9.12.2013
Tyyni valtameri! Vihdoin näen senkin lätäkön ensimmäistä kertaa. Lähettiin tosiaan aamulla aikasin Ho Chi Minhistä kohti väljempiä vesiä, Mui Nehen, joka on pieni kalastajakylä Pan Thietin vieressä. Paikka vaikuttaa oikein mahtavalta, kiva ja pieni. Tällä kertaa päädyimme hostelliin dormin sijaan omaan huoneeseen, joka maksaa 6usd/päivä/naama ja on aivan rannassa, oi mitä luksusta, vaikka suihku onkin paska ja vessan ovea ei saa kiinni :D Ajateltiin olla täällä kaks yötä, rentoillen ja löhöillen. Keskiviikkona mennään vielä yheks yöks Saigoniin (HCMC), josta aikasin torstaiaamuna kohti Kambodzaa ja Phnom Penhiä. Äsken käytiin uimassa vajaan parin tunnin ajan aallokossa, mahtavaa. Enkä oo varmaan koskaan uinu noin lämpimässä vedessä :)
Ostettiin kasa kaikkee erilaisia, outoja hedelmiä, mitä en ollut koskaan aiemmin maistanut - kivaa kokeilla uutta! Lohikäärmehedelmät, rambutanit ja passionhedelmät oli kyllä herkkua, oon niihin ihan koukussa. Sikahyviä! Samoin kaikki paikallinen ruoka on tosi hyvää. Annokset ravintoloissa maksavat tosi vähän, tänään syötiin annokset barrakudaa Alle kolmella eurolla.
Illalla käytiin rannalla syömässä tonnikalaa. Valitsimme tiskiltä kokonaisen kalan, joka meille paistettiin. Loppuillaks mentiin natustamaan hedelmiä hostellin pihalle (jossa potkasin varpaani aika mojovasti portaaseen) ja käytiin vielä meressä uimassa.
10.12.2013
Tänään oli tarkoitus vuokrata polkupyörät ja lähteä kiertelemään lähialueilla, mutta koska varvas mustana kävely (ja tuskin pyöräilykään) ei tuntunu kovinkaan nautinnolliselta ajatukselta, vuokrasimme kevariskootterit muutamalla eurolla - ja se oli kyllä mahtava päätös! oli huikeeta ajaa pienten kylien läpi mahtaviin paikkoihin, eikä ajaessa ilmakaan tuntunut niin kuumalta. Matti ajoi omalla skootterillaan, Taija oli kyydissäni.
Ajoimme ensiksi valkoisille dyyneille 25-30 kilometrin päähän. Matkalla oli upea veneranta, johon pysähdyimme hetkeksi katselemaan hienoja veneitä ja rannalla olevia miljoonia simpukankuoria.
Jatkoimme matkaa kohti dyynejä. Hiekka oli upean valkoista ja hyppelimme hetken aikaa dyynien rinteillä. Tuuli oli aika kova ja sen huomas myös lentävän hiekan määrässä. Oli hyvä ajatus laittaa aurinkorasvaa ennen dyynejä, hiekka tarttu kivaks kerrokseks iholle :)
Dyyneiltä poistuttuamme pysähdyimme johonkin pieneen rähjäiseen hökkelikahvilaan loikoilemaan hetkeksi riippumattoihin ja syömään nuudelikeittoa. Seuraavana kohteena oli Fairy Stream punaisine dyyneineen ja vesiputouksineen (kiitos Sanni vinkistä!). Matkalla pysähdyimme merenrantaan jonnekin keskelle ei-mitään uimaan huikean kokoisiin aaltoihin ja peseytymään hiekasta.
Keijukaispuro on ihana - parinkymmenen minuutin kävelymatkan mittainen, keskimäärin nilkkoihin asti syvä puro, jonka yläpäässä on vesiputous. Koko matkan ajan maisemat olivat mahtavia - vesi on muokannut puron toisen puolen kallion upean muotoiseksi ja toisella puolen on viidakkoa. Puro on välillä monta metriä leveä, välillä metrin ja se mutkittelee jatkuvasti. Veteen sekoittuu värejä mustasta, punaisesta ja vaaleasta maaperästä. Upeaa. Puron varrella oli myös mahdollisuus päästä ratsastamaan strutsilla. Ja sehän piti kokea. Hyvin se jakso tämmöstäkin järkälettä kuskata, vaikka vähän huojukin :D
Illalla kävimme edellisillan kaltaisessa ravintolassa taas syömässä, mutta tällä kertaa valitsimme akvaarioista elävät kalat, jotka meille paistettiin: ankerias ja ilmeisesti karppi. Molemmat oli tosi hyviä ja annos makso juomineen reilut kolme euroa/naama.
11.12.2013
Aamulla herätys vaille kuus ja rannalle auringonnousua katsomaan ja aamu-uinnille! Merellä oli paljon kalastajia pikku kipoissaan verkkojaan tarkistamassa.
Kahdeksan maissa piti heittää merelle hyvästit pitkäks aikaa ja lähdimme bussilla takaisin kohti Saigonia. Bussimatka kesti jotain 5-6 tuntia ja menimme samaan hostelliin, jossa olimme aiemmin, taas 18 hengen dormiin - tällä kertaa kuitenkin ilmastoituun sellaiseen. Matkalla näimme katukeittiön, jossa oli paljon paikallisia syömässä. Heitettiin rinkat huoneeseen ja pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotain parasta, mitä niillä on. Tarjoilija ei taaskaan puhunut sanaakaan englantia, mutta viereisestä pöydästä joku tulkkasi. Pian pöytään kiikutettiin kaksi isoa kulhollista riisiä, kattilallinen kalakeittoa, grillimaustettua ankeriasmaista kalaa ja possun kylkipaloja. Sapuskaa riitti ja oli sikahyvää. Hintaa ruualle tuli reilu 2e/naama.
Syömisen jälkeen mentiin basaarihelvettiin (valtava, kuuma, ahdas, hämärä halli täynnä basaareja) ettimään Kambodzassa odottavia malariaa, denguta yms. kavereita varten pitkät housut. Illan alkaessa hämärtyä, menimme katsomaan Saigonia 262 metrin korkeudesta: lootuksesta muotonsa saaneesta Bitexco Financial Towerista oli huikeet näkymät. Kaupunki jatkui silmän kantamattomiin ja auringonlasku oli täydellinen ajoitus - kaupungin näki sekä valoisassa että pimeässä valoineen. Hintaa tällä lystillä oli 200 000 dongia eli seitsemisen euroa. Oli sen arvoista.
12.12.2013
Saigon - Phnom Penh (Kambodza)
Herätys 5:30 -> kamat kasaan, eväs-aamupala kadulla ja bussiin. Pari tuntia rajalle ja rajanylitys olikin mielenkiintosta. Passit kerättiin heti bussimatkan alussa. Rajalla hypättiin bussista, otettiin tavarat mukaan ja mentiin Vietnamin puolen rajanylityspaikkaan: tavarat läpivalaistiin ja passit jaettiin takaisin nimenhuudolla ja ne tarkistettiin kahteen kertaan. Takas bussiin ja parinsadan metrin ajomatka kansainvälisen vyöhykkeen läpi. Taas bussista pihalle ja Kambodzan puolen tarkistus: viisumit, sormenjäljet, kuvat naamasta ja passintarkastus kolmesti. Ja taas bussiin ja kohti Phnom Penhiä. Mutta ensin tauko, parin kilsan matkan jälkeen. Tuhlattiin taukopaikalla loput Vietnamin dongit ja saatiin ensikosketus Kambodzan ruokaan: possurulla oli hyvää!
Rajanylityksen jälkeen maisema muuttuu nopeasti aivan erilaiseksi. Vietnamin puolella on paljon kyliä ja tiheää asutusta, peltoja ja metsää. Kambodzan maisema on selvästi paljon köyhempää: asutusta on vähän ja se on tosi rähjäistä. Maisema on lähinnä tyhjää tasankoa horisonttiin asti - vähän peltoa, mutta enimmäkseen ei edes mitään viljelyksiä. Tasangolla talot on usein rakennettu tolppien päälle. Lähes jokaisen asutusläntin luona on kyltti, joka ilmeisesti kertoo asukkaiden kannattaman puolueen, esim. "Cambodian peoples party" tai "Cambodian National Rescue Party" Liittyen ehkä jotenkin Kambodzan raakaan historiaan ja puolueiden tärkeyteen..? Jotain hulppeita yksittäisiä lukaaleja on siellä-täällä, muuten täällä on erittäin köyhän näköistä ja lehmiltä näkyy kylkiluut. Temppelit sun muut hienoudet muuttuivat Vietnamin Kiinalaistyyppisistä aivan erilaisiksi, ylväämmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi, monihuippuisiksi ja koristeellisiksi. Matka etenee, autolautalla yli Mekongin ja Phnom Penhiin vajaan 7 tunnin matkan jälkeen. Saigonissa ilma oli aivan harmaata saasteiden takia ja hyvin useat paikalliset käyttivät hengityssuojia. Täällä ilma on kirkasta hengityssuojaimet harvinaisempia. Ehkä reissusta ei tulekaan tuliaisena COPD :)
Phnom Penh vaikuttaa tosi mukavalta kaupungilta. Vähemmän ihmisiä, matalammat rakennukset ja muutenkin tunnelma on aivan erilainen. Tämä ilta kului ympäriinsä kierrellessä. Käytiin syömässä jossain hämärässä paikallisessa loukossa syömässä paikallisten perheiden keskellä jotain keittoa, jossa oli alla tuli. Sekaan heiteltiin sieniä, kasviksia, lihaa ja ties mitä, ei mitään hajua, mitä kaikkea tuli taas syötyä. Mutta olipahan hyvää! Ravintolasta poistuttiin hämärälle kadulle, jossa pari tyttöä heitteli palloa. Pyysin syöttämään mulle ja jäätiin pallotteleen niiden kanssa, oli huippua ja nekin selvästi tykkäs siitä, että saivat peliseuraa. Jee!
-------------
Oon nyt yrittäny ottaa kuvia vähän kans kännykällä, että saisin tännekin jotain näytille. Kirjotan blogia tosiaan kännykällä, tässä pieni kuvaoksennus. Muotoilen ne tekstin sekaan ja lisään kuvatekstit, kunhan joskus pääsen koneelle.
Ostettiin kasa kaikkee erilaisia, outoja hedelmiä, mitä en ollut koskaan aiemmin maistanut - kivaa kokeilla uutta! Lohikäärmehedelmät, rambutanit ja passionhedelmät oli kyllä herkkua, oon niihin ihan koukussa. Sikahyviä! Samoin kaikki paikallinen ruoka on tosi hyvää. Annokset ravintoloissa maksavat tosi vähän, tänään syötiin annokset barrakudaa Alle kolmella eurolla.
Illalla käytiin rannalla syömässä tonnikalaa. Valitsimme tiskiltä kokonaisen kalan, joka meille paistettiin. Loppuillaks mentiin natustamaan hedelmiä hostellin pihalle (jossa potkasin varpaani aika mojovasti portaaseen) ja käytiin vielä meressä uimassa.
10.12.2013
Tänään oli tarkoitus vuokrata polkupyörät ja lähteä kiertelemään lähialueilla, mutta koska varvas mustana kävely (ja tuskin pyöräilykään) ei tuntunu kovinkaan nautinnolliselta ajatukselta, vuokrasimme kevariskootterit muutamalla eurolla - ja se oli kyllä mahtava päätös! oli huikeeta ajaa pienten kylien läpi mahtaviin paikkoihin, eikä ajaessa ilmakaan tuntunut niin kuumalta. Matti ajoi omalla skootterillaan, Taija oli kyydissäni.
Ajoimme ensiksi valkoisille dyyneille 25-30 kilometrin päähän. Matkalla oli upea veneranta, johon pysähdyimme hetkeksi katselemaan hienoja veneitä ja rannalla olevia miljoonia simpukankuoria.
Jatkoimme matkaa kohti dyynejä. Hiekka oli upean valkoista ja hyppelimme hetken aikaa dyynien rinteillä. Tuuli oli aika kova ja sen huomas myös lentävän hiekan määrässä. Oli hyvä ajatus laittaa aurinkorasvaa ennen dyynejä, hiekka tarttu kivaks kerrokseks iholle :)
Dyyneiltä poistuttuamme pysähdyimme johonkin pieneen rähjäiseen hökkelikahvilaan loikoilemaan hetkeksi riippumattoihin ja syömään nuudelikeittoa. Seuraavana kohteena oli Fairy Stream punaisine dyyneineen ja vesiputouksineen (kiitos Sanni vinkistä!). Matkalla pysähdyimme merenrantaan jonnekin keskelle ei-mitään uimaan huikean kokoisiin aaltoihin ja peseytymään hiekasta.
Keijukaispuro on ihana - parinkymmenen minuutin kävelymatkan mittainen, keskimäärin nilkkoihin asti syvä puro, jonka yläpäässä on vesiputous. Koko matkan ajan maisemat olivat mahtavia - vesi on muokannut puron toisen puolen kallion upean muotoiseksi ja toisella puolen on viidakkoa. Puro on välillä monta metriä leveä, välillä metrin ja se mutkittelee jatkuvasti. Veteen sekoittuu värejä mustasta, punaisesta ja vaaleasta maaperästä. Upeaa. Puron varrella oli myös mahdollisuus päästä ratsastamaan strutsilla. Ja sehän piti kokea. Hyvin se jakso tämmöstäkin järkälettä kuskata, vaikka vähän huojukin :D
Illalla kävimme edellisillan kaltaisessa ravintolassa taas syömässä, mutta tällä kertaa valitsimme akvaarioista elävät kalat, jotka meille paistettiin: ankerias ja ilmeisesti karppi. Molemmat oli tosi hyviä ja annos makso juomineen reilut kolme euroa/naama.
11.12.2013
Aamulla herätys vaille kuus ja rannalle auringonnousua katsomaan ja aamu-uinnille! Merellä oli paljon kalastajia pikku kipoissaan verkkojaan tarkistamassa.
Kahdeksan maissa piti heittää merelle hyvästit pitkäks aikaa ja lähdimme bussilla takaisin kohti Saigonia. Bussimatka kesti jotain 5-6 tuntia ja menimme samaan hostelliin, jossa olimme aiemmin, taas 18 hengen dormiin - tällä kertaa kuitenkin ilmastoituun sellaiseen. Matkalla näimme katukeittiön, jossa oli paljon paikallisia syömässä. Heitettiin rinkat huoneeseen ja pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotain parasta, mitä niillä on. Tarjoilija ei taaskaan puhunut sanaakaan englantia, mutta viereisestä pöydästä joku tulkkasi. Pian pöytään kiikutettiin kaksi isoa kulhollista riisiä, kattilallinen kalakeittoa, grillimaustettua ankeriasmaista kalaa ja possun kylkipaloja. Sapuskaa riitti ja oli sikahyvää. Hintaa ruualle tuli reilu 2e/naama.
Syömisen jälkeen mentiin basaarihelvettiin (valtava, kuuma, ahdas, hämärä halli täynnä basaareja) ettimään Kambodzassa odottavia malariaa, denguta yms. kavereita varten pitkät housut. Illan alkaessa hämärtyä, menimme katsomaan Saigonia 262 metrin korkeudesta: lootuksesta muotonsa saaneesta Bitexco Financial Towerista oli huikeet näkymät. Kaupunki jatkui silmän kantamattomiin ja auringonlasku oli täydellinen ajoitus - kaupungin näki sekä valoisassa että pimeässä valoineen. Hintaa tällä lystillä oli 200 000 dongia eli seitsemisen euroa. Oli sen arvoista.
12.12.2013
Saigon - Phnom Penh (Kambodza)
Herätys 5:30 -> kamat kasaan, eväs-aamupala kadulla ja bussiin. Pari tuntia rajalle ja rajanylitys olikin mielenkiintosta. Passit kerättiin heti bussimatkan alussa. Rajalla hypättiin bussista, otettiin tavarat mukaan ja mentiin Vietnamin puolen rajanylityspaikkaan: tavarat läpivalaistiin ja passit jaettiin takaisin nimenhuudolla ja ne tarkistettiin kahteen kertaan. Takas bussiin ja parinsadan metrin ajomatka kansainvälisen vyöhykkeen läpi. Taas bussista pihalle ja Kambodzan puolen tarkistus: viisumit, sormenjäljet, kuvat naamasta ja passintarkastus kolmesti. Ja taas bussiin ja kohti Phnom Penhiä. Mutta ensin tauko, parin kilsan matkan jälkeen. Tuhlattiin taukopaikalla loput Vietnamin dongit ja saatiin ensikosketus Kambodzan ruokaan: possurulla oli hyvää!
Rajanylityksen jälkeen maisema muuttuu nopeasti aivan erilaiseksi. Vietnamin puolella on paljon kyliä ja tiheää asutusta, peltoja ja metsää. Kambodzan maisema on selvästi paljon köyhempää: asutusta on vähän ja se on tosi rähjäistä. Maisema on lähinnä tyhjää tasankoa horisonttiin asti - vähän peltoa, mutta enimmäkseen ei edes mitään viljelyksiä. Tasangolla talot on usein rakennettu tolppien päälle. Lähes jokaisen asutusläntin luona on kyltti, joka ilmeisesti kertoo asukkaiden kannattaman puolueen, esim. "Cambodian peoples party" tai "Cambodian National Rescue Party" Liittyen ehkä jotenkin Kambodzan raakaan historiaan ja puolueiden tärkeyteen..? Jotain hulppeita yksittäisiä lukaaleja on siellä-täällä, muuten täällä on erittäin köyhän näköistä ja lehmiltä näkyy kylkiluut. Temppelit sun muut hienoudet muuttuivat Vietnamin Kiinalaistyyppisistä aivan erilaisiksi, ylväämmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi, monihuippuisiksi ja koristeellisiksi. Matka etenee, autolautalla yli Mekongin ja Phnom Penhiin vajaan 7 tunnin matkan jälkeen. Saigonissa ilma oli aivan harmaata saasteiden takia ja hyvin useat paikalliset käyttivät hengityssuojia. Täällä ilma on kirkasta hengityssuojaimet harvinaisempia. Ehkä reissusta ei tulekaan tuliaisena COPD :)
Phnom Penh vaikuttaa tosi mukavalta kaupungilta. Vähemmän ihmisiä, matalammat rakennukset ja muutenkin tunnelma on aivan erilainen. Tämä ilta kului ympäriinsä kierrellessä. Käytiin syömässä jossain hämärässä paikallisessa loukossa syömässä paikallisten perheiden keskellä jotain keittoa, jossa oli alla tuli. Sekaan heiteltiin sieniä, kasviksia, lihaa ja ties mitä, ei mitään hajua, mitä kaikkea tuli taas syötyä. Mutta olipahan hyvää! Ravintolasta poistuttiin hämärälle kadulle, jossa pari tyttöä heitteli palloa. Pyysin syöttämään mulle ja jäätiin pallotteleen niiden kanssa, oli huippua ja nekin selvästi tykkäs siitä, että saivat peliseuraa. Jee!
-------------
Oon nyt yrittäny ottaa kuvia vähän kans kännykällä, että saisin tännekin jotain näytille. Kirjotan blogia tosiaan kännykällä, tässä pieni kuvaoksennus. Muotoilen ne tekstin sekaan ja lisään kuvatekstit, kunhan joskus pääsen koneelle.
