Salento ja Cali, Kolumbia

7.4. - 12.4. Salento ja Cali

Guatapesta bussi Medelliniin, jossa metro kaupungin toiseen päähän ja seitsemän (= yhdeksän) tunnin bussi Armeniaan. Saavuttiin yöllä Armeniaan ja bussit eivät siihen aikaan enää kulje, joten ajateltiin että jos saadaan tingattua taksi hyvään hintaan, jatketaan matkaa Salentoon ja jos ei, jäämme yöksi Armeniaan. Saatiin lähes tunnin taksimatka tingattua muutamaan euroon ja päästiin Salentoon asti. Saavuttiin perille kolmen aikaan yöllä ja muutamaa katukoiraa lukuunottamatta kaupunki oli täysin hiljainen ja unessa. Koputeltiin hostellien ovia ja lopulta löydettiin yöpaikka.

Salento on pieni ja viihtyisä kaupunki keskellä vuoristoa, jossa vietimme kolme yötä. Käytiin parin tunnin patikoinnilla upeassa Cocora Valleyssä, tutustumassa kahvinvalmistukseen pienellä luomutilalla Finca Momotassa ja ratsastettiin hevosilla! Oon kerran käynyt kokeilemassa ratsastusta Suomessa, mutta muuten mulla ei oo kokemusta tai taitoa. Mentiin hevosilla kolme tuntia upeissa maisemissa pitkin vuorenrinteitä, laaksoja, jokien yli ja parin vanhan rautatietunneliin läpi, lopulta hienolle vesiputoukseksi saapuen. Epäonneksemme matkalla tuli kova ukkosmyrsky mutta onneks oli sadetakit mukana. Oli kyllä siistiä! Hevosia sai itse ohjata ja mentiin välillä laukkaakin ja mun ja Piian hevoset välillä kisaili ja halus ohitella toisiaan. Pienillä poluilla vuorenrinteellä. Jännää ja huikeeta! Aika nopeasti ratsastukseen sellaisen tuntuman, että pelko muuttui iloksi. :)

Ratsastuksesta innostuneena päätettiin seuraavanakin päivänä lähteä ratsastamaan, tällä kertaa Ccora Valleystä. Hinta oli hieman kalliimpi ja reissu paljon huonompi. Vauhti oli hitaampi koska opas käveli mukanamme ratsastamisen sijaan ja reitti oli paljon tylsempi, jonka olisin melkein mielummin itse kävellyt. Hevoset oli myös koulutettu seuraamaan polkua, eikä niitä itse voinut ohjata. Mutta onneksi ensimmäinen ratsastuskerta oli silti mahtava kokemus.

Salentosta jatkettiin matkaa busseilla Caliin muutaman tunnin päähän. Matkustaminen Kolumbiassa on kyllä ollut tosi helppoa. Busseja kulkee usein, ne ovat laadukkaita ja kaikki on sujunut tosi hyvin.

Cali on miljoonakaupunki Salentosta vähän etelään. Kyseessä on ”maailman salsapääkaupunki” mikä kyllä näkyy ja kuuluu. Kyseessä on yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista ja meille sanottiinkin usein monesta paikasta, että niihin ei missään nimessä tule mennä. Vaikka hostellimme olikin paremmalla San Antonion seudulla, yhtenä iltana kotiin kävellessämme nähtiin parin korttelin päässä hostellilta kadulla mies käsiaseen kanssa. Huhhuh. Aika Calissa meni lähinnä kaupungilla pyöriessä, katuruokakierroksella ja hostellin muiden asukkaiden kanssa aikaa viettäessä. Yhtenä päivänä käytiin eläintarhassa. Hostellilla oli ilmaista salsaopetusta ja tokihan sille piti osallistua ja salsaklubilla käydä, onhan se kaupungin ykkösjuttu.

Kolumbia on upea maa matkustaa - monipuolinen, upea, helppo, halpa ja ystävällinen. Tänne pitää palata. Nyt matka jatkuu lentäen Calista Quitoon, Ecuadoriin. Keski-Amerikan reissulla opittiin, että monesta maasta tarvitsee todella liput pois, että maahan pääsee sisään - tuolloin emme päässeet Belizen lennollemme. Tällä kertaa ollaan tehty feikkilippuja varmuuden vuoksi. Onneksi - nyt niitä kysyttiin ja ilman niitä emme olisi päässeet lennolle. Huh!

Medellin ja Guatape, Kolumbia

3.-6.3. Miljoonakaupunki Medellin ja pikkukaupunki Guatape
Medellin on muutaman miljoonan asukkaan kaupunki, joka oli vielä vähän aikaa sitten maailman väkivaltaisin paikka, Kolumbian ja siten käytännössä koko maailman kokaiinikaupan keskittymä, jossa Pablo Escobar puuhasteli tuhmuuksiaan. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut: väkivaltaisuus ja (suurimmat) ongelmat ovat muisto vain ja tällä vuosituhannella kaupunkiin rakennettiin maan ainoa metrokin, joka myös edesauttoi muutosta parempaan.

Yleensä en paljoa suurkaupungeista perusta, mutta Medellin oli jotenkin kiehtova. Vaikka metroasemilla ei ole linjakarttoja missään (!?), liikkuminen on helppoa ja nopeaa ja kaupunki on koostaan huolimatta mukavan puistomainen. Ja ympäröivät vehreän vuoret ovat upeita! Yleisesti ilmapiiri kaupungissa on jotenkin tosi lämmin ja ystävällinen.

Yhtenä päivänä osallistuin ilmaiselle kaupungin kävelykierrokselle (real city tours Medellin), jossa kierrettiin keskusta-aluetta oppaan johdolla ja kuultiin mielenkiintoisia asioita sekö kaupungista, että koko Kolumbiastakin. Samalla pääsi tutustumaan muutamiin muihin matkaajiin. :) pienen porukan kanssa mentiin kaapelihissillä vuorten yli luonnonpuistoon jossa oli tarkoitus lounaan jälkeen käydä kävelemässä. Sade kuitenkin pakotti takaisin kaupunkiin.

Kaupunki on jaettu kuuteentoista alueeseen, Comunaan. Comuna 13 on niistä se pahamaineisen ja se, joka on ollut kaikista väkivaltaisin. Osallistuttiin myös siellä kävelykierrokselle, joka oli tällä kertaa maksullinen. Kierros oli hieno ja myös tämä alue on ajan kuluessa paljon muuttunut. Vuorenrinteet on rakennettu aivan täyteen pieniä koteja ja kadut ovat täynnä upeita graffiteja. Historiasta iso osa meni kierroksella kyllä ohi koska selitys oli espanjaksi ja englannin käännös oli vähän huono.

Guatepe on pikkukaupunki parin tunnin päässä Medellinistä tekojärven vierellä. Yleensä sinne tehdään päiväreissuja, joilla käydään kiipeämässä kaupungin laitamilla olevalle parisataametriselle kivelle ja ihastellaan kaupungin värikkäitä katuja. Me matkustettiin Guatepeen illalla ja tarkoituksena oli viettää siellä pari päivää kajakoiden jne. Keli oli kuitenkin vähän turhan viileä ja sateinen joten päädyttiin seuraavana päivänä kiipeämään kivelle ja ihastelemaan katuja. No mikäs siinä, molemmat oli kyllä upeita. :)

Suunnitelmana oli mennä Bogotaan ja lentää sieltä Ecuadoriin, mutta lennot maksoi lähemmäs 300 - ja Kolumbia on kiva. Eli pieni lisämutka matkaan ja matka jatkuu etelää kohden maateitse.

Santa Marta, Kolumbia

1.4. - 2.4.2018 - Patikointia Mincassa ja Tayronassa

Maaliskuun viimeisenä matkustettiin Santa Martaan, Barranquillasta ohi seuraavaan kaupunkiin, muutaman tunnin matkan (50 000 pesoa, 15 euroa) päähän. Paikallisbusseilla olisi päässyt halvemmalla, mutta ollaan nyt menty vähän helpomman kautta ja ostettiin matka hostellin kautta. Saapahan kyydin ovelta ovelle. :) Hostellit ollaan nyt varattu aina hetkeä ennen matkustamista.

Santa Marta on asukasmäärältään paljon pienempi (n. 400 000?) mutta tuntuu paljon isommalta, koska kaupunki on yhtenä keskittymänä toisin kuin Cartagenassa. Hostelli meillä on ihana siisti ja tilava dormi uima-altaalla, noin 8 euroa yöltä.

Alunperin Santa Martassa oli tarkoitus nauttia merestä hieman enemmän, mutta siitä tulikin vahingossa parin päivän patikointiloma. Ensimmäisenä päivänä mentiin aikaisin aamulla puolen tunnin päähän vuoristoon Mincaan, josta vaelsimme ylös vuorille Los Pinosiin ja sieltä takaisin alas. Kokonaismatkaa tuli noin 23 kilometriä reilun viiden tunnin aikana ja nousua tuli reilu kilometri. Maasto oli suurimmaksi osaksi aika helppoa: kapeaa metsätietä, jota skootterillakin pystyisi ajamaan - hieman tylsää siis. Noin kymmenen kilsan kohdalla pysähdyttiin lepäilemään ”maailman suurimmille riippumatoille” ja nousua sen jälkeen jatkettiin pari kilsaa pienempää polkua pitkin, jonka jälkeen laskeuduttiin taas leveämpää tietä pitkin. Maisemat oli koko matkan ajan tosi upeat. Vehreitä, värikkäitä vuoria ja sankkaa metsää sekä kahviviljelmiä! Los Pinosista meille tarttui matkaan kulkukoira, joka uskollisesti kulki mukanamme koko loppumatkan. :) Laskun aikana koettiin myös reissun eka vesisade. Pari tuntia satoi ihan huolella, mutta onneks laantui hyvissä ajoin ennen Mincaa niin ehdittiin kuivua. Hieman siedätyshoitoa tulevaa Machu Picchun vaellusta varten?

Uskollinen matkakumppanimme

Seuraavana päivänä lähdettiin patikoimaan Tayronan kansallispuistoon rannikolle. Otettiin aamulla aikaisin taksi puiston portille (Calabazo) ja lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa polku oli suoraan paljon kapeampi ja vaikeakulkuisempi. Varsinkin muutaman kilometrin jälkeen, kun otettiin risteyksestä väärä suunta ja polku muuttui hyvinkin kapeaksi ja vaikeakulkuiseksi. Saavuttiin lopulta ehkä n. 10km vaelluksen jälkeen Playa Bravalle, josta odotuksistamme poiketen ei päässytkään rantaa pitkin kävelemään itää kohden toiselle portille, kuten suunnittelimme. Eikun takaisin vuoren huipulle ja uudestaan alas toiselle rannalle. Huh. Ranta toki oli hieno! Meri oli sen verran villi että uimaan ei pysty, mutta käytiin vähän tyrskyissä viilentymässä. Lopulta päästiin oikealle rannalle, joka osoittautuikin aika turistisoituneeksi, mutta silti upeaksi. Käveltiin rannikkoa pitkin muutaman upean hiekkarannan läpi portille (Zaino) josta saatiin kyyti takaisin Santa Martaan. Kokonaismatkaa tuli taas noin 23 kilometriä, nousut ensiksi 450-metriselle ja sen jälkeen 310-metriselle vuorelle. Patikointiin aikaa meni kuusi tuntia. Maasto oli hyvin vaihtelevaa; välillä mentiin sankassa sademetsässä mölyapinoiden mouhoamista kuunnellen, välillä upealla hiekkarannalla ja välillä taas kuivemmalla vuorenhuipulla. Nähtiin miljardi erilaista hyönteistä, paria eri apinalajia ja kolibri. Maasto oli aika vaikeakulkuista ja välillä sai väistellä hevosia, joilla paikalliset roudaa tavaraa rannoille tai pienille kylille vuorten yli.

Helle, väsy ja tietoisuus matkan yllättävästä pitenemisestä.

Yleensä sandaalit on toiminu vaelluskenkinä mainiosti mutta aina ei voi voittaa :)

Upeita vaelluksia ja jalat kiittää. Seuraavaksi matka jatkuu sisämaahan Medelliniin!

Barranquillan lentokenttä... taas yksi niistä hienoista.

Cartagena, Kolumbia

827.3.2018 - 31.3.2018 - Cartagena, Kolumbia

Lentomatka meni hyvin ja saavuttiin 27. päivä illalla Barranquillaan, suureen kaupunkiin Karibianmerellä rannikolla. Ensivaikutelmat Kolumbiasta oli aika positiiviset: ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä, kaduilla on siistiä ja täällä on lämmin! Ekana iltana ei tehty sen kummempia. Syötiin hyvin ja aikaisin nukkumaan.

Kiitos jet lagin, herättiin aikaisin aamulla ja oltiin tehokkaita. Päätettiinkin jatkaa matkaa jo samantien eteenpäin Cartagenaan, koska Barranquillassa ei ole meille juuri mitään nähtävää. Ostettiin samalla viikon päähän lennot Barranquillasta Medelliniin, noin 16 tunnin bussimatkan päähän sisämaahan. Muutaman kympin enemmän siitä saa maksaa, mutta eiköhän se ole sen arvoista - tällä reissulla matka on niin pitkä, että jos kaikki välit menee bussilla, bussissa saa istua viikon.

Cartagena on pienempi, noin miljoonan asukkaan kaupunki pari tuntia Barranquillasta länteen. Kaupungissa on kaunis kontrasti uutta ja vanhaa; saarella oleva uusi kaupunki koostuu kasasta pilvenpiirtäjiä ja myös saarella sijaitseva vanha kaupunki on vanhojen muurien ympäröimä, upeista kolonialistisen ajan rakennuksista koostuva erittäin viihtyisä ja siisti, värikäs pikkukaupunki. Muuri rakennettiin aikanaan piraateilta suojaamaan ja satamassa oli merkittävä kauppapaikka jossa mm. orjat vaihtoivat omistajaa.

Cartagenassa käytiin sukeltamassa pari kertaa. Toisessa sukelluskohteessa oli hylkyjä ja yhden sisälle pääsimme nopeasti käväisemäänkin, upeeta! Samassa kohteessa oli myös veden alle rakennettuja härveleitä ja kohteessa ei ollut oikeastaan mitään luonnollista, joten se oli vähän pettymys vaikka hylky oli upea ja sukeltaminen nyt on aina kivaa vaikka kohde olisikin huono. Toisessa kohteessa sukellettiin virran mukana hienolla korallialueella. Ekaa kertaa mittaristossa oli paineena psi:t ja syvyytenä jalat. Painetta oppi nopeasti lukemaan, syvyyttä ei. Yhtenä yönä kävimme katsomassa pimeässä hohtavaa planktonia! Ihmisiä oli hiukan liikaa ja täysikuu oli aivan liian valoisa, joten kokemus ei ollut ihan optimaalinen mutta oli se kyllä silti aivan ihmeellistä. Uitiin planktonin seassa ja jokainen käden tai jalan liike jätti peräänsä sinisen hohteen hetkeksi. Vau!

Muutoin nautittiin Cartagenasta pyöräilemällä, kävelemällä ja syömällä hyvin. :) Upea kaupunki, mielenkiintoisen oloinen maa! Vähän kuin keski-Amerikka, mutta hieman rennompi, värikkäämpi, halvempi ja vähemmän turistisoitunut. Ainakin näin muutaman päivän kokemuksella. Jet lag edelleen on ja ollaan menty joka ilta nukkumaan klo 20-21 ja ollaan herätty kuudelta. Pari kertaa ollaan alotettu aamu juoksulenkillä. Tästä kun saisi tavan. :) Espanjasta alkaa pikkuhiljaa muutamia fraaseja ja sanoja tarttumaan mutta paljon pitäisi vielä opiskella.