yhä aktiivinen) koostuva saari. Ajattelimme aluksi kiivetä niistä toiselle, mutta vaellukset ovat raskaita ja ajanpuutteen vuoksi päätimme nyt jättää sen seuraavaan kertaan. Sen sijaan päätimme mennä San Ramonin vesiputoukselle huomenna.
26.12.2016 - Mönkijällä Ometepen ympäri
Tarkoituksena oli vuokrata skootterit saaren kiertämiseen, mutta meidät vakuutettiin ottamaan Maderaksen kiertämistä varten mönkijä, sillä teiden kerrottiin olevan niin huonokuntoiset. Hintaa sille tuli toki tuplat, mutta ehkä 25$/naama hienosta kokemuksesta on ihan kohtuullinen. Kyllä tiet lopulta sen kuntoiset olivat, että niistä olisi skootterillakin selvinnyt, mutta olihan mönkijä paljon helpompi. Liikennettä täällä on tosi vähän, mutta teillä liikkuvia eläimiä sitäkin enemmän: löytyy kotieläintä possusta hevoseen ja kanasta lehmään.
Matkalla pysähdyttiin yhdelle upealle autiorannalle uimaan. Vesiputoukselle oli patikointimatkaa kylttien mukaan lähtöpaikalta 3km, mutta kauheassa helteessä kulkiessa tuntui ainakin viideltä. Ja nousua oli paljon. Matkalla nähtiin muutama apina. Vesiputous itsessään oli upea. Korkea ja leveä, todella vihreä, mutta vettä ei hirveästi tullut ja alle ei päässyt uimaan, koska vettä oli vain polveen asti. Mutta viileä suihku tuntu kyllä aika parhaalta (ja ansaitulta) patikoinnin jälkeen.
27.12.2016 - Ometepe skootterilla
Kun puhutaan kukonlaulun aikaan heräämisestä, puhutaan ilmeisen epämääräisestä ajankäsitteestä ja sinänsä absurdista konseptista - kukot eivät laula, ne karjuu. Läpi yön.
Eläimistön ilakoinnista huolimatta nukuttiin pitkään ja käytiin vuokraamassa 15$:lla päiväksi aivan uusi ja hieno skootteri. Ja iloksemme kerrankin on täydellinen sää ilman pienintäkään sateen uhkaa.
Ekaks mentiin Punta de Jesus Marialle, rannalle Conception-vuoren eteläpuolella. Musta laavahiekkaranta muodostaa pitkälle järveen terävän kielekkeen ja toimii mahtavana uimapaikkana, josta on upeat näkymät tulivuorelle.
Kun puhutaan kukonlaulun aikaan heräämisestä, puhutaan ilmeisen epämääräisestä ajankäsitteestä ja sinänsä absurdista konseptista - kukot eivät laula, ne karjuu. Läpi yön.
Eläimistön ilakoinnista huolimatta nukuttiin pitkään ja käytiin vuokraamassa 15$:lla päiväksi aivan uusi ja hieno skootteri. Ja iloksemme kerrankin on täydellinen sää ilman pienintäkään sateen uhkaa.
Ekaks mentiin Punta de Jesus Marialle, rannalle Conception-vuoren eteläpuolella. Musta laavahiekkaranta muodostaa pitkälle järveen terävän kielekkeen ja toimii mahtavana uimapaikkana, josta on upeat näkymät tulivuorelle.
Toisena kohteena meillä oli Ojo de Agua. Tulivuorten välissä olevaan lähteeseen perustettu uimapaikka, jonka yhteydessä on ravintoloita. Hostellimme muut asukkaat kehuivat paikkaa kovasti, mutta oli se vähän kamala. Suurimmaksi osaksi toki väenpaljouden vuoksi. Mutta kivaa siellä oli. Juotiin kookospähkinät, hypittiin puusta roikkuvan trapetsin kautta veteen ja uitiin.
28.12.2017 - Matka Leóniin
Perse. Myöhästyttiin sekunnilla aamuseiskan lautasta, joka lähti 2 min etuajassa. No, kahdeksi tunniksi kahville seuraavaa odottamaan.
Lautta saapui, maksoi reilun euron ja oli taas aivan yhtä täyteen tupattu, kuin tulomatkallakin. Reilussa tunnissa päästiin taas San Jorgen satamaan, josta tarkoitus oli taas mennä taksilla Rivasiin ja sieltä jatkaa matkaa. Satamalaiturilla olikin kuin tilauksesta chickenbus lähdössä pääkaupunkiin Managuaan. Täydellistä. Hypättiin kyytiin ja saatiin jopa istumapaikat, jotka on toki puolikkaan kokoiset normaalista - ei mahdu jalat, ei mahdu takapuoli eikä hartiat. Ahtaasti istuminen voittaa kuitenkin seisomisen, koska näin pitkänä saa seistessäkin olla kyyryssä. Managuasta parin muun matkailijan kanssa jaetulla taksilla toiselle bussiasemalle, josta minibussilla Leoniin. Koko lystiin meni taas vain muutama euro ja aikaa kului kuutisen tuntia. Aika monta tuntia oltaisiin tosiaan säästetty, kun oltaisiin tiedetty aiemmin, että Granadan ja Ometepen välillä ei enää kulje lauttaa.
León on Granadan tapaan historiallinen siirtomaakaupunki, mutta meidän reissullamme vain yhden illan mittainen välipysähdyspaikka. Kaupunkiin saavuttuamme viskattiin kamat hostelliin ja lähdettiin paahtavaan helteeseen tarpomaan ympäri kaupunkia. Hienoja kirkkoja, markkinakojuja, värikkäitä taloja. Mukavan oloinen kaupunki! Ja kaupungin ykkösnähtävyytenä suuri, vitivalkoinen Leónin katedraali, jonka katolle pääsi pientä pääsymaksua vastaan talsimaan, ihmettelemään maisemia ja värjäämään jalkapohjat valkoisiksi. Kaupunkia ympäröi monesta suunnasta savua tupruttavat tulivuoret. Aika hienoa!
Illalla aikaisin nukkumaan, sillä aikainen on herätyskin!
29.12.2016 - Nicaraguasta El Salvadoriin
Klo 2:00 minibussilla Hondurasin läpi El Salvadoriin reilussa kymmenessä tunnissa. Sama minibussi jatkaa aina Guatemalaan Antiguaan asti ja saatiin tehtyä firman kanssa sellainen diili, että jäämme El Salvadoriin kahdeksi vuorokaudeksi ja sen jälkeen hyppäämme vastaavaan bussiin ja jatkamme matkaa Guatemalaan. Tämä lysti kustansi 50$. Ja tässä kohtaa todennäköisesti reissumme chickenbus-matkat ovat ohi, sillä Guatemalassa niitä pidetään sen verran vaarallisina, ettei niitä turisteille suositella.
Huonoiten nukuttu yö ikinä. Minibussit on muutenkin huonoja, sillä penkit on aina ihan liian pienet ja nukkuminen on vaikeaa. Tällä matkalla jouduin vieläpä taitettavalle lisäpenkille, jonka selkänoja yltää alle puoleen selkään asti. Huh. Sai bussissa toki ehkä tunnin unta ja ennen matkaa neljä. Kyllä sitä aina yhden huonosti nukutun yön kestää.
Rajamuodollisuudet sujuivat ihanan helposti. Lähtiessä meiltä kerättiin passit ja 10usd rajanylitysmaksuihin. Passit jaettiin takaisin El Salvadorin rajalla, joka piti ylittää itse. Leimakäytäntö tosin hämmentää: Nicaraguasta ei saatu poistumisleimaa ja El Salvadorista maahantuloleimaa. Voi olla, että homma johtuu siitä, että maat kuuluvat Hondurasin ja Guatemalan kanssa CA-4 -liittoon, jonka sisällä on yhteinen 90 päivän maksimimaisaoloaika ja melko vapaa liikkuvuus. Hondurasista tosin saatiin leimat. Outoa.
El Salvadorin puolella maisema näyttää jo aivan erilaiselta. Maasto on paljon karumpaa ja kuivempaa, kuin etelämmässä. Omasta valuutasta täällä on kokonaan luovuttu ja käytössä on pelkät yhdysvaltain dollarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti