Laosista Thaikkuihin: Chiang Rai & Chiang Mai

21.12.2015
Aamulla tuktukki rajalle, jossa onkin vastassa ihastuttavan epäruuhkainen rajanylitys. Ei jonotuksia, ei ylimääräistä härväystä, jes! Toisella puolen tosin jouduttiin odottelemaan bussia tunti, mutta mikäs siinä aamuauringossa kölliessä. Suunnitelmana on käydä päiväseltään pyörähtämässä Chiang Raissa, ja jatkaa matkaa illaksi Chiang Maihin.

Chiang Raissa vuokrattiin muutamalla eurolla tuktukki käyttöömme, nähtävyytemme olivat sen verran kaukana, ettei sinne kävellen pääse. Ja tiukan aikataulun vuoksi ei julkisillakaan oikein uskallettu lähteä. No, rinkat asemalle jemmaan ja menoks!

Chiang Rain valkoinen temppeli valmistui vuosituhanteen vaihteen tienoilla ja on selvästi erilainen, kuin mikään aikaisemmin näkemäni temppeli. Ulkoa vitivalkoinen ja pienillä peileillä päällystetty, pikkutarkkoja yksityiskohtia täynnä oleva rakennus oli kyllä hyvin vaikuttava näky. Temppelin alaosa kuvasti ilmeisesti helvettiä ja kärsimystä, jota pitää kohdata päästäkseen taivaaseen. Alhaalla oli kymmeniä maasta nousevia ylöspäin kurkottelevia käsiä ja erilaisia hirvityksiä. Liuskaa ylös käveltäessä veistokset muuttuivat selvästi juhlavammaksi temppelin ovea lähestyttäessä. Temppelin sisällä vastaavasti pahuus (jota populaarikulttuurin tutuilla hahmoilla kuvattiin) oli takaseinällä, hyvyys (valtavat buddhapatsaat ja kököttävä munkki) etuseinällä. Upea paikka.

Kaupungista löytyy vastaavasti myös musta temppeli, joka sekin oli vaikuttava näky; yksittäisen suuren temppelin lisäksi alueella oli kylämäisesti paljon muita pienempiä rakennuksia, jotka kaikki olivat täynnä lähinnä erilaisia eläinten osia: valtavia puhvelinsarvista rakennettuja istuimia, krokotiilinnahkoja... Upea tämäkin.

Ja illaksi bussilla Chiang Maihin! Raissa pystähtyminen oli kyllä ehdottomasti hyvä päätös. Ja mikä hienointa: ei pääsymaksuja, jee! Tuktukki olisi vienyt meidät kyllä katsomaan pitkökaulaisia naisiakin, mutta sinne sisäänpääsy olisi ollut lähes 8e. Nää.

Maiden ero on taas kuin yö ja päivä: heti rajan ylitettyämme ihmiset ovat eri näköisiä, liikenne vasemmanpuoleista... Tuntuu, kuin olisi matkustanut pidemmänkin matkan. Ja onpa jotenkin tosi kotoisaa olla Thaimaassa! Asiat tuntuu toimivan aivan eri tasolla, infrastruktuuri pelaa mainiosti ja maan varakkuus näkyy yleisessä siisteydessä. Englantia tunnutaan puhuttavan myös paljon paremmin.

22.12.2015
Aamulla päätettiin lähteä katsomaan norsuja! Varattiin puolen päivän retki yhteen paikan norsuloista. Täällä suuressa osassa paikoista norsuista pidetään hyvää huolta: niillä ei ratsastrta ja kouluttaessa ei käytetä väkivaltaa. Yleensä ilmeisesti norsuratsastuspaikoissa norsuja kohdellaan aika huonosti.

Ajettiin kaupungin ulkopuolelle pomppuista tietä ja saavuttiin sanctuaryyn. Paikalla vaihdettiin päälle uikkarit ja jotkut paikallisen alkuperäisasukasporukan kansallispaidat. Syötettiin ja halailtiin 6- ja 8-v pikkunorsuja. Sen jälkeen kävelytimme norsut mutakuopalle, jossa mutakylvetimme niitä. Sieltä jatkoimme matkaa joelle, jossa pesimme mudan norsuista. Sitten jatkettiin matkaa ilman norsuja vesiputoukselle uimaan ja retken lopuksi saatiin vielä huikea ateria. Hintaa oli suolaisesti melkeen 40e mutta oli sen arvoista.

Ilta kierreltiin kaupunkia. Ilonan viimeinen ilta, buhuu! Ja aamulla aikaisin lähtö viiden päivän skootterikierrokselle, Mae Hong Son Loopille. Jee!

Luang Prabang - Huay Xai

17.12.2015 - Luang Prabang

Luang Prabang on Laosin entinen pääkaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Asukkaita löytyy muutama kymmentä tuhatta. Guesthouseen asettumisen jälkeen lähdettiin kiertelemään keskustan iltamarkkinoita, mussuttamaan herkullisia ja ihanan halpoja katuruokia.

18.12.2015 - Luang Prabang, ruokamyrkytys
Klo 01:27. Vähän kiertää mahassa. Paha olo. Ehkä matkustuspahoinvointia? Tai jotain? No kyllä tää tästä. Ei tarvii sentään käydä oksentamassa. Vai tarviiko sittenkin? Joo!

Yö oksentaen, ripuloiden ja kuumeillen, jes. Kambodzan koettelemuksista oppineena päätin nyt kiskaista antibiootit kitusiin vielä siinä vaiheessa, kun vesi pysyi sisällä. Ja aamua kohden olo lähti jo parantumaankin. Koko päivä meni kuitenkin maatessa, ja illalla jaksoinkin jo lähteä kaupungille kävelemään. :) Aiemmin meille suositeltiin Utopia -nimistä ravintolaa, jossa on hieno terassi Mekong-joelle päin. Käytiin siellä iltapalalla ja sainpa ekaa kertaa vuorokauteen jotain ravintoakin: hedelmäpirtelö!

19.12.2015 - Luang Prabang, vesiputous, matka
Auringonnousun aikaan buddhalaiset munkit lähtevät liikkeelle temppeleistään ja kiertävät kaupunkien kaduilla keräten päivänsä aterian. Tätä alms ceremonya heräsimme mekin seuraamaan ja munkeille evästä lahjoittamaan. Ja niin teki monet muutkin, meidän munkkijonon korit olivat täynnä jo heti temppelin nurkilla.

Almuseremonia myöhemmin Huay Xaissa

Utopiassa on aamuisin auringonnousun joogaa, johon tänään osallistuimme. En aiemmin joogaa ollut koittanutkaan niin tää oli siitäkin ihan kiva kokemus! Vaikkakin paaston jälkeen jo pelkkä portaiden kävelykin oli uskomattoman rankkaa, saati sitten jooga. :D

Myöhemmiin lähdettiin tuk tukilla tunnin matkan päähän Kuang Si -vesiputoukselle. Putouksen yhteydessä oli Bear Rescue Centre, johon oli tuotu laittomasti pyydystettyjä karhuja elämään. Vesiputous oli suuri ja hieno ja vähän alajuoksulle oli lisää pieniä, matalempia vesiputouksia, joihin pääsimme uimaan.

Illasta alkoi yksi reissun eniten jännityksellä odotetuista matkoista: 12 tunnin bussimatka Huay Xaihin Thaimaan rajalle. Bussilla meitä kuitenkin odotti miellyttävä yllätys: vaikka oli ollut puhe tavallisesta bussista, oli kyseessä kuitenkin makuupaikallinen nukkumisbussi! Jes! Tilaa toki oli n. Metri kertaa puolitoista kahdelle ihmiselle, mutta kyllä se istumapaikan voittaa. Perille siis päästiin melko kivuttomasti, vieläpä tunti etuajassa! Hintaa matkalla oli n. 20e.

20.12.2015 - Huay Xai
Tuktukki keskustaan, yöpaikka 30 000kip/naama (3,30e), pari tuntia koomaamista ja liikkeelle. Läheisellä temppelillä päästiin juttelemaan munkin kanssa buddhalaisuudesta ja munkkina elämisestä. Kovin paljoa ei kuitenkaan viisastuttu, sillä munkin englannin taito ei ollut mikään parhain. Lisäksi erehdyttiin kertomaan olevamme lääkisopiskelijoita ja munkkia kiinnosti vain hänen kipeä peukalonsa. :D Kuultiin kuitenkin, että munkiksi voi ryhtyä 12,5 -vuotiaat pojat ja munkiksi usein ryhdytään köyhistä perheistä, jolloin lapsi pääsee opiskelemaan. Munkkiuden voi lopettaa niin halutessaan. 

Napattiin taas tuktukki allemme ja lähdettiin katsomaan läheistä Nom Nyon -vesiputoista. Täällä päin ei selvästikään käy niin paljoa turisteja, sillä turisteille suunnattuja palveluita ei näy läheskään niin paljoa ja ihmiset ihmettelevät meitä enemmän, kuin aiemmin. Laosin kohteemme ovatkin olleet tähän asti yllättävän turistisoituneita. Ja kylmiä! Huhhuh, vihdoin saa taas heittää pitkät housut rinkkaan ja nauttia helteestä. Vesiputous oli hieno ja kiva siitä, että saimme ihmetellä ja uida siellä keskenämme.

Bussiliput huomiselle ostettu ja viimeistä iltaa Laosissa. Oikein kiva maa. :)

Suomi - Bangkok - Vientiane - Vang Vieng - Luang Prabang

13.12.2015 - Matka alkaa, Bangkok
Reissuun lähdettiin kivan lumettomasta ja ei-niin-joulukuisen oloisesta Suomesta Swiss-airin lennoilla Zürichin parin tunnin vaihdon kautta Bangkokiin. Meno-paluulennot sai alle kuudella sadalla, mutta palatessa vaihtoaika onkin yli 14 tuntia. Ensisilmäys Sveitsin hintoihin lentokentällä kauhistutti, saa nähdä miten vaihtoajan saa kulumaan! Matka itsessään meni yllättävänkin kivuttomasti. Pari leffaa, hyvät lentokonesapuskat ja liikaa evästä siivitti mukavasti Bangkokiin.

Perillä hämmästeltiin kuumuutta ja kosteutta ja hakeuduttiin heti rautatieasemalle. Oltiin etukäteen netistä ostettu junaliput Laosiin - lunastettiin ne ja jätettiin rinkat säilöön. Noin kuudessa tunnissa ehdittiin syömään herkullista thaikkusapuskaa, vaihtamaan rahaa, kiertelemään lähiympäristöä ja ostamaan evästä junamatkalle. Ja hierontaan! Oi että, muutamalla eurolla saatu tunnin hieronta teki kyllä hyvää matkustamisen jälkeen. Ja löydettiinpä hieno temppelikin!

Kahdeksalta illalla juna lähti kohti Nong Khaita. Tässä vaiheessa alkaa jo kaipaamaan suihkua. Että voikin ihminen (kertaa neljä!) haista pahalta. Aamulla vihdoin hostellilla sit pääsee! Junassa matkustetaan alemmassa makuuvaunuluokassa, joka on tällä väsymyksellä aika luksusta. Lähes riittävän pitkien punkkien lisäksi löytyy ilmastointi, lakanat ja verhotkin!

14.12.2015 - Matka Laosiin, Vientiane
Vaikka ilmastointi oli säädetty arktiselle, sai junassa ihan hyvän mittaiset unet! Nong Khain asemalle saavuttiin aamulla ennen seitsemää ja napattiin tuk tuk kohti raja-asemaa muutaman kilsan päähän. Siellä poistuttiin Thaimaasta, siirryttiin bussilla Laosin rajan tuntumaan, jossa täyteltiin Visa on Arrival -lomakkeet ja päästiin siirtymään maahan. Rajan takana napattiin mukavuudenhaluisina taksi, jolla pääsimme näppärästi suoraan hostellille, jonka varasimme eilen Bangkokissa kahvilassa.

Syötiin herkullista sapuskaa ja kierreltiin kaupunkia. Rankka matkustus tai jet lag kyllä vielä painaa, väsyttää! Kaupungin lähettyvillä on kehuttu nähtävyys, Buddha Park, johon menimme tuk tukilla. Matkalla yritimme saada ihmisiä hymyilemään meille hymyilemällä heille - ja aika menestyksekkäästi :D koti-Suomessa vastaavalla toiminnalla harvoin saa edes katsekontaktia, saati sitten leveää hymyä.

Puisto itsessään oli oikein hieno. Valtavasti hienoja Buddhan patsaita sekä hieno, pyöreä monikerroksinen rakennelma, jonka sisällä oli paljon pieniä patsaita, ja jonka päälle pääsi kiipeämään.

Laos vaikuttaa oikein mukavalta maalta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kivan oloisia ja ainakin tähän asti ruoka on ollut hyvää! Pieni tulisuus ei tosin olisi pahitteeksi. Illalla night marketilla se hämmensi, että myyjistä kukaan ei yrittänyt tuputtaa yhtään mitään. Hämmentävää, että sai kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Vientiane ei taas vaikuta millään tavalla pääkaupungilta. Ainakaan meidän silmiin ei sattunut mitään keskustan tapaista aluetta, jonka voisi kuvitella pääkaupungiksi. Asukkaitakaan ei toki ole kuin 700 000.

15.12.2015 - Matka Vang Viengiin ja tubingia
Aamulla muutaman tunnin bussimatka pohjoiseen ja Vang Viengiin. Matka meni nopeasti hienoja maisemia katsellessa ja kanssamatkustajien kanssa höpötellessä.

Kyseessä on surullisenkuuluisa matkakohde, jota on myös yhdeksi Kaakkois-Aasian vaarallisimmista matkakohteista haukuttu. Paikka on aikoinaan ollut reppureissaajien keskuudessa hyvin suosittu, lähinnä ehkä tubingin vuoksi. Ideana on laskea jokea myötävirtaan traktorin sisäkumeissa ja kiskaista matkalla kymmenissä baareissa silmittömät kännit, ehkä vetää vähän huumeita ja toki samalla hyppiä matalaan virtaavaan veteen kivikkoon. Hallitus kyllästyi touhuun jokunen vuosi sitten, lähes kaikki baarit suljettiin ja meininki rauhoittui selvästi. Nykyään baareja on vielä useita ja paikka tunnetaan edelleen biletyspaikkana, mutta myös monista aktiviteeteista ja luonnosta.

Paikalle saavuttuamme löysimme nopeasti hyvän hostellin jokinäköalalla, hintaa n. 3e /naama. Hostellin saatuamme menimme syömään ja selvitimme, mistä tuubailemaan pääsee. Homma maksoi n. 7 euroa, johon kuului kuljetus muutamien kilometrien päähän yläjuoksulle. Sieltä lähdimme lipumaan renkaissa alavirtaan upeiden maisemien saattelemana. Matkalla käväistiin yksillä joenvarsibaarissa ja vanhasta meiningistä on ainakin jotain jäljellä: heti oltiin tarjoamassa ilmaisia shotteja kaikille. :D matkaan meni reilut pari tuntia ja perille päästiinkin just kun tuli pimeä, huh.

Illalla mentiin syömään ja bilemeininki huokuu kadulla vieläkin voimakkaampana: parit vastaantulijat antoivat baarien käyntikortteja, joissa lupailtiin ilmaista viinaa alkuillasta. Baareissa oli myös kaikkialla myynnissä ilokaasua ilmapalloissa.

16.12.2015 - Skootterit, luolia ja Blue Lagoon
Vuokrattiin skootterit, jee! 60 000 kipiä/skootteri, eli 3,30e/naama. Ekana kohteena Chang Cave, johon olikin yllättäin kymppitonnin (euron) sisäänpääsymaksu. Luola oli hieno, vaikkakin rakennetut valaistukset vähän söivät tunnelmaa. Matkalla Terhi ja Piia kaatuivat, mutta onneksi vauhtia ei ollut paljoa ja ei käynyt kuinkaan. Ja onneksi koko homma tallentui gopro-videolle. :D

Luolalta mentiin uimaan Blue Lagoonille, joka on uimapaikaksi muutettu joenpätkä vuoristossa. Ja on muuten jokseenkin kliseinen nimi. Tännekin sai maksaa euron sisäänpääsymaksun, mikä on kyllä varsin kohtuullinen hinta siitä. Vesi oli viileähköä, mutta paikassa pääsi hyppimään puusta ja köyden varassa veteen.

Takaisintulomatkalla mentiin katsomaan vielä yhtä "water cave" -luolaa, jonka kyltin satuimme aiemmin bongaamaan tienposkesta. Tännekin maksettiin euro sisään, ja yllättäin meille lähtikin opas mukaan. Englantia hän ei käytännössä puhunut yhtään, aluksi hän sanoi jotain "only 50 meters and left", kun kysyimme, missä luola on. Joo. Käveltiin eka riisipellon poikki hyvän matkaa, jonka jälkeen kiivettiin korkealle vuorelle liukkaassa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Lopulta päästiin luolalle, joka olikin käytännössä täysin luonnontilassaan: pariin paikkaan oli rakennettu bambutikkaat kulkemista helpottamaan, mutta muuten ei mitään. Onneksi oli lamput mukana. Luola oli paikoitellen todella ahdas, just ja just sai ahtauduttua koloista läpi. Luolan toisessa päässä meitä odotti huikea näkymä ja täyskäännös: takaisin tultiin samaa reittiä, jee! Opas kyseli jatkuvasti " you okay" ja välillä vastaili itselleen "me no okay". Ei ollut helppoa kulkeminen silläkään.

Vuorelta alas päästyämme mentiin vielä toiseen luolaan, joka oli nyt se water cave. Upea pimeä luola, joka oli täynnä vettä, jossa kävimme uimassa.

Muutaman kerran päivän aikana tuli vesisade, mutta joka kerta satuimme olemaan sopivasti suojassa. Viimeisellä kertaa sade olikin jo huomattavan rankka, mutta olimme juuri onneksi syömässä illallista. Ja sehän olikin mielenkiintoinen sapuska: päätettiin valita grillipaikasta vaihteeksi jotain muuta lihaa, kuin kanaa. Piian possupalat olikin ilmeisesti ohutsuolen pätkiä, nam! Ihan hyviä ne oli, vaikkakin tosi sitkeitä ja siten aika ällöjä syödä. :D

Slurps nam

Antibiootteja ruokakaupassa. Myös diapameja ois ollu!

17.12.2015 - Kuumailmapallo ja matka Luang Prabangiin
Herätys klo 5:15 - KUUMAILMAPALLOILEMAAN! Paikassa mainostettiin tätä mahdollisuutta (71 euroa) ja oltiin päätetty mennä, mutta säätiedotus näytti pilvistä niin ruvettiin arpomaan asiaa. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja lähteä.

Saavuttiin lava-auton lavalla pienillä jakkaroilla istuen pellolle, johon pallot oli yöksi jätetty lojumaan. Työntekijöitä kaivautui kankaan seasta unenpöpperössä ja päivä alkoi sarastaa. Odoteltiin jonkun aikaa, ja palloa alettiin ensiksi täyttää valtavilla tuulettimilla - muutamassa minuutissa se alkoi olla riittävän täynnä, ja kaasuliekeillä lämmitettiin ilma ja pallo kohosi pystyyn. Hyppäsimme kyytiin ja leijailimme upeissa vuoristomaisemissa ehkä tunnin ajan, kai vajaan kilometrin korkeudessa. Laskeuduttiin toiselle pellolle, johon porukkaa oli tullut meitä vastaan ottamaan koppia. Hieno kokemus ja pilvisyys ei haitannut yhtään, oli mahtavaa!

Katukeittiöstä sapuskaa naamaan, hostellihuoneeseen tunkemaan kamat rinkkaan ja matka jatkuu: vähän vaille ysin meitä tultiin hakemaan pienellä paskabussilla bussiasemalle, jossa vaihdettiin minivaniin - mahtavaan sellaiseen. Paljon tilaa, pehmeät penkit, kaikin puolin mainio. Melkein liian hyvää ollakseen totta. No. Niinhän se olikin. Vartti ajettiin ja havahduttiin hirveeseen hajuun ja pahaan ääneen. Paskaks meni. Vaihdettiin toiseen minivaniin, jossa tilaa oli hyvin vähän penkeillä ja yks joutu käytävälle.

Lopulta päästiin perille 7 tunnin matkustamisen jälkeen! Olipas kätevää käyttää taas yks sadepäivä tähän :D Huone löytyi nopeasti, 70 000/huone. Eli vajaa pari euroa naamalta. Ei paha! Katto toki rapisee irti ja hometta varmaan kaikkialla, mutta onpahan halpa!

Laos - Thaimaa - Myanmar

Huomenna lähtö! 

Ekana Bangkokiin, josta samana iltana junalla kohti Laosia. Laosista Pohjois-Thaikkuihin. Parin viikon matkustuksen jälkeen Ilona palaa Suomeen Joulunviettoon ja jatketaan Piian ja Terhin kanssa Myanmariin. 9.1. saavutaan takaisin Suomeen.

Reissun päältä sitten lisää juttua! Jeee! 8)

Kroatiassa Open Water Diveriksi

Jees, Kroatian sukellusreissu! En kirjoittanut blogia yhtään reissun aikana ja kaikki hatarat muistikuvat tulee jälkikäteen lentokentältä näpyteltynä mutta tuleepahan jotain sentään :)

Kyseessä on tosiaan vuosi sitten mun ja Ilkan järjestämän ex-tempore-random-surffausreissun pikkuveli eli meidän ainejärjestöllemme järkkäämä laitesukellusmatka Kroatian, Korculan saarelle Vela Luka -kaupunkiin. Meidän lisäksemme porukkaa lähti mukaan 11 ihmistä ja n. 450 euron hintaan sisältyi PADI Open Water Diver -kurssi sekä hotelli puolihoidolla.

22.-24..5.2015 Dubrovnik

Neljäs opiskeluvuosi läpsytelty kunnialla läpi ja perjantaina jo klo 12 maissa bussimme Tampereelta lähti kohti Helsinkiä ja Pyrähdimme Finnairin suoralla lennolla Dubrovnikin, tuohon Game of Thronesista tuttuun King's Landingiin. Kierrettiin perjantai-ilta kaupungin parhaan (=halvimman) hostellun lähialueita. Ja saatiinpa hostellin omistajalta autokyytikin ilmaiseksi bussiasemalta hostellille :)

Vanhankaupungin satama. Melkoisen kirkasta vettä!

Lauantaina lähdettiin heti aamusta kohti hienoa vanhaakaupunkia, josta nappasimme lautan Lokrum-saarelle vartin matkan päähän. Riikinkukkojen kansoittama saari oli hieno ja kävelimme siellä pitkän lenkin ympäriinsä. Ja löytyipä sieltä hieno mereen maanalaisella tunnelilla yhdistyvä pyöreä vesiallaskin "Dead Sea", jossa kävimme uimassa kirkkaassa ja vähän turhan kylmässä vedessä.

Joukostamme kolme muuta etsiytyi lauantain aikana samaan hostelliin ja hengattiin ilta porukalla. Sunnuntaina lähdettiin tutkimaan kaupunkia toiseen suuntaan Ilkan kanssa ja löydettiinkin sattumalta upea, syrjäinen uimapaikka kallioisella rannalta. Hypimme pari kertaa muutaman metrin korkeudesta mereen ja sattumalta eräs toinenkin porukkamme jäsen eksyi samaan paikkaan.

Mainio hyppypaikka!

Bussimme Vielä Lukaan lähti kuudelta illalla ja oli perillä vasta myöhään yöllä. Mukavaksi yllätykseksi hotellissa oli säästetty meillekin iltapalaa. :)

25.-29.5.2015 Vela Luka ja laitesukelluskurssi 

Aamulla kasilta hauskuus alkaa! 80-luvulla tehdyillä upeilla PADI-opetusvideoilla nimittäin. Muutama tunti ahkeraa teorian opiskelua ja välineisiin tutustumista ja sit päästiin tosihommiin. Märkäpuvut huppuineen ja tossuineen puettiin päälle, 8 kiloa lyijypainoja, ilmapullo kiinni Buoyance Control Deviceen eli kavereiden kesken BCD-liiviin ja koko roska selkään. Vielä maski ja snorkkeli naamalle ja mereen, jee! 

PADI Open Water Diver -kurssiin kuuluu viisi harjoitussukellusta, joissa on tarkoituksena opetella olemaan veden alla ja varautua vaaratilanteisiin, sekä neljä pidempää ja syvemmällä suoritettavaa Open Water -sukellusta. Sekä viisi teoriavideota tehtävineen ja lopputentti. Yleensä koko roskaan kuulemma menee viisi päivää, mutta intensiivisen tahtimme vuoksi meillä homma hoituu kolmessa päivässä.

"Skillssejä", joita alkuvaiheessa harjoiteltiin oli mm. hapen loppumistilanteiden opettelu, kaverin vararegulaattorista hengittäminen, maskin poisotto veden alla, sen takaisin päähän laittaminen ja tyhjentäminen, oikeaoppinen nouseminen, nosteenhallinta, kompassin kanssa veden alla suunnistaminen yms. Opittavaa oli paljon, mutta kaikki oli helppoa ja kivaa. :)

Kolmen päivän ja yhdeksän sukelluksen jälkeen homma alkoi jo sujua aika hyvin. Mutta koska kaikki sukellukset olivat olleet opetussukelluksia, joissa ei menty kovin syvälle eikä päässyt muutenkaan tarpeeksi sukeltamaan, minä ja muutama muuta otettiin torstaille vielä kaksi lisäsukellusta, molemmat n. 45min kestoisia. Ja kyllä kannatti - näillä sukelluksilla vasta tuli todella tunne siitä, että hallitsee homman tosi hyvin ja päästiin käymään kans OWD-sukeltajan maksimisyvyyden tuntumassa, n. 18 metrissä. :) sukelluspaikka oli tosi hieno, tosi jyrkästi syvenevä rinne. Kaloja oli valtavasti, pari isoa mustekalaa, koralleja, miljoona merimakkaraa ja vaikka mitä. Ja kristallinkirkkaassa vedessä hallitusti leijuminen on kyl tosi upeeta. Lisää tätä. Pian ja paljon.

Vela Luka

Satiin hotellilta lupa pitää sukellusporukan ja ohjaajien kesken sitsit ja näin tehtiin torstai-iltana. Kerättiin TLK:n laulukirjan englanninkieliset biisit kasan, käännettiin illalla pari biisiä lisää ja upea laululäystäkekin saatiin aikaiseksi. Juhlat oli mahtavat, ohjaajat tykkäs tosi paljon ja tulipahan vähän levitettyä suomalaista opiskelijajuhlakulttuuria maailmalle. :D monet vieraat + respan täti halus vieläpä läsynkin itselleen muistoksi tapahtumasta.

Perjantaina kierreltiin vain ympäri kaupunkia, uitiin ja hengattiin porukalla. Kiivettiin vuorelle katsomaan luolaa, joka olikin kiinni, plääh. No, olipahan upeat maisemat alas kaupunkiin!

30.-31.5.2015 - Split, Krka ja kotimatka

Aamulla aikaisin lauttaan ja ysiks Splitiin. Vuokrattiin neljän hengen porukalla auto 12 euron naamahintaan. Ajettiin vuoristotietä Krkan kansallispuistoon, jossa käveltiin hirveessä helteessä ensin kilsan päähän kävelyreitin alkuun, josta kiva 2,5 kilsan lenkki jokialueen ympäri. Alue oli tosi hieno - korotetulla puupolulla kävellessä näki jatkuvasti vihreää luontoa, tosi kirkasta vettä, jokia ja vesiputouksia jatkuvasti. Ja pääsipä joen leveälle alueelle lopuksi uimaankin! Pääsylippu opiskelijalle maksoi 70 kunaa, 9,5 euroa. Kyllä se oli sen arvoinen :)

Krka

Pikkukaupunki rannikolla hylätyn hotellin takana

Takaisin Splitiä kohti ajeltiin rantaa pitkin. Piheinä paskiaisina ei otettu Splitistä Ilkan kanssa ollenkaan hostellia koska eka lento lähtee jo 6:15. Matkaseuralaisemme pudottivat meidät lentokentälle 11 tuntia ennen koneen lähtöä. Virkistävät unet lattialla ja kolmella lennolla Suomeen. :D

Sukeltaminen oli kyllä todella huikeeta, sitä pitää surffauksen lisäks alkaa harrastamaan reissuilla. :) Seuraavaan matkaan onkin nyt jonkin verran aikaa, joululomaks taas johonkin. Jee!