19.12.2014
..ja matka jatkuu! Saavuttiin aikataulussa Parapatiin, syötiin ja käveltiin paikallisten ohjeiden mukaan satamaan, väärään sellasiseen. No, ei mitään - saatiin halvempi lautta saarelle, mutta eri kylään. Ajattelimme jäävämme sinne yöksi, mutta paikallisen mukaan kaikki majoituspaikat ovat turistikeskittymässä Tuk Tukissa. Sinne siis! Autokuskimme heitti meidät Bagus Bayhyn, jossa törmäsimme heti pariin suomalaiseen. Paikka osoittautuikin kunnon suomalaisen reppureissaajan Mekaksi, sillä paikan asukkaista suurin osa olikin suomalaisia. No, paikka vaikutti mahtavalta ja maksoi saman verran kuin Medanin persreikä ja jäimme sinne. Vaikka suomalaisetkin aiheuttivat välittömän "hyisuomalaisia" -reaktion, oli heidänkin kanssaan tosi mukavaa. Ja ihan kiva päästä vaihtamaan kuulumisia suomeksi!
..ja matka jatkuu! Saavuttiin aikataulussa Parapatiin, syötiin ja käveltiin paikallisten ohjeiden mukaan satamaan, väärään sellasiseen. No, ei mitään - saatiin halvempi lautta saarelle, mutta eri kylään. Ajattelimme jäävämme sinne yöksi, mutta paikallisen mukaan kaikki majoituspaikat ovat turistikeskittymässä Tuk Tukissa. Sinne siis! Autokuskimme heitti meidät Bagus Bayhyn, jossa törmäsimme heti pariin suomalaiseen. Paikka osoittautuikin kunnon suomalaisen reppureissaajan Mekaksi, sillä paikan asukkaista suurin osa olikin suomalaisia. No, paikka vaikutti mahtavalta ja maksoi saman verran kuin Medanin persreikä ja jäimme sinne. Vaikka suomalaisetkin aiheuttivat välittömän "hyisuomalaisia" -reaktion, oli heidänkin kanssaan tosi mukavaa. Ja ihan kiva päästä vaihtamaan kuulumisia suomeksi!
Lake Toba on maailmanhistorian suurimman tulivuorenpurkauksen seurauksena syntynyt kraaterijärvi, jolla oleva Samosir-saari on maailman suurin saarella olevas saari, pari kertaa Singaporen kokoinen. Syvyyttä järvellä on jopa 450 metriä. Aluetta on aikoinaan asuttanut pääasiassa Batakit - eräs Indonesiassa asuva kansanryhmä, joka on erityisen tunnettu ihmisuhrauksista ja kannibalismista sekä hienoista taloistaan. Batakkien talojen kattojen etu- ja takapää muodostavat terävät huiput ja etuovi on todella pieni; näin vieras joutuu kumartamaan sisääntullessaan. Näitä Batak-taloja on saari pullollaan ja majoitumme itsekin sellaisen alakerrassa.
Olimme etukäteen miettineet, että täällä voisimme vuokrata skootterin ja lähteä ajelemaan ympäri saarta. Koska Taija ja Lina eivät kumpikssn tahdo ajaa, päätimme vuokrata vain yhden. Kävimme kyselemässä skoottereita, mutta emme onnistuneet vuokraamaan vain yhtä koska kolmen on laitonta ajaa samalla skootterilla. Lina suostui ottamaan toisen skootterin ajettavaksi, mutta koska hän ei ollut koskaan ajanut sellaista, vuokrasimme skootterit ensin loppupäiväksi ja ajoimme Tuk Tukin niemen ympäri. Ajamisesta jäi ihan hyvä fiilis Linalle, joten päätimme viettää seuraavankin päivän skoottereiden selässä. Illan vietimme suomalaisporukassa hengaillen.
20.12.2014
Aamupala, bussilipun osto huomiselle, skootterit alle ja matkaan! Löysimme kartasta järven saaren pohjoisosista ja samoilla tienoilla on myös kuuma lähde - sinne! Ajoimme yllättävän hyvää rantatietä pitkin kohti pohjoista ja matkalla bongasimme oudon pyramidimaisen rakennuksen. Pysähdyimme katsomaan ja paikallinen ihana vanha pieni mies selitti meille paikasta sanaakaan englantia puhumatta, mutta mainiolla elekielellä. Rakennus oli jonkinlainen hauta 762 ihmiselle. Suurin osa paikoista oli vielä tyhjiä.
Aamupala, bussilipun osto huomiselle, skootterit alle ja matkaan! Löysimme kartasta järven saaren pohjoisosista ja samoilla tienoilla on myös kuuma lähde - sinne! Ajoimme yllättävän hyvää rantatietä pitkin kohti pohjoista ja matkalla bongasimme oudon pyramidimaisen rakennuksen. Pysähdyimme katsomaan ja paikallinen ihana vanha pieni mies selitti meille paikasta sanaakaan englantia puhumatta, mutta mainiolla elekielellä. Rakennus oli jonkinlainen hauta 762 ihmiselle. Suurin osa paikoista oli vielä tyhjiä.
Jatkoimme matkaa Pangururaniin, josta pääsimme tietä pitkin mantereen puolelle ja etsimään kuumaa lähdettä, joka olikin rakennettu kylpyläksi. Plääh, emme jääneet lillumaan altaisiin. Hyvin tulisen ankkalounaan kautta vuorille. Löysimme järven, joka oli kyllä ihan hieno. Ei itsessään oikeastaan mitenkään näkemisen arvoinen, mutta matka on tosi hieno. Viidakkoiseen vuoristomaisemaan ei koskaan kyllästy. :)
Tie järvelle oli ihan hyvässä kunnossa, joten päätimme jatkaa matkaa saaren läpi. Kuoppainen hiekkatie muuttui hyvin kuoppaiseksi hiekkatieksi ja lopulta muinaiseksi asfalttitieksi. Asfaltista oli jäljellä palasia siellä-täällä ja pohjana olleet suuret kivet olivat nousseet pintaan: käytännössä tie oli pelkkää kivikkoa. Tie menee kansallispuiston läpi, jossa kivikkoon yhdistyy valtavat vesilammikot, muta ja melkein tiellä lojuvat vesipuhvelit. Koska matka ei saa olla liian helppo, alkoi tietty sataa vettä. :) No, pääsimme vihdoin pois puiston alueelta, tie muuttui hyväksi ja sade yltyi vasta silloin kovaksi. Oli upeaa, kun ukkonen oli aivan yläpuolella! Selvittiin takas hostellille ennen pimeää ja hengattiin taas suomalaisten kanssa loppuilta.
21.-22.12.2014
Bussimme lähtee klo 15, meille neuvottiin että pitää mennä 11:45 lautalla mantereelle, josta paikallisminibussilla asemalle odottelemaan pariksi tunniksi. Ostettiin hävyttömät määrät evästä ja bussi lähti kolme varttia etuajassa (!?). Ja ah onnea - oikea bussi! Ikkunat, joista näkee ulos! Penkit, joille mahtuu molemmat pakarat! Ja paikalliseen (vammaseen) tapaan kuuluen kuskilla on toppatakki päällä ja ilmastointi säädetty pakkaselle. Onneks osattiin ennakoida ja ottaa lakanat mukaan peitoiks :D
Bussimme lähtee klo 15, meille neuvottiin että pitää mennä 11:45 lautalla mantereelle, josta paikallisminibussilla asemalle odottelemaan pariksi tunniksi. Ostettiin hävyttömät määrät evästä ja bussi lähti kolme varttia etuajassa (!?). Ja ah onnea - oikea bussi! Ikkunat, joista näkee ulos! Penkit, joille mahtuu molemmat pakarat! Ja paikalliseen (vammaseen) tapaan kuuluen kuskilla on toppatakki päällä ja ilmastointi säädetty pakkaselle. Onneks osattiin ennakoida ja ottaa lakanat mukaan peitoiks :D
Matkan sanottiin kestävän "12-16 tuntia, luultavasti 16" eli meidän pitäisi olla perillä aikataulun mukaan klo 7 aamulla. No, ei. Matkalla jäätiin ainakin kahdesti vaihtamaan rengasta ja hyvin kapealla ja mutkaisella tiellä ei nopeuskaan varmaan kovin usein ollu yli viittäkymppiä. Yllättävän hyvin matkalla sai kuitenkin nukuttua, ihmeen kivuton matka. Aamuun asti, kunnes matkan huomasi vain venyvän ja venyvän sekä matkapahoinvoinnin hiipiessä kiusaamaan. Vaikea sanoa, johtuiko huono olo jatkuvasti heiluvasta bussista, syömättömyydestä, tupakansavusta, vessasta tulvivasta lemusta vai ilmanraikastimesta, joka muutti ilman välillä siirapiksi. Perille päästiin vihdoin 20 tunnin matkustamisen jälkeen, jee!
Muutama jännä havainto:
- Tupakkaa saa polttaa kaikkialla ja vaikka se olisi kielletty - kuten bussissa - sitä poltetaan silti. Paljon.
- Ihmiset on todella mukavia, lähes kaikki hymyilevät ja monet moikkailevat.
- Tiet ovat kaikkialla todella kapeita ja mutkaisia; en ole nähnyt koko Sumatralla ainuttakaan isoa, hyvää tietä. Trans-Sumatran Highway on jylhästä nimestään huolimatta yksi kapea kaista suuntaansa ja ison auton tullessa vastaan, pitää lähes pysähtyä.
- Uskonto näkyy katukuvassa selkeästi; muslimit toki omalla selkeällä tavallaan, mutta kristinuskokin tuntuu ylikorostetulta. Satunnaisessa pienessä hökkelikylässäkin saattaa ränsistyneiden läävien keskellä kohota iso, upea ja hyvin huollettu kirkko. Ja täälläkin muuten harrastetaan joulukuusia, ihan paikallistenkin keskuudessa eikä vain turisteille!
- Tupakkaa saa polttaa kaikkialla ja vaikka se olisi kielletty - kuten bussissa - sitä poltetaan silti. Paljon.
- Ihmiset on todella mukavia, lähes kaikki hymyilevät ja monet moikkailevat.
- Tiet ovat kaikkialla todella kapeita ja mutkaisia; en ole nähnyt koko Sumatralla ainuttakaan isoa, hyvää tietä. Trans-Sumatran Highway on jylhästä nimestään huolimatta yksi kapea kaista suuntaansa ja ison auton tullessa vastaan, pitää lähes pysähtyä.
- Uskonto näkyy katukuvassa selkeästi; muslimit toki omalla selkeällä tavallaan, mutta kristinuskokin tuntuu ylikorostetulta. Satunnaisessa pienessä hökkelikylässäkin saattaa ränsistyneiden läävien keskellä kohota iso, upea ja hyvin huollettu kirkko. Ja täälläkin muuten harrastetaan joulukuusia, ihan paikallistenkin keskuudessa eikä vain turisteille!
Bukittinggiin päästyämme etsimme yöpaikan, joka löytyi kolmen-neljän kilsan kävelyn jälkeen. Murju maksaa alle 2e/yö/naama, mutta huonekin on sen mukainen. Lähin toimiva pistorasia on kaksi kerrosta alempana aulassa ja vessassa ei taaskaan ole juoksevaa vettä; huljusuihku luvassa!
Kun lähdimme keskustaa kiertelemään, tapahtui jänniä: joku nainen tuli kysymään, olisiko meillä viittä-kymmentä minuuttia aikaa. Hän on englannin opettaja ja haluaisi, että hänen oppilaansa pääsisivät juttelemaan ulkomaalaisille englantia. No todellakin! Mentiin pieneen, kuumaan ja ahtaaseen koppiin n. kahdenkymmenen 18-26v oppilaan kanssa höpöttelemään ja oltiin kaikki aika innoissamme. Ja erehdyimmepä antamaan pyydettäessä facebook-tietommekin... Voi sitä kaveripyyntöjen määrää, joita on ilmeisesti tulvinut myös meidänkin kavereillemme. Sori! :D ja voi myös sitä kuvien määrää, mitä meistä otettiin.
Tää päivä meni muuten kaupunkia kierrellessä, eläintarhassa ja kuvattavana ollessa. Ihmisiä tulvi jatkuvasti kaikkialta pyytämään kuvia kanssamme. Jossain vaiheessa piti ruveta sanomaan jo ei, koska kuviin alkoi kulua aikaa jo liikaa; yksi yhteiskuva ei riitä, vaan kaikki tarvitsevat oman kaverikuvaselfien kanssamme. Eläintarha puolestaan oli aasialaiseksi eläintarhaksi yllättävän inhimillinen. Kuten Kiinassa, täällä eläimiä ei tehnyt mieli tappaa säälistä, vaan ne näyttivät jopa viihtyvän. Hienoa! Kaupunki vaikuttaa muutenkin oikein viihtyisältä ja lähellä olis kans paljon upeita luonnonnähtävyyksiä, joille ei ikävä kyllä riitäkään aikaa. :/
Huomenna taas matka jatkuu Jaavalle. Bukittinggiin jäi kyllä ikävän vähän aikaa, kun matka venyi ja lähtö viivästyi. Mutta ei voi mitään, tulipahan koettua bussimatka ja Indonesialainen oppitunti!
