Boquete ja matka San Joséen

16.12.2016 - Boquete
Boqueteen! Aamuseiskalta hyvästit läävälle, bussi Sonaan, josta Santiagoon, josta Davidiin, josta Boqueteen. Kaikki bussit oli toistensa suhteen täydellisesti ajoitettu ja matka sujui jouhevasti. Yhdellä bussimatkalla myös tustuimme mukaviin amerikkalaisiin vapaaehtoistyöntekijä-rauhanturvaajiin, jotka ovat Panamassa farmeilla töissä kahden vuoden sopimuksella. Aikaa bussimatkoihin kului seitsemisen tuntia ja rahaa kului pari kymppiä. Vaihtoehtona olisi ollut myös suora shuttle bus 35$ hintaan. Tällöin matka olisi kestänyt vain viisi tuntia, mutta olisi alkanut vasta yhdeltä.

Boquete on pieni vuoristokaupunki, josta löytyy aktiviteetteja joka lähtöön. Ja vanhuksia, paikka on ilmeisesti jenkkimummujen keskuudessa suosittu eläköitymispaikka. Kaupunkiin päästyämme löysimme heti tosi kivan hostellin, josta otimme dormista pedit 14$ hintaan. Hostelli on upea, värikäs puutalo. Siisti ja hyvät patjat. Ja ah, kunnon wifi pitkästä aikaa. Pääsimme siis ostamaan lentoliput Belizestä Panamaan.

Boquete kaupunkinakin vaikuttaa erittäin viihtyisältä: pieni, siisti, kivan viileä verrattuna aiempiin kohteisiin. Hienot vuoristomaisemat ja paljon palveluja.

Ajattelimme kiivetä Volcan Barulle, Panaman korkeimmalle huipulle ja samalla Panaman ainoalle tulivuorelle. Kirkkaana päivänä huipulta näkee sekä Atlantin että Tyynen valtameren. Matkaa tulisi kuitenkin lähes 30km reippaalla nousulla ja koska iltapäivästä vuorille tulee pilviä, tulisi matkaan lähteä jo klo 23. Päätimme siis kuitenkin olla olematta turhan masokisteja ja varasimme seuraavalle päivälle vähän mukavempia reissuja.

17.12.2016 - luontoretkiä Boquetessa
Kahdesta retkestä ensimmäinen oli ehkä 8km mittainen, nelituntinen vaellus cloud forrestissa eli vuoristossa olevassa sademetsässä. Korkeuseroja oli paljon ja kaikkialla oli pelkkää vihreää. Puiden rungotkin oli levän peittämiä. Kaunista. Ja polku oli hyvinkin mutainen. Nähtiin kolme upeaa vesiputousta ja hienoja maisemia. Tosi hyvä retki!

Välissä meillä oli ehkä puolisen tuntia aikaa lounastaa hostellilla ja sitten lähdimme toiselle retkelle. Ensiksi päästiin upealle vesiputoukselle uimaan ja hyppimään kuudesta metristä kalliolta vesiputouksen alle. Tämän jälkeen lähdettiin kuumille lähteille. Lilluttiin 35- ja 40-asteisissa lähteissä ja käytiin välillä joessa vilvoittelemassa. Oikein mukavaa!

Retkillä tutustuttiin tosi huikeisiin tyyppeihin. Kaikista mieleenpainuvimpana 72-vuotias amerikkalainen Roger vaimonsa Vickyn kanssa. Roger kiipesi myös vesiputouksen viereiselle kalliolle hitaasti, mutta varmasti. Ja hyppäsi. Olimme ihan varmoja, että kohta joudutaan elvyttämään, mutta ei. Mahtava ukko. "I may be old but I'm not dead yet". Todellakin. Matkalla takaisin kuulimme paljon uskomattomia tarinoita hänen elämästään ja matkoistaan: kuinka hän on esimerkiksi aikoinaan käynyt Yemenissä ja rajalla joutunut valehtelemaan uskontonsa, sillä juutalaisilla ei ollut mitään asiaa Yemeniin. Nyt he ovat vaimonsa kanssa kovin huolissaan maailman tilanteesta, erityisesti Brexitin ja Trumpin valitsemisen vuoksi. Nyt he ovat muuttamassa Panamaan Boqueteen. "Let the world go to hell while we'll stay in our safety haven".

Ollaan kuultu monelta ihmiseltä, että Costa Rican rajalla saatetaan olla hyvinkin tiukkoja. Ollaan myös kuultu paljon siitä, että Costa Rica on tosi kallis, eikä mitenkään erityinen: kaikki samat asiat löytyvät naapurimaista, mutta halvemmalla. Päätimme siis rajalta käännytyksen pelossa suunnitella Costa Rican osuus kokonaan ja varata hostelli San Josesta ja jouluksi Nicaraguan puolelta Granadasta. Costa Ricassa oltaisiin haluttu kyllä käydä Manuel Antonion kansallispuistossa, joka sopivasti onkin juuri maanantaina kiinni. Emme viitsi jäädä odottelemaan paikan aukeamista päiväksi mihinkään, joten passataan nyt se.

18.12.2016 - San José, Costa Rica
Viiden jälkeen herätys. Klo 6:15 bussi Davidiin. Klo 8:30 bussi San Joséen. Hintaa kokonaisuudessaan 23$.

Rajamuodollisuudet sujuivat yllättävänkin jouhevasti. Ihmisiä oli aivan sairaasti, mutta ilmeisesti yhtenäisen bussikyydin kautta päästiin lyhyempien jonojen kautta, ja koko härdelliin meni ehkä tunti. Panaman puolella laukkuihin kurkistettiin ja maksettiin 1$ poistumismaksu.

Bussimatkan perusteella Costa Rica vaikuttaa vähän Panamaa rikkaammalta. Talot on hienompia, pellot isompia. Ja isoja palmuplantaasejakin näkyy riittävän. Luonto on täällä kyllä tosi kaunista. Ja bussimatkalla nähtiin joessa viisi isoa krokotiilia!

Taukopaikalla saatiin ensikosketus Costa Rican rahayksikköön, colóneihin (kooloneihin tirsk), joita saatiin vaihtorahoina, vaikka dollareilla maksettiinkin. Tässä rahayksikössä tuntuu sentn olevan jotain tolkkua: kolikoissa esimerkiksi lukee, minkä arvoisia ne ovat. Toisin kuin Panaman balboa -kolikoissa. Nyt pääsee tosin taas harrastamaan arkipäivän matikkaa, kun yksi euro vastaa muutamaa sataa koolonia.

Perille päästiin Davidista lähdettyämme 9.5h kuluttua. San Jose ei ole kaunis kaupunki. Väittäisin jopa rumaksi. Ei täällä kyllä aikaa huvikseen kauaa viettäisi. Ilma on yllättävän viileä, reilut 20 astetta. Käveltiin kolmisen kilsaa mukavalle hostellille ja huomenna matka jatkuu.

Arkkitehtuuria San Josén tapaan. Hienoja graffiteja ja seinämaalauksia onneksi löytyy!