Penang - Kuala Lumpur - kotimatka

7.1.2014
Viimenen matka ennen kotiinlähtöä! Yhyy! Ostettiin hostellin pitäjille angry birds-karkkeja kiitokseks hyvistä neuvoista :D ja ne nappas meistä lähtiessä vielä kuvan muistoks. Bussimatka Kuala Lumpuriin ostettiin hostellilta, jolloin matka sujuu mutkattomasti ja vaivattomasti hostellin ovelta Kuala Lumpuriin. Todellakin. Minivan tulikin hakemaan sovitusti klo 7:30 hostellilta. Ja teki pienen kierroksen kaupungilla, palaten uudelleen hostellillemme. Ja tehden saman kierroksen uudestaan. Öh. Lopulta päästiin puolessa tunnissa bussiasemalle, josta pääsimme bussiinkin melko nopeasti. Tässä taas oli pientä säätöä - meille ja parille muulle oli annettu samat paikat ja siinähän bussityöntekijöillä riitti ihmettelemistä. Bussi oli kuitenkin upea ja tosi mukava, penkit oli valtavat. Nam.

Kuala Lumpurin hostellille saavuttiin klo 13:30. Bussissa tajuttiin, ettei oltu palautettu Penangin hostellin avaimia. Lähetettiin hostellilta heti pahoitteleva sähköposti (kera hienon kuvan), mutta onneks ne suhtautuki asiaan tosi hyvin eikä ne halunnu mitään korvauksia tai että lähetettäs avaimet takas. :)

Tää ilta kierreltiin ympäri (todella helteistä, myöhemmin todella sateista) Kuala Lumpuria ja ihasteltiin 1900-luvun korkeimpia rakannuksia, Petronas Twin Towereita. Illalla istuskeltiin kadun laidalla, kun porukka pyys meitä viettään iltaa kanssaan ja tutustuttiin muutamaan malesialaiseen ja yhteen ranskalaiseen tyyppiin. Pelailtiin, käytiin baarissa ja hostellin kattoterassilla. Oli kivaa!

8.1.2014
Viimenen päivä reissussa! Yhyy, ei haluu vielä takas Suomeen!

Oltiin sovittu edellisillan porukan kanssa, että nähdään vielä tänä iltana. Saatiin kuitenki viesti, että ne oli ollu autokolarissa ja niiden auto oli lentäny ympäri. Ei ollu käyny kuitenkaan kovin pahasti onneks, mutta ei kuitenkaan päästy enää näkemään.

Viimenen päivä kierreltiin kävellen ympäri kaupunkia ja koitettiin tuhlata viimesiä ringgittejämme tuliaisiin. Illalla käytiin vielä istuskelemassa hostellin kattoterassilla kaljalla. Kuala Lumpurissa oli loppujen lopuks aika vähän nähtävää, onneks ei jätetty sinne enempää aikaa.

9-10.1.2014
Viimesen aamun kunniaks herättiin aikasin ja käytiin vetämässä viimeset paikalliset katukeittiöruuat. Curry Mee riisinuudeleilla ja kaikella epämääräsellä sotkulla oli hyvää!

Lähettiin kävelemään lentokenttäbussille vähän aamuyhdeksän jälkeen. Kuala Lumpurin terminaali oli sikahieno. Tähden muotosen rakennuksen keskellä oli lasiseinien ympäröimä ulkoilma-viidakkoläntti, johon oli tehty pieni polku. Oikein kiva! Täällä odottelu meni aika nopeesti kauppoja läpi kierrellessä.

Noin neljän tunnin lennon jälkeen saavuttiin Guangzhoun lentokentälle Kiinaan nauttimaan yli kuuden tunnin odottelusta. Ajeltiin lelukaupan radio-ohjattavilla autoilla, juotiin pari halpaa kaljaa, pelattiin korttia ja möllittiin hierontatuoleissa. Aika kiva odottelu! Lentomatka Amsterdamiin kesti iloiset 13 tuntia. Henkilökohtaisten koskeusnäyttö-tietokoneiden pelien ja leffojen ansiosta matka meni aika mukavasti, kun koko lentomatkaa ei kuitenkaan saanut nukuttua.

Amsterdamissa odottelua ei ollut kuin kolme ja puol tuntia ja vika lento kaks ja puol tuntia. Tampereelle selvitään n. 36 tunnin matkustuksella.

Olipahan mahtava reissu. Paras reissu ikinä ja ehkä elämäni paras kuukausi.

Georgetown, Pulau Penang

5.1.2014

Saatiin hostellinpitäjiltä tosiaan vinkkejä, mistä löytää parhaat annokset Penangin parhaista aterioista. Aamun skootteriajelut aloitettiinkin etsiytymällä parhaalle Hokkien Mee-katukeittiölle. Tässä herkussa oli mm. kahta erilaista nuudelia, katkarapuja, possua, keitettyä kananmunaa ja mausteinen kastike. Ruoka oli valehtelematta kirkkaasti yks parhaista tähän astisista, eikä sillä ollut hintaa, kuin n. euro.

Seuraavana kohteenamme oli edellispäivän Penang Hillin vieressä oleva Kek Lok Si Temple, eli Kaakkois-Aasian suurin buddhatemppeli. Paikka oli suuruudessaan oikein hieno, mutta ei muuten oikein mitenkään erityinen. Hienon, valtavan katoksen alla istuva pronssinen 30-metrinen Kuan Yin -patsas ja 200 000 kiinalaista lyhtyä olivat kuitenkin upeita.

Temppelin jälkeen kierreltiin viereisessä Air Itamin kaupungissa, syötiin pehmikset ja lähettiin ajamaan kohti etelää ja käärmetemppeliä, jossa kuulemma on valtavasti (päivisin tosin nukkuvia) käärmeitä. Tää paikka oli aika pettymys. Temppeli oli tosi pieni ja muutama käärme nukku katon rajassa lelujen näkösinä. Pihapuut oli tosin upeita kymmenine käärmeineen.

Lämpötilan ollessa yli 30 astetta, meri alkoi jo pikkuhiljaa houkuttaa. Ajeltiin etelärannikolle rantaa (ja ruokaa) etsimään, aluksi tuloksetta - kunnes joku paikallinen neuvoi huonolla englannilla, mihin suuntaan kannattaa ajaa. Pääsimme rannan läheisyyteen, mutta sieltäkään ei löytynyt hyvää rantaa eikä ruokapaikkaa. Taas joku paikallinen, tällä kertaa jopa hyvällä englannilla, auttoi ja vei meidät pientä polkua pitkin vähän syrjäisemmälle rannalle. Upealle sellaiselle. Paikalla oli selvästi paikallisille suunnattu pieni, rähjäinen laksaravintola ja ihana, pieni valkohiekkainen ranta. Laksa on yksi paikallisista herkkuruuista ja on sijoittunut CNN:n "World's 50 Most Delicious Foods" 2011 listalla seitsemänneksi. Annos on kalapohjainen nuudelisoppa, ihan sikahyvä sellainen. Kyl siitä ilolla sen 50 senttiä maksoi! Ruuan jälkeen uitiin hyvän aikaa, uskomattoman lämpimässä vedessä. En uskonut, että merivesi edes vois tuntua niin selkeesti ruumiinlämpöä lämpimämmältä. Huh. Ei se juurikaan virkistäny, mutta kivaa oli!

Loppuilta vietettiin seikkailemalla lätäkön toiselle puolen, 13,5-kilometrisen sillan yli. Mantereen puolella, Butterworthissa on kartan mukaan "Nine Emperor Gods Temple", joka tahdottiin nähdä. Kartta tosin näytti sijainnin useita kilometrejä väärin ja paikalle löydettiin kuitenkin melko helposti kyselemällä liikennevaloissa neuvoa muilta. Temppeli oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Ei kovin suuri, mutta sitäkin hienompi. Matkalla takaisin saarelle pysähdyimme sillalle levikkeille katsomaan auringonlaskua.

Iltapala oli kyllä kans melkonen kokemus. Ainakin jälkkärin osalta. Ruuaks vedettiin taas Hokkien Meetä ja jälkkäriks Ice Kacang, aka. jäätäväää paskaa. Todistetusti makeat pavut, maissi, jäätelö, ällöhyytelö, jäähile ja siirapit ei sovi hyvin yhteen. Huh. Paitsi Matin mielestä. Sushijälkkärillä sai onneks taas hyvän maun suuhun!

Hostellimme seinässä on paljon vieraiden kirjoittamia tervehdyksiä, piirtämiä kuvia jne. Tänä iltana mekin saatiin kunnia jättää kädenjälkemme seinään. Ja upea tuli! :)

6.1.2014

Jee, möllipäivä! Palautettiin aamulla skootterit ja muuten koko päivä ollaan syöty, syöty ja syöty. Välillä vähän kierrelty lähialueilla helteessa auringon porottaessa, helteessä vesisateessa ja ostareiden viileydessä. Ja syöty lisää. Illalla etittiin lähikujilta kuuluisia (hienoja!) seinämaalauksia ja istuskeltiin kelluvan kylän laidalla katselemassa mantereelle ja merelle. Huomenna aamulla Kuala Lumpuriin!

Langkawi - Penang

2.1.2014
Skooottereiden palautus klo 12 - aamulla siis vielä hyvin aikaa kiertelyille. Ajeltiin saaren keskiosien vuoristomaisemien kautta kohti Pantai Cenangia, johon skootterit siis piti palauttaa. Matkalla jäätiin lentokentän kiitoradan päätyyn hetkeks kattomaan laskeutuvia lentokoneita. Ikävä kyllä yhtään isoa konetta ei odotellessa tullut, mutta hävittäjä ja pienkone oli hienoja lentäessään matalalta ylitsemme.

Skootterit palautettiin ja mentiin päivän kuumimmaks hetkeks nauttimaan sisätilojen viileydestä - menimme katsomaan mereneläviä UnderWater Worldiin, joka oli jonain vuonna äänestetty Malesian parhaaksi matkakohteeksi. Kalat oli hienoja, paikka oli hieno. Elukoita löyty laidasta laitaan - aksolotleja, haita, pingviinejä... Vaikka mitä!

Ja sitten. Ah. Piiitkäaikainen haaveeni vihdoin toteutui ja mentiin kokeilemaan parasailingia: veneen perässä varjolla lentämistä. Euroopassa toi on ollu aina niin kallista, ettei oo tullu kokeiltua, mutta nyt n. 11 euroa. Kyllä kiitos! Eka mentiin vesiskootterikyydityksellä (hurjaa vauhtia, oli huippua!) läheiselle saarelle, josta lähettiin lentelemään. Menin ensin itekseni (eli sittenkin ohjaajan kanssa), Matti ja Taija perästä toisella varjolla. Matka ei ollu yhtä hurja ku luulin, mutta mahtavaa silti. Maisemat oli tosi upeet. Lentelyn jälkee jäätiin vielä snorklaamaan saarelle - vihdoinkin kirkasta vettä! Koralleja oli hurjasti, kaloja melko vähän. Paluukyyti saatiin moottoriveneellä.

Pyörittiin Cenangissa iltaan asti ja katseltiin (viinipullo kaverina) rannalla auringonlaskua ja viereisen saaren yllä pauhaavaa ukonilmaa. Olipahan taas huikee päivä ja hieno lopetus Lamgkawireissulle.

3.1.2014
Lautta Penangiin lähti 14:30, johon asti pyörimme hotellin lähistöllä. Lauttamatka kesti kolmisen tuntia, ja matkan ajan telkkarista näytettiin leffoja, englanninkielisillä teksteillä. On se matkustus välillä ihan leppoisaakin!

Penang koostuu siis saaresta lähellä Malesian manteretta, ja myös pienestä osasta manteretta. Manteretta ja saarta yhdistää kaksi siltaa: valmiilla on pituutta mukavat 13,5km ja ehkä vielä keskeneräisellä hurjat 24km. Penangin suurin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Georgetown, jossa majailemme. Penang on hyvin tunnettu ruuistaan. Malesiassa on muutenkin sikahyvät ruuat, mutta Penangissa erityisesti ja Malesialaisetkin matkaavat tänne ruokamatkoille - Georgetown on Malesian "ruokapääkaupunki". Täällä on vilkas katukeittiökulttuuri, ja katukeittiöitä onkin aikalailla kaikkialla ja niistä saa aikalailla mitä vaan - pientä ja suurta, makeaa ja suolaista, kylmää ja kuumaa. Kaikki halpaa ja loputtomasti herkkuja. Täällä vois vaikka viihtyä.

Paikka vaikutti heti ensisilmäyksellä tosi viihtyisältä. Ihmiset on mukavia, kadut hienoja ja paljon mielenkiintoisia paikkoja. Hostellimme (House of Journey) on varmasti yksi parhaista, missä olen koskaan ollut. Tää on avattu vasta kuukaus sitten ja omistajat on todella mukavia ja avuliaita. Ollaan saatu jo lyhyessä ajassa valtavasti vinkkejä, mitä kannattaa tehdä, maistaa ja nähdä. Paikka on myös muutenkin tosi hieno ja halpa - sänkyjen natinaa lukuunottamatta aika täydellinen. Ah. Tää ilta meni lähialueita ympäriinsä kävellessä, mm. Little Indiassa.

4.1.2014
Skootterit, jee! Erittäin hyväks liikkumistavaks todettuina, vuokrattiin taas skootterit kaheks päiväks. Vuokraaja oli hyvin mielenkiintoinen persoona, "Happy Tom", jonka koko elämänfilosofia perustui lausahdukseen "don't worryyy", joka kuultiin monesti. :D

Ajeltiin saaren pohjoisrantaa pitkin kansallispuistoon. Sisäänpääsy ei maksanu mitään ja siellä ois ollu vaikka mitä hienoja reittejä, mutta yli 30 asteen helteessä päätettiin jättää ne 10 kilsan vuoristolenkit väliin. Kolmisen kilsan lenkkiimme sisältyi viidakkopolkuja, upea ranta ja mahtava "Canopi Walkway", korkealla puiden seassa kulkeva kävelyreitti, johon piti maksaa viiden ringitin (n. euron) pääsymaksu.

Puistosta jatkoimme matkaa länsirantaa pitkin kohti etelää, ja puolivälissä saarta kävimme hedelmäfarmilla. Siellä (melko kalliilla) vajaan 8 euron pääsymaksulla saimme tosi mielenkiintosen esittelyn eri hedelmäkasveista ja sen jälkeisen hedelmäbuffetin. Jossa sit ahmittiinkin koko rahan edestä, oi että. Harvoin sitä on ollu hedelmä-ähkyssä.

Matka jatkuu, ja vuoristoteillä ajellessamme silmään pisti mutkassa vilahtanut vesiputous - U-käännös, skootterit parkkiin ja vesiputoukselle! Siellä oli muutama paikallinen nuori uimassa, mentiin mukaan pulikoimaan ja seisomaan vesiputouksen alle vähäks aikaa. Aika virkistävää vaihteeks uida viileässä vedessä! Kaukana toikin oli kyllä vielä kylmästä.

Illaks suunnattiin Georgetownin lähelle, Penang Hillin huipulle hienollla kiskoköysirata-junalla. Matka huipulle n. 800 metrin korkeuteen ja takas makso reilut 3e. Ylhäältä oli hienot maisemat, mutta pilvisen sään takia auringonlasku oli vähän laimea. Mutta kannatti käydä!

Krabi - Langkawi

30.12.2013
Aikanen herätys, kaupasta aamupalaa ja klo 7 minibussilla kohti Malesian rajaa. Ainakin melkein. Bussi tuli puol tuntia myöhässä, lähes täytenä. Parin seuraavan pysähdyksen aikana bussi täytty kokonaan, eikä kaikki mahtuneet kyytiin. Taaskaan sanaakaan ei sanottu englanniks, meidät heitettiin toiseen minibussiin ja matka kohti Thaimaan rajakaupunkia, Satunia kohti. Muutaman tunnin ajon jälkeen pysähdyttiin jonnekin, jossa odottelimme jotain ehkä puol tuntia. Saapui toinen minivan, jolla matkattiin perille. Passit leimattiin, poistuttiin maasta ja hypättiin lauttaan. Malesiaan päästiin paikallista aikaa puol viiden maissa. Hämmentävää, että länteen päin siirryttäessä kelloja siirrettiinkin tunnilla eteenpäin.  Rajanylitys oli tosi simppeli, näytettiin vaan passia, joka leimattiin. Ei mitään muuta. Satamasta mentiin hotellille kävellen, n. 3km matka.

Malesia vaikuttaa ensisilmäyksellä oikein kivalta maalta. Ruoka on hyvää, ohikulkijat tervehtii ja herkut on halpoja. Mulle tuli isona yllätyksenä, että tää on muslimimaa. Illalla ei ehditty vielä kovin paljoa tutustua saareen. Käveltiin paljon lähiympäristössä, muttei sen kummempaa. Ajateltiin vuokrata taas skootterit pariks päiväks, että pääsis näkemään saarta eri puolilta :)

31.12.2013
Skoottereita metsästämään! Saatiin tietää, että niitä ei vuokrata lähialueilla, joten otimme taksin saaren turistikaupunkiin, Pantai Cenangiin. Saarella ei tosiaan ole julkista liikennettä, joten liikkua pitää joko taksilla tai jollain omalla kulkuvälineellä. Muutaman mutkan ja säätämisen jälkeen vihdoin saatiinkin skootterit alle ja lähdettiin kiertämään saaren länsipuolta.

Ekana kohteena meillä oli Langkawi Cable Car eli parin kilometrin mittainen gondolihissi, jolla pääsee 700 metriä korkean vuoren huipulle. Linja on yks jyrkimmistä maailmassa ja maisemat oli kyl upeita. Ylhäällä ois kans ollu hieno SkyBridge-silta parin vuorenhuipun välissä, joka oli ikävä kyllä suljettu huoltotöiden takia. Ylhäältä nähtiin hieno, kivikloreunainen saari uimarannan lähellä. Se näytti hyvältä snorklauspaikalta ja suuntasimme seuraavaks sinne, eli Pantai Kok:ille. Ikävä kyllä vesi oli sameaa ja mitään ei näkynyt. Eli toiselle rannalle siis! Luoteisosassa saarta on Temurun Waterfall ja Pantai Pebble. Vesiputous näytti taas, kuinka sadekaudella mstkustaminen vois olla ihan hienoakin - valtavaa kiviseinämää pitkin valuva pieni puro ois voinu olla hienompikin. Ranta oli edellistäkin sameampi, ja matka jatkuu. Päivä alkoi olla jo pitkällä ja ajelimme saaren poikki takaisin Hotellille, josta lähdimme vähäksi aikaa kiertelemään keskustan kauppoja. Vuoden vaihtumista seurattiin pääkaupungin, Kuahin, rannalta. Ilotulitus oli hieno, vaikkakin pienehkö. Paikalla oli myös markkinat, laulu- ja tanssiesiintyjiä ja vaikka mitä.

1.1.2014
Jee, hyvää uuttavuotta kaikille! :)

Tänään kierrettiin saaren toinen puoli, itäpuoli. Ekaks mentiin Gunung Rayalle eli saaren korkeimmalle kohdalle. Vuoristotietä skootterilla ajaessa huomas, miten nopeesti lömpötila laskee ylöspäin mentäessä - alhaalla oli tukahduttavan kuuma ja ylhäällä tuulessa tuli kylmä. Vuoren huipulla on näköalatorni, josta näkee koko saaren. Juotiin siellä teet ja lähdettiin takas alas käristymään. Tanjung Rhu -ranta on saaren koillisosassa. Mentiin sinne siinä toivossa, että siellä vois snorklailla - turha toivo, vesi oli turhan sameaa sielläkin. Maisemat oli kyl tosi upeet ja ranta oli sikahieno. Rannan toiseen päähän laskee joki ja virtaus oli yllättävän voimakas. Virtaavassa vedessä oli kiva uida! Tanjung Rhu on yksityisaluetta ja sinne ajaessa meidän piti allekirjoittaa paperit, joissa sitouduimme noudattamaan lähes kahtakymmentä asiaa, jotta alue pysyisi siistinä ja kauniina.

Seuraavaks lähettiin ajamaan saaren itäpupuolta pitkin etelään, poiketen matkalla "Black Sand Beach":illa, jonka hiekks ei kyllä ollut kovin mustaa. Käytiin myös Wildlife Parkissa, joka oli hieno. Opiskelijoina saatiin halvat lastenliput sisään. Paikka ei ollut kovinkaan suuri, mutta siltikin hieno! Elukoita löyty apinoista papukaijoihin, krokotiileja, käärmeitä, vaikka mitä.

Iltapala haettiin taas paikallisesta nightmarketista, josta sai vaikka mitä herkkuja. Päällimmäisenä jäi mieleen sokerilla, pähkinöillä, maissilla ja voilla täytetty lettu. Nam!