29.12.2016 - El Tunco
Saavuttuamme El Tuncoon, löydettiin heti yöpaikka - tällä kertaa ihan hotelli! Uima-altaalla, omalla huoneella, ilmastoinnilla ja kaikilla mukavuuksilla. Hintakin on toki sen mukainen: 17.5$/naama. No ehkä välillä voi vähän törsäilläkin.
El Tunco on aikalailla kaikkea sitä, mitä kuvittelin Santa Catalinan olevan Panamassa. Kompakti, elinvoimainen ja vilkas surffarikylä pitkällä upealla rannalla ja mahtavia aaltoja. Tämä päivä käytettiin kylää kierrellen (ok, se oli puolessa tunnissa kierretty) ja rannalla kävellen ja mahtavassa aallokossa uiden.
30.12.2016 - El Tunco
Surffaamaan! Huh, edellisestä kerrasta onkin jo kaksi vuotta! Laudan sai päiväksi kympillä ja surffiopetus olisi ollut kympin tunnilta. Sanna otti tunnin, minä en. Ja ilman surffituntia liike ei suostunut vuokraamaan pehmeämpiä ja suurempia amatöörilautoja, vaan mun piti ottaa kova ja pienempi lasikuitulauta. Näin parin vuoden surffaamattomuuden jälkeen olisin kyllä mielelläni ottanut helpomman laudan.
Sopivan paikan etsimiseen meni jonkun aikaa: yhdessä kohtaa melko syvällä oli hyviä aaltoja, mutta se oli aika ruuhkainen paikka enkä saanut sieltä kuin yhden aallon kiinni ja senkin aika huonosti. Samassa kohtaa rannemmassa taas oli niin kivistä, etten viitsinyt siellä yrittääkään. Toisaalta kuitenkin löytyi hyviä aaltoja aloittelijoille: suoria, sopivan kokoisia, melko rannassa ja hiekkapohjalla. Vaikeammasta laudasta huolimatta sain kuitenkin muutamia aaltoja surffattua ihan hyvin!
Neljän tunnin jälkeen alkoi maha kurnia ja tulla nousuvesi, jonka aikaan aallokko on huonompaa. Lähdettiin syömään ja huilaamaan. Meille kerrottiin, että neljän jälkeen olisi taas laskuvesi ja palattiin sillon rannalle. Vesi oli kuitenkin edelleen korkealla. Ihan hyviä aaltoja sinänsä olisi kyllä ollut, mutta sivuvirtaukset oli niin voimakkaat, ettei surffaamisesta mitään ois tullut. Odoteltiin jonkun aikaa ja käytiin palauttamassa laudat. Hö.
Tehokkaasta aurinkorasvauksesta huolimatta surffatessa ehti kyllä palaa melko tehokkaasti. Samaten laudalla mahallaan mennessä polvet ja kylkikaaret hiertyivät ja kolhiutuivat jonkin verran. Märkäpuvun kanssa Portugalissa tätä ongelmaa ei ollut.
31.12.2016 - 2.1.2017 - El Tunco ja Antigua, Guatemala
Tänään oli tarkoitus mennä aamulla vielä pariksi tunniksi surffaamaan - Sannan oli tarkoitus ottaa vielä surffitunti ja mun vuokrata lauta. Surffitunnista pyydettiinkin yllättäin korkeampaa hintaa ja opettaja oli vaihtunut, niin ei hän tuntia ottanutkaan. Mullakin oli paikat nyt niin kipeänä, että surffaukset jäi nyt tältä päivältä väliin.
Käveltiin siis rantaa pitkin katsomaan hienoja luolia, joihin pääsee vain laskuveden aikaan. Nytkin luolien pohjalla oli vettä, mutta niissä pääsi helposti liikkumaan kahlaamalla.
Puolenpäivän aikaan matka jatkuu: aiemmin sovitusti minibussi tuli hakemaan meitä hotellilta. Tällä kertaa ihanan tilavana: puolet paikoista tyhjänä! Nyt kelpaa röhnöttää. Tänne tullessa tosiaan istuin puolet matkasta taitettavan penkkini paikalla lattialla, koska penkki oli niin epämukava.
Rajanylitys Guatemalaan sujui ihanan ongelmitta. Mitään ei kysytty ja mitään ei tarvinnut maksaa. Eikä ollut jonoja. Nyt päästään taas opettelemaan uusi rahayksikkö, vaikkakin yhdysvaltain dollarit ovat edelleen käypää valuuttaa joissain paikoissa - toki selvästi harvemmissa, kuin aiemmissa maissamme. Guatemalan Quetzaleja saa eurolla noin 8.
Antiguaan Guatemalaan saavuttiin neljän tunnin matkustamisen jälkeen. Emme tajunneet varata ajoissa hostellia ja kaikki paikat olivat aivan täynnä. Yritin löytää meille couchsurfingista paikkaa, mutta sieltäkään ei tärpännyt. Sanna löysi meille onneksi mukavan oloisen homestayn, josta saatiin paikat 16 dollarilla. Hintaan sisältyy arkipäivinä kolme ateriaa. Asumme siis kolme yötä todella mukavan perheen kotona, jossa meillä molemmilla on omat huoneemme. Suurin osa muista asukkaista on kielikoululaisia, jotka asuvat perheessä pidempään espanjaa opiskellen. Osa on viikkoja, joku on ollut vuodenkin.
Vaikka oma espanjantaitoni on hyvin alkeellista, ymmärrän perheenäidin ihanan selkeästä espanjasta suurimman osan. Hän puolestaan ymmärtää hyvin englantia, joten kommunikointi sujuu aika hyvin.
Antigua on erittäin viihtyisä kaupunki. Käytännössä kaikki rakennukset ovat yksikerroksisia, hienoja värikkäitä kivitaloja. Suuria ja hienoja kirkkoja ja raunioita on paljon. Kaupunki on rakennettu selkeään ruutukaavaan, jossa avenidat ja callet kulkevat numerojärjestyksessä, joten suunnistaninen on erittäin helppoa. Suunnistamisen helpottamiseksi kaupunki on myös jaettu neljään osaan ilmansuuntien mukaan, joten kadunnimen perästä voi myös tarkistaa, missä päässä katua ollaan. Ilmansuunnat taas on helppo tunnistaa maamerkeistä: esimerkiksi kaupungin eteläpuolella kohoaa upea Volcan Agua -tulivuori.
Tutustuttiin nopeasti perheen muihin vieraisin: texasilaisiin Charlotteen ja Neiliin sekä australialaiseen Freyaan. Lähdimme heidän kanssaan viettämään uuttavuotta ja tutustuimme heidän kielikoulukavereihinsa. Mahtava porukka!
Vuodenvaihdetta vietimme ensiksi keskustorilla pyörien. Sytytettiiin pari paperista lentävää lyhtyä (tai ainakin yritettiin, ei ne oikein hyvin lähtenet lentoon) ja mentiin puistoon istumaan, höpöttämään ja odottelemaan vuoden vaihtumista. Kellon lähestyessä puoltayötä siirryttiin kävelykadulle, joka oli aivan tupaten täynnä porukkaa. Valtavista kaiuttimista soitettiin musiikkia ja vuodenavaihteessa ammuttiin upeita ilotulituksia. Vuoden vaihduttua lähdettiin porukalla baareihin juhlimaan. Oli ehkä paras vuodenvaihde ikinä.
Seuraavana päivänä lähinnä käyskenneltiin ympäri kaupunkia ja syötiin hyvin. Keskustassa oli edelleen valtavasti ihmisiä ja jonkinlaisia kulkueita ja äänekkäitä ilotulituksia.
Meillä oli tarkoituksena mennä Antiguassa Acatenango-tulivuorelle kaksipäiväiselle vaellukselle, jossa yövyttäisiin korkealla vuorenrinteellä teltoissa ja katseltaisiin viereisen tulivuoren, Fuegon, purkautumista. Sanna sai kuitenkinb El Tuncossa jalkaansa haavan, eikä näin pitkä vaellus nyt olisikaan mahdollinen. Vuorella on lisäksi kylmä, eikä meillä ole oikein sopivia varusteita. Päätettiin siis tehdä rutkasti helpompi vellus Volcan Pacayalle.
Tulivuorelle oli tarkoitus lähteä aamukuudelta, mutta kyyti ei aluksi meinannut tullakaan ja pyysimme hosti-isää soittamaan retkifirmalle. Ja lopulta kyyti saatiin vähän ennen seitsemää. Ajeltiin vuorelle reilun tunnin päähän ja lähdettiin nousemaan. Vuori oli ikävän turistisoitunut ja olimme itsekin yli kymmenhenkisessä porukassa. Ilman opasta toki vuorelle ei ilmeisesti saakaan mennä. Nousua oli paljon ja matkaa yhteensä n. 6 km. Matkan varrella kaupattiin taksikyytiä ylös hevosilla.
Huipulla meitä odotti upeat maisemat: kolme peräkkäistä tulivuorta, joista Fuego purkautui useita kertoja. Näin kauaksi toki ei muuta nähnyt kuin savupilven, mutta upeaa se silti oli. Myös Pacaya- vuoremme tuprutti jatkuvasti savua, mutta kraaterin läheisyyteen emme päässeet. Maassa oli kuitenkin pari onkaloa, joista tuli polttavan kuumaa ilmaa, jossa paistoimme vaahtokarkkeja. Aika hauskaa! Retki maksoi 10usd + alueen sisäänpääsymaksu 50Q, vajaat 7e.
Illemmalla käytiin vielä kaupungin kiertelyn ohella kiipeämässä kaupungin eteläpuoleiselle kukkulalle, Cerro de Cruzille, josta oli myös aika huikeat näkymät kaupunkiin.
