Dilijanissa vaeltamassa & pohjoisen läpi Gyumriin

7.4.2015 - Dilijan - vaeltelua - pohjoiseen Alaverdiin
Teimme aamulla eväät valmiiksi ja menimme eilisen ravintolan vieressä olevaan toiseen ravintolaan syömään aamiaiseksi kunnon sapuskat - mulle ja Piialle jotain yllättävän lihaisaa kanapalasotkua ja Taijalle grillattu kananpala. Täällä kyllä jokainen ruoka maistuu korianterilta. Mutta hyvää oli!

Lähdettiin eilen saamamme vinkin mukaisesti Haghartsinin luostarille, josta etsimme vaellusreitin. Luostari oli suuri ja hieno, mutta vaellusreittejä olikin vain yksi - kymmenkilsainen ja yhdensuuntainen. Päätettiin kulkea osa reitistä edestakaisin. Mutta koska reitti olikin metsäinen autopolku ja siten vähän tylsä kävellä, poikkesimme reitiltä lehmiä tulvivan mäen päälle ja laskeuduimme maisemien ihailun jälkeen toista puolta alas ja tarvoimme poluttomassa metsässä takaisin luostarille ja autolle.

Hagharts monastery

Emme saaneet vielä vuoristovaelluksesta tarpeeksemme, joten lähdimme vielä läheiseen Goshin kylään, josta vaelsimme n. viiden-kuuden kilometrin edestakaisen matkan vuoristolammelle ja takaisin. Eväät syötiin lammella; ostimme eilen lavash-leipää, juustoa, meetwurstia, mehua ja suklaata evääksi. Namnam :)

Lake Gosh

Jatkettiin matkaa seuraavaan suureen kaupunkiin, Vanadzoriin - tää on jo oikeesti kaupunki, 100 000 asukasta! Liian suuri ja tylsä makuumme, joten päätimme kuitenkin jatkaa vielä matkaa pohjoiseen ja etsiä pienemmän ja kivemman kaupungin, jossa yöpyä. Vanadzorissa nappasin auton ikkunasta pari kuvaa, ja vähän myöhemmin joku auto ajoi eteemme ja pyysi pysähtymään. Pari vihaisen näköistä korstoa selitti paljon armeniaa ja venäjää ja puhui jotain kuvista. :D kuunneltiin hetki jörötystä ja jatkettiin matkaa, olevinaan tajuamatta, mistä on kyse. Hups, otinkohan niistä vahingossa kuvan :D

Alaverdiin päästyämme etsimme yöpaikan; eka hotelli oli liian kallis ja sieltä suositeltiin meille hostellia. Alkuhinta oli sielläkin 20 000, tinkautui helposti 15 tonniin, joka sekin on liikaa. Saatiin kuitenkin työllä ja tuskalla puhuttua hinnaksi kaikilta yhteensä 10 000 dramia, n. 20e. Ja muille vieraille ei saa sanoo sanaakaan tästä hinnasta. :D

Näkymää parvekkeelta

Lähdettiin etsimään ravintolaa ja kysyttiin huoltoasemalta sellaista, kun erehdyttiin aluksi luulemaan, että sieltä saisi ruokaa. Yhteistä kieltä löytyi taas kutakuinkin elekielen verran ja pari miestä lähti saattamaan meitä autollaan ravintolalle. Tilattiin 3800 dramin (vajaa 8e) menut, joihin kuului herkullinen alkusalaatti, leivät, lihaa ja perunamuusia, vesi sekä tee. Nam!

Pohjoisemmassa puissa on jo vähän enemmän lehtiä! Tänään on muutenkin ollu ihanan lämmin päivä, varmaan lähelle 20 astetta :) Pohjoisemmassa näyttää muutenkin ehkä vähän rikkaammalta, taloissa on muitakin värejä kuin kivi ja on jopa kerrostaloja!

8.4.2015 - Gyumriin - lumivyöryn viemä tie ja rauniokaupunki
Kamat kasaan ja matkaan! Hotellin omistajat eivät ehkä arvostaneet tinkaamistamme liikaa tai sitten niillä oli jotain muutenkin meitä vastaan - hymy ei koskaan ollut herkässä ja lähtiessämme omistajan vaimo tuuppasi Piiaan vähän vauhtiakin.

Ooh naminami!

Ostettiin kaupasta aamupalaherkkuja, lähdettiin ajamaan vuorille ja kurvasimme tien penkkaan nauttimaan huikeasta aamupalapiknikistä. Ajattelimme seuraavaksi ajaa pohjoiseen Tashiriin Georgian rajan tuntumaan ja jatkaa sieltä matkaa Gyumriin. Tashirissa menimme supermarketin yläkerrasta löytyneeseen ravintolaan syömään spagettiannokset. Pian tarjoilija toi meille kolme pientä maitopulloa laskeneen - koitimme torjua ne, mutta tarjoilija osoittikin viereistä pöytää kertoakseen, että he tarjoavat - kurkkasimme sinne ja neljä poliisia vilkutti meille iloisesti :D maito itsessään oli karmeeta myrkkyä, hapanta kuin sitruuna. Hyh, kiitti vaan!

Upean kanjonin sivuhaara

Matka jatkuu Tashirista pohjoista reittiä kohti länttä ja Guymria. Perunapellosta saatiin nauttia jonkun matkaa, kunnes yllättäin tie katosi - valtava lumimassa oli pyyhkäissyt tien olemattomiin ja matka katkes todella keskelle ei-mitään. Naurettiin paikalla vähän aikaa ja todettiin että ylimääräistä matkaa tulee melkein 90 kilsaa ja naurettiin vähän lisää. Ja käännyttiin takas. Samaa reittiä ajettiin melkein Vanadzoriin asti takaisin, kunnes päästiin Gyumriin vievälle tielle.

Mis meidän tie on??

Pohjoisessa Armeniassa huokuu selvästi vanhan Neuvostoliiton henki. Kyrillisiä vanhoja tekstejä suurten kerrostalokolossien seinissä, palikkamaista arkkitehtuuria jne. Tiet ovat huonossa kunnossa ja tunneleissa ei ole mitään tukirakenteita, valoja tai mitään - ne ovat vain vuoren läpi louhittuja reikiä.

Black Fortress

Gyumri oli just sellainen, mitä voisin vanhan Neuvostoliittolaisen kaupungin kuvitella olevan. Valtavasti hylätyn näköisiä suuria kerrostaloja, linnoitus, valtava mahtipontinen monumentti, paljon ihmispatsaita, hylätty huvipuisto... Siis kaikkea suurta ja mahtavaa, mitä ei olekaan voitu ylläpitää ja ne ovat ajan saatossa rapistuneet paskaan kuntoon. Gyumrissa oli myös vuonna 1988 suuri maanjäristys, joka tappoi 24 000 ihmistä ja raunioitti suuren osan kaupungista. Vaikka kaupunki näyttääkin suurelta osin raunioituneesta, ränsistyneeltä ja autioituneelta, on se silti 120 000 asukkaallaan maan toiseksi suurin kaupunki. Ja todella upea sellainen, tykkään kyllä suuresti tästä paikasta ja siitä, miten lähihistoria näkyy täällä kaikkialla. Ruma on kaunista, oi että. Viihtyis täällä kauemminkin!

Löydettiin Gyumrista oikein kiva mukavan perheen pitämä hostelli, jonka hinta saatiin tingattua kymppitonniin, 20e/yö yhteensä kaikilta. Lisäksi saatiin kuudella eurolla oikein hyvä illallinen. :)

Tatevin luostarin kautta Sevan-järven pohjoispuolelle Dilijaniin

5.4.2015 - Yeghednadzarista Tateviin ja takaisin Vaykiin
Lähdettiin aamulla liikkeelle kaupan pihassa auringonpaisteessa syödyn aamupalan ja tankkauksen kautta. Suunnattiin kohti etelää ja Tatevia 130 kilsan päähän. Koko matka oli pelkkää upeaa vuoristoa ja suuri osa matkasta ajettiin lumirajan yläpuolella. Jonkun matkaa myös ajettiin todella sankassa sumussa, missä ei nähnyt eteen juuri lainkaan. Matkustustiedotteen mukaan tiet ovat erittäin huonokuntoisia, mutta siihen verrattuna tiet oli kyllä yllättävän ajettavia. Kuoppia ja railoja on jatkuvasti ja paljon mut meidän autolla niistä onneks selvittiin oikein hyvin!

Tatevin lähellä kurkattiin nähtävyys Devil's Bridge, hieno kanjoni, jonka alla virtaa joki ja ylhäällä oli pieni kuuma lähde. Jatkoimme matkaa Tatevin luostariin, joka oli toistaiseksi isoin ja hienoin näkemämme luostari.

Devil's Bridgen aluetta

Tatev monastery

Nälkä alkoi kurnia lujaa ja ravintolaa ei meinannut löytyä mistään - Tatevin ainoa löytämämme oli kiinni, joten menimme valtavaan metropoliin, Gorikseen, lähistölle. Maan mittapuulla tämä 20 000 ihmisen kaupunki on jo suuri. Täältäkin löysimme vain kahvilan, josta saimme ruokaa - kiva kultahampainen mummo möi meille kahdet rullakebabit, leipäkasan, yrttikasan ja kananmunat yllättävän korkeaan, 9e/naama hintaan. Ajattelimme jättää etelän tutkimisen tähän ja suunnata takaisin pohjoista kohti, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Goris jäi taakse ja lähdimme ajamaan pohjoiata kohti samaa pomppuista tietä. Auringonlaskussa lumihuippuiset vuoret yhdistettynä karuun lumettomaan maastoon näyttää aivan käsittämättömän hienolta. Yeghegnadzorin lähellä bongasimme Vayk-kylästä hotellin mainoksen ja lähdimme kyselemään hintoja; 8000 dramilla eli n. 16 eurolla saatiin oikein hyvä huone.

Täällä on tosi vähän ihmisiä, autot on pääasiassa Ladan kotteroita, maatilojen eläimistöä näkyy kaikkialla, ihmiset kattoo meitä oudoksuen, maisemat on upeita, kukaan ei puhu englantia, meitä luullaan venäläisiksi, automaateista saa erittäin hyvää kaakaota 40 sentillä, talot on ränsistyneitä ja harmaita, ravintoloita ei oo missään.

6.4.2015 - Vayk - Martyniin poliisiasemalle - Sevan-järven ympäri - Dilijan
Aamulla aikainen herätys ja aamupalan kautta ajamaan Jeghegnadzorin kautta kohti pohjoista ja Sevan-järveä vanhaa silkkitietä pitkin. Pääasiassa tie oli hyväkuntoista serpentiinimutkahäkkyrää, mutta paikoin todella huonokuntoista perunapeltoa. Nousimme ylös vuorten lumihuipuille ja maisemat oli edelleen jatkuvasti hämmentävän upeita.

Laskeuduimme vuorilta alas Sevan-järvelle Martuni-kaupunkiin, jossa löysimme jopa auki olevan syöttölän! Paikallinen pizza oli kaukana totutusta, mutta oikein hyvää. Kävelimme kaupungissa pienen lenkin ja suuntasimme syrjäisempää katua kohti autoamme, kun pari poliisia pysäytti meidät ja kysyivät passeja. Mulla oli mukana, Taijalla ja Piialla autossa. Hyppäsimme kolmannen poliisin kyytiin autoon ja he heittivät meidät autolle. Passit löytyivät, poliiseja oli paikalla kai jo neljä, mutta he eivät olleet vielä tyytyväisiä. Yksi poliiseista hyppäsi autoomme ja ajoimme poliisiasemalle, jossa menimme varmaan kuuden poliisin kanssa portaita yläkertaan ensiksi yhteen huoneeseen tärkeän näköisen ukon pällisteltäväksi, sitten toiseen. Meille tarjottiin kahvia ja tupakkaa, passiemme tiedot kopioitiin ja paljon kyseltiin armeniaksi ja venäjäksi. Yhteistä kieltä löytyi aikalailla hellon, thank youn ja njetin verran. Pian meidät päästettiin lähtemään ja saatettiin autolle. Ja napattiin tietty yhteiskuva kolmen poliisin kanssa. :D kaikki poliisit oli jatkuvasti tosi ystävällisen oloisia ja hekin naureskelivat tilanteelle, kun yhteistä kieltä ei ollut.

Lake Sevan

Sit karkuun, Sevan-järven itäpuolta pohjoiseen. Päädyttiin Dilijan-kaupunkiin, josta etsimme yöpaikan. Täällä lähettyvillä on ilmeisesti hyviä vaellusmaastoja, joten sitä luvassa huomenna! Löysimme yllättävän pian todella kivan guesthousen, jonka hinta tingattiin hurjasta sadasta eurosta n. 24 euroon yöltä. Paikka on keski-ikäisen pariskunnan isoon kotiinsa perustama majapaikka, jossa muutamaa kodin huoneista vuokrataan matkalaisille. Oikein kiva, nätti ja kotoisa paikka. :)

Illallista päästiin syömään ekaa kertaa oikeeseen ravintolaan! Oikea menu. Istumapaikat ja pöydät. Taustamusiikkia. Tarjoilija puhuu vähän englantia. Ruuaksi valittiin lammasta perunoilla ja lavash-leivällä, vajaalla viidellä eurolla. Ihan tosi hyvää sapuskaa, nam! Tää oli listan mukaan georgialaista niin armenian keittiö on edelleen pienoinen arvoitus. Mutta oijjoi mitä herkkua!

Mahtavien maisemien lisäksi varmaan armenian parasta antia on kahviautomaatit. Kymmenillä senteillä kelvollista kahvia ja mahtavaa kaakaota <3

Autolla maata kiertämään - Yerevanista Yeghegnadzoriin

6,50 euron hostelliyöhömme sisältyi aamupala: punajuurta, munakasta ja makkarapaloja. Yllättävän hyvin englantia puhuva ja erittäin mukava respahenkilökunta neuvoi meitä suunnitelmiemme kanssa: rahanvaihto, sim-kortti ja kävelyohjeet autovuokraamolle.

Pakattiin rinkat, lähdettiin vaihtaan rahaa ja mentiin hakeen auto, joka oltiin vuokrattu ja maksettu etukäteen. Suureksi harmiksemme (eiku?) vuokraamamme halvin automalli oli paikasta loppunut ja saatiin samaan hintaan paljon parempi auto, jee! Hintaa viikon autovuokralle tuli reilut 50e per naama. Saatiin vuokrapaikasta kans paljon vinkkejä, missä kannattaa käydä. :)

Indonesian reissulla todettiin, että paikallinen sim-kortti nettiliittymällä on todella kätevä. Varsinkin nyt autoillessa siitä on paljon iloa, kun saa navigaattorin kännykän kautta käyttöön. Kahdeksan päivän rajoittamaton ja yllättävän nopee netti maksoi 5000 dramia eli vajaat 10 euroa.

Jätski- ja kanarullakebablounaan jälkeen lähettiin ajamaan luoteeseen kohti ekaa kohdetta: Khor Virap -luostaria. Paikalla oli aikoinaan merkitystä kristinuskon tulemisessa Armenian viralliseksi uskonnoksi - ja Armenia onkin maailman ensimmäinen kristitty maa. Samalta paikalta on upea näkymä Ararat -vuorelle Turkin puolelle. Ararat on uinuva tulivuori, jolle Raamatun mukaan Nooan arkki rantautui vedenpaisumuksen jälkeen. Ararat on myös Armenian kansallissymboli ja muutenkin upean näköinen lumihuippuinen vuori kerrassaan.

Jatkettiin matkaa Turkin rajan myötäisesti etelää kohti Iranin rajalle, jatkuvasti pysähdellen - välillä maisemien, välillä mantelipuiden kukintojen ja haikaroiden pesien ihailemista varten. Jäytiin kans matkan varrella ostamaan pikkukylä Arenista paikallista viiniä kotiinviemiseksi.

Sitten käytiin Noravankin luostarissa. Se on todella keskellä ei-mitään, keskellä upeita punarinteisiä vuoria.

Pyörittiin siellä vähän aikaa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kylään, Yeghegnadzoriin. Tää on jo isompi paikka (hurjat 8000 asukasta!) ja täältä löyty jopa hotelli. 16 eurolla saatiin oikein kiva yöpaikka pienen etsimisen jälkeen. Jännää nähdä pitkästä aikaa kauppoja ja ravintoloita, kun koko päivän ajan on näkynyt vain maastonruskeita hökkelikivitaloja pienissä kylissä vuorten keskellä.

Lähdettiin hotelliöta kävellen etsimään ruokapaikkaa, kun typötyhjän hotellimme työntekijä ajoi peräämme autolla ja tarjoutui viemään meidät ravintolaan. Hyppäsimme kyytiin ja saavuimme typötyhjään ravintolaan. Tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia ja hän vei meidät keittiöön ja näytti eri ruoka-aineita, mistä sapuska voidaan tehdä. Sanoimme kyllä kaikelle ja valittiin lihaksi jauheliha ja saatiin ruuaksi lavash-leipää, paljon tuoreita yrttejä, juustoa ja jauhelihapihvejä sipulilla. Muutamalla eurolla sai mahan täyteen ja pari lasia punkkua.

Hotellihuoneesta on hienot näkymät!

Sit nukkuun! Yllättävän lämmintä täällä on. Olin henkisesti varautunu muutamaan plus-asteeseen mut auton mittari näytti pääasiassa lähes kahtakymppiä. :) ja kun aurinko lämmittää nii on täällä ihan kesäkelit. Mä olin ratin takana tän päivän, Piia ehkä huomisen. Jerevanin jälkeen kukaan ei oo puhunu englantia. Ihmiset on tosi ystävällisiä. Auton vuokraaminen oli paras päätös ikinä ja Armenia on huikee maa! Miks täällä ei oo yhtään turisteja? :D

Tampereelta Jerevaniin

Lennot Kiovan kautta Ukrainan Internationalin katiskoilla ja täällä ollaan! Maahan saapuessa passintarkastaja pläräs kiusallisen ahkerasti ja tarkkaan kaikki leimat läpi eestakasin mitään sanomatta. Mut maahan päästiin, täällä ei ookkaan niin kylmä kun ois voinut olla ja ensisilmäyksellä vaikuttaa oilein kivalta! Ihmiset hymyilee, rahaa on kymppitonneittain ja kirjoitus on kivaa koukeroa.

Nyt unille ja aamulla autolla liikkeelle! Ei vaan tiietä vielä oikeen, että minne. :D meillä on auto vuokrattuna koko ajaksi ja tarkoitus olis kierrellä vähän kaikkialla. Muutamia paikkoja ollaan katottu etukäteen, mutta muuten meillä ei oikeestaan oo mitään suunnitelmia.

Tämmönen seikkailu tällä kertaa! Tulossa varmaan ihan kivat 10 päivää :)

Lähdössä HeValta

Armenia ja Kroatia

Armenia 3.4.2015 - 12.4.2015 & Kroatia 22.5.2015 - 31.5.2015