2.1.2014
Skooottereiden palautus klo 12 - aamulla siis vielä hyvin aikaa kiertelyille. Ajeltiin saaren keskiosien vuoristomaisemien kautta kohti Pantai Cenangia, johon skootterit siis piti palauttaa. Matkalla jäätiin lentokentän kiitoradan päätyyn hetkeks kattomaan laskeutuvia lentokoneita. Ikävä kyllä yhtään isoa konetta ei odotellessa tullut, mutta hävittäjä ja pienkone oli hienoja lentäessään matalalta ylitsemme.
Skootterit palautettiin ja mentiin päivän kuumimmaks hetkeks nauttimaan sisätilojen viileydestä - menimme katsomaan mereneläviä UnderWater Worldiin, joka oli jonain vuonna äänestetty Malesian parhaaksi matkakohteeksi. Kalat oli hienoja, paikka oli hieno. Elukoita löyty laidasta laitaan - aksolotleja, haita, pingviinejä... Vaikka mitä!
Ja sitten. Ah. Piiitkäaikainen haaveeni vihdoin toteutui ja mentiin kokeilemaan parasailingia: veneen perässä varjolla lentämistä. Euroopassa toi on ollu aina niin kallista, ettei oo tullu kokeiltua, mutta nyt n. 11 euroa. Kyllä kiitos! Eka mentiin vesiskootterikyydityksellä (hurjaa vauhtia, oli huippua!) läheiselle saarelle, josta lähettiin lentelemään. Menin ensin itekseni (eli sittenkin ohjaajan kanssa), Matti ja Taija perästä toisella varjolla. Matka ei ollu yhtä hurja ku luulin, mutta mahtavaa silti. Maisemat oli tosi upeet. Lentelyn jälkee jäätiin vielä snorklaamaan saarelle - vihdoinkin kirkasta vettä! Koralleja oli hurjasti, kaloja melko vähän. Paluukyyti saatiin moottoriveneellä.
Pyörittiin Cenangissa iltaan asti ja katseltiin (viinipullo kaverina) rannalla auringonlaskua ja viereisen saaren yllä pauhaavaa ukonilmaa. Olipahan taas huikee päivä ja hieno lopetus Lamgkawireissulle.
3.1.2014
Lautta Penangiin lähti 14:30, johon asti pyörimme hotellin lähistöllä. Lauttamatka kesti kolmisen tuntia, ja matkan ajan telkkarista näytettiin leffoja, englanninkielisillä teksteillä. On se matkustus välillä ihan leppoisaakin!
Penang koostuu siis saaresta lähellä Malesian manteretta, ja myös pienestä osasta manteretta. Manteretta ja saarta yhdistää kaksi siltaa: valmiilla on pituutta mukavat 13,5km ja ehkä vielä keskeneräisellä hurjat 24km. Penangin suurin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Georgetown, jossa majailemme. Penang on hyvin tunnettu ruuistaan. Malesiassa on muutenkin sikahyvät ruuat, mutta Penangissa erityisesti ja Malesialaisetkin matkaavat tänne ruokamatkoille - Georgetown on Malesian "ruokapääkaupunki". Täällä on vilkas katukeittiökulttuuri, ja katukeittiöitä onkin aikalailla kaikkialla ja niistä saa aikalailla mitä vaan - pientä ja suurta, makeaa ja suolaista, kylmää ja kuumaa. Kaikki halpaa ja loputtomasti herkkuja. Täällä vois vaikka viihtyä.
Paikka vaikutti heti ensisilmäyksellä tosi viihtyisältä. Ihmiset on mukavia, kadut hienoja ja paljon mielenkiintoisia paikkoja. Hostellimme (House of Journey) on varmasti yksi parhaista, missä olen koskaan ollut. Tää on avattu vasta kuukaus sitten ja omistajat on todella mukavia ja avuliaita. Ollaan saatu jo lyhyessä ajassa valtavasti vinkkejä, mitä kannattaa tehdä, maistaa ja nähdä. Paikka on myös muutenkin tosi hieno ja halpa - sänkyjen natinaa lukuunottamatta aika täydellinen. Ah. Tää ilta meni lähialueita ympäriinsä kävellessä, mm. Little Indiassa.
4.1.2014
Skootterit, jee! Erittäin hyväks liikkumistavaks todettuina, vuokrattiin taas skootterit kaheks päiväks. Vuokraaja oli hyvin mielenkiintoinen persoona, "Happy Tom", jonka koko elämänfilosofia perustui lausahdukseen "don't worryyy", joka kuultiin monesti. :D
Ajeltiin saaren pohjoisrantaa pitkin kansallispuistoon. Sisäänpääsy ei maksanu mitään ja siellä ois ollu vaikka mitä hienoja reittejä, mutta yli 30 asteen helteessä päätettiin jättää ne 10 kilsan vuoristolenkit väliin. Kolmisen kilsan lenkkiimme sisältyi viidakkopolkuja, upea ranta ja mahtava "Canopi Walkway", korkealla puiden seassa kulkeva kävelyreitti, johon piti maksaa viiden ringitin (n. euron) pääsymaksu.
Puistosta jatkoimme matkaa länsirantaa pitkin kohti etelää, ja puolivälissä saarta kävimme hedelmäfarmilla. Siellä (melko kalliilla) vajaan 8 euron pääsymaksulla saimme tosi mielenkiintosen esittelyn eri hedelmäkasveista ja sen jälkeisen hedelmäbuffetin. Jossa sit ahmittiinkin koko rahan edestä, oi että. Harvoin sitä on ollu hedelmä-ähkyssä.
Matka jatkuu, ja vuoristoteillä ajellessamme silmään pisti mutkassa vilahtanut vesiputous - U-käännös, skootterit parkkiin ja vesiputoukselle! Siellä oli muutama paikallinen nuori uimassa, mentiin mukaan pulikoimaan ja seisomaan vesiputouksen alle vähäks aikaa. Aika virkistävää vaihteeks uida viileässä vedessä! Kaukana toikin oli kyllä vielä kylmästä.
Illaks suunnattiin Georgetownin lähelle, Penang Hillin huipulle hienollla kiskoköysirata-junalla. Matka huipulle n. 800 metrin korkeuteen ja takas makso reilut 3e. Ylhäältä oli hienot maisemat, mutta pilvisen sään takia auringonlasku oli vähän laimea. Mutta kannatti käydä!
Skooottereiden palautus klo 12 - aamulla siis vielä hyvin aikaa kiertelyille. Ajeltiin saaren keskiosien vuoristomaisemien kautta kohti Pantai Cenangia, johon skootterit siis piti palauttaa. Matkalla jäätiin lentokentän kiitoradan päätyyn hetkeks kattomaan laskeutuvia lentokoneita. Ikävä kyllä yhtään isoa konetta ei odotellessa tullut, mutta hävittäjä ja pienkone oli hienoja lentäessään matalalta ylitsemme.
Skootterit palautettiin ja mentiin päivän kuumimmaks hetkeks nauttimaan sisätilojen viileydestä - menimme katsomaan mereneläviä UnderWater Worldiin, joka oli jonain vuonna äänestetty Malesian parhaaksi matkakohteeksi. Kalat oli hienoja, paikka oli hieno. Elukoita löyty laidasta laitaan - aksolotleja, haita, pingviinejä... Vaikka mitä!
Ja sitten. Ah. Piiitkäaikainen haaveeni vihdoin toteutui ja mentiin kokeilemaan parasailingia: veneen perässä varjolla lentämistä. Euroopassa toi on ollu aina niin kallista, ettei oo tullu kokeiltua, mutta nyt n. 11 euroa. Kyllä kiitos! Eka mentiin vesiskootterikyydityksellä (hurjaa vauhtia, oli huippua!) läheiselle saarelle, josta lähettiin lentelemään. Menin ensin itekseni (eli sittenkin ohjaajan kanssa), Matti ja Taija perästä toisella varjolla. Matka ei ollu yhtä hurja ku luulin, mutta mahtavaa silti. Maisemat oli tosi upeet. Lentelyn jälkee jäätiin vielä snorklaamaan saarelle - vihdoinkin kirkasta vettä! Koralleja oli hurjasti, kaloja melko vähän. Paluukyyti saatiin moottoriveneellä.
Pyörittiin Cenangissa iltaan asti ja katseltiin (viinipullo kaverina) rannalla auringonlaskua ja viereisen saaren yllä pauhaavaa ukonilmaa. Olipahan taas huikee päivä ja hieno lopetus Lamgkawireissulle.
3.1.2014
Lautta Penangiin lähti 14:30, johon asti pyörimme hotellin lähistöllä. Lauttamatka kesti kolmisen tuntia, ja matkan ajan telkkarista näytettiin leffoja, englanninkielisillä teksteillä. On se matkustus välillä ihan leppoisaakin!
Penang koostuu siis saaresta lähellä Malesian manteretta, ja myös pienestä osasta manteretta. Manteretta ja saarta yhdistää kaksi siltaa: valmiilla on pituutta mukavat 13,5km ja ehkä vielä keskeneräisellä hurjat 24km. Penangin suurin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Georgetown, jossa majailemme. Penang on hyvin tunnettu ruuistaan. Malesiassa on muutenkin sikahyvät ruuat, mutta Penangissa erityisesti ja Malesialaisetkin matkaavat tänne ruokamatkoille - Georgetown on Malesian "ruokapääkaupunki". Täällä on vilkas katukeittiökulttuuri, ja katukeittiöitä onkin aikalailla kaikkialla ja niistä saa aikalailla mitä vaan - pientä ja suurta, makeaa ja suolaista, kylmää ja kuumaa. Kaikki halpaa ja loputtomasti herkkuja. Täällä vois vaikka viihtyä.
Paikka vaikutti heti ensisilmäyksellä tosi viihtyisältä. Ihmiset on mukavia, kadut hienoja ja paljon mielenkiintoisia paikkoja. Hostellimme (House of Journey) on varmasti yksi parhaista, missä olen koskaan ollut. Tää on avattu vasta kuukaus sitten ja omistajat on todella mukavia ja avuliaita. Ollaan saatu jo lyhyessä ajassa valtavasti vinkkejä, mitä kannattaa tehdä, maistaa ja nähdä. Paikka on myös muutenkin tosi hieno ja halpa - sänkyjen natinaa lukuunottamatta aika täydellinen. Ah. Tää ilta meni lähialueita ympäriinsä kävellessä, mm. Little Indiassa.
4.1.2014
Skootterit, jee! Erittäin hyväks liikkumistavaks todettuina, vuokrattiin taas skootterit kaheks päiväks. Vuokraaja oli hyvin mielenkiintoinen persoona, "Happy Tom", jonka koko elämänfilosofia perustui lausahdukseen "don't worryyy", joka kuultiin monesti. :D
Ajeltiin saaren pohjoisrantaa pitkin kansallispuistoon. Sisäänpääsy ei maksanu mitään ja siellä ois ollu vaikka mitä hienoja reittejä, mutta yli 30 asteen helteessä päätettiin jättää ne 10 kilsan vuoristolenkit väliin. Kolmisen kilsan lenkkiimme sisältyi viidakkopolkuja, upea ranta ja mahtava "Canopi Walkway", korkealla puiden seassa kulkeva kävelyreitti, johon piti maksaa viiden ringitin (n. euron) pääsymaksu.
Puistosta jatkoimme matkaa länsirantaa pitkin kohti etelää, ja puolivälissä saarta kävimme hedelmäfarmilla. Siellä (melko kalliilla) vajaan 8 euron pääsymaksulla saimme tosi mielenkiintosen esittelyn eri hedelmäkasveista ja sen jälkeisen hedelmäbuffetin. Jossa sit ahmittiinkin koko rahan edestä, oi että. Harvoin sitä on ollu hedelmä-ähkyssä.
Matka jatkuu, ja vuoristoteillä ajellessamme silmään pisti mutkassa vilahtanut vesiputous - U-käännös, skootterit parkkiin ja vesiputoukselle! Siellä oli muutama paikallinen nuori uimassa, mentiin mukaan pulikoimaan ja seisomaan vesiputouksen alle vähäks aikaa. Aika virkistävää vaihteeks uida viileässä vedessä! Kaukana toikin oli kyllä vielä kylmästä.
Illaks suunnattiin Georgetownin lähelle, Penang Hillin huipulle hienollla kiskoköysirata-junalla. Matka huipulle n. 800 metrin korkeuteen ja takas makso reilut 3e. Ylhäältä oli hienot maisemat, mutta pilvisen sään takia auringonlasku oli vähän laimea. Mutta kannatti käydä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti