Medellin ja Guatape, Kolumbia

3.-6.3. Miljoonakaupunki Medellin ja pikkukaupunki Guatape
Medellin on muutaman miljoonan asukkaan kaupunki, joka oli vielä vähän aikaa sitten maailman väkivaltaisin paikka, Kolumbian ja siten käytännössä koko maailman kokaiinikaupan keskittymä, jossa Pablo Escobar puuhasteli tuhmuuksiaan. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut: väkivaltaisuus ja (suurimmat) ongelmat ovat muisto vain ja tällä vuosituhannella kaupunkiin rakennettiin maan ainoa metrokin, joka myös edesauttoi muutosta parempaan.

Yleensä en paljoa suurkaupungeista perusta, mutta Medellin oli jotenkin kiehtova. Vaikka metroasemilla ei ole linjakarttoja missään (!?), liikkuminen on helppoa ja nopeaa ja kaupunki on koostaan huolimatta mukavan puistomainen. Ja ympäröivät vehreän vuoret ovat upeita! Yleisesti ilmapiiri kaupungissa on jotenkin tosi lämmin ja ystävällinen.

Yhtenä päivänä osallistuin ilmaiselle kaupungin kävelykierrokselle (real city tours Medellin), jossa kierrettiin keskusta-aluetta oppaan johdolla ja kuultiin mielenkiintoisia asioita sekö kaupungista, että koko Kolumbiastakin. Samalla pääsi tutustumaan muutamiin muihin matkaajiin. :) pienen porukan kanssa mentiin kaapelihissillä vuorten yli luonnonpuistoon jossa oli tarkoitus lounaan jälkeen käydä kävelemässä. Sade kuitenkin pakotti takaisin kaupunkiin.

Kaupunki on jaettu kuuteentoista alueeseen, Comunaan. Comuna 13 on niistä se pahamaineisen ja se, joka on ollut kaikista väkivaltaisin. Osallistuttiin myös siellä kävelykierrokselle, joka oli tällä kertaa maksullinen. Kierros oli hieno ja myös tämä alue on ajan kuluessa paljon muuttunut. Vuorenrinteet on rakennettu aivan täyteen pieniä koteja ja kadut ovat täynnä upeita graffiteja. Historiasta iso osa meni kierroksella kyllä ohi koska selitys oli espanjaksi ja englannin käännös oli vähän huono.

Guatepe on pikkukaupunki parin tunnin päässä Medellinistä tekojärven vierellä. Yleensä sinne tehdään päiväreissuja, joilla käydään kiipeämässä kaupungin laitamilla olevalle parisataametriselle kivelle ja ihastellaan kaupungin värikkäitä katuja. Me matkustettiin Guatepeen illalla ja tarkoituksena oli viettää siellä pari päivää kajakoiden jne. Keli oli kuitenkin vähän turhan viileä ja sateinen joten päädyttiin seuraavana päivänä kiipeämään kivelle ja ihastelemaan katuja. No mikäs siinä, molemmat oli kyllä upeita. :)

Suunnitelmana oli mennä Bogotaan ja lentää sieltä Ecuadoriin, mutta lennot maksoi lähemmäs 300 - ja Kolumbia on kiva. Eli pieni lisämutka matkaan ja matka jatkuu etelää kohden maateitse.

Santa Marta, Kolumbia

1.4. - 2.4.2018 - Patikointia Mincassa ja Tayronassa

Maaliskuun viimeisenä matkustettiin Santa Martaan, Barranquillasta ohi seuraavaan kaupunkiin, muutaman tunnin matkan (50 000 pesoa, 15 euroa) päähän. Paikallisbusseilla olisi päässyt halvemmalla, mutta ollaan nyt menty vähän helpomman kautta ja ostettiin matka hostellin kautta. Saapahan kyydin ovelta ovelle. :) Hostellit ollaan nyt varattu aina hetkeä ennen matkustamista.

Santa Marta on asukasmäärältään paljon pienempi (n. 400 000?) mutta tuntuu paljon isommalta, koska kaupunki on yhtenä keskittymänä toisin kuin Cartagenassa. Hostelli meillä on ihana siisti ja tilava dormi uima-altaalla, noin 8 euroa yöltä.

Alunperin Santa Martassa oli tarkoitus nauttia merestä hieman enemmän, mutta siitä tulikin vahingossa parin päivän patikointiloma. Ensimmäisenä päivänä mentiin aikaisin aamulla puolen tunnin päähän vuoristoon Mincaan, josta vaelsimme ylös vuorille Los Pinosiin ja sieltä takaisin alas. Kokonaismatkaa tuli noin 23 kilometriä reilun viiden tunnin aikana ja nousua tuli reilu kilometri. Maasto oli suurimmaksi osaksi aika helppoa: kapeaa metsätietä, jota skootterillakin pystyisi ajamaan - hieman tylsää siis. Noin kymmenen kilsan kohdalla pysähdyttiin lepäilemään ”maailman suurimmille riippumatoille” ja nousua sen jälkeen jatkettiin pari kilsaa pienempää polkua pitkin, jonka jälkeen laskeuduttiin taas leveämpää tietä pitkin. Maisemat oli koko matkan ajan tosi upeat. Vehreitä, värikkäitä vuoria ja sankkaa metsää sekä kahviviljelmiä! Los Pinosista meille tarttui matkaan kulkukoira, joka uskollisesti kulki mukanamme koko loppumatkan. :) Laskun aikana koettiin myös reissun eka vesisade. Pari tuntia satoi ihan huolella, mutta onneks laantui hyvissä ajoin ennen Mincaa niin ehdittiin kuivua. Hieman siedätyshoitoa tulevaa Machu Picchun vaellusta varten?

Uskollinen matkakumppanimme

Seuraavana päivänä lähdettiin patikoimaan Tayronan kansallispuistoon rannikolle. Otettiin aamulla aikaisin taksi puiston portille (Calabazo) ja lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa polku oli suoraan paljon kapeampi ja vaikeakulkuisempi. Varsinkin muutaman kilometrin jälkeen, kun otettiin risteyksestä väärä suunta ja polku muuttui hyvinkin kapeaksi ja vaikeakulkuiseksi. Saavuttiin lopulta ehkä n. 10km vaelluksen jälkeen Playa Bravalle, josta odotuksistamme poiketen ei päässytkään rantaa pitkin kävelemään itää kohden toiselle portille, kuten suunnittelimme. Eikun takaisin vuoren huipulle ja uudestaan alas toiselle rannalle. Huh. Ranta toki oli hieno! Meri oli sen verran villi että uimaan ei pysty, mutta käytiin vähän tyrskyissä viilentymässä. Lopulta päästiin oikealle rannalle, joka osoittautuikin aika turistisoituneeksi, mutta silti upeaksi. Käveltiin rannikkoa pitkin muutaman upean hiekkarannan läpi portille (Zaino) josta saatiin kyyti takaisin Santa Martaan. Kokonaismatkaa tuli taas noin 23 kilometriä, nousut ensiksi 450-metriselle ja sen jälkeen 310-metriselle vuorelle. Patikointiin aikaa meni kuusi tuntia. Maasto oli hyvin vaihtelevaa; välillä mentiin sankassa sademetsässä mölyapinoiden mouhoamista kuunnellen, välillä upealla hiekkarannalla ja välillä taas kuivemmalla vuorenhuipulla. Nähtiin miljardi erilaista hyönteistä, paria eri apinalajia ja kolibri. Maasto oli aika vaikeakulkuista ja välillä sai väistellä hevosia, joilla paikalliset roudaa tavaraa rannoille tai pienille kylille vuorten yli.

Helle, väsy ja tietoisuus matkan yllättävästä pitenemisestä.

Yleensä sandaalit on toiminu vaelluskenkinä mainiosti mutta aina ei voi voittaa :)

Upeita vaelluksia ja jalat kiittää. Seuraavaksi matka jatkuu sisämaahan Medelliniin!

Barranquillan lentokenttä... taas yksi niistä hienoista.

Cartagena, Kolumbia

827.3.2018 - 31.3.2018 - Cartagena, Kolumbia

Lentomatka meni hyvin ja saavuttiin 27. päivä illalla Barranquillaan, suureen kaupunkiin Karibianmerellä rannikolla. Ensivaikutelmat Kolumbiasta oli aika positiiviset: ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä, kaduilla on siistiä ja täällä on lämmin! Ekana iltana ei tehty sen kummempia. Syötiin hyvin ja aikaisin nukkumaan.

Kiitos jet lagin, herättiin aikaisin aamulla ja oltiin tehokkaita. Päätettiinkin jatkaa matkaa jo samantien eteenpäin Cartagenaan, koska Barranquillassa ei ole meille juuri mitään nähtävää. Ostettiin samalla viikon päähän lennot Barranquillasta Medelliniin, noin 16 tunnin bussimatkan päähän sisämaahan. Muutaman kympin enemmän siitä saa maksaa, mutta eiköhän se ole sen arvoista - tällä reissulla matka on niin pitkä, että jos kaikki välit menee bussilla, bussissa saa istua viikon.

Cartagena on pienempi, noin miljoonan asukkaan kaupunki pari tuntia Barranquillasta länteen. Kaupungissa on kaunis kontrasti uutta ja vanhaa; saarella oleva uusi kaupunki koostuu kasasta pilvenpiirtäjiä ja myös saarella sijaitseva vanha kaupunki on vanhojen muurien ympäröimä, upeista kolonialistisen ajan rakennuksista koostuva erittäin viihtyisä ja siisti, värikäs pikkukaupunki. Muuri rakennettiin aikanaan piraateilta suojaamaan ja satamassa oli merkittävä kauppapaikka jossa mm. orjat vaihtoivat omistajaa.

Cartagenassa käytiin sukeltamassa pari kertaa. Toisessa sukelluskohteessa oli hylkyjä ja yhden sisälle pääsimme nopeasti käväisemäänkin, upeeta! Samassa kohteessa oli myös veden alle rakennettuja härveleitä ja kohteessa ei ollut oikeastaan mitään luonnollista, joten se oli vähän pettymys vaikka hylky oli upea ja sukeltaminen nyt on aina kivaa vaikka kohde olisikin huono. Toisessa kohteessa sukellettiin virran mukana hienolla korallialueella. Ekaa kertaa mittaristossa oli paineena psi:t ja syvyytenä jalat. Painetta oppi nopeasti lukemaan, syvyyttä ei. Yhtenä yönä kävimme katsomassa pimeässä hohtavaa planktonia! Ihmisiä oli hiukan liikaa ja täysikuu oli aivan liian valoisa, joten kokemus ei ollut ihan optimaalinen mutta oli se kyllä silti aivan ihmeellistä. Uitiin planktonin seassa ja jokainen käden tai jalan liike jätti peräänsä sinisen hohteen hetkeksi. Vau!

Muutoin nautittiin Cartagenasta pyöräilemällä, kävelemällä ja syömällä hyvin. :) Upea kaupunki, mielenkiintoisen oloinen maa! Vähän kuin keski-Amerikka, mutta hieman rennompi, värikkäämpi, halvempi ja vähemmän turistisoitunut. Ainakin näin muutaman päivän kokemuksella. Jet lag edelleen on ja ollaan menty joka ilta nukkumaan klo 20-21 ja ollaan herätty kuudelta. Pari kertaa ollaan alotettu aamu juoksulenkillä. Tästä kun saisi tavan. :) Espanjasta alkaa pikkuhiljaa muutamia fraaseja ja sanoja tarttumaan mutta paljon pitäisi vielä opiskella.

Etelä-Amerikkaan!

Lentokentällä!

Ostettiin puolispontaanisti lennot Piian kanssa tammikuun loppupuolella Etelä-Amerikan reissulle kun yllättävän houkuttelevat sattui kohdalle, vailla sen kummempaa suunnittelua tai pohtimista. Lennetään ensin Kolumbian Barranquillaan ja paluulento on Bolivian Santa Cruz de la Sierrasta. Noiden maiden lisäksi väliin jää myös Ecuador ja Peru.

Espanjaa ei muutamaa turistifraasia kummempaa osata, matkaa ei juuri ole suunniteltu ja maista ei paljon mitään tiedetä - mutta meillä on yhdeksän viikkoa aikaa, eiköhän siitä hyvä tule. Ainakin Galapagossaarilla ja Machu Picchulla käydään ja varmaan pari kertaa lennetään paikasta toiseen pitkien etäisyyksien vuoksi.

Nyt on kämppä alivuokrattu, auto seisonnassa ja juuri saavuttiin lentokentälle. Pakkaaminen oli samanaikaisen muuton vuoksi vähä työlästä. Ja koska reissu tulee olemaan niin monipuolinen; on aurinkorantoja, on vuoristoa, on vaeltamista ja on rentoutumista. No jos jotain puuttuu niin saahan sitä ostettua, liikaa toivottavasti en pakannut. Ihan vielä lähtöä ei täysin tajua, mutta lentokentälle saapuminen alkoi vähän tuoda jo realiteettihin. Tästä lähtee!

Borneo - Sandakan, Sepilok ja Kinabatangan

18. - 22.3.2017 - Sandakan ympäristöineen

Tultiin Kota Kinabalusta bussilla Sandakaniin. Bussimatka kesti kuutisen tuntia lounastaukoineen. Maisemat oli hienot! Alkuun oli kaunista viidakon peittämää vuoristoa. Sandakanin lähestyessä öljypalmuplantaasit kuitenkin yleistyivät.

Hostellimme on ihan rannassa ja kattoterassilta löhöillessä voi katsella merelle. Ikävä kyllä uimarantoja KK:n tavoin ei täälläkään ole.

Seuraavana aamuna lähdettiin bussilla Sepilokiin. Sepilokissa menimme ensiksi Sepilok Orangutan Rehabilitation Centreen - paikkaan, johon tuodaan luonnossa jostain syystä omin voimin pärjäämättömiä orankeja. Orangit kasvatetaan keskuksessa aikuisiksi ja opetetaan selviämään luonnossa, jonka jälkeen ne vapautetaan - mutta kuitenkin kahdesti vuorokaudessa ne voivat tulla alueelle syömään. Seurasimme aamuruokintaa, johon tuli viisi orankia herkuttelemaan. Huikeita elukoita! Vieressä on myös Sun Bear Concervation Centre, jossa puolestaan pääsimme katselemaan maailman pienimpiä karhuja.

Eläinpaikkojen jälkeen lähdimme bussilla Kinabatangan-joelle parin tunnin päähän. Menimme veneellä joen varrella olevaan majoituspaikkaamme, jätimme tavarat sinne ja lähdimme parituntiselle jokisafarille. Nähtin paljon apinoita ja lintuja sekä villisikoja. Opas selitti meille eläimistä ja alueesta.

Pimeän tultua menimme tunnin mittaiselle kävelysafarille. Eläimiä ei juurikaan löytynyt - muutama lintu, kääpiökauriin silmät ja hyönteisiä - joista iilimadon sain kiskoa jalastani irti.

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä toiselle venesafarille, jossa näimme kuusimetrisen krokotiilin lisäksi lähinnä samoja eläimiä, kuin edellispäivänä. Lisäksi nähtiin pari isompaa lintua!

Paluumatkalla Sepilokissa lähdimme vielä kävelemään muutaman kilometrin mittaisen viidakkoreitin Rainforest Discovery Centressä. Eläimiä nähtiin vain lintuja ja pari oravaa, mutta viidakkokävelyt ovat nyt hienoja joka tapauksessa, vaikkei mitään näkyisikään!

Seuraavana aamu, 21.3. lähdin bussilla parin kilometrin päähän Sim Simiin, viereideen veden päälle rakennettuun kalastajakylään kiertelemään. Muutoinkin aamu meni lähialueita kierrellessä - puolenpäivän jälkeen piti lähteä lentokentälle. Ajan ja perslihasten säästämiseksi mentiin Sandakanista takaisin Kota Kinabaluun lentäen - lento maksoi vain reilun 20e, ei paha. Illalla ehdittiin vielä kierrellä hieman KK:ssa ja syödä hyvin. Seuraavana aamuna, 22.3. aikaisin lähdettiinkin kotiin - Hong Kongin ja Moskovan kautta lentäen.