Bagan, Mandalay, Bangkok ja kotimatka

4.1.2016 - Bagan sähkömopoilla
Hyvää Myanmarin itsenäisyyspäivää!

Bagan on Myanmarin arkeologinen ihme, jonka 41 neliökilometrin alueella on yli 4000 buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Osa valtavia ja upeita, osa pieniä ja vaatimattomia, siltikin erittäin hienoja. Hökötykset on ilmeisesti rakennettu 1100-1300 -luvuilla ja osaa niistä on kunnostettu, mutta suurimmassa osassa ajan hammas kyllä näkyy.

Saavuttiin Nyaung U:n (jestas näitä paikannimiä!) bussiasemalle, josta taksi uuteen Baganiin, vaikkakin matkalla kuultiin että halvimmat hostellit löytyvät Nyaung U:sta. Joten lennosta suunnitelmanmuutos ja sinne! Alueelle päästäkseen piti maksaa 20 USD:n maksu valtiolle. Hostelli löytyi semipiakkoin (27 USD) ja vuokrattiin e-biket aka sähkömopot vastapäätä ja huristettiin hämmenvän äänettömästi läheisen pagodan huipulle katselemaan upeaa auringonnousua ja ilmaan kohoavia kuumailmapalloja. Onneksi lennettiin pallolla jo Laosissa, täällä siitä lystistä olisikin saanut maksaa moninkertaisen hinnan. Ajeltiin takaisin vuokrapaikalle, mopot lataukseen ja aamupalalle.

Aika edistyksellistä, että täällä käytetään aika laajastikin sähkömopoja! Varsinkin, kun tästä maasta on kyse - täällä ei ole tunnuttu juurikaan piitattavan ympäristöstä aiemmin. Roskaa löytyy, paljon ja kaikkialta.

Aamupalalta lähdimme ajelemaan vanhaan Baganiin. Kävimme useissa pagodissa, pienissä ja isoissa. Isoimpien ympärille on kertynyt paljon kauppiaita rahastamaan ja niillä kulkeminen on aika rajoitettua. Pienemmillä taas saa kierrellä, tutkia ja kiipeillä kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä. Kun pääsee kiipeämään muutaman kerroksen korkeuteen pagodan päälle, maisema on kyllä upea. Vetää vertoja Kambodzan Angkor Watille! Varsinkin siltä osin, että täällä ihmisiä on paljon vähemmän, eikä paikka ole niin kaupallistunut. Se on täällä kans hienoa, miten helppo alueella on kulkea kenenkään vahtimatta.

Auringonlaskua toki kiivettiin paikan suosituimmalle pagodalle about jokaisen muun turistin kanssa katselemaan. Löydettiin kuitenkin sopiva rako ja näky oli upea. Ja sitten nukkumaan, huh. Yllättävän hyvin tämänkin päivän jaksoi näinkin lyhyillä unilla.

5.1.2016 - Bagan pyöräillen
Pitkät unet. Jes. Kylmästä suihkusta tulee liian vähän vettä. Yllättäin hintaan sisältyykin aamupala!

Vuokrattiin tällä kertaa polkupyörät eurolla ja lähdettiin rämistelemään n. 15 kilsan lenkkiä rupusilla tsygillämme uuden ja vanhan Baganin kautta takaisin Nyaung U:hun. Matkalla vierailimme taas useissa pagodissa ja söimme hyvin. Uudessa Baganissa ei ollut oikeastaan mitään kiinnostavaa ja Vanhassa Baganissa oli vain pieni osa upeista paikoista, ympäristössä kaikkialla on paljon nähtävää. Ja se on kivaa, ettei paikkoihin tarvitse maksaa erillisiä pääsymaksuja!

Illalla yhdeksältä lähti reissumme viimeinen yöbussi: Mandalay kutsuu!

6.1.2016 - Mandalay
Perille saavuttiin hieman aikataulusta etuajassa kahden maissa. Napattiin taksi ja pyydettiin viemään halpaan guesthouseen ja päästiin jatkamaan unia viihtyisään huoneeseen.

Aamulla toveri ruokamyrkytys saapui taas kylään, mutta sen verran lievänä toistaiseksi, että uskalsin kuitenkin muutaman tunnin loikoilun jälkeen lähteä liikkeelle. Vuokrattiin pyörät ja lähdettiin ajelemaan joenvartta pitkin ja kaupunkia ristiin-rastiin, lopulta Mandalay Hillille päätyen. Katseltiin sieltä auringonlaskua ja mun piti tulla hostellille takas taksilla, kun alko kunto huonontua. Plääh.

7.1.2016 - U Bein & Bangkok
Aamulla herätys ennen kukonlaulua, mutta kaupungin mökän alkamisen jälkeen: täällä kuuluu jatkuvasti jotain hämmentävää ulinaa ja musiikihtavaa möykkää lähes läpi vuorokauden ja vähän turhan kovalla.

Alunperin oli tarkoitus mennä pyörillä n. 10 kilsan päähän U Bein -tiikkisillalle auringonnousua katsomaan, mutta mentiin kuitenkin taksilla, kun en ihan pyöräilykunnossa ole. Kyseessä on ilmeisesti maailman pisin tiikkisilta, ihan näyttävä rakennelma ja auringonnousu oli upea.

Takaisin hostellille, aamupalaa ja lentokentälle: nyt päiväksi Bangkokiin! Perille saavuttuamme googlasimme nopeasti, missä on hostelleja ja menimme taksilla Khaosan roadille, joka osoittautuikin länsimaalaisten täysin valtaamaksi turistikaduksi. No, yöpaikka löytyi ja olipa tarjolla hyvät tulisistenostomahdollisuudet! Ilta menikin hostellin lähialueilla pyöriessä.

8.1.2016 - Kotia kohti
Aamulla lentokentälle ja reilun 12 tunnin tuskalento Zurichiin! Yhdellä paikoistamme lamppu jumittui päälle, eikä sitä saatu pois päältä. Tästä hyvityksenä saatiin pullo shamppanjaa, leipätikkuja ja 50 CHF:n lahjakortti swissairille. Jee :D

Perillä reilu 14 tuntia aikaa, joka oli tarkoitus käyttää siihen, että lähdetään kiertelemään kaupungille. Pari plusastetta ja kaatosade ei kuitenkaan houkutelleet niin jäätiinkin kentälle nukkumaan. Aamulla lento Helsinkiin ja eikun nauttimaan paukkupakkasista!

Reissu oli huikea, mutta yllättävän paljon kului rahaa: yhteensä ehkä 1900 euroa, toistaiseksi hintavin reissu. Myanmarissa hinnat olikin odotettua korkeampia ja ehkä tuli normaalia enemmän tuhlailtuakin. Maista eniten Myanmar jäi mieleen ja lähinnä positiivisesti, sinne pitää kyllä lähteä toistekin. 

Inle-järvi

31.12.2015 - Yangonista Inle-järvelle
Perille Yangoniin ei saavuttukaan kahdelta, vaan vähän viiden jälkeen. Heti siis taksiin ja tunnin matka bussiasemalle. Hämmentävälle sellaiselle! Valtava asema oli kuin pieni kaupunki, joka yhtiöllä oli omat pienet asemansa ja väleissä oli paljon pieniä kauppoja ja ravintoloita. Bussissa ollaan nyt klo 18-05, vuosi siis vaihtuu matkatessa.

1.1.2016 - Uusivuosi & matka Inle-järvelle
Kun aikaa vuoden vaihtumiseen oli 8 minuuttia, pärähti bussin kaiuttimista soimaan joku happy new year -renkutus ja joku bussin henkilökunnasta juoksenteli edestakaisin toivottamassa hyvää uuttavuotta. Bussi pysähtyi aikalailla keskelle ei-mitään, joku jäbä bussin henkilökunnasta ampui kädestään jonkun ruikun ilmaan ja porukka hurrasi. Kaikille jaettiin arpaliput: minä ja Piia voitettiin hervottomat sateenvarjot ja Terhi vedenkeittimen ja lahjusten kansss poseerattiin sadassa kuvassa. Bussi jatkoi matkaa uudenvuodenmusiikin saattelemana ja munkki otti meistä kuvia. Syödään pahaa pullaa. Mitä täällä oikeen tapahtuu? Hämmentävin vuodenvaihde ikinä. :D  vähän myöhemmin henkilökunnan tyttö kiersi vielä kyselemässä ja kirjoittamasss ylös, mitä kukin sai.

Perille päästiin pari tuntia aikataulusta myöhässä puolen tunnin päähän kohteestamme, Nyaung Shwe:stä, jonne saatiin vielä ilmainen bussikuljetus. Matkalla meiltä kerättiin 10 usd:n maksu alueelle saapumisesta, joka menee ilmeisesti valtiolle. Kaupungissa tarkoituksena oli kiertää yöpaikkoja läpi, kunnes sopiva tulee vastaan. Laiskoina päädyttiin kuitenkin jo ensimmäiseen, joka olikin jo aika luksus! Hienoin yöpaikka toistaiseksi ja aamupalakin kuuluu hintaan, n. 8e/yö/naama.

Inle-järvi on Myanmarin toiseksi suurin järvi, joka on syvyydeltään keskimäärin vain pari metriä. Ympäristö on pääasiassa Intha-heimon asuttamaa, jotka myös osin asuvat veden päälle rakennetuissa taloissa ja viljelevät mm. tomaattia kelluvissa puutarhoissa. Järvelle hyvin tyypillisiä ovat myös kalastajamiehet, jotka soutavat kanoottejaan näiden perässä yhdellä jalalla seisten, toisella meloen ja käsillä kalastaen. Järven rannat ovat pitkälle matkaa hyvin rehevöityneet ja soistuneet.

Hetken koomaus ja liikkeelle! Vuokrattiin pyörät eurolla ja lähdettiin ajelemaan järveä ympäri pohjoispäästä kylästämme vastapäivään. Matkalla syötiin ja käytiin katsomassa yhtä pagodaa. Jossain välissä hyppäsimme kylästä pyörinemme parilla eurolla veneen kyytiin ja ajelimme järven poikki vastakkaiselle puolelle. Oli aika hienoa mennä matkan alkupää ihan umpi kasvaneessa järvessä pientä "polkua" pitkin isolla moottoriveneellä.

Vastarannalla ajelimme takaisin kaupunkiin päin ja pysähdyimme viinitilalle maistelemaan paikallisia (ja aika vetisen makuisia) viinejä. Illalla syötiin tosi kivassa ravintolassa ihan liikaa.

2.1.2016 - vaellus

Kuultiin Paissa joltakin matkaajalta, että ainoa paikka, missä hän on kohdannut kulttuurishokin, oli vaellus Inle-järvellä. Tästä innostuneena päätimme mekin lähteä sellaiselle. Ajanpuutteen vuoksi piti valita päivätrekki, muuten olisimme mekin lähteneet kahdeksi päiväksi - ja nukkuneet kylässä paikallisten tavoin.

Sovimme eilisiltana oppaan kanssa vaelluksesta: maksamme Terhin kanssa 9e/naama, sisältäen kaiken. Piia pyöräytti aiemmin nilkkansa ja siten jättäytyi reissusta pois.

Matkaan lähdettiin aamukahdeksalta. Oppaamme on nelikymppinen intha-mies, joka on asunut alueella koko ikänsä. Käveltiin ensiksi yhden köyhän kylän läpi temppeliluolalle, jossa saimme munkilta taskulamput. Pimeässä, ahtaassa ja syvässä luolassa riitti nähtävää. Luolan jälkeen jatkoimme matkaa mm. maissi- ja tupakkapeltojen välissä seuraavaan kylään, joka oli kylistä köyhin. Sähköä ei ollut, paria taloa lukuunottamatta - niissä oli aurinkopaneelit. Juokseva vesi oli kylän laidalla yhdessä paikassa. Siinä peseydyttiin, pyykättiin ja sieltä haettiin ruuanlaittovesi. Kaikki talot oli rakennettu peltikattoa lukuunottamatta bambusta. Useat talot olivat pilareiden päällä, jolloin talon alla voidaan esimerkiksi säilyttää maissisatoa. Tiet ovat hyvin huonokuntoisia hiekkateitä ja liikkuminen tapahtuu pääasiassa kävellen. Joillakin oli mopoja ja traktoreitakin. Mutta olipa kaikesta huolimatta onnellisen näköisiä ihmisiä!

Vaelluksella käytiin vielä parissa kylässä ja luostarissa sekä ohimennen vilkaistiin, kuinka bambumattoja tehdään, maissintähkiä perataan yms. Yhdessä kylässä syötiin herkkuateria nuudelikeittoa, avokadosalaattia, joitain sipsejä sekä hedelmiä. Sekä teetä, jota Myanmarissa tarjotaan joka aterialla. Lounastauon ajan kolme innokasta lasta ilakoivat ympärillä ja roudasivat meille jatkuvasti kukkia, joita he kävivät jostain nyhtämässä. :D

Takaisin saavuttiin kolmen maissa. Paljon nähtiin, paljon jäi näkemättä. Kahden päivän vaelluksella erityisesti olis kiinnostanut nukkua kylässä, ehkä sit ens kerralla. Ei nyt ihan kulttuurishokkinen olo ole, mutta oli tosi mielenkiintoista nähdä, millaisissa oloissa täälläkin eletään.

3.1.2016 - veneretki Inle-järvellä
Vuokrattiin täksi päiväksi vene kuljettajineen (12e veneeltä) ja kierrettiin järveä ympäri. Käytiin muutamissa upeissa veden päälle rakennetuissa kylissä ja ihmeteltiin kelluvia viljelmiä. Jännää taas, miten jossain ihmiset asuu. Ja joutuu kotioveltaan lähtemään aina veneellä. Huh.

Käytiin myös katsomassa, kuinka lootuksesta ja silkistä tehdään kankaita, ja kuinka paikallista tupakkaa, cherootia, valmistetaan. Yhdellä pysähdyksellä käveltiin läheiselle temppelialueelle ja kiivettiin kukkulan päälle stupien sekaan katselemaan hienoa maisemaa ja ympärillä olevia pagodia ja stupia.

Illasta meillä lähti bussi Baganiin puoli tuntia myöhässä, 19:30 ja perillä pitäisi olla neljältä aamulla. Taas bussiyö, jee! Eli säästettyjä euroja majoituksessa. Vaihtoehtoina oli kalliimpi VIP-bussi 23000 kyatilla ja halpisbussi 11000 kyatilla. Otettiin halvempi 8 euron bussi, jossa onneksemme takaosa oli täynnä vaatesäkkejä ja paikat oli tyhjillään: tämä yö nukutaan hyvin! B)