Phnom Penh - kokkausta ja kansanmurhaa

Aloitimme aamun suuntaamalla Kambodzalaiselle kokkauskurssille. Ideana on siis, että paikallinen kokki opettaa parin ruokalajin tekemisen, jotka tehdään itse ja syödään lopuksi. Kurssi kesti neljä tuntia ja alkoi sillä, että menimme tuk-tukilla markkinoille tutustumaan raaka-aineisiin. Tuk-tuk on siis moottoripyörän perässä vedettävä avokoppi, johon mahtuu istumaan muutama ihminen. Tarvikkeiden ostamisen jälkeen menimme kokkauspaikalle.  Ensiksi tehtiin kevätrullia sekä niille sweet&sour -kastike, toisena ruokalajina oli Kambodzalainen perinneruoka amok. Amokia varten hakattiin ensiksi huhmareella kroeung-tahna, johon sekoitettiin kalaa. Banaaninlehdistä kasattiin kuppi, johon sotku kaadettiin ja tämä laitettiin höyrykeittimeen. Sapuska oli ihan sikahyvää ja kurssi oli tosi antoisa. Hienoa nähdä, mistä kaikesta ruoka saa makunsa. Hintaa tälle kerty kokonaisuudessaan reilut 10e/naama, oli sen arvoista. Mukaan saatiin reseptivihkoset - pitää koittaa Suomessakin, jos vaan löytyy raaka-aineet.

Päivän toisena kohteena oli "Killing Fields" eli Choeung Ek Genocidal Center. Maalla on tosiaan melko synkkä historia. Vuosina 1975-1979 maata hallitsi Pol Potin johtamana kommunistiset Punaiset Khmerit, jotka halusivat hävittää maasta keskiluokan. Kaupungit tyhjennettiin heti Punakhmerien valtaannousun jälkeen, maan nimeksi muutettiin Demokraattinen Kamputsea ja kaikki hylättiin: raha, musiikki, lehdet, perinteet, uskonto, koulut, kirjastot, sairaalat, sekä, järjestettiin valtavia kansanmurhia ja väestöä pakotettiin pelloille töihin. Arviolta jopa 2/3 Kambodzalaista pakkosiirrettiin maaseudulle. Pääkaupunki Phnom Penh tyhjennettiin kolmessa päivässä ja se säilyi kolmen vuoden ajan aavekaupunkina. Kaikki sivistyneemmät kansalaiset tahdottiin tappaa -lääkärit, opettajat, insinöörit... Lisäksi esimerkiksi jos jollakin oli silmälasit tai osasi vierasta kieltä, oli se riittävä syy tapetuksi tulemiselle. Käytännössä siis kaikki hylättiin, julistettiin vuosiluvun olevan nolla ja kaikkien tuli raataa pelloilla, pukeutua samoin, syödä samaa ruokaa jne. Arviot uhriluvuista vaihtelevat paljon, n. miljoonasta kolmeen: jonkun lähteen mukaan neljäsosa maan väestöstä, mutta Choeung Ekissä kerrottiin, että kahdeksasta miljoonasta kolme miljoonaa kuoli. Vietnamilaisia vainottiin ja Vietnamiin hyökkäiltiin - lopulta tilanne raukesi, kun Vietnam hyökkäsi Kambodzaan.

Choeung Ek oli yksi suurimmista pakkotyö-teloituskeskuksista, joita tuolloin oli Kambodzassa yli 300. Täällä ihmisiä teloitettiin (tylpillä esineillä hakkaamalla kalliiden luotien säästämiseksi) yli 20 000. Alue on melko pieni ja sinne on rakennettu "Memorial Stupa" ja museo. Alueelle saimme mukaan audio-oppaat, ja saimme kuulokkeiden kautta paljon tietoa tapahtumista. Alueella oli uhrien luita, hautoja ja vaatteita, murha-aseita sun muuta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Matkaa alueelle on Phnom Penhistä 14km ja meno-paluu tuktukilla maksoi 3$, sisäänpääsy alueelle kuulokkeineen 6$.

Rahankäyttö on täällä kyl helppoo ku mikä. Maassa käytetään kaikkialla oman valuutan, rielien, lisäksi myös usan dollareita, ja dollareilla maksaessa pienet vaihtorahat saa yleensä rieleinä, koska maassa ei käytetä kolikoita. Sekään ei tietty riitä, että miettii, kumpi hinnoista on halvempi - samalla pitää miettiä, mitä mikäkin maksaa suunnilleen euroissa. Huh. Kadut on kans nimetty täällä tosi nerokkaasti: niitä ei oo nimetty. Suurimmalla osalla kaduista on vain numero, eikä numeroissa ole mitään logiikkaa. Esimerkiksi guesthousemme on kadulla 141, jonka viereiset kadut ovat 125 ja 143... Talojen numeroinneissa kaduilla ei myöskään ole mitään järkeä, eikä se aina noudata mitään järjestystä. :D

Kaupunki on oikein mukava, mutta meille alkaa riittää: huomenaamuna aikaisin kohti pohjoisempaa Kambodzaa ja Siem Reapia. Täältä tullaan, Angkor Wat ja malaria!

Mui Ne - Ho Chi Minh - Phnom Penh

9.12.2013

Tyyni valtameri! Vihdoin näen senkin lätäkön ensimmäistä kertaa. Lähettiin tosiaan aamulla aikasin Ho Chi Minhistä kohti väljempiä vesiä, Mui Nehen, joka on pieni kalastajakylä Pan Thietin vieressä. Paikka vaikuttaa oikein mahtavalta, kiva ja pieni. Tällä kertaa päädyimme hostelliin dormin sijaan omaan huoneeseen, joka maksaa 6usd/päivä/naama ja on aivan rannassa, oi mitä luksusta, vaikka suihku onkin paska ja vessan ovea ei saa kiinni :D Ajateltiin olla täällä kaks yötä, rentoillen ja löhöillen. Keskiviikkona mennään vielä yheks yöks Saigoniin (HCMC), josta aikasin torstaiaamuna kohti Kambodzaa ja Phnom Penhiä. Äsken käytiin uimassa vajaan parin tunnin ajan aallokossa, mahtavaa. Enkä oo varmaan koskaan uinu noin lämpimässä vedessä :)

Ostettiin kasa kaikkee erilaisia, outoja hedelmiä, mitä en ollut koskaan aiemmin maistanut - kivaa kokeilla uutta! Lohikäärmehedelmät, rambutanit ja passionhedelmät oli kyllä herkkua, oon niihin ihan koukussa. Sikahyviä! Samoin kaikki paikallinen ruoka on tosi hyvää. Annokset ravintoloissa maksavat tosi vähän, tänään syötiin annokset barrakudaa Alle kolmella eurolla.

Illalla käytiin rannalla syömässä tonnikalaa. Valitsimme tiskiltä kokonaisen kalan, joka meille paistettiin. Loppuillaks mentiin natustamaan hedelmiä hostellin pihalle (jossa potkasin varpaani aika mojovasti portaaseen) ja käytiin vielä meressä uimassa.

10.12.2013
Tänään oli tarkoitus vuokrata polkupyörät ja lähteä kiertelemään lähialueilla, mutta koska varvas mustana kävely (ja tuskin pyöräilykään) ei tuntunu kovinkaan nautinnolliselta ajatukselta, vuokrasimme kevariskootterit muutamalla eurolla - ja se oli kyllä mahtava päätös! oli huikeeta ajaa pienten kylien läpi mahtaviin paikkoihin, eikä ajaessa ilmakaan tuntunut niin kuumalta. Matti ajoi omalla skootterillaan, Taija oli kyydissäni.

Ajoimme ensiksi valkoisille dyyneille 25-30 kilometrin päähän. Matkalla oli upea veneranta, johon pysähdyimme hetkeksi katselemaan hienoja veneitä ja rannalla olevia miljoonia simpukankuoria.

Jatkoimme matkaa kohti dyynejä. Hiekka oli upean valkoista ja hyppelimme hetken aikaa dyynien rinteillä. Tuuli oli aika kova ja sen huomas myös lentävän hiekan määrässä. Oli hyvä ajatus laittaa aurinkorasvaa ennen dyynejä, hiekka tarttu kivaks kerrokseks iholle :)

Dyyneiltä poistuttuamme pysähdyimme johonkin pieneen rähjäiseen hökkelikahvilaan loikoilemaan hetkeksi riippumattoihin ja syömään nuudelikeittoa. Seuraavana kohteena oli Fairy Stream punaisine dyyneineen ja vesiputouksineen (kiitos Sanni vinkistä!). Matkalla pysähdyimme merenrantaan jonnekin keskelle ei-mitään uimaan huikean kokoisiin aaltoihin ja peseytymään hiekasta.

Keijukaispuro on ihana - parinkymmenen minuutin kävelymatkan mittainen, keskimäärin nilkkoihin asti syvä puro, jonka yläpäässä on vesiputous. Koko matkan ajan maisemat olivat mahtavia - vesi on muokannut puron toisen puolen kallion upean muotoiseksi ja toisella puolen on viidakkoa. Puro on välillä monta metriä leveä, välillä metrin ja se mutkittelee jatkuvasti. Veteen sekoittuu värejä mustasta, punaisesta ja vaaleasta maaperästä. Upeaa. Puron varrella oli myös mahdollisuus päästä ratsastamaan strutsilla. Ja sehän piti kokea. Hyvin se jakso tämmöstäkin järkälettä kuskata, vaikka vähän huojukin :D

Illalla kävimme edellisillan kaltaisessa ravintolassa taas syömässä, mutta tällä kertaa valitsimme akvaarioista elävät kalat, jotka meille paistettiin: ankerias ja ilmeisesti karppi. Molemmat oli tosi hyviä ja annos makso juomineen reilut kolme euroa/naama.

11.12.2013
Aamulla herätys vaille kuus ja rannalle auringonnousua katsomaan ja aamu-uinnille! Merellä oli paljon kalastajia pikku kipoissaan verkkojaan tarkistamassa.

Kahdeksan maissa piti heittää merelle hyvästit pitkäks aikaa ja lähdimme bussilla takaisin kohti Saigonia. Bussimatka kesti jotain 5-6 tuntia ja menimme samaan hostelliin, jossa olimme aiemmin, taas 18 hengen dormiin - tällä kertaa kuitenkin ilmastoituun sellaiseen. Matkalla näimme katukeittiön, jossa oli paljon paikallisia syömässä. Heitettiin rinkat huoneeseen ja pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotain parasta, mitä niillä on. Tarjoilija ei taaskaan puhunut sanaakaan englantia, mutta viereisestä pöydästä joku tulkkasi. Pian pöytään kiikutettiin kaksi isoa kulhollista riisiä, kattilallinen kalakeittoa, grillimaustettua ankeriasmaista kalaa ja possun kylkipaloja. Sapuskaa riitti ja oli sikahyvää. Hintaa ruualle tuli reilu 2e/naama.

Syömisen jälkeen mentiin basaarihelvettiin (valtava, kuuma, ahdas, hämärä halli täynnä basaareja) ettimään Kambodzassa odottavia malariaa, denguta yms. kavereita varten pitkät housut. Illan alkaessa hämärtyä, menimme katsomaan Saigonia 262 metrin korkeudesta: lootuksesta muotonsa saaneesta Bitexco Financial Towerista oli huikeet näkymät. Kaupunki jatkui silmän kantamattomiin ja auringonlasku oli täydellinen ajoitus - kaupungin näki sekä valoisassa että pimeässä valoineen. Hintaa tällä lystillä oli 200 000 dongia eli seitsemisen euroa. Oli sen arvoista.

12.12.2013
Saigon - Phnom Penh (Kambodza)
Herätys 5:30 -> kamat kasaan, eväs-aamupala kadulla ja bussiin. Pari tuntia rajalle ja rajanylitys olikin mielenkiintosta. Passit kerättiin heti bussimatkan alussa. Rajalla hypättiin bussista, otettiin tavarat mukaan ja mentiin Vietnamin puolen rajanylityspaikkaan: tavarat läpivalaistiin ja passit jaettiin takaisin nimenhuudolla ja ne tarkistettiin kahteen kertaan. Takas bussiin ja parinsadan metrin ajomatka kansainvälisen vyöhykkeen läpi. Taas bussista pihalle ja Kambodzan puolen tarkistus: viisumit, sormenjäljet, kuvat naamasta ja passintarkastus kolmesti. Ja taas bussiin ja kohti Phnom Penhiä. Mutta ensin tauko, parin kilsan matkan jälkeen. Tuhlattiin taukopaikalla loput Vietnamin dongit ja saatiin ensikosketus Kambodzan ruokaan: possurulla oli hyvää!

Rajanylityksen jälkeen maisema muuttuu nopeasti aivan erilaiseksi. Vietnamin puolella on paljon kyliä ja tiheää asutusta, peltoja ja metsää. Kambodzan maisema on selvästi paljon köyhempää: asutusta on vähän ja se on tosi rähjäistä. Maisema on lähinnä tyhjää tasankoa horisonttiin asti - vähän peltoa, mutta enimmäkseen ei edes mitään viljelyksiä. Tasangolla talot on usein rakennettu tolppien päälle. Lähes jokaisen asutusläntin luona on kyltti, joka ilmeisesti kertoo asukkaiden kannattaman puolueen, esim. "Cambodian peoples party" tai "Cambodian National Rescue Party" Liittyen ehkä jotenkin Kambodzan raakaan historiaan ja puolueiden tärkeyteen..? Jotain hulppeita yksittäisiä lukaaleja on siellä-täällä, muuten täällä on erittäin köyhän näköistä ja lehmiltä näkyy kylkiluut. Temppelit sun muut hienoudet muuttuivat Vietnamin Kiinalaistyyppisistä aivan erilaisiksi, ylväämmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi, monihuippuisiksi ja koristeellisiksi. Matka etenee, autolautalla yli Mekongin ja Phnom Penhiin vajaan 7 tunnin matkan jälkeen. Saigonissa ilma oli aivan harmaata saasteiden takia ja hyvin useat paikalliset käyttivät hengityssuojia. Täällä ilma on kirkasta hengityssuojaimet harvinaisempia. Ehkä reissusta ei tulekaan tuliaisena COPD :)

Phnom Penh vaikuttaa tosi mukavalta kaupungilta. Vähemmän ihmisiä, matalammat rakennukset ja muutenkin tunnelma on aivan erilainen. Tämä ilta kului ympäriinsä kierrellessä. Käytiin syömässä jossain hämärässä paikallisessa loukossa syömässä paikallisten perheiden keskellä jotain keittoa, jossa oli alla tuli. Sekaan heiteltiin sieniä, kasviksia, lihaa ja ties mitä, ei mitään hajua, mitä kaikkea tuli taas syötyä. Mutta olipahan hyvää! Ravintolasta poistuttiin hämärälle kadulle, jossa pari tyttöä heitteli palloa. Pyysin syöttämään mulle ja jäätiin pallotteleen niiden kanssa, oli huippua ja nekin selvästi tykkäs siitä, että saivat peliseuraa. Jee!
-------------
Oon nyt yrittäny ottaa kuvia vähän kans kännykällä, että saisin tännekin jotain näytille. Kirjotan blogia tosiaan kännykällä, tässä pieni kuvaoksennus. Muotoilen ne tekstin sekaan ja lisään kuvatekstit, kunhan joskus pääsen koneelle.

Suomesta Vietnamiin, Ho Chi Minh City

Huh. Kun ajatteli etukäteen yli 20 tunnin matkustamista, odotukset ei ollu korkeella. Enpä voi koskaan sanoa oikeesti nauttineeni lentomatkustuksesta. Tänään kyllä sai yllättyä positiivisesti - matka oli mahtava.

Matka Helsinkiin sujui mukavasti Artun tarjoamalla autokyydillä ja lento Frankfurtiin lähti ajallaan. Yleensä lentokoneet ovat todella ahtaita, enkä pysty istumaan penkeillä normaalisti pitkään, koska polvet ottavat edessä olevaan penkkiin kiinni. Vaan nyt tilaa oli vaikka muille jakaa ja hintaan sisältyi aamupala. Lennolla hyvä fiiliksemme tais näkyä muillekin - Frankfurtiin saavuttuamme pari suomalaista, Tomppa ja Essi, tulivat
juttelemaan kanssamme, koska vaikutimme kuulemma niin positiivisilta. :) he olivat matkalla Kambodzaan häämatkalleen ja meillä oli sama lento Vietnamiin. Vietimme jonkun aikaa porukalla, kunnes tiemme erkanivat.

Vietnamin koneeseen meille oli annettu istumapaikat jo Suomessa. Koneeseen noustessa kävi kuitenkin ilmi, etteivät järjestelmät pelaa yhteen ja paikkamme olivat menneet - ja jouduimme istumaan parempaan luokkaan, jossa oli käsittämättömän isot jalkatilat, kosketuskäyttötelkkarit, kaksi lämmintä ateriaa, ilmaset viinit sun muuta. Kyllä kiitos. :)

Vietnamiin saavuttuamme pääsimme vähän säätämään viisumiemme kanssa, mutta pääsimmepä lopulta maahan.  Hyppäsimme bussiin ja saavuimme kaupunkiin. Liikenne on kaoottista ja mopoja on helvetisti. Seikkailimme hostelliin, jätimme kamat talteen ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Ilma on tosi kuuma, mutta sopivan kostea niin ei oo liian tukala olla.

Ihmiset on täällä todella ystävällisiä ja me ollaan niille melkonen nähtävyys :D kaikki kattoo, hymyilee, vilkuttelee ja monet tulee kättelemään. Kaupassa joku ipana tuli jatkuvasti tökkimään ja kurkki hyllyjen takaa. Tykkään näistä ihmisistä! :D

Päätettiin vähän ajan kiertelyn jälkeen lähteä kaupungin lähistöllä oleville Cu Chi -tunneleille, joita vietkong-sotilaat käyttivät joskus jossain sodassa tai jotain. Toni tuntee taas hyvin historiaa! Paikan päälle pääsimme vihdoin kahden pitkän bussimatkan jälkeen vain todetaksemme paikan menneen hetkeä aiemmin kiinni. Mutta ei haittaa pätkääkään, matkat olivat mahtavia. Huippua nähdä maaseutua rennosti bussissa istuessa. :)
Bussimatkan aikana todettiin, että nyt on nähty jo ihan tarpeeks miljoonakaupunkia ja päätettiin lähtee aamulla jo eteenpäin. Vilkastiin karttaa ja päätettiin lähtee aamujunalla Phan Thietiin. Merenrannalle, jee!
Ps. Kiva olla miljonääri! 50 eurolla sai lähes 1,5 miljoonaa dongia :D ja mikään ei maksa mitään. Mainio kana-nuudelikeitto makso alle euron, bussikyydit paria kymmentä senttiä jne. :D

Pps. Matistakin tuli tänään hieman viisaampi! Nyt Matti tietää, miltä banaanikasvi näyttää. :D

Ppps. Pitäs varmaan alkaa kuvaamaan enemmän kännykällä kun en saa blogiin kuvia ku kännykän kautta...

Lähtö!

Helsinki-Vantaa! Tunti lähtöön! Uskomattoman hyvä fiilis! Jeeeee! :D

Viimeinen ilta Suomessa!

Huomenna! Käsittämätöntä, miten nopeesti aika vaan voi mennä :D vastahan hetki sitten päätin lähteä reissuun, sain mukaan reissuseuralaiset ja ostettiin matkaliput. Tuntuu, kuin se olis ollu ihan äsken, mutta siitähän on jo kuukausia. Huhhuh. Yleensä aika menee tosi hitaasti kun oottaa jotain, mutta ei tällä kertaa. Olihan mulla suuria suunnitelmia tän bloginkin suhteen ja keksiä tälle edes joku hieno nimi, mutta olkoot tämmösenä. Sisältö kai se tärkein on. :D

Fiilis on tällä hetkellä aika katossa. Viimeset tentit taputeltu eilen läpi ja joululomille lompsittu. Tänään pakkasin kamat ja hyvästelin äsken kotikolon, loppuillan viettelen kavereiden luona hyvän ruuan ja seuran merkeissä, aamulla aikasin kohti Helsinki-Vantaata kahdeksan maissa alkanee (ellei myrsky sotke suunnitelmia...) 19 tunnin matka kohti Vietnamin Ho Chi Minh Cityä eli Saigonia. Välissä meillä on muutaman tunnin vaihto Frankfurissa, Saksassa. Tavaraa tuli pakattua mukaan yllättävänkin vähän. Muutaman vaatteen ja pakollisten asiakirjojen, kameran, latureiden yms. jälkeen rinkan (pl. käsimatkatavarat) painokin jäi alle 8 kiloon. Onpahan ainakin tilaa tuliaisille... :)

Matkareittiä ei ole vieläkään sen kummemmin suunniteltu. Matkan varrella on muutamia paikkoja, missä ainakin tullaan käymään, mutta aikatualusta sun muusta ei olla päätetty vielä mitään muuta kuin se, että poistumme Vietnamista ensi torstaina. Ehtona Vietnamiin saapumiselle on siis, että maahan tullessa on esitettävissä matkalippu, jolla voidaan todistaa maasta poistuminen.

Huhhuh, tuntuu ihan käsittämättömältä, että huomenna (no ok, ylihuomenna, kiitos pitkän lentomatkan) pääsee sinne. Kun on koko elämänsä haaveillu jostain, tuntuu oudolta, että unelmat ihan oikeesti toteutuu. :D Mahtavaa.

Ps. Hyvää itsenäisyyspäivää!