Mt. Huangshan

Herätys 5:15, lähtö minibussilla 6:30, vaihto shuttle busiin n. tuntia myöhemmin, lippujen osto ja tunnin jonotus kaapelikärryyn. Täällä ne kaikki kiinalaiset siis on! Hirvee tungos, vaikka tultiin ensimmäisellä bussilla Tunxista.

Huangshan eli keltainen vuori on yksi Kiinan suurimmista nähtävyyskohteista, UNESCOn maailmanperintökohde, Avatarin maisemien innoittaja ja oikeesti kyllä aika pirun hieno nyppylä. Turisteja täällä käy vuosittain kevyet 15 miljoonaa ja sadepäiviä vuosittain on yli 200. Meillä kävi hyvä tuuri: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikki turistit ihan paria poikkeusta lukuunottamatta oli kiinalaisia. 

Hissillä ylös päästyämme lähdimme kävelemään parin metrin levyistä kivitietä ja miljoonia portaita pitkin ympäri vuoristoaluetta. Kaapelikärryjen ikävän rajallisten aukioloaikojen takia ehdittiin kiertää vain n. 5,5 tunnin ja n. 15 kilometrin verran, paljon jäi näkemättä.  Maisema muuttui matkan varrella yllättävän paljon. Välillä on kauniin pyöreitä, valtavia graniittikallioita ja välillä rosoisia mäntyjen peittämiä teräviä vuorenhuippuja. Valtavia pystysuoria pudotuksia polkumme alla sekä mahtavia maisemia jatkuvasti ympärillä. Ja melkeen päälle hyökkäileviä apinoita. Ihan huikee paikka. Ah. En kyl enää koskaan tahdo nähdä portaita. Ois siellä kyllä ollu kans hienohelmojen vaihtoehto: alkaen reilulla kympillä ois voinu vuokrata bambutuolin ja kaks kantajaa, ettei tarviais omia jalkoja rasittaa. :D

Paikalliseen hintatasoon nähden yllättävän kallis tää kyllä oli. Bussit 20Y + 19Y (kertaa kaks), hissiliput 80Y+80Y. Puiston sisäänpääsy 230, mutta pääsin opiskelijana puoleen hintaan. Tekee 43 euroa. Ehdottomasti sen arvoinen. :)

Paluubussilla ajettiin keskustaan asti, hostellimme on tosiaan vähän sivussa. Käytiin syömässä ja huomattiin, että bussit ei enää noin myöhään kulje hostellin suuntaan. Koitettiin napata taksia ja lopulta juttelimmekin samanaikaisesti lähes kymmenen taksikuskin kanssa ilman sanaakaan yhteistä kieltä. Onneks kaupunki on jo aika tuttu: hypättiin kyytiin ja näytin kuskille, mihin suuntaan ajaa ja perille löydettiin!
 

Huomenna viimeinen päivä täällä ja illalla lähtö taas piitkälle junamatkalle kohti länttä!
B)

asia,jota saa pienimmistäkin kaupoista: tyhjiöpakatut kanankintut, nam!

Shanghaista junalla Tunxiin, Huangshaniin

Herätyskello soimassa klo 8, herääminen klo 11 jälkeen. Hups. Jätettiin rinkat hostellin aulaan päiväks ja lähettiin kattomaan Yuyuangia eli 1500-luvulla rakennettua Yu -puutarhaa. Paikka ja sen ympärille rakennettu basaari olivat todella hienoja - vihdoin löydettiin Kiinan näköistä Kiinaa :) Puutarha oli valtava sokkelo. Kasvien osuus siellä oli puutarhaksi aika pieni, mutta rakennuksia, puroja, lammikoita, maalauksia sun muuta hienoa riitti vaikka kuinka. Ja kultakaloja ja kilppareita! 

Yuyuangin jälkeen hypättiin hop on hop off-bussiin, jolla päästiin kattelemaan maisemia jalkoja rasittamatta, nam. Liiankin pitkään, meinas tulla vähän kiire rautatieasemalle.

Lähdimme illalla junalla kohti länttä ja vuoria: vajaan kahdentoista tunnin matka yöjunalla, jee! Kuljetaan paikallisessa kermaperseluokassa eli soft sleeper-vaunussa, reilun 20 euron hinnalla. Tässä luokassa loossissa on neljä punkkaa ja oven saa kiinni. Vaunu on ilmastoitu, meillä on iso ikkuna, petivaatteet, peitot ja tyynyt. Luksusta! Alempi luokka olisi hard sleeper, jossa loosseissa on kuusi punkkaa ja ei ovea. Istumaluokkia on myös vastaavast soft ja hard. Kaikissa vaunuissa on ilmeisesti erikseen vessatilat ja käsienpesutilat sekä saatavissa ilmaiseksi kuumaa vettä teetä, nuudeleita yms. varten.

Junailu menee täällä aika eri tavalla, kuin lännessä: heti asemalle saavuttaessa mennään turvatarkastuksen läpi. Tämän jälkeen asema on kuin lentokenttä: hieno, siisti, kiiltävä, valtavasti kauppoja. Seuraavaksi siirrytään odotustilaan, jonne mentäessä tarkistetaan matkaliput. Kun juna saapuu, odotustilan ovet aukeavat ja itse asemalaitureille ja junaan pääsee. Junassa konduktoori vaihtoi lippumme muovikorttiin, jossa lukee paikkanumeromme. Kysyin vieressä istuvalta tämän syytä, tällä kuulemma tahdotaan valvoa ihmisten liikkumista, että lippuja ei esimerkiksi vaihdeta matkalla ja että ihmiset jäävät oikealla pysäkillä pois. Junasta lähtiessä kortti vaihdetaan takaisin junalippuun. Asemalta poistuttaessa tämä lippu taas tarkistetaan.

Matka sujui mahtavasti, junassa oli tosi hyvä nukkua. Kyllä näin vois pidempiäkin matkoja matkustaa. Juna-asemalta seikkailimme etukäteen varaamallemme hostellille. Olemme nyt siis Huangshanin eli Yellow Mountainin, "Kiinan hienoimman vuoren" lähikaupungissa Tunxissa, josta itsestäänkin käytetään paljon nimeä Huangshan. Täältä lähdemme huomenna päivän mittaiselle vaellukselle vuorelle. Saimme hostellista päiväksi lainaan polkupyörät ja ajelimme ympäri kaupunkia, tilasimme ihan liikaa ruokaa respatädin suosittelemassa paikallisten lempipaikassa ja kävelimme kaupungin vireisen kukkulan, Daizhen Parkin mutkaisia teitä ylös katselemaan kaupunkia korkeammalta. Kiinalaiset innostu taas pariin kertaan kuvaamaan meitä. Hauskin tapaus tähän asti oli, kun söimme ikkunan vieressä ravintolassa ja viisipäinen tyttöporukka bongasi meidät kadulta ja tuli ikkunan toiselle puolelle poseeraamaan kanssamme vuorotellen muiden räpsiessä kuvia. :D

Säät on yllättäin suosinu, joka päivä on ollu tosi hyvä sää! Tänään joku 30 astetta. Ehkä se sadekausi vielä jossain vaiheessa näkyy. :P

Täällä on yllättävän vähän ihmisiä. Etukäteen luulin, että kaikkialle saa raivata tiensä kyynärpää edellä, mutta ei kunnon ruuhkia oo ollu vielä missään. Missä ne Shanghain 20 000 000 ihmistä oikeen piileskelee? :D liikennettä on kans tosi vähän. Autoja on vähemmän ku skoottereita ja skoottereista suurin osa toimii sähköllä. Skoottereita on tapana kans varustella eri tavoin, varmaan joka viidennessä on kiinni päivänvarjo :D

Suomi - Shanghai

Matka oli pitkä, mutta täällä ollaan! Hyyvin väsyneinä tosin. Saavuttiin tänne aamulla ja matkustusvuorokauden jatkoksi lähdimmekin heti kiertelemään kaupunkia. Suurkaupungit ovat kyllä kaikki aika samanlaisia. Kaikilla on toki ne omat tunnusmerkkinsä, mutta muuten tuntuu vähän siltä, että Shanghai vois olla jo tässä. On tää toki tosi kivan ja hienon olonen kaupunki, mutta pienempiin paikkoihin olis jo kiva päästä. No, huomenillalla olis lähtö eteenpäin vuorille. :)

Muutama havainto Kiinasta ja kiinalaisista:
- kieli kuulostaa kauempaa kuultuna aivan suomelta. Oon vaikka kuinka monta kertaa huomannu et "hei, tuolla puhutaan suomee!" vaan todetakseni, että kiinaahan ne mongertaa :D
 - kiinalaiset on kääpiöitä. Kaikki. Ruuhkissa näkee onneks ite pitkälle :)
 - oon julkkis täälläkin! Pari kiinalaista halus mun kaa kuvaan:D
 - facebook-blokkauksen pystyy kiertämään! Muhahha
 - nää puhuu jo täällä tosi huonosti englantia, mitähän sitte sisämaassa :D auttamisintoa kielimuuri ei onneksi vähennä.
 - paskominenkin voi olla sosiaalinen tilanne! Täällä on ihan yleistäkin rakentaa vessaan lasiseinä nii voidaan sit kattella vaikka koko perheen voimin, kun mummu vääntää kakkaa. Kivaa!

Toissapäivänä Suomeen, tänään Kiinaan

Ehkä vuorokauden päästä ollaan jo perillä Shanghaissa! :)

Matkustamme siis mamman kanssa Shangaista Hanoihin, Vietnamiin kolmessa viikossa. Matkaa tulee yli 3000 kilometriä, Kiinassa on sadekausi ja facebook on blokattu. Sellanen seikkailu tällä kertaa, jee! :D

Portugalin surffausreissu

Näkymä hostellilta Lissabonin ylle

Tää nyt ei varsinaisesti oo blogin otsikon mukaisesti reppureissu mut huikee reissu silti. Ja oon mä kyl aika pirun ylpee siitä, että saatiin kaverin kanssa järkättyä tällanen ja vietyä melkeen 50 ihmistä Portugaliin! :) Me hoidettiin majoitukset, kurssi, ruokailut yms. ja osallistujille jäi hoidettavaksi vain paikallepääsy ja kotiinpaluu. Homma toimi erinomaisesti ja porukka sai ite jatkaa matkojaan mielensä mukaan - esimerkiksi itse vietin ennen surffausta päivän Lissabonissa ja sen jälkeen päivän Frankfurtissa.

Lensimme viime viikon perjantaina Helsingistä Lissaboniin n. surffiporukan kolmanneksen kanssa. Varasimme pienehköllä porukalla yhteisen hostellin ja kiertelimme kaupunkia seuraavan päivän iltaan asti, jolloin bussimme lähti kohti Penicheä. Meillä kävi ajankohdan kanssa erinomainen tuuri: jalkapallon mestareiden liigan finaali pelattiin samana päivänä Lissabonissa ja meininki kaduilla oli huikea. Majoitusten hinnat tosin pomppasi reilusti tolle viikonlopulle mut onneks kuitenkin löydettiin parilla kympillä erinomainen hostelli.

Real Madridin kannattajien aukiolla oli bileet
käynnissä jo puolenpäivän aikaan

Penichessä meillä oli viiden päivän surffauskurssi: sunnuntaista torstaihin, 2*2 tuntia meressä päivittäin sekä jonkin verran teoriaopetusta. Porukka jaettiin 5-6 hengen ryhmiin, joilla jokaisella oli oma opettajansa ja samoissa ryhmissä surffattiin koko viikon ajan. Opetuksen laatu oli ainakin omalla kohdallani erinomaista ja opetukseen kuului myös mm. videoanalyysi, jossa katsottiin itsestä kuvattua surffausvideota ja pohdittiin tehtyjä virheitä. Torstaina meillä oli aamutunnilla leikkimielinen surffauskisa, jossa jaettiin pieniä palkintoja muutamasta eri kategoriasta. Mäkin satuin saamaan palkinnoksi t-paidan, "Best Takeoff" eli palkinto taidokkaimmasta laudalle seisomaan nousemisesta. Jeeee! :)

Penichen nimenkärjen tienoilla. Säät suosii.

Viikon aikana oppi kyllä yllättävän paljon. Lähdin reissuun vähän sillä ajatuksella, että oon tyytyväinen jos pääsen kerran-pari kunnolla pystyyn. Mutta pystyyn pääsi jo ekana päivänä monta kertaa ja loppuviikosta pienempien aaltojen ottaminen oli jo helppoa. Fyysisesti viikko oli tosi raskas. Ite laudalle hyppääminen ja surffaaminen ei ole kovinkaan raskaita, mutta aaltoja vastaan syvälle tarpominen ja "pädläys" eli laudalla mahallaan maaten eteenpäin kauhominen. Varsinkin aaltoa kiinni ottaessa. Pädläyksestä tuli viikon aikana melkonen sisäpiirin vitsi kun ohjaajat huuteli jatkuvasti "paddle paddle paddle paddle!!" kannustaessaan meitä :D Ja sitähän surffauksesta suurin osa on. Tosi raskasta vaan pidemmän päälle.

Surfcampin parvekkeelta, viimeinen ilta

Perjantain ja lauantain välisenä yönä matka Lissabonin lentokentälle, aamulla lento Frankfurtiin ja seuraavana iltana lento Suomeen, jossa lentokentällä muutaman tunnin odottelu ja bussilla Tampereelle. Parin tunnin unet Penichessä, hetken unet matkalla Lissaboniin, parin tunnin unet lentokentän lattialla, parin tunnin unet lentokoneessa, samoin seuraavassa. Yhdentoista tunnin vaihtoaika Frankfurtissa, kiertelyä ja ihastelua, kiva kaupunki! Muutaman tunnin unet lentokentän penkillä ja parin tunnin unet bussissa. Kotona ja jääkaappi tyhjä. Huomisen ja ylihuomisen välisenä yönä lähtö Kiinaan. Jee!

Frankfurt am Main

Surffauskuvia tulee joskus, kunhan kuvaaja toimittaa ne meille.