Ometepe, León ja matka El Salvadoriin

25.12.2016 - Granadasta Isla de Ometepelle
Aamupalan jälkeen lähdettiin seikkailemaan bussiasemalle. Vähän epätietoisena siitä, mitä matkasta näin joulupäivänä tulee. Tarkoituksenamme oli mennä Granadasta lautalla Ometepe-saarelle, mutta lauttareitti ei olekaan ollut toiminnassa aikoihin. Nyt pitää siis matkustaa hieman takaisinpäin.

Päästiin sulloutumaan täyteen bussiin, joka oli matkalla oikeaan suuntaan, joskin ei kuitenkaan suoraan kohti Rivasia. Jonkin aikaa matkattuamme joku bussin työntekijä havaitsi Rivasin bussin takanamme. Pysähdyttiin, bussi viitottiin pysähtymään ja jatkoimme matkaa oikeassa bussissa. Rivasissa taksikuskit yrittivät huijata. Käveltiin bussipysäkiltä ehkä 50m ja saatiin oikean hintainen taksimatka n. eurolla San Jorgeen, josta lautat lähtevät. Jouluaikataulujen vuoksi lauttaa odoteltiin yli 2h. Tunnin lauttamatkan jälkeen päästiin Ometepen suurimpaan kylään, Moyogalpaan. Melko askeettinen, mutta viihtyisä ja halpa hostelli löytyi nopeasti. Moyogalpan kylä oli nopeasti kävelty läpi. Oikein mukava pieni paikka!

Isla de Ometepe on siis Nicaraguajärven keskellä sijaitseva kahdesta tulivuoresta (Volcán Concepción ja Maderas, joista ensimmäinen on yhä aktiivinen) koostuva saari. Ajattelimme aluksi kiivetä niistä toiselle, mutta vaellukset ovat raskaita ja ajanpuutteen vuoksi päätimme nyt jättää sen seuraavaan kertaan. Sen sijaan päätimme mennä San Ramonin vesiputoukselle huomenna.

26.12.2016 - Mönkijällä Ometepen ympäri
Tarkoituksena oli vuokrata skootterit saaren kiertämiseen, mutta meidät vakuutettiin ottamaan Maderaksen kiertämistä varten mönkijä, sillä teiden kerrottiin olevan niin huonokuntoiset. Hintaa sille tuli toki tuplat, mutta ehkä 25$/naama hienosta kokemuksesta on ihan kohtuullinen. Kyllä tiet lopulta sen kuntoiset olivat, että niistä olisi skootterillakin selvinnyt, mutta olihan mönkijä paljon helpompi. Liikennettä täällä on tosi vähän, mutta teillä liikkuvia eläimiä sitäkin enemmän: löytyy kotieläintä possusta hevoseen ja kanasta lehmään.

Matkalla pysähdyttiin yhdelle upealle autiorannalle uimaan. Vesiputoukselle oli patikointimatkaa kylttien mukaan lähtöpaikalta 3km, mutta kauheassa helteessä kulkiessa tuntui ainakin viideltä. Ja nousua oli paljon. Matkalla nähtiin muutama apina. Vesiputous itsessään oli upea. Korkea ja leveä, todella vihreä, mutta vettä ei hirveästi tullut ja alle ei päässyt uimaan, koska vettä oli vain polveen asti. Mutta viileä suihku tuntu kyllä aika parhaalta (ja ansaitulta) patikoinnin jälkeen.

27.12.2016 - Ometepe skootterilla
Kun puhutaan kukonlaulun aikaan heräämisestä, puhutaan ilmeisen epämääräisestä ajankäsitteestä ja sinänsä absurdista konseptista - kukot eivät laula, ne karjuu. Läpi yön.

Eläimistön ilakoinnista huolimatta nukuttiin pitkään ja käytiin vuokraamassa 15$:lla päiväksi aivan uusi ja hieno skootteri. Ja iloksemme kerrankin on täydellinen sää ilman pienintäkään sateen uhkaa.

Ekaks mentiin Punta de Jesus Marialle, rannalle Conception-vuoren eteläpuolella. Musta laavahiekkaranta muodostaa pitkälle järveen terävän kielekkeen ja toimii mahtavana uimapaikkana, josta on upeat näkymät tulivuorelle.

Toisena kohteena meillä oli Ojo de Agua. Tulivuorten välissä olevaan lähteeseen perustettu uimapaikka, jonka yhteydessä on ravintoloita. Hostellimme muut asukkaat kehuivat paikkaa kovasti, mutta oli se vähän kamala. Suurimmaksi osaksi toki väenpaljouden vuoksi. Mutta kivaa siellä oli. Juotiin kookospähkinät, hypittiin puusta roikkuvan trapetsin kautta veteen ja uitiin.

28.12.2017 - Matka Leóniin
Perse. Myöhästyttiin sekunnilla aamuseiskan lautasta, joka lähti 2 min etuajassa. No, kahdeksi tunniksi kahville seuraavaa odottamaan.

Lautta saapui, maksoi reilun euron ja oli taas aivan yhtä täyteen tupattu, kuin tulomatkallakin. Reilussa tunnissa päästiin taas San Jorgen satamaan, josta tarkoitus oli taas mennä taksilla Rivasiin ja sieltä jatkaa matkaa. Satamalaiturilla olikin kuin tilauksesta chickenbus lähdössä pääkaupunkiin Managuaan. Täydellistä. Hypättiin kyytiin ja saatiin jopa istumapaikat, jotka on toki puolikkaan kokoiset normaalista - ei mahdu jalat, ei mahdu takapuoli eikä hartiat. Ahtaasti istuminen voittaa kuitenkin seisomisen, koska näin pitkänä saa seistessäkin olla kyyryssä. Managuasta parin muun matkailijan kanssa jaetulla taksilla toiselle bussiasemalle, josta minibussilla Leoniin. Koko lystiin meni taas vain muutama euro ja aikaa kului kuutisen tuntia. Aika monta tuntia oltaisiin tosiaan säästetty, kun oltaisiin tiedetty aiemmin, että Granadan ja Ometepen välillä ei enää kulje lauttaa.

León on Granadan tapaan historiallinen siirtomaakaupunki, mutta meidän reissullamme vain yhden illan mittainen välipysähdyspaikka. Kaupunkiin saavuttuamme viskattiin kamat hostelliin ja lähdettiin paahtavaan helteeseen tarpomaan ympäri kaupunkia. Hienoja kirkkoja, markkinakojuja, värikkäitä taloja. Mukavan oloinen kaupunki! Ja kaupungin ykkösnähtävyytenä suuri, vitivalkoinen Leónin katedraali, jonka katolle pääsi pientä pääsymaksua vastaan talsimaan, ihmettelemään maisemia ja värjäämään jalkapohjat valkoisiksi. Kaupunkia ympäröi monesta suunnasta savua tupruttavat tulivuoret. Aika hienoa!

Illalla aikaisin nukkumaan, sillä aikainen on herätyskin!

29.12.2016 - Nicaraguasta El Salvadoriin
Klo 2:00 minibussilla Hondurasin läpi El Salvadoriin reilussa kymmenessä tunnissa. Sama minibussi jatkaa aina Guatemalaan Antiguaan asti ja saatiin tehtyä firman kanssa sellainen diili, että jäämme El Salvadoriin kahdeksi vuorokaudeksi ja sen jälkeen hyppäämme vastaavaan bussiin ja jatkamme matkaa Guatemalaan. Tämä lysti kustansi 50$. Ja tässä kohtaa todennäköisesti reissumme chickenbus-matkat ovat ohi, sillä Guatemalassa niitä pidetään sen verran vaarallisina, ettei niitä turisteille suositella.

Huonoiten nukuttu yö ikinä. Minibussit on muutenkin huonoja, sillä penkit on aina ihan liian pienet ja nukkuminen on vaikeaa. Tällä matkalla jouduin vieläpä taitettavalle lisäpenkille, jonka selkänoja yltää alle puoleen selkään asti. Huh. Sai bussissa toki ehkä tunnin unta ja ennen matkaa neljä. Kyllä sitä aina yhden huonosti nukutun yön kestää.

Rajamuodollisuudet sujuivat ihanan helposti. Lähtiessä meiltä kerättiin passit ja 10usd rajanylitysmaksuihin. Passit jaettiin takaisin El Salvadorin rajalla, joka piti ylittää itse. Leimakäytäntö tosin hämmentää: Nicaraguasta ei saatu poistumisleimaa ja El Salvadorista maahantuloleimaa. Voi olla, että homma johtuu siitä, että maat kuuluvat Hondurasin ja Guatemalan kanssa CA-4 -liittoon, jonka sisällä on yhteinen 90 päivän maksimimaisaoloaika ja melko vapaa liikkuvuus. Hondurasista tosin saatiin leimat. Outoa.

El Salvadorin puolella maisema näyttää jo aivan erilaiselta. Maasto on paljon karumpaa ja kuivempaa, kuin etelämmässä. Omasta valuutasta täällä on kokonaan luovuttu ja käytössä on pelkät yhdysvaltain dollarit.

Costa Rica ja Granada, Nicaragua

19.12.2016 - San Josésta Monteverdeen
On San José sittenkin oikeastaan ihan hieno. Kun katsoo kaupunkia laput silmillä keskittyen kivoihin yksityiskohtiin eikä siihen, miten kokonaisuus ei pelaa lainkaan yhteen, suuri osa taloista on rumia ja kaduilla on sotkuista, paljon kodittomia ja tiet huonossa kunnossa. Mutta on tää paikoitellen aika hieno.

Aamulla lähdettiin kalteri-ikkunaisesta ihanasta hostellistamme korkean piikkilanka-aidan toiselle puolen kävelemään kohti keskustaa sähköaidoitettujen talojen ohitse. Matkalla oli paljon upeita graffiteja ja kävelykeskusta oli oikeastaan aika mukava. Kauhean paljon poliiseja kaikkialla.

Klo 14:30 bussimme lähti kohti Monteverde cloudforest reserveä. Matka kesti reilun neljä tuntia ns. polvet suussa, ahdasta oli. Perille päästyämme meitä oli vastassa yli 10m/s tuuli, vesisade ja ehkä 20°C. Jahas, täällä onkin sadekausi! Käytiin turisti-infossa juttelemassa yöpaikoista ja päädyttiin kivaan hostelliin 15$ hintaan. Hostellin respassa suunniteltiin kahdelle päivälle paljon aktiviteettia: kaksi muutamatuntista patikointia, zipline-seikkailu ja yösafari. Sekä ehkä jotain muuta, kuten retki kahvi-, kaakao- ja sokeriruokoviljelmille.

20.12.2016 - Monteverde & ziplining
Herätys. Vesisade jatkuu. Äh. Hyppäsimme kuitenkin vanhaan USA:n käytöstä poistamaan koulubussiin ja mentiin monteverdeen. Ehkä keli paranee. No ei. Sade yltyi, käveltiin parituntinen reitti viidakossa ja kastuttiin. Luonto ja näkymät oli upeita, mutta paremmalla säällä niistä olisi toki voinut nauttia vähän enemmän. Bussia odotellessa mentiin katselemaan kolibreja, joille oli tehty ruokintapaikka kahvilan yhteyteen. Ihania!

Takaisin Santa Elenan puolelle ja aurinko alkoi paistaa. Saatiin kamat kuivateltua ja käytiin lounaalla. Sitten kohti Zipliningia! Ideana on siis viilettää ilmojen halki viidakon ylle viritettyjä kaapeleita pitkin hurjaa vauhtia. Homma maksoi 45$ ja siihen kuului viitisentoista rataa. Pisin oli yli kilometrin ja se mentiin mahaltaan, naama edellä. Yhdessä pisteessä laskeuduttiin köyttä pitkin n. 30 metristä. Oma suosikkini oli valtava keinu, missä hypättiin köyden varaan keinumaan, tämäkin n. 30 metristä. Vettä toki satoi taas heti homman alusta alkaen, mutta tässä se ei haitannut yhtään. Pisimmässä liu'ussa sade piiskasi naamaa kivuliaasti, mutta muuten sade ei haitannut. Oli mahtavaa!

21.12.2016 - Santa Elena
Jes, aamulla paistaa aurinko! Eikä edes tuule niin mahdottomasti. Napattiin kyyti Santa Elenan cloudforest reserveen. Ja lähtiessä alkoi taas satamaan kaatamalla. Tällä kertaa oltiin kuitenkin vähän fiksumpia ja pistettiin sadeviitat päälle samantien, eikä kastuttu niin pahasti. Reittimme oli pieni polku viidakon keskellä, joka oli hyvinkin mutainen ja jyrkkä. Reitin varrella oli myös näköalapaikka, josta kuulemma kauniina päivänä näkee Arenal -tulivuoren. No, ei tänään. Hienoa oli silti! Eläimiä, erityisesti laiskiaisia yritettiin kovasti bongailla, mutta näimme lähinnä lintuja ja perhosia. Lähtöpaikalla nähtiin jonkinlainen eläin, joka näytti ehkä isolta pesukarhulta. 

22.12 2016 - Nicaraguaan!
Kuudelta bussilla valtatien varteen. Tunnin odottelun jälkeen saatiin pysäytettyä bussi Liberiaan. Liberiassa napattiin toinen bussi rajalle Peñas Blancasiin. Rajanylitys sujui erittäin joutuisasti. Maksettiin automaattiin 7$ poistumismaksua, täytettiin paperit ja saatiin passiin leimat. Käveltiin rajan yli, saatiin joku pieni paperilappu (jonka funktio jäi epäselväksi), parin passintarkastuksen kautta Nicaraguan immigrationiin, josta n. 12$ maahantulomaksun maksettuamme pääsimme maahan. Ei jonoja missään. Hienoa!

Rajalta otettiin julkinen rämäbussi "chickenbus" Rivasiin, josta piti napata toinen kanabussi Granadaan. Bussi oli kuitenkin aivan tupaten täynnä ja alkoi oleen jo sen verran kuuma, että otettiin kuitenkin vitosen kalliimmalla taksi. Joka näytti siltä, kuin sillä olisi kolaroitu sata kertaa ja iskareita ei tainnut olla ollenkaan. No perille päästiin. Koko matkaan meni joku 9 tuntia ja liikkumiset maksoi ehkä 15$.

Nicaragua näyttää heti ihan erilaiselta kuin Costa Rica. Maisema on ehkä hieman tasaisempaa ja suuria peltoja on paljon. Ja eläimiä! Varsinkin hevosia tuntuu olevan kaikkialla ja paljon. Rahayksikkö on Cordoba, mutta dollareita otetaan täälläkin kaikkialla vastaan. Hintataso vaikuttaa äkkiseltään selvästi halvemmalta, kuin Costa Ricassa tai Panamassa.

Hostellimme on tosi viihtyisä. Asutaan 10h dormissa nyt kolme päivää, alakerrassa on todella mukava avokattoinen baari riippumattoineen ja banaanipuineen. Grenada on upea, vanha kolonialistinen kaupunki. Kaikki talot ovat todella värikkäitä ja ilmapiiri on oikein viihtyisä. Tykkään! Mitä nyt yhdestä alueesta sanottiin heti, että "don't go to this area in the dark. Just don't". Okei. Tosi turvalliselta täällä on kyllä kaikkialla tuntunut.

23.12.2016 - Granada, Laguna de Apoyo ja Masaya
Vuokrattiin skootteri: 20$ päivältä. Ajettiin ensiksi perunapeltotietä pitkin läheiselle Laguna de Apoyolle, joka on aikoinaan räjähtäneen tulivuoren kraateri, joka on täyttynyt vedellä. Tämä yli 200 metriä syvä, terävän vuoriston ympäröimä lätäkkö on latinalaisen Amerikan puhtain ja lämpimin järvi. Ajettiin jyrkkää tietä pari kilometriä alas ja löydettiin ilmainen ranta ja uitiin hyvän aikaa. Lämmintä oli!

Seuraavaksi ajettiin viereiseen kaupunkiin, Masayaan. Keskustorilla mukava parkkitäti osoitti meille puusta löytämänsä laiskiaisen. Jes, vihdoin! Kauhean söpö elukka.

Syötiin, käytiin markkinoilla ja käveltiin hienon Laguna de Masayan, toisen kraaterijärven, reunustalla kävelytiellä ja jatkettiin matkaa Volcan Masayalle. Tulivuori on Nicaraguan aktiivisin tulivuori, jonka kraaterissa voi pimeällä nähdä laavaa. Tultiin portille kuitenkin huonoon aikaan: paikka meni juuri kiinni, ennen kuin tuntia myöhemmin aukeaisi iltakävijöille. Ei nyt jääty odottelemaan, vaan jatkettiin matkaa takaisin Granadaan. Ja illalla herkuteltiin: pihviä! ah.

24.12.2016 - Granada
Aamulla kajakoimaan! Granadan edustalla sijaitsevaan Isletas de Grenadaan kuuluu yli 300 saarta, joiden joukossa kajakoimme kolmisen tuntia. Välillä järven puolella aallokossa ja tuulessa, välillä rehevien saarten välissä tyynessä vedessä. Yhdelle saarelle paikallinen eläinlääkäripariskunta vei aikoinaan viisi apinaa, joita kävimme syöttämässä. Niiden lisäksi nähtiin paljon erilaisia lintuja ja pieni lepakkoparvi.

Loppupäivä menee varmaan kaupunkia kierrellen, löhöillen ja laiskotellen. Dollarilla päästiin viereisen kirkon kellotornin huipulle katselemaan kaupunkia. Ja illalla syödään muiden hostellivieraiden kanssa jouluateria.

Hyvää Joulua!

Boquete ja matka San Joséen

16.12.2016 - Boquete
Boqueteen! Aamuseiskalta hyvästit läävälle, bussi Sonaan, josta Santiagoon, josta Davidiin, josta Boqueteen. Kaikki bussit oli toistensa suhteen täydellisesti ajoitettu ja matka sujui jouhevasti. Yhdellä bussimatkalla myös tustuimme mukaviin amerikkalaisiin vapaaehtoistyöntekijä-rauhanturvaajiin, jotka ovat Panamassa farmeilla töissä kahden vuoden sopimuksella. Aikaa bussimatkoihin kului seitsemisen tuntia ja rahaa kului pari kymppiä. Vaihtoehtona olisi ollut myös suora shuttle bus 35$ hintaan. Tällöin matka olisi kestänyt vain viisi tuntia, mutta olisi alkanut vasta yhdeltä.

Boquete on pieni vuoristokaupunki, josta löytyy aktiviteetteja joka lähtöön. Ja vanhuksia, paikka on ilmeisesti jenkkimummujen keskuudessa suosittu eläköitymispaikka. Kaupunkiin päästyämme löysimme heti tosi kivan hostellin, josta otimme dormista pedit 14$ hintaan. Hostelli on upea, värikäs puutalo. Siisti ja hyvät patjat. Ja ah, kunnon wifi pitkästä aikaa. Pääsimme siis ostamaan lentoliput Belizestä Panamaan.

Boquete kaupunkinakin vaikuttaa erittäin viihtyisältä: pieni, siisti, kivan viileä verrattuna aiempiin kohteisiin. Hienot vuoristomaisemat ja paljon palveluja.

Ajattelimme kiivetä Volcan Barulle, Panaman korkeimmalle huipulle ja samalla Panaman ainoalle tulivuorelle. Kirkkaana päivänä huipulta näkee sekä Atlantin että Tyynen valtameren. Matkaa tulisi kuitenkin lähes 30km reippaalla nousulla ja koska iltapäivästä vuorille tulee pilviä, tulisi matkaan lähteä jo klo 23. Päätimme siis kuitenkin olla olematta turhan masokisteja ja varasimme seuraavalle päivälle vähän mukavempia reissuja.

17.12.2016 - luontoretkiä Boquetessa
Kahdesta retkestä ensimmäinen oli ehkä 8km mittainen, nelituntinen vaellus cloud forrestissa eli vuoristossa olevassa sademetsässä. Korkeuseroja oli paljon ja kaikkialla oli pelkkää vihreää. Puiden rungotkin oli levän peittämiä. Kaunista. Ja polku oli hyvinkin mutainen. Nähtiin kolme upeaa vesiputousta ja hienoja maisemia. Tosi hyvä retki!

Välissä meillä oli ehkä puolisen tuntia aikaa lounastaa hostellilla ja sitten lähdimme toiselle retkelle. Ensiksi päästiin upealle vesiputoukselle uimaan ja hyppimään kuudesta metristä kalliolta vesiputouksen alle. Tämän jälkeen lähdettiin kuumille lähteille. Lilluttiin 35- ja 40-asteisissa lähteissä ja käytiin välillä joessa vilvoittelemassa. Oikein mukavaa!

Retkillä tutustuttiin tosi huikeisiin tyyppeihin. Kaikista mieleenpainuvimpana 72-vuotias amerikkalainen Roger vaimonsa Vickyn kanssa. Roger kiipesi myös vesiputouksen viereiselle kalliolle hitaasti, mutta varmasti. Ja hyppäsi. Olimme ihan varmoja, että kohta joudutaan elvyttämään, mutta ei. Mahtava ukko. "I may be old but I'm not dead yet". Todellakin. Matkalla takaisin kuulimme paljon uskomattomia tarinoita hänen elämästään ja matkoistaan: kuinka hän on esimerkiksi aikoinaan käynyt Yemenissä ja rajalla joutunut valehtelemaan uskontonsa, sillä juutalaisilla ei ollut mitään asiaa Yemeniin. Nyt he ovat vaimonsa kanssa kovin huolissaan maailman tilanteesta, erityisesti Brexitin ja Trumpin valitsemisen vuoksi. Nyt he ovat muuttamassa Panamaan Boqueteen. "Let the world go to hell while we'll stay in our safety haven".

Ollaan kuultu monelta ihmiseltä, että Costa Rican rajalla saatetaan olla hyvinkin tiukkoja. Ollaan myös kuultu paljon siitä, että Costa Rica on tosi kallis, eikä mitenkään erityinen: kaikki samat asiat löytyvät naapurimaista, mutta halvemmalla. Päätimme siis rajalta käännytyksen pelossa suunnitella Costa Rican osuus kokonaan ja varata hostelli San Josesta ja jouluksi Nicaraguan puolelta Granadasta. Costa Ricassa oltaisiin haluttu kyllä käydä Manuel Antonion kansallispuistossa, joka sopivasti onkin juuri maanantaina kiinni. Emme viitsi jäädä odottelemaan paikan aukeamista päiväksi mihinkään, joten passataan nyt se.

18.12.2016 - San José, Costa Rica
Viiden jälkeen herätys. Klo 6:15 bussi Davidiin. Klo 8:30 bussi San Joséen. Hintaa kokonaisuudessaan 23$.

Rajamuodollisuudet sujuivat yllättävänkin jouhevasti. Ihmisiä oli aivan sairaasti, mutta ilmeisesti yhtenäisen bussikyydin kautta päästiin lyhyempien jonojen kautta, ja koko härdelliin meni ehkä tunti. Panaman puolella laukkuihin kurkistettiin ja maksettiin 1$ poistumismaksu.

Bussimatkan perusteella Costa Rica vaikuttaa vähän Panamaa rikkaammalta. Talot on hienompia, pellot isompia. Ja isoja palmuplantaasejakin näkyy riittävän. Luonto on täällä kyllä tosi kaunista. Ja bussimatkalla nähtiin joessa viisi isoa krokotiilia!

Taukopaikalla saatiin ensikosketus Costa Rican rahayksikköön, colóneihin (kooloneihin tirsk), joita saatiin vaihtorahoina, vaikka dollareilla maksettiinkin. Tässä rahayksikössä tuntuu sentn olevan jotain tolkkua: kolikoissa esimerkiksi lukee, minkä arvoisia ne ovat. Toisin kuin Panaman balboa -kolikoissa. Nyt pääsee tosin taas harrastamaan arkipäivän matikkaa, kun yksi euro vastaa muutamaa sataa koolonia.

Perille päästiin Davidista lähdettyämme 9.5h kuluttua. San Jose ei ole kaunis kaupunki. Väittäisin jopa rumaksi. Ei täällä kyllä aikaa huvikseen kauaa viettäisi. Ilma on yllättävän viileä, reilut 20 astetta. Käveltiin kolmisen kilsaa mukavalle hostellille ja huomenna matka jatkuu.

Arkkitehtuuria San Josén tapaan. Hienoja graffiteja ja seinämaalauksia onneksi löytyy!

Panama City ja Santa Catalina

10.12.2016 - lähtö
Lähtö! Ekaks lento Frankfurtiin, jossa vaihtoaika yli 14h. Keskustaan siis syömään hyvin ja yksille (kaksille)! Matka taittui kätevästi metrolla ja takaisin tultiin nukkumaan yö lentokentän kiveäkin kovemmille penkeille.

11.12.2016 - Panama City
Aamulla matka jatkuu: yli 12 tunnin lento Panamaan. Viisi leffaa, vähän unta, ei yhtäkään rääkyvää lasta. Yllättävänkin helposti sujui matka. Perillä löydettiin paikallisten ohjeistuksen mukaan bussi, jolla pääsimme hostellillemme. Värikäs bussi oli aivan täyteen pakattu ja siellä soi todella kovalla paikallinen hittimusiikki. Bilebussilla päästiin kuitenkin perille ja parin mutkan jälkeen hostellikin löytyi.

Kävi ilmi, että Panaman omaa rahayksikköä, balboaa, ei juurikaan käytetä. Asioita vaihdetaan usan dollareihin, joita kuluu yllättävän paljon. Aasiaan tottuneelle reissaajalle Panama City vaikuttaakin aikamoisen kalliilta. Yli kymppiä ei aterioista kauhean usein viitsitä maksaa, joten päätämme tehdä tänään (ja huomenna) sapuskaa itse hostellin keittiössä.

12.12.2016 - Panama City
Yli 40 tunnin jälkeen sängyssä nukkuminen teki hyvää. Ah. Lähdimme itse tehdyn aamupalan jälkeen talsimaan kohti Casco Viejoa, joka vielä reilut sata vuotta sitten oli kaikki, mitä Panama City oli. Nykyään kaupunki on hieman kasvanut ja pilvenpiirtäjiä riittää.

Seuraava kohteemme oli Avenida Amadore, kolme saarta mantereeseen yhdistävä tie, jolta on kaunis näkymä kaupunkiin. Vuokrasimme tien alkupäästä pyörät ja ajelimme tien päähän viimeiselle saarelle ja takaisin. Huikeat maisemat, upea reitti.

Pyörät palautettuamme päätimme lähteä takaisin keskustaan bussilla. Odottelimme pitkään ja vihdoin saapui bussi. Hyppäsimme kyytiin välittämättä suunnasta, kunhan nyt johonkin eteenpäin pääsee. Ja bussiin päästäkseen olisikin pitänyt olla bussikortti. Onneksi vanhempi paikallinen herra piippasi meidät ystävällisesti bussiin ja pääsimme matkaan!

Päädyimme Albrookin valtavalle kauppakeskukselle, missä pääsimme sopivasti käymään kaupassa ja saimme napattua sieltä bussikyydin keskustaan.

Kävelyä varmaan lähemmäs 20km ja pyöräilyä ainakin viisi. Jalat kiittää. Ja iho, tulipahan sitä jo vähän kärähdettyä.

13.12.2016 - Panaman kanava
Tänään suuntana Panaman kanava! Eli valtava, noin sata vuotta sitten valmistunut Atlantin ja Tyynen valtameren yhdistävä merireitti. Tänä vuonna kanavaan valmistui myös laajennusosa, ja kanavan läpi pääsee seilaamaan entistäkin massiivisempia aluksia.

Teimme hostellilla aamupalan: hostelli tarjoaa kahvia sekä lettujauhoja ja hedelmiä, joista aamupalapannarit valmistetaan itse. Tämän jälkeen lähdimme matkustamaan kohti kanaalia. Ensiksi Albrookin asemalle, josta Mirafloresiin. Suolaisella 15$ hinnalla pääsimme katsomaan kanavaa, lyhyen elokuvan kanavan historiasta sekä museoon. Ikäväksemme niihin aikoihin, kun kanavalla olimme, ei sieltä kulkenutkaan lainkaan laivoja. Kuulimme, että seuraava laiva olisi tulossa vasta kolmen tunnin kuluttua: laivat tulevatkin päivittäin kahdessa osassa. Ensiksi n. Klo 9-11 ja myöhemmin n. klo 15-17.

Otimme bussin takaisin Albrookiin, kävimme syömässä ja päätimme lähteä keskustan tuntumassa sijaitsevaan Metropolitano -kansallispuistoon. Kyselimme asemalla muutamalta bussikuskilta ja parilta muulta työntekijältä bussia, odottelimme kohtuu pitkään ja emme lopulta löytäneet keinoa päästä julkisilla sinne. Sopivasti kuitenkin saapui Mirafloresin bussi ja päätimme kuitenkin mennä takaisin kanavalle laivoja katsomaan. Ja olihan ne upeita! Ei olis yhtään leveämmät laivat kanavan läpi mahtuneetkaan.

Muutama asia Panamassa ja erityisesti Panama Cityssä hämmentää tässä kohtaa. Paljon.

Miten ihmiset osaa käyttää julkista liikennettä? Pysäkit on huonosti merkittyjä, bussien aikatauluja ei ole löydettävissä missään, ei myöskään linjakarttoja tai ylipäätään mitään. Kysymättä ei tiedä yhtään, meneekö johonkin paikkaan ylipäätään julkista liikennettä. Metroasemilla on vain kyseisen linjan pysäkkikartta, jota ei ole suhteutettu kaupungin karttaan eikä muihin linjoihin. Mi-tä. Matkat on onneksi halpoja: bussimatka 0.25$ ja metromatka 0.35$

Muuten hintatasokin yllätti: ravintolasta on vaikeaa löytää halpaa ateriaa, hinta on usein kympin luokkaa. Siksi ollaankin usein tehty itse ruokaa hostellin keittiössä. Ja vaikka Panamalla onkin oma rahayksikkönsä, Balboa, kaikkialla käytetään yhdysvaltain dollareita. Rahanvaihtopaikkoja on harvassa.

Panama Cityssä tuloerot näkyvät hurjina kontrasteina: upeita ja massiivisia pilvenpiirtäjiä on vaikka kuinka paljon, ja niiden välissä saattaa olla ränsistyneitä hökkeleitä tai slummia.

14.12.2016 - Belizeen? Ei. Santa Catalinaan!
Herätys 3:00, taksi lentokentälle 3:30, Check-in -jonossa 4:00 ja lento Belizeen lähtee 6:00. Ilman meitä.

Check-inin työntekijät oli aivan sairaan hitaita. Jono ei ollut erityisen pitkä ja tiskejäkin oli useampi auki, mutta jono eteni silti tuskastuttavan hitaasti. Mutta tarpeeksi nopeasti, olimme tiskillä kohtuu ajoissa. Kaikki meni hyvin, kunnes työntekijä alkoi kyselemään, kuinka aiomme jatkaa matkaa Belizestä. Kerroimme, että ostamme paikan päällä bussiliput. Virkailija vaati saada bussilippuja nähdäkseen, muuten hän ei päästäisi meitä koneeseen, koska "muuten rajavirkailijat Belizessä eivät päästäisi meitä maahan". Selitimme, että meillä on paluuliput Suomeen Panamasta reilun kuukauden päästä, yritimme kännyköillä ostaa bussilippuja, kerroimme että voimme ostaa liput puhelimitse vaihdon aikana San Salvadorista tai perillä Belizestä. Mutta ei. Lento lähti ilman meitä. Todella epätodellinen fiilis, ei ollut edes mitenkään halvat lennot. Toivottavasti saadaan lentoyhtiöltä tai vakuutuksen kautta jokunen euro takaisin.

Mitäs sitten? Täysi suunnanmuutos ja Keski-Amerikan läpi toiseen suuntaan. Hyppäsimme bussiin taas kerran kohti Albrookia. Matka eteni käsittämättömän hitaasti ruuhkissa. Jossain kohtaa tajusimme olevamme metroaseman lähellä. Hypättiin bussista, käveltiin metroasemalle huomataksemme, että metrot on aivan täynnä, ihmiset sulloutui sisään niin, että ovet juuri ja juuri menivät kiinni, kun viimeisetkin raajat saatiin puskettua sisään. No sekaan vaan. Eipä ollut pelkoa käännöksissä, hidastuksissa ja kiihdytyksissä kaatumisesta kun tilaa sellaiseen ei ollut. 

Albrookiin saavuttiin muutama minuutti ennen bussin saapumista ja tällä kertaa löydettiin oikealle bussille hämmästyttävän nopeasti. Ostettiin liput ja meidät melkein työnnettiin oikeaan bussiin, kohti Sonaa. Jes!

Bussimatka oli kamala. Sisällä oli kylmä ja kammottavia musiikkivideoita huudatettiin aivan liian kovalla. Ja tauon jälkeen alkoi leffa, espanjaksi dubattuna tietenkin. Herranjestas, mikä korvia raastava mökä. Ei enää ikinä bussiin ilman korvatulppia.

Neljän tunnin matkaamisen jälkeen päästiin Sonaan, jossa vaihdettiin minibussiin kohti Santa Catalinaa. Matka kesti puolitoista tuntia ja koko matka PC:stä alkaen maksoi alle 15$.

Santa Catalina on pieni surffauskaupunki Tyynenmeren rannikolla, Isla de Coiban vierellä. Kaupunki on tosi mielenkiintoinen: hyvin pieni ja koostuu lähinnä sukellus- ja surffikaupoista, ravintoloista ja hostelleista. Ja niistäkin puolet tuntuu olevan suljettuja. Onko paikka jo parhaat päivänsä nähnyt vai onko paikkaan odotettu todellista suurempaa kasvua vai mitä? No anyway, vesijuttujen lisäksi täällä ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä. Kylä on kävelty läpi ja kaikkia kylän koiria tervehditty tunnissa.

Hostellissa privahuone tuulettimilla ja voimakkaalla homeen tuoksahduksella maksoi 10$ per naama. Huonetovereina löytyi torakoita, valtavia hämähäkkejä ja ajoittain kissa kutsumattomana vieraana. Hostellissa puitteet oli periaatteessa hyvät ja hienot, mutta paikka oli sen oloinen, kuin ovet olisi teljetty kymmeneksi vuodeksi ja nyt taas avattu.

Wifiä ei ole missään, someaddiktille paha paikka. Hostellimme sisarpaikka, Oasis Surfcamp tarjoaa myös meille ilmaisen wifin rannassa, joten päätimme mennä sinne rannalle uimaan ja tarkistamaan saapuneet viestit ja raportoimaan kotiin, missä mennään. Yllättäin kyseinen ranta olikin joen toisella puolen: kamat reppuun, reppu kantoon ja kahlaten yli. Vettä oli rintaan asti, mutta hyvin päästiin! Ja jes, vihdoin uimaan!

15.12.2016 - Isla de Coiba: snorklausta!
Coiba-saari on Galapagossaarten tapaan ollut pitkään eristyksissä mantereesta, joten sinne on kehittynyt paikalle hyvin ominainen eläimistö. Varasimme eilen snorklausreissun (60$ + 20$ kansallispuistomaksu) johon sisältyy kolme snorklausta.

Venematka saaren tuntumaan kesti ehkä tunnin ja matkalla nähtiin upeita delfiinejä, jotka hetkittäin uivat veneemme rinnalla. Palmujen ja viidakon valtaamat hiekkarannat on todella kauniita.

Snorkaukset oli sairaan upeita. Nähtiin paljon valtavia, yli metrin mittaisia kilpikonnia. Muutama parimetrinen hai ja valtavasti värikkäitä kaloja ja korallia. Meduusat poltti pari kertaa ja kärähdettiin auringossa. Välillä jouduttiin snorklaamaan turhankin voimakkaita merivirtoja vastaan, mutta onneksi vastaavan matkan sai toiseen suuntaan lillua virran vietävänä. Saarelle olisi ollut kiva päästä vaeltamaan, mutta onneksi meillä tulee vielä vaelluksia reissun aikana. Illalla käytiin pizzalla, ah. Wifiä ei taaskaan saatu. Ruokaa myös jouduttiin odottamaan jonkun aikaa, sillä melkein kaikki ruokapaikat tarjoavat vain illallista ja aukeavat kuuden jälkeen.

Väli-Amerikkaan!

Kolme päivää lähtöön. Tällä kertaa suuntana on Väli-Amerikka ystäväni Sannan kanssa viiden viikon reissun muodossa.

Suunnitelmia on jonkin verran, mutta maihin etukäteen tutustuminen ja reitin tarkempi suunnittelu on nyt jäänyt hieman hatarahkolle pohjalle. Jääpähän tilaa spontaaniudelle. Maiden turvallisuustilanteisiin liittyen ollaan kuultu paljon varoituksia ja sillä ollaankin ainakin Hondurasin läpi pyyhältämässä hyvää tahtia ja samaten El Salvadorissa todennäköisesti viivymme melko lyhyen aikaa. Muutoin maat reittimme varrella taitavat olla kohtuullisen turvallisia. :)

Suunnitelmana on siis lentää ensiksi Panamaan (Frankfurtin 14 tunnin vaihdon kautta, "jee"), jossa olemme pari päivää. Sieltä otamme lennon Belizeen, josta reittimme varsinaisesti alkaa. Belizessä käymme Karibialla nauttimassa rantalomailusta ja merellisistä aktiviteeteista, jonka jälkeen jatkamme matkaa Guatemalaan kohti Mayatemppeleitä ja luontonähtävyyksiä. El Salvadorissa käymme ehkä jossain vuorilla tai jotain ja Hondurasista selviydyttyämme menemme Nicaraguassa ehkä Leonin kautta Ometepe Islandille nauttimaan kraaterijärvestä tulivuorimaisemineen. Costa Ricalla on luvassa luontoelämyksiä, kuten myös Panamassa. Panamassa käymme ehkä myös surffaamassa ja sukeltamassa. Paluumatkalla meillä on jälleen pidempi vaihto, lähes vuorokausi Torontossa. "Jee".

Lennot kaikkinensa maksoivat n. tonnin. Viisumeita näihin maihin ei tarvita ja pääasiallienen kieli on Espanja. Kävin pari vuotta sitten espanjankurssin, mutta käytännössä yo no hablo español, parissa vuodessa unohtaa paljon. Ehkä reissussa kuitenkin oppii! Sannalla espanja on onneksi tuoreemmassa muistissa, hän kun kävi kurssin tänä syksynä.

Google My Mapsilla rustattu reittiajatus. Jokaista täppää ei toki käydä, ollaan lähinnä merkitty kiinnostavia kohteita. Reitti kuitenkin todennäköisesti menee kutakuinkin kuvan mukaisesti. :)

Äsken aloitin pakkaamisen. Lavantautirokotuksen uusin tänä syksynä ja uutena otin keltakuumeen. Varsinaisesti näihin maihin sitä ei tarvita, mutta jälkikäteen joissakin maissa saatetaan kysellä rokotustodistuksen perään, kun passissa on Panaman leima. Heräteostin uuden rinkan, 70-litraisen Ospreyn Aetherin. Syksyn aikana heräteostin myös GoPron, saa nähdä millaista videomateriaalia reissusta syntyy! Hostelli on varattu Panaman ensimmäiselle parille päivälle ja Torontossa lentoyhtiö kustansi meille hotellin. Ei kai tässä sitten muuta? Pakkaukset loppuun, viimeisten kahden opiskelupäivän lusiminen ja menoks. Jee!

Marokko

Viikko lomaa ennen töiden alkua - reissuun! Päätettiin aiemmin keväällä Ilonan kanssa, että lähdetään johonkin. Lentolippujen osto jäi hieman viime tippaan ja päätimme pari viikkoa ennen lähtöä, että lähdetään Marokkoon. Suunnitelmia ei käytännössä lainkaan ehditty etukäteen tekemään. No, mitäpä turhia. :)

20.5.2016 - Lähtö

Viimeinen koulupäivä ja koulusta suoraan bussilla lentokentälle ja Pariisiin! Yllättävän hyvät unet lentokentän penkeillä ja jatkolento Casablancaan.

21.5.2016 - Casablanca

Casablancassa napattiin taksi hostelliin, joka varattiin HeVan lentokentältä. Yllättävän kallista majoitus siellä oli, hostellimme maksoi jonkun 18 euroa. Huh. Ilma oli lämmin, aika sopivan lämmin oikeastaan. Aurinko lämmitti kivasti mutta meri viilensi. Kiertelimme päivän hostellin lähiseutuja, kävimme ihastelemassa upeaa Hassan II:n moskeijaa, Marokon suurinta ja maailman seitsemänneksi suurinta moskeijaa. Oikein hieno.

Marokon vanhatkaupungit kulkevat nimellä medina. Myös Casablancassa on omansa, kävimme kävelemässä sikin-sokin kapeita ja sokkeloisia katuja, eksyen totaalisesti ja aina välillä taas kartalle löytäen.

Illalla suunnittelimme, mitä viikon aikana tekisimme. Päätimme ottaa aamulla junan Marrakechiin, josta jatkaisimme vuorille. Aluksi ajattelimme lähteä valtaamaan Mt. Toubkalia, Pohjois-Afrikan korkeinta huippua kahden päivän vaelluksella. Laiskuus (ja järki) kuitenkin voitti ja päätimme vuokrata Marrakechista auton, ajella vuorien yli aavikolle ja sieltä edelleen johonkin. Ja lopulta Casablancan lentokentälle.

22.5.2016 - Marrakech

Taksilla junaan! Kas, paikalliset taksit nappaavat näköjään matkustajia, vaikka kyydissä olisi jo matkustajia. Oho, tulipas kiertoa. Hups, onpas kello jo paljon. Perkele, juna lähti jo. No, mikäs siinä. Kiertelimme pari tuntia aseman ympäristöä ja menimme seuraavalla. Juna oli loossimallinen, ja kaikki paikat olivat varattuja. Istuimme lattialle aivan-liian-kapealle käytävälle ja nousimme jatkuvasti ylös, että ihmiset mahtuivat kävelemään ohi. Onneksi matka ei kestänyt paljoa yli kolmeatuntia ja puolivälin tienoilla saimme ängettyä itsemme istumapaikoille.

Perillä Marrakechissa oli kuuma. Hämmentävän kuuma, miten aurinko voikaan porottaa niin kovaa? Ilma oli kuivaa, mikä teki olemisesta yllättävänkin miellyttävää, kuumuus ei ollut niin läkähdyttävää, kuin mitä se jossain päin maailmaa on.

Sukelsimme Marrakechin valtavaan ja sokkeloiseen medinaan etsimään riadiamme, jonka etsimme etukäteen netistä. Marokossa riad tarkoittaa taloa, jossa on ulos avoin sisäpiha. Usein nähin on perustettu hostelli ja ne kulkevat riadin nimellä. Riadimme omistaja oli entinen matkaopas ja hän auttoikin meitä reittimme suunnittelussa. Hän puhui viittä eri kieltä ja lisäksi viittä eri murretta - ja hän ymmärsikin suurinta osaa eurooppalaisten puheista, esimerkiksi portugalilaisten puheesta hän ymmärsi kaiken, vaikkei portugalia olekaan opiskellut. Suomenkielestä hän ällistyi kuitenkin täysin, sillä puheestamme ei saanut kuulemma selvää sanaakaan. Ei minkäänlaista vihjettä siitä, mistä edes saattaisimme puhua. Ha, mahtavaa. Kätevää puhua salakieltä.

Ilta kierreltiin medinaa. Saatiin hostellin pitäjältä hyvä neuvo, kuinka löytää valtavasta labyrintista takaisin: kaikki tuntevat pääportin, Bab Doukkalan nimen. Sitä kysymällä saa aina oikean suunnan. Ja kun kysyy naisilta vanhoilta miehiltä, eivät neuvojat todennäköisesti ruinaa rahaa. Ja pääportilta taas saatiin hyvät ohjeet, kuinka selvitä takaisin riadille.

Medinassa ja Marokossa se ärsyttää, että aivan jatkuvasti joku yrittää saada jotenkin nyhdettyä rahaa. Joku tulee koko ajan tyrkyttäytymään oppaaksi. Vaikka siitä kohteliaasti kieltäytyy, kävelee hän edessämme ja jos pysähdymme, pysähtyy hänkin odottamaan. Lopulta hän ruinaa rahaa. Huh mitä perskärpäsiä. Aluksi kaikki vaikuttavat tosi mukavilta kaikkialla, mutta kuitenkin lopulta kaikesta pitäisi saada rahaa.

Illalla Marrakechin keskusaukio Jemaa el-Fnaa oli aivan täynnä ihmisiä. Oli ruokakojuja, muusikoita, kaikkea mahdollista. Aika hienon näköistä.

23.5.2016 - Autolla vuoristoon

Auto alle ja matkaan! Heti Marrakechista poistuttuamme poliisit pysäyttivät - olin ohittanut hitaan rekan sulkuviivan yli. Kuten edelläni ajanut autokin. Edelläajava sai sakon. Me emme, koska olemme turisteja ja ensimmäistä kertaa Marokossa. Heh. :)

Tänään ajelimme karun tasaisen maiseman läpi karummille vuorille ja pienten kylien ohi, aina High Atlas -vuorten yli Ouarzazaten ja Toundouten kautta Dadesiin, mihin jäimme yöksi johonkin hostelliin, jonka satuimme löytämään tien varresta. Hintaa ei ollut montaa euroa, huone oli hieno ja aamupala sisältyi hintaan.

24.5.2016 - Yö Saharassa

Aamulla ajelimme Dadesin rotkon upeiden maisemien kautta kohti maailman suurinta kuumaa autiomaata, Saharaa. Ajoimme Merzougaan, josta etsimme kamelisafarin. Heti kaupungin porteilla tulikin vastaan innokkaita matkantarjoajia, ja saimmekin sopimuksen aikaan. Muutamalla kympillä saatiin yön yli kestävä reissu kameleilla aavikolle.

Meillä oli kolmisen tuntia aikaa lähtöön. Odotellessa pulikoimme uima-altaassa, joimme minttuteetä ja nautimme kuumuudesta. Vaellukselle lähdettiin kolmistaan oppaamme kanssa. Dromedaarin selässä matkustaminen oli kyllä kivaa! Perse puutui jo ensimmäisen minuutin aikana ja yllättävän korkeella siinä matkustetaan, isoja elukoita. Ja maisemat oli upeita - hiekkadyynit on kyllä kauniita. Matkasimme noin puolentoista tunnin matkan päähän teltoille Algerian rajan tuntumaan, söimme aivan liian suuren ja ruhtinaallisen illallisen, katselimme upeaa tähtitaivasta ja kävimme luksustelttoihin nukkumaan. Leirissämme oli tilaa varmaan 20:lle ihmiselle, mutta meidän lisäksemme paikalla oli vain Skotlantilainen mukava pariskunta.

25.5.2016 - Fes

Aamulla auringonnousun aikoihi herätys, aamupala ja Dromedaarilla takaisin kaupunkiin, uimaan ja takaisin autoon. Ajelimme tänään jälleen häikäisevän upeissa maisemissa kohti pohjoista, Fesin kaupunkiin. Matka alkoi aivan tasaisista laaksoista, joissa trombit jylläsivät, kohti vuoristoa. Pysähtelimme kivoissa pienissä kaupungeissa syömässä ja kiertelemässä. Fesin lähestyessä myös maisema alkoi muuttua paljon vihreämmäksi. Kivaa, hiekkaan ja kiveen alkoikin jo vähän kyllästyä.

Fesin medina oli selvästi turistisoituneemman oloinen, kuin Marrakechin tai Casablancan. Myyntikojuja oli kujat pullollaan ja autenttisuutta sai hakea pienemmiltä sivukujilta vähän matkan päästä.

26.5.2016 - Fesistä Casablancaan

Ajelimme Fesistä Casablancan tuntumaan Mohammediaan, jossa aioimme viettää viimeisen yön. Emme kuitenkaan löytäneet mistään kohtuuhintaista majoitusta. Söimme ja kiertelimme ja lähdimme kuitenkin kohti Casablancaa. Satuimme myös löytämään hostellin internationalin hostellin, joka oli aiempaa hostelliamme vähän halvempi. Ja karumpi. Vessoja oli kuusi, yksi niistä toimi kunnolla. Paikka oli valtava, asukkaita hyvin vähän. Paikka muistutti ehkä leirikeskusmaista vankilaa. Tai keskitysleiriä. No, olipahan halvempi ja aamiainen sisältyi hintaan. Ja ihan hyvin siellä nukkui. :)

27.5.2016 - Kotiin

Aamulla autolla lentokentälle, johon tiputimme auton ja matkasimme takaisin Suomeen.

Reissu oli oikein mukava ja Marokko ihan kiva matkailumaa. Medinoissa kiertely oli tosi kivaa, tykkäsin kauheesti pienistä sokkeloisista kujista ja ihmispaljoudesta. Paikallisista ruuista Tajinit tulivat eniten tutuksi - saviruukussa paistettua kanaa ja kasviksia. Herkkua. Rannikolla ilma oli oikein miellyttävä, noin 25 astetta. Vähänkin rannalta kauemmaksi mentäessä lämpötila nousi heti 40 asteeseen, mikä olisi ilman auton ilmastointia ollut jo vähän liikaa. :) Kaikki ihmiset vaikuttivat aluksi tosi mukavilta, mutta lopulta lähes kaikki tahtoivat rahaa. Mutta oli niitä aidosti kivojakin! Kaikenkaikkiaan Marokko oli kyllä kiva. Pitänee ehkä pyöriä enemmänkin arabimaissa ja Afrikassa!