Bagan, Mandalay, Bangkok ja kotimatka

4.1.2016 - Bagan sähkömopoilla
Hyvää Myanmarin itsenäisyyspäivää!

Bagan on Myanmarin arkeologinen ihme, jonka 41 neliökilometrin alueella on yli 4000 buddhalaista temppeliä, pagodaa ja stupaa. Osa valtavia ja upeita, osa pieniä ja vaatimattomia, siltikin erittäin hienoja. Hökötykset on ilmeisesti rakennettu 1100-1300 -luvuilla ja osaa niistä on kunnostettu, mutta suurimmassa osassa ajan hammas kyllä näkyy.

Saavuttiin Nyaung U:n (jestas näitä paikannimiä!) bussiasemalle, josta taksi uuteen Baganiin, vaikkakin matkalla kuultiin että halvimmat hostellit löytyvät Nyaung U:sta. Joten lennosta suunnitelmanmuutos ja sinne! Alueelle päästäkseen piti maksaa 20 USD:n maksu valtiolle. Hostelli löytyi semipiakkoin (27 USD) ja vuokrattiin e-biket aka sähkömopot vastapäätä ja huristettiin hämmenvän äänettömästi läheisen pagodan huipulle katselemaan upeaa auringonnousua ja ilmaan kohoavia kuumailmapalloja. Onneksi lennettiin pallolla jo Laosissa, täällä siitä lystistä olisikin saanut maksaa moninkertaisen hinnan. Ajeltiin takaisin vuokrapaikalle, mopot lataukseen ja aamupalalle.

Aika edistyksellistä, että täällä käytetään aika laajastikin sähkömopoja! Varsinkin, kun tästä maasta on kyse - täällä ei ole tunnuttu juurikaan piitattavan ympäristöstä aiemmin. Roskaa löytyy, paljon ja kaikkialta.

Aamupalalta lähdimme ajelemaan vanhaan Baganiin. Kävimme useissa pagodissa, pienissä ja isoissa. Isoimpien ympärille on kertynyt paljon kauppiaita rahastamaan ja niillä kulkeminen on aika rajoitettua. Pienemmillä taas saa kierrellä, tutkia ja kiipeillä kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä. Kun pääsee kiipeämään muutaman kerroksen korkeuteen pagodan päälle, maisema on kyllä upea. Vetää vertoja Kambodzan Angkor Watille! Varsinkin siltä osin, että täällä ihmisiä on paljon vähemmän, eikä paikka ole niin kaupallistunut. Se on täällä kans hienoa, miten helppo alueella on kulkea kenenkään vahtimatta.

Auringonlaskua toki kiivettiin paikan suosituimmalle pagodalle about jokaisen muun turistin kanssa katselemaan. Löydettiin kuitenkin sopiva rako ja näky oli upea. Ja sitten nukkumaan, huh. Yllättävän hyvin tämänkin päivän jaksoi näinkin lyhyillä unilla.

5.1.2016 - Bagan pyöräillen
Pitkät unet. Jes. Kylmästä suihkusta tulee liian vähän vettä. Yllättäin hintaan sisältyykin aamupala!

Vuokrattiin tällä kertaa polkupyörät eurolla ja lähdettiin rämistelemään n. 15 kilsan lenkkiä rupusilla tsygillämme uuden ja vanhan Baganin kautta takaisin Nyaung U:hun. Matkalla vierailimme taas useissa pagodissa ja söimme hyvin. Uudessa Baganissa ei ollut oikeastaan mitään kiinnostavaa ja Vanhassa Baganissa oli vain pieni osa upeista paikoista, ympäristössä kaikkialla on paljon nähtävää. Ja se on kivaa, ettei paikkoihin tarvitse maksaa erillisiä pääsymaksuja!

Illalla yhdeksältä lähti reissumme viimeinen yöbussi: Mandalay kutsuu!

6.1.2016 - Mandalay
Perille saavuttiin hieman aikataulusta etuajassa kahden maissa. Napattiin taksi ja pyydettiin viemään halpaan guesthouseen ja päästiin jatkamaan unia viihtyisään huoneeseen.

Aamulla toveri ruokamyrkytys saapui taas kylään, mutta sen verran lievänä toistaiseksi, että uskalsin kuitenkin muutaman tunnin loikoilun jälkeen lähteä liikkeelle. Vuokrattiin pyörät ja lähdettiin ajelemaan joenvartta pitkin ja kaupunkia ristiin-rastiin, lopulta Mandalay Hillille päätyen. Katseltiin sieltä auringonlaskua ja mun piti tulla hostellille takas taksilla, kun alko kunto huonontua. Plääh.

7.1.2016 - U Bein & Bangkok
Aamulla herätys ennen kukonlaulua, mutta kaupungin mökän alkamisen jälkeen: täällä kuuluu jatkuvasti jotain hämmentävää ulinaa ja musiikihtavaa möykkää lähes läpi vuorokauden ja vähän turhan kovalla.

Alunperin oli tarkoitus mennä pyörillä n. 10 kilsan päähän U Bein -tiikkisillalle auringonnousua katsomaan, mutta mentiin kuitenkin taksilla, kun en ihan pyöräilykunnossa ole. Kyseessä on ilmeisesti maailman pisin tiikkisilta, ihan näyttävä rakennelma ja auringonnousu oli upea.

Takaisin hostellille, aamupalaa ja lentokentälle: nyt päiväksi Bangkokiin! Perille saavuttuamme googlasimme nopeasti, missä on hostelleja ja menimme taksilla Khaosan roadille, joka osoittautuikin länsimaalaisten täysin valtaamaksi turistikaduksi. No, yöpaikka löytyi ja olipa tarjolla hyvät tulisistenostomahdollisuudet! Ilta menikin hostellin lähialueilla pyöriessä.

8.1.2016 - Kotia kohti
Aamulla lentokentälle ja reilun 12 tunnin tuskalento Zurichiin! Yhdellä paikoistamme lamppu jumittui päälle, eikä sitä saatu pois päältä. Tästä hyvityksenä saatiin pullo shamppanjaa, leipätikkuja ja 50 CHF:n lahjakortti swissairille. Jee :D

Perillä reilu 14 tuntia aikaa, joka oli tarkoitus käyttää siihen, että lähdetään kiertelemään kaupungille. Pari plusastetta ja kaatosade ei kuitenkaan houkutelleet niin jäätiinkin kentälle nukkumaan. Aamulla lento Helsinkiin ja eikun nauttimaan paukkupakkasista!

Reissu oli huikea, mutta yllättävän paljon kului rahaa: yhteensä ehkä 1900 euroa, toistaiseksi hintavin reissu. Myanmarissa hinnat olikin odotettua korkeampia ja ehkä tuli normaalia enemmän tuhlailtuakin. Maista eniten Myanmar jäi mieleen ja lähinnä positiivisesti, sinne pitää kyllä lähteä toistekin. 

Inle-järvi

31.12.2015 - Yangonista Inle-järvelle
Perille Yangoniin ei saavuttukaan kahdelta, vaan vähän viiden jälkeen. Heti siis taksiin ja tunnin matka bussiasemalle. Hämmentävälle sellaiselle! Valtava asema oli kuin pieni kaupunki, joka yhtiöllä oli omat pienet asemansa ja väleissä oli paljon pieniä kauppoja ja ravintoloita. Bussissa ollaan nyt klo 18-05, vuosi siis vaihtuu matkatessa.

1.1.2016 - Uusivuosi & matka Inle-järvelle
Kun aikaa vuoden vaihtumiseen oli 8 minuuttia, pärähti bussin kaiuttimista soimaan joku happy new year -renkutus ja joku bussin henkilökunnasta juoksenteli edestakaisin toivottamassa hyvää uuttavuotta. Bussi pysähtyi aikalailla keskelle ei-mitään, joku jäbä bussin henkilökunnasta ampui kädestään jonkun ruikun ilmaan ja porukka hurrasi. Kaikille jaettiin arpaliput: minä ja Piia voitettiin hervottomat sateenvarjot ja Terhi vedenkeittimen ja lahjusten kansss poseerattiin sadassa kuvassa. Bussi jatkoi matkaa uudenvuodenmusiikin saattelemana ja munkki otti meistä kuvia. Syödään pahaa pullaa. Mitä täällä oikeen tapahtuu? Hämmentävin vuodenvaihde ikinä. :D  vähän myöhemmin henkilökunnan tyttö kiersi vielä kyselemässä ja kirjoittamasss ylös, mitä kukin sai.

Perille päästiin pari tuntia aikataulusta myöhässä puolen tunnin päähän kohteestamme, Nyaung Shwe:stä, jonne saatiin vielä ilmainen bussikuljetus. Matkalla meiltä kerättiin 10 usd:n maksu alueelle saapumisesta, joka menee ilmeisesti valtiolle. Kaupungissa tarkoituksena oli kiertää yöpaikkoja läpi, kunnes sopiva tulee vastaan. Laiskoina päädyttiin kuitenkin jo ensimmäiseen, joka olikin jo aika luksus! Hienoin yöpaikka toistaiseksi ja aamupalakin kuuluu hintaan, n. 8e/yö/naama.

Inle-järvi on Myanmarin toiseksi suurin järvi, joka on syvyydeltään keskimäärin vain pari metriä. Ympäristö on pääasiassa Intha-heimon asuttamaa, jotka myös osin asuvat veden päälle rakennetuissa taloissa ja viljelevät mm. tomaattia kelluvissa puutarhoissa. Järvelle hyvin tyypillisiä ovat myös kalastajamiehet, jotka soutavat kanoottejaan näiden perässä yhdellä jalalla seisten, toisella meloen ja käsillä kalastaen. Järven rannat ovat pitkälle matkaa hyvin rehevöityneet ja soistuneet.

Hetken koomaus ja liikkeelle! Vuokrattiin pyörät eurolla ja lähdettiin ajelemaan järveä ympäri pohjoispäästä kylästämme vastapäivään. Matkalla syötiin ja käytiin katsomassa yhtä pagodaa. Jossain välissä hyppäsimme kylästä pyörinemme parilla eurolla veneen kyytiin ja ajelimme järven poikki vastakkaiselle puolelle. Oli aika hienoa mennä matkan alkupää ihan umpi kasvaneessa järvessä pientä "polkua" pitkin isolla moottoriveneellä.

Vastarannalla ajelimme takaisin kaupunkiin päin ja pysähdyimme viinitilalle maistelemaan paikallisia (ja aika vetisen makuisia) viinejä. Illalla syötiin tosi kivassa ravintolassa ihan liikaa.

2.1.2016 - vaellus

Kuultiin Paissa joltakin matkaajalta, että ainoa paikka, missä hän on kohdannut kulttuurishokin, oli vaellus Inle-järvellä. Tästä innostuneena päätimme mekin lähteä sellaiselle. Ajanpuutteen vuoksi piti valita päivätrekki, muuten olisimme mekin lähteneet kahdeksi päiväksi - ja nukkuneet kylässä paikallisten tavoin.

Sovimme eilisiltana oppaan kanssa vaelluksesta: maksamme Terhin kanssa 9e/naama, sisältäen kaiken. Piia pyöräytti aiemmin nilkkansa ja siten jättäytyi reissusta pois.

Matkaan lähdettiin aamukahdeksalta. Oppaamme on nelikymppinen intha-mies, joka on asunut alueella koko ikänsä. Käveltiin ensiksi yhden köyhän kylän läpi temppeliluolalle, jossa saimme munkilta taskulamput. Pimeässä, ahtaassa ja syvässä luolassa riitti nähtävää. Luolan jälkeen jatkoimme matkaa mm. maissi- ja tupakkapeltojen välissä seuraavaan kylään, joka oli kylistä köyhin. Sähköä ei ollut, paria taloa lukuunottamatta - niissä oli aurinkopaneelit. Juokseva vesi oli kylän laidalla yhdessä paikassa. Siinä peseydyttiin, pyykättiin ja sieltä haettiin ruuanlaittovesi. Kaikki talot oli rakennettu peltikattoa lukuunottamatta bambusta. Useat talot olivat pilareiden päällä, jolloin talon alla voidaan esimerkiksi säilyttää maissisatoa. Tiet ovat hyvin huonokuntoisia hiekkateitä ja liikkuminen tapahtuu pääasiassa kävellen. Joillakin oli mopoja ja traktoreitakin. Mutta olipa kaikesta huolimatta onnellisen näköisiä ihmisiä!

Vaelluksella käytiin vielä parissa kylässä ja luostarissa sekä ohimennen vilkaistiin, kuinka bambumattoja tehdään, maissintähkiä perataan yms. Yhdessä kylässä syötiin herkkuateria nuudelikeittoa, avokadosalaattia, joitain sipsejä sekä hedelmiä. Sekä teetä, jota Myanmarissa tarjotaan joka aterialla. Lounastauon ajan kolme innokasta lasta ilakoivat ympärillä ja roudasivat meille jatkuvasti kukkia, joita he kävivät jostain nyhtämässä. :D

Takaisin saavuttiin kolmen maissa. Paljon nähtiin, paljon jäi näkemättä. Kahden päivän vaelluksella erityisesti olis kiinnostanut nukkua kylässä, ehkä sit ens kerralla. Ei nyt ihan kulttuurishokkinen olo ole, mutta oli tosi mielenkiintoista nähdä, millaisissa oloissa täälläkin eletään.

3.1.2016 - veneretki Inle-järvellä
Vuokrattiin täksi päiväksi vene kuljettajineen (12e veneeltä) ja kierrettiin järveä ympäri. Käytiin muutamissa upeissa veden päälle rakennetuissa kylissä ja ihmeteltiin kelluvia viljelmiä. Jännää taas, miten jossain ihmiset asuu. Ja joutuu kotioveltaan lähtemään aina veneellä. Huh.

Käytiin myös katsomassa, kuinka lootuksesta ja silkistä tehdään kankaita, ja kuinka paikallista tupakkaa, cherootia, valmistetaan. Yhdellä pysähdyksellä käveltiin läheiselle temppelialueelle ja kiivettiin kukkulan päälle stupien sekaan katselemaan hienoa maisemaa ja ympärillä olevia pagodia ja stupia.

Illasta meillä lähti bussi Baganiin puoli tuntia myöhässä, 19:30 ja perillä pitäisi olla neljältä aamulla. Taas bussiyö, jee! Eli säästettyjä euroja majoituksessa. Vaihtoehtoina oli kalliimpi VIP-bussi 23000 kyatilla ja halpisbussi 11000 kyatilla. Otettiin halvempi 8 euron bussi, jossa onneksemme takaosa oli täynnä vaatesäkkejä ja paikat oli tyhjillään: tämä yö nukutaan hyvin! B)

Myanmar eli Burma

28.12.2015 - Yangon - Ngwe Saung
Aamulla liian aikainen herätys ja lento Bangkokiin ja sieltä Yangoniin.

Muutama ensimmäinen huomio Burmasta:
- kaikki ihmiset kenen kanssa ollaan oltu tekemisissä, on ollu tosi mukavia ja hymyileväisiä
- Yangon vaikuttaa tosi siistiltä, ei kauheesti roskaa ja sotkua.
- Yangon ei myöskään vaikuta yli 5 miljoonan asukkaan suurkaupungilta. Kaupunki on viihtyisän oloinen ja aika puistoinen.
- Ihmiset toljottaa kadulla. Kaikki ja kaikkialla. Osa näyttää ihmettelevän ja osa näyttää siltä että haluais tulla juttelemaan.
- Katuruoka on halpaa ja hyvää!
- Ihmiset näyttää ihan erilaiselta kuin Thaimaassa. Lisäksi miehet käyttävät hamemaista lannevaatetta "longyi" ja ihmisillä on naamassa tosi usein paksu kerros aurinkosuojavoidetta, ilmeisesti sekä suojaksi että meikkinä.
- Kymmenpotenssit on vaikeita. Kas kun automaatti ei antanutkaan nostaa 3500 euron arvosta Kyateja lentokentällä. Ei ollutkaan viis vaan puol miljoonaa. Oho.
- Kerjääviä ihmisiä on kaduilla, niitä ei hetkeen olekaan näkynyt.
- USD on usein käytetympi valuutta, kuin Kyatit. Kaikki hinnat kerrotaan eka dollareina, pitää kysyä erikseen hintaa paikallisessa rahassa.
- Liikenne on oikeanpuoleista, mutta autoissa ratit on myös oikealla. Ilmeisesti taustalla aika brittien vallan alla.
- Yangonissa ei näkynyt ainuttakaan skootteria
- Rommipullo ja kalja ovat kaupassa saman hintaisia: n. euron.
- Kadut ovat täynnä punaisia roiskeita: monet (lähinnä miehet) pureskelevat betel-pähkinöitä, ja sitten syljeskelevät punaista kuolaa pitkin katuja. Ja beteleitä käyttävien suut näyttää siltä kuin niillä ois jäätävä ientulehdus ja hampaat harottaa, hyh. Betel on ilmeisesti kuin purutupakkaa, lehteen käärittyjä juttuja. Mitä lie. Kaduilla on paljon pieniä kojuja, joissa niitä kääritään.
- Puhelimeen on kiva puhua kaiutin päällä ja huutaen.
- Naapurimaihin verrattuna majoitus ja liikkuminen on kalliimpaa, ruoka aika samoissa hinnoissa.

Myanmar, ehkä yksi maailman mielenkiintoisimmista maista. Jännittävää historiaa löytyy vaikka kuinka ja ois kiva tietää siitä sen verran, että osaisin tähän jonkun hienon referaatin raapustaa, mutta ei onnistu. Kyseessä on kuitenkin entinen Burma, jonka nimen (hiljattain kaatunut) hallitseva sotilasjuntta muutti Myanmariksi. Lisäksi suurimman kaupungin Rangoonin nimi muutettiin Yangoniksi ja pääkaupunki siirrettiin sieltä Naypyitawiin, keskelle ei-mitään rakennettuun uuteen pääkaupunkiin. Myös lippu uusittiin. Suuri osa maasta on edelleen turisteilta kiellettyä ja maahan matkaaminen on muutenkin ollut varsin rajoitettua, sillä entisen hallintonsa aikana maa oli erittäin sulkeutunut. Nyt maa alkaa kuitenkin vapautua, demokratia kukkia ja maahan saapuminen lentäen ainakin onnistuu vailla mitään ongelmia. Maateitse maahan taitaa toistaiseksi päästä vain parilta raja-asemalta.

Yangonista löydettiin nopeasti kohtuullinen hostelli vitosen naamahintaan. Sieltä lähdettiin selvittelemään seuraavien päivien suunnitelmia: ankaran säätämisen jälkeen päädyttiinkiin lähtemään rannikolle Ngwe Saungiin jo tänään yöbussilla. Vähän tuli turhaan maksettua hostellia siis mutta saipahan kamat säilöön ja pääsi suihkuun. Meno-paluumatkat rannikoille maksaa 15 euroa, samoin matka Yangonista Inle-järvelle.

Ennen bussin lähtöä käytiin katsomassa kaupungin ykkösnähtävyyttä, Shwedagon Paya -pagodaa. Kyseessä on kaakkois-Aasian suurin buddhalainen temppeli, 99 metriä korkea kullattu pagoda ja sitä ympäröivät monet ja upeat kullatut ja kultaamattomat patsaat. Kultaa löytyy ujot 27 tonnia ja pagodan huipussa on lisäksi yli 5000 timanttia, 2000 safiiria ja ties mitä. Melkosta. Todella upea ja todella vaikuttava. Mahtava. Huhhuh. Sisäänpääsystä sai pulittaa kuutisen euroa ja lisäksi otettiin opas parilla eurolla. Oppaan englannista ei saanut paljoakaan selvää, mutta kyllä siinä jotain silti oppi.

Bussille matkatessamme ihmiset neuvoivat todella mielellään tietä, tekee ihan jatkuvasti mieli kysellä vaikka olisikin kartalla, kun ihmiset niin tykkää neuvoa. :D bussi oli yllättäin siisti ja hieno, tosi uuden näkönen. Kambodzan tapaan bussin telkkarissa pyörii toinen toistaan kamalampia ja toisiaan kopioivia musiikkivideoita, äänet täysillä tottakai.

Perille saavuttiin aikataulusta kaks tuntia etuajassa. Klo 2 yöllä. Öö. Lisäks matkalla kuultiin parilta sveitsiläiseltä, että paikat ovat aika täynnä ja täällä on pelkkiä kalliita resortteja. Heillä on yksi halvimmista, joka on 220 usd yöltä. Öö. Bussi vieläpä jätti viiden kilsan päähän kylästä jonkun resortin pihaan. Kysyttiin yöpaikkaa, oli täynnä. Varauduttiin juuri henkisesti nukkumaan rantahiekalla, kunnes nähtiin pari humalaista länsimaalaista turistia. Haa. Lyöttäydyttiin porukkaan, johon tuli vielä pari tyyppiä lisää. Hengattiin ilta siis aamuviiteen asti parin ruotsalaisen, espanjalaisen ja hollantilaisen kanssa meressä uiden ja höpöttäen. Ja nukuttiin ruotsalaisten perhehuoneessa, jossa sattui olemaan ylimääräistä tilaa. Kätevää! Ja kivaa, oli hyviä tyyppejä. Heistä muut työskentelevät Yangonissa englannin opettajina, yksi oli tapaamassa kaveriaan.

29.12.2015 - Ngwe Saung
Aamulla ruotsalaiset toverit heräsivät aamubussiin Yangoniin, me lähdettiin etsimään yöpaikkaa. Käveltiin viereiseen joka oli täynnä. Soitin seuraavaan, jossa huonon englannin saattelemana lyötiin luuri korvaan. Lähettiin kävelemään kylää päin, ja matkalla saatiinkin napattua skootteritaksit.

Kylästä löytyi heti rupunen guesthouse ilahduttavaan 5usd naamahintaan. Pyykit kielimuurin yli pesuun, kilo aurinkorasvaa päälle ja kilometrien pituiselle lähes autiolle, täydelliselle rannalle. Muutama tunti uimista mahtavassa aallokossa traktorin sisäkumien kanssa, nuorta kookospähkinää ja löhöilyä. Lämpöä yli 30 ja meressäkään ei kyllä kylmä tule.

30.12.2015 - Snorkkelireissu
Snorkkeloimaan on päästävä, mutta ranta on aaltoinen ja hiekkapohjainen, joten siellähän ei mitään näe. Joten varasimme eilen tälle aamulle veneretken saarelle. 15 euron hintaan kuuluu venekuljetukset, snorkkelit, lounas ja käynnit kahdella saarella. Iloiseksi yllätykseksemme samaan veneeseen sattui aiemmat tuttavuutemme Espanjasta ja Hollannista, sekä heidän britti ja paikallinen kaverinsa. Hyvä porukka!

Snorklauspaikka Bird Islandilla oli aika erilainen kuin mikään aiemmista: vesi oli aika syvää ja korallia yms. pohjajuttua akka vähän. Kaloja puolestaan oli paljon ja huikeen värisiä. Aallokko teki paikkaan kivan edestakaisen virtauksen ja snorklatessa pystyilin vaan heittäytymään virran vietäväksi ja lipua kalaparvien mukana.

Kun oltiin lähtemässä seuraavaan paikkaan, ankkuri ei irronnutkaan pohjasta. Kiskottiin sitä aikamme ja lopulta köysi jouduttiin katkaisemaan, emmekä ehtineetkään enää toiselle saarelle. No ehdittiin kuitenkin snorklata kuitenkin ihan tarpeeksi.

Rannassa käveltiin Lovers Islandille, jolle pääsee laskuveden aikaan kävellen. Jatkettiin iltaa kavereiden kanssa syömään ja illalla toiseen ravintolaan katsomaan tosi upeeta tulishowta. Rannalla ollessa on nyt tullu syötyä pelkkiä mereneläviä, tosi hyviä kaikki! Kalaa, katkarapua ja mustekalaa. Nam.

31.12.2015 - Matkustusta Inle-järvelle
Aamu-uinti, aamupala, pakkaaminen, eväiden osto, bussiin! Yangonissa aikataulun mukaan viisi tuntia, jonka jälkeen yöbussilla Inle-järvelle. Tämmöinen vuodenvaihde tällä kertaa.

Mae Hong Son Loop viidessä päivässä skoottereilla

23.12.2015 - Mae Hong Son Loop - Päivä 1
Aamulla aikaisin Ilona lähti takaisin Suomeen, muut jatkettiin unia vielä muutaman tunnin. Saatiin skootterit 200b päivähintaan, kahdella skootterilla mennään. Eli 3,40e/naama/pv, kelpaa. Ja saatiin vielä ihan uudet ja upeat skopat!

Reissu aloitettiin tylsällä muutaman kymmenen kilsan tiellä kohti etelää, jonka jälkeen päästiin kääntymään vuoristoon ja ajelemaan Doi Inthanonille, Thaikkujen korkeimmalle vuorelle. Matkalla käytiin vesiputouksella ja uitiin sen alajuoksulla. Huipulla oli yllättävänkin kylmä, jotain 15 astetta. Huh! Maisemat oli hienot ja pari valtavaa buddhalaista pagodaa (Phra Maharat Naphamethanidon & Naphapholphumisiri), musta ja valkoinen, olivat upeita. Huipulla toisen skootterin bensa alkoi loppua, mutta onneks alas pääsee bensattakin!

Illaksi päädyttiin Mae Chaemiin 140km ajon jälkeen. Pikkupaikasta löydettiin upea, vuoden vanha guesthouse joka on kyllä ehkä hienoin ja siistein ikinä. Reilulla kolmella eurolla naamalta.

24.12.2015 - MHS Loop - Päivä 2
Hyvää joulua!

Aamulla herääminen kukonlauluun klo 2, todellinen herääminen kuudelta. Ajatuksena oli mennä auringon noustessa kuumaan lähteeseen aamu-uinnille, mutta ei löydetykään lähdettä, jonka opaste oltiin eilen bongattu. No, matka jatkukoon kohti Mae Hong Sonia!

Ajeltiin edelleen vaan hienommissa vuoristomaisemissa ja poikettiin matkalla löytämämmelle vesiputoukselle kiipeilemään putousta ylös. Ajatuksena oli myös käydä sata metriä korkealla vesiputouksella, Mae Surinilla, uimassa. Yllättäin pitikin maksaa hurja viiden euron pääsymaksu, eikä putouksen lähellekään päässyt. No, onneksi alueelta sentään sai ostettua passionhedelmiä yli kahden kilon säkin eurolla. Ah.

Mae Hong Soniin saavuttuamme löysimme heti kivan yöpaikan, 3,5e/naama. Kaupungissa oli kans meneillään pienet festarit "Small World Maehongson Festival -Kindness Without Borders". Festareihin kuului musiikkia, kojuja, tanssi- ja näytelmäesityksiä. Kivaa! Kaupunki muutenkin vaikutti ainakin näin iltaseltaan tosi kivalta: aika pieni, paljon ruokakojuja ja hienoja temppeleitä. Ruuan kanssa vaan päästiin taas todistamaan tuttua totuutta: turistiravintoloissa ei kannata syödä. Ruoka oli kalliimpaa kuin kertaakaan aiemmin eikä ollut hyvää. Hö.

Matkaa tänään kertyi yhteensä 195 kilsaa.

25.12.2015 - Mae Hong Son Loop - Päivä 3
Aamulla matka jatkuu! Heti aamusta kaupungin viereisen kukkulan päälle hienolle temppelille katselemaan auringonnousuisia maisemia ja sieltä lähdettiin käymään läheisessä Long Neck Karen -heimon kylässä kurkkaamassa, miltä pitkäkaulanaiset näyttävät. Heimo on alunperin Burmasta peräisin ja tässä kylässä asuu 20 perhettä. Heimolla on tapana, että naisille laitetaan painavia metallirenkaita kaulan ympärille niin, että kaula näyttää pitkältä. Ja niinhän se näytti! Kylä oli hieno ja mielenkiintoinen, samoin sinne johtanut perunapeltotie, huh.

Matka jatkuu Paita päin, matkalla vesiputouksessa uimista ja hienossa, valtavassa luolassa piipahtaminen. Luolasta erityisen mielenkiintoisen tekee se, että sitä asuttaa vuorotellen lepakot ja linnut: päivisin lepakot ja auringon laskiessa valtava määrä lintuja lentää luolaan nukkumaan ja samalla lepakot poistuvat sieltä. Seurasimme jonkun aikaa, miten luolan ulkopuolelle kerääntyi pääskysparvia, jotka sitten porukalla lensivät luolaan. Lepakoiden poistumista emme ehtineet näkemään, mutta hienoa oli silti.

Matkalla nähtiin myös todella upea auringonlasku, jonka hienoimpana hetkenä saavuttiin sopivasti vuoren huipulle niin, että kirkas täysikuu näkyi samanaikaisesti vuoren toisella puolen.

Paista löysimme nopeasti hyvän yöpaikan ja pääsimme kiertelemään night marketia. Äkkiseltään tosi kivan oloinen paikka tämäkin. Täällä ollaan sit seuraavst kaksi yötä ennen Chiang Maihin palaamista. 

Ajelua tänään 197km.

Joulupäivän illallisena krokotiilicurrya ja norsukaljaa

26.12.2015 - MHSL, päivä 4: Pai
Löhöpäivä. Aamu löhöilyä jonkin resortin altaalla ja kumalla lähteellä. Sen jälkeen syömistä, löhöilyä, syömistä, lisää löhöilyä. Ja syömistä. Ehkä vähän juomista. Pai on kiva.

27.12.2015 - Mae Hong Son Loop, päivä 5
Aamupalaa Paissa ja takaisin Chiang Maihin. Matkalla upeassa vesiputouksessa uimista, muuten posotettiin aika vauhdilla perille, että ehditään olla täälläkin. 

Huhhuh, nyt on kärähdetty. Valo sattuu.

Mae Hong Son -looppi oli kyllä tosi hyvä kokemus, suosittelen! Toki vähän turhan isoja teitä sai ajella ja turhan pitkää päivämatkaa, mutta kannatti lähteä, oli huippua. Eikä kyllä tullut kalliiksikaan :) tänään matkaa kertyi 135km, yhteensä koko looppi siis reilut 600 kilsaa.

Ilta kiertelyä Chiang Maissa ja sen valtavalla night marketilla. Aamulla Myanmariin, jännää!

Laosista Thaikkuihin: Chiang Rai & Chiang Mai

21.12.2015
Aamulla tuktukki rajalle, jossa onkin vastassa ihastuttavan epäruuhkainen rajanylitys. Ei jonotuksia, ei ylimääräistä härväystä, jes! Toisella puolen tosin jouduttiin odottelemaan bussia tunti, mutta mikäs siinä aamuauringossa kölliessä. Suunnitelmana on käydä päiväseltään pyörähtämässä Chiang Raissa, ja jatkaa matkaa illaksi Chiang Maihin.

Chiang Raissa vuokrattiin muutamalla eurolla tuktukki käyttöömme, nähtävyytemme olivat sen verran kaukana, ettei sinne kävellen pääse. Ja tiukan aikataulun vuoksi ei julkisillakaan oikein uskallettu lähteä. No, rinkat asemalle jemmaan ja menoks!

Chiang Rain valkoinen temppeli valmistui vuosituhanteen vaihteen tienoilla ja on selvästi erilainen, kuin mikään aikaisemmin näkemäni temppeli. Ulkoa vitivalkoinen ja pienillä peileillä päällystetty, pikkutarkkoja yksityiskohtia täynnä oleva rakennus oli kyllä hyvin vaikuttava näky. Temppelin alaosa kuvasti ilmeisesti helvettiä ja kärsimystä, jota pitää kohdata päästäkseen taivaaseen. Alhaalla oli kymmeniä maasta nousevia ylöspäin kurkottelevia käsiä ja erilaisia hirvityksiä. Liuskaa ylös käveltäessä veistokset muuttuivat selvästi juhlavammaksi temppelin ovea lähestyttäessä. Temppelin sisällä vastaavasti pahuus (jota populaarikulttuurin tutuilla hahmoilla kuvattiin) oli takaseinällä, hyvyys (valtavat buddhapatsaat ja kököttävä munkki) etuseinällä. Upea paikka.

Kaupungista löytyy vastaavasti myös musta temppeli, joka sekin oli vaikuttava näky; yksittäisen suuren temppelin lisäksi alueella oli kylämäisesti paljon muita pienempiä rakennuksia, jotka kaikki olivat täynnä lähinnä erilaisia eläinten osia: valtavia puhvelinsarvista rakennettuja istuimia, krokotiilinnahkoja... Upea tämäkin.

Ja illaksi bussilla Chiang Maihin! Raissa pystähtyminen oli kyllä ehdottomasti hyvä päätös. Ja mikä hienointa: ei pääsymaksuja, jee! Tuktukki olisi vienyt meidät kyllä katsomaan pitkökaulaisia naisiakin, mutta sinne sisäänpääsy olisi ollut lähes 8e. Nää.

Maiden ero on taas kuin yö ja päivä: heti rajan ylitettyämme ihmiset ovat eri näköisiä, liikenne vasemmanpuoleista... Tuntuu, kuin olisi matkustanut pidemmänkin matkan. Ja onpa jotenkin tosi kotoisaa olla Thaimaassa! Asiat tuntuu toimivan aivan eri tasolla, infrastruktuuri pelaa mainiosti ja maan varakkuus näkyy yleisessä siisteydessä. Englantia tunnutaan puhuttavan myös paljon paremmin.

22.12.2015
Aamulla päätettiin lähteä katsomaan norsuja! Varattiin puolen päivän retki yhteen paikan norsuloista. Täällä suuressa osassa paikoista norsuista pidetään hyvää huolta: niillä ei ratsastrta ja kouluttaessa ei käytetä väkivaltaa. Yleensä ilmeisesti norsuratsastuspaikoissa norsuja kohdellaan aika huonosti.

Ajettiin kaupungin ulkopuolelle pomppuista tietä ja saavuttiin sanctuaryyn. Paikalla vaihdettiin päälle uikkarit ja jotkut paikallisen alkuperäisasukasporukan kansallispaidat. Syötettiin ja halailtiin 6- ja 8-v pikkunorsuja. Sen jälkeen kävelytimme norsut mutakuopalle, jossa mutakylvetimme niitä. Sieltä jatkoimme matkaa joelle, jossa pesimme mudan norsuista. Sitten jatkettiin matkaa ilman norsuja vesiputoukselle uimaan ja retken lopuksi saatiin vielä huikea ateria. Hintaa oli suolaisesti melkeen 40e mutta oli sen arvoista.

Ilta kierreltiin kaupunkia. Ilonan viimeinen ilta, buhuu! Ja aamulla aikaisin lähtö viiden päivän skootterikierrokselle, Mae Hong Son Loopille. Jee!